VALIKKO

Miten hallitus reagoi itärajan tilanteeseen? – näin Petteri Orpo kommentoi tänään

Hallitus tiedotti viime viikon tiistaina sulkevansa koko itärajan Vainikkalan rataliikennettä lukuun ottamatta.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi tuolloin, että sulkupäätös voidaan tarvittaessa purkaa jo ennen sen päättymisen määräaikaa, tai rajasulkua voidaan myös päättää jatkaa joulukuun 13. päivää pitemmälle.

Itärajalla on viime päivät ollut hiljaista.

– Me tarkkailemme edelleen joka päivä tilanteen kehittymistä. Tavoitehan on se, että me pystymme palaamaan normaaliin. Mutta ihan koko ajan ja sinne tämän kahden viikon sulun loppuun asti me katsomme, mikä tilanne on. Meillä on mahdollisuus sitten lähteä avaamaan. Mutta jos tämä toiminta jatkuu tai alkaa, silloin me ryhdymme taas toimenpiteisiin, Orpo totesi medialle eduskunnassa.

Orpon mukaan tällä hetkellä tilanne on rauhallinen itärajalla.

– Se on juuri sellainen kuin mitä me haimme tällä toimenpiteellä.

Orpon mukaan viimeistään ensi keskiviikkona eli 13.12. päätetään jatkotoimenpiteistä.

– Kyllä, näin se on. Mutta en lähde ennakoimaan sitä. Olemme tyytyväisiä siihen, että asiat ovat nyt hyvin, mutta ne päätökset tehdään siinä ajassa. Hallitus on osoittanut, että pystyy nopeisiin päätöksiin sekä tiukennuksissa, mutta kyllä me pystymme myöskin sitten tilannetta purkamaan, jos olosuhteet sen mahdollistavat.

AVAINSANAT

Perhehoitoliitto irtisanoo koko vakituisen henkilöstönsä

Perhehoitoliitto reagoi rajulla toimella Orpon hallituksen ilmoittamiin Stea-leikkauksiin irtisanomalla koko vakituisen henkilöstönsä.

Irtisanomiset toteutetaan porrastetusti loka-joulukuussa 2026. Liiton tiedotteen mukaan Stea-rahoitus muodostaa Perhehoitoliiton toiminnan kivijalan.

Toistaiseksi ei ole kuitenkaan tiedossa, miten avustusleikkaukset kohdentuvat Perhehoitoliiton ja muiden järjestöjen rahoitukseen. Avustusehdotukset saadaan joulukuussa, mutta varsinaiset päätökset tulevat vasta tammi-helmikuussa 2027.

– Irtisanomispäätös oli erittäin vaikea. Se tehtiin siltä varalta, että Perhehoitoliitolle myönnettävät Stea-avustukset voivat pienentyä huomattavasti.

– Ilman tässä vaiheessa tehtyjä irtisanomisia emme pystyisi varmistamaan Perhehoitoliiton toiminnan jatkuvuutta vuonna 2027, jos liittoon kohdistuvat Stea-leikkaukset osoittautuvat massiivisiksi, Perhehoitoliiton hallituksen puheenjohtaja Tiina Pyykkö kertoo tiedotteessa.

Perhehoitoliiton kaikki työ, toiminta, palvelut ja yhteistyökumppanuudet jatkuvat siis ainakin toistaiseksi normaalisti irtisanomisista huolimatta. Henkilöstö jatkaa työskentelyä vähintään koko loppuvuoden 2026.

Perhehoitoliitossa on vakituista henkilöstöä kahdeksan. Lisäksi liitossa työskentelee määräaikaisia työntekijöitä, joiden työsuhteisiin nyt päätetyt irtisanomiset eivät vaikuta.

Perhehoitoliiton hallituksen tavoitteena on, että irtisanomiset voidaan perua joulukuussa.

AVAINSANAT

Kokoomus: Nyt kaikki koululaiset laulamaan Jääkärimarssia

Jääkäri Heikki Nurmion sanoittama ja Jean Sibeliuksen säveltämä marssi esitettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 1918.

Kokoomuksen puoluevaltuusto on hyväksynyt aloitteen perinnelaulujen aseman vahvistamisesta koulujen opetustyössä.

