VALIKKO

”Jonkun olisi syytä soittaa Trumpille, sinun tai Niinistön” – suurlähettiläs Mikko Hautala kertoo kirjassaan vaikuttamisesta kulissien takana

Mikko Hautalan tuore kirja kertoo diplomaattisesta vaikuttamisesta kulissien takana.

Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Mikko Hautala sai toukokuussa 2022 soiton Donald Trumpin hyvin tuntevalta yhdysvaltalaissenaattorilta. Tämä halusi varoittaa siitä, että Trump saattaisi kääntyä julkisesti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksia vastaan.

-  Jonkun olisi parasta soittaa hänelle (Trumpille), sinun tai presidentin (Sauli Niinistö), senaattori viestitti.

Seurasi ankaraa pohdintaa, sillä vaikka yhteydenpito asemamaan oppositioon kuuluu diplomaattien työhön, ei puhelu juuri tälle entiselle presidentille ollut mitenkään riskitön. Lopulta Niinistö antoi Hautalalle luvan yhteydenoton valmisteluun.

Puhelu toteutui. Hautalan perustelut kuultuaan Trump oli todennut Naton jäseneksi hakemisen olleen Suomelta ja Ruotsilta oikea päätös. Keskustelun sävy oli muutenkin ystävällinen ja asiallinen.

PUHELUN vaikutusta on Hautalan mukaan vaikea arvioida, mutta kyseessä saattoi olla torjuntavoitto: Trump ei puhunut julkisuudessa Suomen Natoon pyrkimistä vastaan.

Perjantaina ilmestyvässä kirjassaan Sotaa ja rauhaa Hautala kertoo myös, miten Trumpin ja presidentti Vladimir Putinin huippukokous Helsingissä 2018 polkaistiin käyntiin. Hautala sai kesälomalle Moskovasta puhelun, jossa Putinin neuvonantaja ja Yhdysvaltain Moskovan-suurlähettiläs kysyivät, onnistuisiko huipputapaaminen Helsingissä muutaman viikon kuluttua.

-  Lupasin selvittää asiaa, ja tunnin päästä saatoin soittaa heille vastauksen. Samaan aikaan kollegat Helsingissä lähettelivät lomallelähtöviestejään. Tuumailin, että tällä kertaa loma loppuu monella lyhyeen, Hautala muistelee.

TRUMPIN mahdollinen paluu Valkoiseen taloon herättää paljon avoimia kysymyksiä. Suomen osalta Hautala arvioi kahdenväliset lähtökohdat melko hyviksi. Esimerkiksi itärajan sulkeminen voi näyttäytyä Trumpin silmin toivotunkaltaisena päättäväisenä toimintana.

Trumpin presidenttiyden oloissa paljon jää kuitenkin henkilökohtaisten suhteiden varaan, ja paineet kohdistuvat Hautalan mukaan erityisesti tasavallan presidenttiin. Samalla Hautala myöntää, että ajatus Trumpin miellyttämisvelvollisuudesta on ”vastenmielinen, jossain määrin myös alentava”.

-  Mutta tämä olisi 2020-luvun reaalipolitiikkaa. Todellisen vaihtoehdon esittäjien todistustaakka olisi raskas. Niinistön esimerkki myös osoitti, että temppu on tehtävissä omasta arvokkuudesta ja intresseistä tinkimättä, Hautala kirjoittaa.

Hän ei usko Trumpin pyrkivän irrottamaan maataan Natosta, mutta Yhdysvaltain joukkojen käytön Naton tehtäviin presidentti voi kieltää. Jo se riittäisi romuttamaan puolustusliiton uskottavuuden.

SUURIN avoin kysymys vaikuttaa olevan demokratian tulevaisuus itse Yhdysvalloissa.

Hautalan mukaan erityisesti Kamala Harrisin hyvin niukka vaalivoitto voi johtaa väkivaltaan tai jopa poliittisesti motivoituun joukkosurmaan ja sen myötä laajempaan liikehditään. Tilanteesta kertoo hänen mukaansa jo se, että vakavasti otettavat kommentaattorit ylipäänsä pohtivat näin synkkiä uhkakuvia.