Varsinais-Suomen kokoomusnuorten puolueelleen tekemässä aloitteessa korostetaan, miten muun muassa Jääkärimarssi, Suvivirsi ja maakuntalaulut ovat tärkeitä suomalaiselle perinteelle ja yhteiskunnan narratiiville.

Siksi ne pitää saada koulujenkin virallisiin opetusohjelmiin.

Nuorisojärjestö oli yrittänyt saada pitkäaikaista toivettaan läpi jo aiemminkin esimerkiksi puoluekokouksissa, mutta vasta nyt viikonloppuna päätös lipsahti puoluevaltuustolta hyväksyntään.

Helsingissä kokoontuneella valtuustolla oli edessään 232:n aloitteen käsittelyputki.

KOKOOMUKSEN johto ja puoluehallitus olivat olleet sitä mieltä, että pelkkä sen kannustava vastaus olisi riittänyt nuorille, mutta jostain syystä marssilaulukoulutuksen edistäminen meni läpi ja päätyi puolueen toimenpidelistalle.

– Hyväksytyt aloitteet heijastavat puolueen arvomaailmaa, puoluevaltuuston puheenjohtaja Arto Satonen kiitteli kokouksen tiedotteessa.

Puolue saa itse päättää, miten tarmokkaasti se tulee ajamaan asiaa hallituksessa ja eduskunnassa.

Varsinais-Suomen nuorisolaiset olivat onnekkaita myös toisessa aloitteessaan: puoluehallitus velvoitti kokoomuksen toimimaan polkupyörien takavalomääräysten poistamiseksi.

SEN SIJAAN muun muassa espoolaiskansanedustaja Tere Sammallahden ajama hanke jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälien poistamiseksi rikoslaista ei ole saanut puolueelta kannatusta: aloite hylättiin jo puoluekokouksessa.

Ensimmäisenä Suvivirsi- ja marssialoitteen läpimenosta kertoi kokoomuksen Verkkouutiset.

Juttua muokattu klo 11:57, korjattu virheellinen muoto jumalanpilkka-aloitteen aikataulusta. Aloite kaatui jo puoluekokouksen käsittelyssä.

AVAINSANAT

Antti Ronkainen: EU:n yksimielisyysvaade voi muuttaa koko Euroopan Itä-Saksaksi

  • Kolumnit
  • 04.10.2026
  • 8:30
  • (Päivitetty: 04.10. 7:37)

Euroopassa kommentoidaan tasaisesti, miten viime aikojen vaalitulokset kertovat kehityksestä joko kohti loputonta riemua tai kurjuutta.

Péter Magyarin on nähty tuovan uuden alun Unkariin, Alternative für Deutschlandin murskavoiton Saksi-Anhaltissa kaatavan liittokansleri Friedrich Merzin ja niin edelleen.

EU-maiden sisäiset vallanvaihdokset eivät muuta sitä tosiasiaa, että EU ei kykene enää oikein minkäänlaisiin päätöksiin.

Tajusin tämän lukiessani hattujen ja myssyjen historiaa 1700-luvun niin sanotusta vapauden ajasta, joka päättyi Kustaa III:n yksinvaltiuteen vuonna 1772.

Kaarle XII:n kuoltua 1718 kuninkaalta riisuttiin valta. Kaikki valta annettiin säädyille, tavanomaisiin päätöksiin riitti kolmen säädyn konsensus, mutta perustuslain muuttamiseen ja privilegioihin puuttumiseen vaadittiin yksimielisyys.

Parlamentarismi johtikin nopeasti katastrofaalisiin sotiin Venäjän kanssa, talouskriisiin ja nälänhätään, kun säädyt riitelivät vuosikausia etuoikeuksista.

KUVIO kuulostaa tutulta, sillä siinä on paljon yhtymäkohtia nyky-Eurooppaan.

Ukrainan sodan jälkeen Eurooppa on purkanut riippuvaisuutta Venäjästä korvaamalla sitä Yhdysvalloista. Presidentti Trump ei ole pelännyt käyttää tätä hyväksi ja hän onkin lätkinyt Euroopalle raippatulleja, vaatinut kasvattamaan puolustusmenot viiteen prosenttiin sekä sivuuttanut Euroopan Ukrainassa, Gazassa ja viimeisimpänä Iranissa.

Samalla Euroopan talousveturi Saksan kaikki vientialat ovat ajautuneet rakenteelliseen taantumaan.

Ei ole ihme, että suvereenisuutta vaativa laitaoikeisto on jo noussut koko Euroopan suosituimmaksi puolueperheeksi.

Euroopan liberaali eliitti joutuu nielemään Trumpin vaatimukset, koska yksin se olisi vieläkin suuremmissa ongelmissa.

Alistumisessa on kyse myös oman valta-aseman ja privilegioiden säilyttämisestä. Siksi se on mielistellyt kilpaa Valkoista taloa, joka on nimennyt Euroopan liberaalit poliittiseksi vihollisekseen.

TÄMÄ MIELISTELY johtuu EU:n päätöksentekojärjestelmästä. EU on valtioiden liitto, joten kaikki valta on EU-maiden johtajien muodostamalla Eurooppa-neuvostolla.

Ja koska jäsenmaita kunnioitetaan, jokaisella maalla on yksi ääni ja suurissa asioissa on yksimielisyysvaatimus. Tämän vuoksi merkittävätkin päätökset tulevat myöhässä, riittämättöminä ja usein oikeusperusteiltaan kyseenalaisina.

Jos Eurooppa haluaisi katsoa Trumpin bluffin, EU:n tulisi rakentaa uskottava armeija, purkaa energiariippuvaisuus ja siirtyä kauppasotaan Yhdysvaltain kanssa. Ja jotta tämä olisi mahdollista, EU:n velkasääntöjä tulisi löysätä ja EU:n budjettia kasvattaa vähintäänkin yhteisvelalla.

Komissio vastaa kauppaneuvotteluista, joten EU:n tulisi siis löytää yksimielisyys turvallisuus-, energia- ja talouspolitiikasta. Ja tässä olisi kyse vain transatlanttisista suhteista, ei esimerkiksi ympäristökriisistä.

Jos Eurooppa-neuvoston 27 johtajaa eivät kuitenkaan löydä konsensusta, EU:ssa ei ole mitään prosessia tai tasapainottavaa mekanismia ulos umpikujasta.

Polarisaation ja yksimielisyysvaatimuksen vuoksi Eurooppa ei kykene reagoimaan oman taloudellisen ja poliittisen painoarvonsa syksyyn.

TAHTOVIEN koalitioon on ladattu paljon toiveita. Sen tulisi ryhdistäytyä ja kehittää Yhdysvalloista riippumatonta turvallisuutta ja hakea joustoa EU:n nykyisiin sääntöihin ja päätösprosesseihin.

Ruotsissa säätyjen ja puolueiden riitely johti 50 vuodessa parlamentarismin lakkauttamiseen. Eurooppaa ei kuitenkaan odota edistysmielinen yksinvaltius ja veretön vallankumous. Polarisaatio ja yksimielisyysvaade muuttavat hitaasti mutta varmasti koko mantereen Itä-Saksaksi.

Ei ole suuri ihme, että suvereenisuutta vaativa laitaoikeisto on jo noussut koko Euroopan suosituimmaksi puolueperheeksi.

Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija.

 

AVAINSANAT

Satakunnan demarien piirikokous: ”Muutos nykymenoon on välttämätön – SDP tarvitsee reilun vaalivoiton”

Puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi osallistui Satakunnan demarien piirikokoukseen ja piti siellä poliittisen tilannekatsauksen.

Satakunnan demarien piirikokous pidettiin lauantaina 3. lokakuuta Ulvilan Vanhakylän Työväentalolla.

Piirin puheenjohtajana jatkaa Heidi Viljanen Kankaanpäästä. Poliittisessa katsauksessa puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi arvosteli voimakkaasti kokoomuksen esittämää leikkauslistaa.

Näkkäläjärvi oli huolissaan siitä, että maailman kirjat ovat sekaisin ja näkymät ovat sumuiset. Sodat Ukrainassa ja Lähi-idässä näkyvät myös suomalaisten arjessa.

Isoin asia meillä on, että hoidamme oman pesämme kuntoon. Valitettavasti se merkitsee sitä, että puolustusmäärärahoihin on panostettavaa. Ulkopolitiikkaa on myös hoidettava kunnolla ja linjakkaasti.