Trumpin tuoman epävarmuuden lisäksi Suomen huolet tärkeän liittolaisen Yhdysvaltain suuntaan liittyvät maan suhteiden kehitykseen toisen suurvallan Kiinan kanssa.

Vaikka monet keskinäisriippuvuudet ja viime kädessä ydinaseet pidättelevät sodan syttymistä suurvaltojen välille, Hautala tuntuu pitävän suursodan puhkeamista jos ei varmana niin kuitenkin rauhan säilymistä todennäköisempänä vaihtoehtona.

-  Suurvaltakamppailun dynamiikka yksinkertaisesti ajaa siihen suuntaan, hän kirjoittaa.

SOTA sekä Aasiassa että Euroopassa merkitsisi sitä, etteivät Yhdysvaltain rahkeet riitä molempien hoitamiseen ja huomio voi kääntyä Aasiaan. Epävarmuus Yhdysvaltain tuesta ja Nato-liittouman yhtenäisyydestä yhdistettynä Ukrainan sodan epävarmaan lopputulokseen saa Hautalan varoittamaan, että Suomessa pitäisi olla hyväksi kehutun puolustuskyvyn suhteen itsekriittisempi.

Ylimielisyyteen ei ole varaa. Koska Venäjä ei ole muuksi muuttumassa, sodan ennaltaehkäisyn keinoksi jää riittävä pelote.

-  Siitä syystä Suomen tulisi yksiselitteisesti olla varautunut täysimittaiseen ja pitkään sotaan. Eikä vain varautunut, vaan monilta osin jopa suoranaisesti valmis. Vuosien varoaikaa ei välttämättä tule, Hautala varoittaa.

VAATIMUKSET ovat kovia ja kalliita. Hautala luettelee kirjassaan joitain konkreettisia ehdotuksia: ehkä noin 50  000 sotilaan vuosittain kertausharjoitettava ja hyvin varustettu valmiusreservi, itärajan laajempi sotilaallinen linnoittaminen, puolustusmenojen selvä tasonnosto, puolustusteollisuuden kehittäminen myös merkittäväksi viejäksi.

Edellä oleva sanelee sen, että Suomen nyt vaikeuksissa oleva talous on kiinteä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

-  Mikäli (talouden) kestävään oikaisuun ei kyetä, on edessä hyvinvoinnin, elinvoiman ja turvallisuuden tason selkeä putoaminen, Hautala ennustaa.

Hautalan mukaan Venäjä on Suomelle sekä akuutti että pitkän tähtäimen uhka. Hän ei panisi ”montakaan kopeekkaa” peliin Venäjän demokraattisen tulevaisuuden puolesta.

Putin joutuu väistymään ehkä kymmenen vuoden sisällä, mutta putinismi todennäköisesti jatkuu. Itäraja pysyy kiinni vielä vuosia, ellei vuosikymmeniä.

VENÄJÄN sotateollisuus ja -talous kykenevät Hautalan mukaan jauhamaan materiaalia sotaan vielä pitkään. Samalla kansan kyky sietää miestappioita venyy erittäin pitkälle. Vaikka moni ei periaatteessa itse sodasta pitäisikään, harva on valmis hyväksymään tappion ja korvausvelvollisuudet sodan tuhoista.

-  Päinvastoin, venäläisten enemmistölle vastuun ottaminen sodasta on lähes mahdotonta. — Kansalaismielipide onkin todellisuudessa hyökkäyssodan takana, Hautala päättelee.

Hän myös muistuttaa, ettei ydinasevallan täydellinen voittaminen ole mahdollista. Miehitys tai pakottaminen antautumaan nostaisi ydinaseen käytön riskiä liikaa.

-  Vain pistevoitot ovat mahdollisia, eivät tyrmäysvoitot, Hautala tiivistää.

Ydinaseen käyttö olisi kuitenkin hyvin riskialtis valinta siinä tapauksessa, jos Ukraina lännen tuella näyttäisi pääsevän niskan päälle sodassa Venäjää vastaan.