– Suomen kannalta on kestämätöntä, että hallituksen sisällä vedetään aivan eri linjoja. Suomen viestin pitäisi olla yksi ja selkeä, Näkkäläjärvi totesi.

Demarit eivät leikkaa eläkkeistä

Viikon iso uutinen on, että kokoomus kaartaa entistä enemmän oikealle yhdeksän miljardin leikkauslistansa kanssa. Näkkäläjärven mukaan esimerkiksi kahden miljardin leikkausta eläkkeisiin ei voida tehdä puuttumatta nyt maksettaviin eläkkeisiin.

– Kokoomus on menossa leikkaamaan tavallisilta eläkeläisiltä. Tämä ei SDP:lle sovi. Jos olemme seuraavassa hallituksessa, emme leikkaa eläkkeistä, Näkkäläjärvi kertoo.

Sosialidemokraatit tulee julkaisemaan oman vaihtoehtonsa talouden sopeuttamisiin lähiaikoina. SDP johtaa mielipidemittauksissa, eli lähtökohta vaaleihin on hyvä.

Taustalla on myös hyvä tulos kunta- ja aluevaaleissa.

– Vaalivoiton on oltava niin suuri, että meitä ei pystytä ohittamaan. Valmistamme huolella oman vaihtoehtomme tulevaisuuden talouspolitikaksi. Ihmiset odottavat ratkaisuja arjen haasteisiin.

Näkkäläjärven mukaan kilpailu kiristyy, ja demareita haastetaan sekä oikealta että vasemmalta.

– Emme voi tuudittautua, että voitto tulee. On mahdollisista, että ero puolueiden kannatuksessa kapenee. Kyse on jopa siitä, saammeko Antti Lindtmanin vai Riikka Purran hallituksen. Vuoden 2019 vaaliessa ratkaisun pohjana oli osin Satakunnan tulos, jossa runsaalla 130:lla äänellä saatiin kolmas kansanedustajan paikka, Näkkäläjärvi muistutti.

– Toivottavasti näin tiukalle ei mene tulevissa vaaleissa. Nyt pitää sisuuntua ja tehdä hartiavoimin vaalityötä, Näkkäläjärvi kannusti piirikokousväkeä.

Tavoitteena kolme kansanedustajaa

Eduskuntavaalit ovat vuoden 2027 toimintasuunnitelmassa piirin tärkein tehtävä. Piirihallitus on asettanut vaaleihin kolme tavoitetta:
1) nousta takaisin Satakunnan suurimmaksi puolueeksi kannatuksen osalta

2) kannatuksen osalta sijoittua kärkipäähän SDP:n piirijärjestöistä

3) saavuttaa kolme kansanedustajan paikkaa. Vaalien jälkeen on syytä olla tarkkana, kun tehdään linjauksia, jotka vaikuttavat myös maakuntamme tilanteeseen.

Studio SDP Satakunta perustettiin korona-aikana ja sille oli tuolloin tilaus. Piirin viestinnässä Studio jatkaa edelleen tekemällä haastatteluja ja kuvaamalla piirin tilaisuuksia.

Jatkossa keskitytään myös nopeisiin kännykällä tehtäviin haastatteluihin ja tuokiokuviin.

Eduskuntavaaleihin Satakunnan demarit asettavat 14 ehdokasta.

Tässä vaiheessa piirikokous nimesi 10 ehdokasta: terveydenhoitaja Pauliina Aalto (Eurajoki), kansanedustaja, VTM Krista Kiuru (Pori), historian ja yhteiskuntaopin lehtori, FM Arja Laulainen (Pori), luokanopettaja, KM Katja Leino-Murtojärvi (Huittinen), hallintotieteiden yo Kasper Sihvo (Pori), kansanedustaja Juha Viitala (Rauma), pääluottamusmies Sami Viitasaari (Pori), sairaanhoitaja Maaret Vainio (Eura), aluehallituksen puheenjohtaja, YTM Heidi Viljanen (Kankaanpää) ja sairaanhoitaja ja työsuojeluvaltuutettu Jarkko Viljanen (Ulvila).

Loput neljä nimetään myöhemmin syksyllä.

Heidi Viljanen jatkaa piirin puheenjohtajana

Satakunnan demarien ja piirihallituksen jäsenten valinta tehtiin piirikokouksessa yksimielisesti. Piirin puheenjohtajana jatkaa Heidi Viljanen Kankaanpäästä. Puheessaan Viljanen kannusti vaalityöhön.

– Vaalityöhön tarvitaan meitä kaikkia. Ihmisiä on kohdattava satoi räntää tai paistoi aurinko. Pidetään myös mielessä Eetu Salinin sanat: ”sosialidemokraattien johtavana aatteena tulee olla inhimillisyys”. Vain yhteen henkeen puhaltamalla voitamme, Heidi Viljanen muistutti.

Piirin varapuheenjohtajina jatkavat ensimmäisenä Sami Viitasaari Porista ja toisena Jari Kostiainen Raumalta.

Piirihallituksen jäseniksi ja varajäseniksi valittiin seuraavat henkilöt. Rosalia Breider (Pori) uusi, Juha Södergård ( Pori), Carita Vainio (Rauma), Leena Karlsson (Rauma) uusi, Miia Sjöman (Jämijärvi) uusi, Manu Rantamäki (Ulvila) uusi, Harri Salonen (Säkylä), Tanja Laine (Harjavalta), Tommi Härkönen (Kokemäki), Maaret Vainio (Eura).

Varajäsenet: Santeri Salonen (Pori), Kirsi Ala-Jaakkola (Nakkila). Tapio Koivuniemi (Rauma), Teemu Valtonen (Eurajoki) ja Marika Uimaluoto (Merikarvia)

 

AVAINSANAT

Ratkaisu Euroopan yhteispuolustukseen: pitääkö WEU herättää henkiin?

Pohjoismaisia, ranskalaisia ja kanadalaisia sotilaita Arctic Shield -harjoituksessa syksyllä 2026.
  • Kolumnit
  • 03.10.2026
  • 8:30
  • (Päivitetty: 03.10. 8:38)

Euroopan yhteistä puolustusta varten meillä on vielä kokeilematta äskettäin haudattu Länsi-Euroopan unioni (WEU). Tulisiko sen perinnöstä pohja uudelle eurooppalais-ukrainalais-kanadalaiselle turvallisuusjärjestelmälle?

Viime keväänä presidentti Sauli Niinistön johtama työryhmä ehdotti Euroopan liittolaisuushaasteiden ratkaisemiseksi kolmea keinoa: joko luomme eurooppalaisemman Naton, kokonaan oman EU-puolustuksen tai sitten Euroopan turvallisuusneuvoston alaiseksi uuden, Nato-yhteensopivan alueellisen kumppanuusjärjestelyn.

Tällainen keskustelunavaus Euroopan ikiomasta puolustusratkaisusta ei ole uusi.

Heti toisen maailmansodan jälkeen atlanttista ja eurooppalaista puolustusta kehiteltiin toistensa täydentäjiksi, osin kilpailijoiksikin.

KYLMÄN SODAN jännitteiden kasvaessa Yhdysvallat vaati Länsi-Eurooppaa varautumaan paremmin kommunismin uhkaa vastaan.

Kuusi maata allekirjoittikin 1952 Euroopan puolustusyhteisöä (European Defence Community, EDC) koskevan sopimuksen, jolla olisi luotu Euroopalle oma armeija yhteisine univormuineen.

Armeijaa kontrolloimaan olisi luotu myös poliittiset instituutiot. Sopimus kuitenkin valui tyhjiin pari vuotta myöhemmin, kun Ranskan parlamentti päätti olla ratifioimatta sitä.

Yhteisvastuu puolustuksesta ja naapurimaiden auttamisesta jäi hallitusten hyvän tahdon varaan, ilman sitovuutta.

VAIKKA RANSKA hylkäsi euroarmeija-ajatuksen, maat loivat tilalle Länsi-Euroopan unionin (Western European Union, WEU) hallitusten välisenä organisaationa, kompromissina Naton ja eurooppalaisen integraation väliin.

WEU:n piti olla samaan aikaan EU:n yhteisen puolustuspolitiikan toteuttaja ja Naton eurooppalainen pilari.

WEU vajosi kuitenkin vuosikymmeniksi lähes vegetatiiviseen tilaan, tehdäkseen comebackin vielä hetkeksi 1980-luvulta alkaen.

WEU:n piti olla samaan aikaan EU:n yhteisen puolustuspolitiikan toteuttaja ja Naton eurooppalainen pilari. EU-Suomikin liittyi siihen tarkkailijajäseneksi helmikuussa 1995.

WEU:n kohtalona oli kuitenkin tulla lopullisesti lakkautetuksi vuonna 2011, kun EU:n oma turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ulottuvuus oli vahvistunut Lissabonin sopimuksella. EU sai perinnöksi osan WEU:n entisistä toiminnoista.

LISSABONIN SOPIMUSTA tehtäessä Eurooppa uskoi, että rauhan aika on pysyvä tila, eikä sodankaltaisiin oloihin tarvitse enää varautua.

EU:n perussopimukset edellyttävät tärkeissä puolustuspoliittisissa päätöksissä konsensusta. Sopimusten muuttamiseen ja oman puolustuksen luomiseen tuskin enää löytyisi jäsenmaista yksimielisyyttä.

Ranskan ja Saksan poliittinen kehitys vaikuttanee niiden EU-asenteisiin, eikä Britanniakaan palaa yhteisöön. Islantilaisten EU-jäsenyysaikeille antama tyrmäyskin kertoo EU:n vetovoimasta.

Samalla Nato joutuu arvuuttelemaan, onko Donald Trumpin Yhdysvallat yhä tosissaan sitoutunut puolustusliittoon.

Natokin tarvitsee avunantoon ja viitosartiklansa soveltamiseen yksimielistä päätöstä. Jos yksikin jäsenvaltio epäröi tai alkaa käydä kauppaa tilanteella, koko liiton uskottavuus vaarantuu.

MIKÄ SITTEN olisi nopeampi ja tehokkaampi järjestelmä EU:n ja Naton rinnalle?

EDC ja WEU sellaisinaan ovat kuolleet ja kuopatut, mutta inspiraation lähteeksi niistä yhä on.

Keskeistä olisi ratkaista, olisiko uusi järjestely ylikansallinen vai hallitustenvälinen. Yhteisarmeijoineen EDC edusti jäykempää linjaa.

WEU:ssa osallistujille jäi määräysvalta omiin asevoimiinsa, joten sen kaltainen liitto lienee yhä poliittisesti helpommin hyväksyttävissä.

Jottei kuitenkaan luotaisi maailmaan yhtä uutta paperitiikeriä, sopimuksessa pitäisi olla automaattisia avunantovelvoitteita sekä kyky enemmistöpäätöksiin.

Parlamentaarinen yleiskokous – kuten WEU:ssa oli – vahvistaisi liiton demokraattista legitimiteettiä.

SUOMEN KANNALTA Nato-jäsenyyttämme täydentävät jo esimerkiksi JEF ja pohjoismainen yhteistyö. Ne koskevat kuitenkin vain rajattuja toimintoja.

Uusi eurooppalainen yhteistyöliitto olisi nopeampi ensivasteen toimija, varajärjestelmä Naton turvatakuille, yhteisten tarvikehankintojen alusta ja puolustusteollisuuden tukija.

WEU:ssakin korostettiin, ettei sillä luotu päällekkäisiä toimintoja Natolle. Yhteensopivuus Naton pitkäaikaisten puolustussuunnitelmien kanssa oli olennaista.

WEU:n jäsenten ei tarvinnut olla Nato- tai EU-maita. Nytkin yhteinen puolustautumishalu on tärkeämpää.

Ydinasevaltio Britannia ja ystävämme Kanada voisivat hyvin olla uudessa koalitiossa mukana, kuten taistelukokemukseltaan ylivoimainen Ukrainakin (sodan päättymisen jälkeen).

TOISTAISEKSI idea pysyvästä eurooppalaisesta puolustusmekanismista Naton rinnalle on teoriaa, haavekuva.

Mutta ajatus tällaisesta rakenteesta ei ole kaukaa haettu.

EDC ja WEU nähtiin aikoinaan Naton täydentäjinä, ja niillä oli tärkeä alueellinen tehtävä maanosamme sotilaallisessa varautumisessa.

Kumpikin liittomuoto katosi, koska ajat eivät olleet niille enää oikeat. Nyt ajat ovat taas toiset.

Kirjoittaja on varatuomari ja Maanpuolustuskorkeakoulun tohtoriopiskelija.

AVAINSANAT