-  Pelkkä Ukrainan voittamisen tarve ei välttämättä ole riittävän painava syy ydinuhan käyttöön, Hautala arvioi.

ENNEN suurlähettiläspestejään Moskovassa (2016-20) ja Washingtonissa (2020-24) Hautala toimi presidentti Niinistön ulkopoliittisena neuvoantajana 2016-20. Kokemusta on kertynyt myös esimerkiksi Kiovasta, ja Hautala osaa hyvin venäjää, ukrainaa ja puolaa.

Oma osuutensa tuoreessa kirjassa on myös omistettu uudistustarpeille Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hallinnossa. Hautalan mukaan Suomen kaksipäinen ulkopolitiikan johtamismalli – presidentti ja hallitus – ei ole ihanteellinen, mutta sen muuttaminen ei ole lähivuosina realistista. Paine muutoksiin kuitenkin kasvaa, jos olosuhteet pahenevat tai järjestelmän toiminta alkaa yskiä.

Tarvetta olisi hänen mukaansa myös jonkinlaiselle kansallisen turvallisuusneuvoston tapaiselle yhteistyöelimelle.

-  Vaikka ulkopolitiikan ylätason johtamisjärjestelmän suhteen ollaan jonkinlaisessa pattitilanteessa, olisi välttämätöntä koettaa minimoida siiloissa toimimisen riskejä edes käytännön toiminnassa, Hautala kirjoittaa.

ULKOMINISTERIÖN krooninen ongelma on Hautalan mukaan ollut ”epäselvä ja tehoton johtamisjärjestelmä”. Hänen mukaansa toimintaan tarvittaisiin lisää tavoitteellisuutta reagoinnin sijaan, vaikka resurssit talouskurimuksen myötä väistämättä supistuvat.

-  Järkevin tie on luonnollisesti asettaa itse Suomen kannalta keskeiset tavoitteet ja keskittyä niihin, tietoisesti muita asioita laiminlyöden, Hautala opastaa.

Mikko Hautalan nimi nousi esiin viime kevään presidentinvaalien alla yhtenä mahdollisena ehdokkaana. Tähän tuoreessa kirjassa ei viitata, mutta asia nousee mieleen, kun lukee kuinka Hautala jätti vuonna 2016 suurlähettilään valtuuskirjeensä Moskovassa ulkoministeriön protokollapäällikölle.

Hautalan mukaan toimintaa presidentin neuvonantajana arvostettiin Venäjällä korkealle, ja protokollapäällikkö olikin arvioinut kohteliaasti, että Hautala tulisi Venäjälle vielä korkeammassakin ominaisuudessa.

-  Ihmettelin, mikä sellainen voisi olla, hän kirjaa.

Niilo Simojoki / STT

AVAINSANAT

Taas alkoi hallitustaipaleen hiekoitus: perussuomalaisissa heräsi ilmastokapina

Perussuomalaiset löysi kannatuskuopan pohjalta vanhan populistisen linjansa. Viimeistään kesäkuun puoluekokouksessa Lahdessa tuli selväksi, että toiseksi suurin hallituspuolue ryhtyy historiasta tutuilla tempuillaan hiekottamaan pääministeri Petteri Orpon (kok.) latua.

Heinäkuun hiljaisuudessa syyksi kelpasi kokoomuslaisen ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan kommentti, jonka mukaan Suomi tukee Euroopan komission esitystä tulevaisuuden päästövähennystavoitteeksi.

Ei tue eikä tule tukemaan, mikäli Suomen eli hallituksen kanta on perussuomalaisista kiinni, ilmoitti perussuomalaisten uusi 1. varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja Ylellä. Keskisarjan näkemys sai nopeasti tukea myös hallituksen sisältä, kun liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) arvosteli Multalaa itsenäisestä kannanmuodostuksesta. Hallitus ei Ranteen mukaan ollut komission esityksestä keskustellut.

Aivan näin asia mennyt, koska hallituksen EU-ministerivaliokunta käsitteli Suomen ennakkovaikuttamiskantaa päästövähennystavoitteeseen jo keväällä. Näkemys oli käytännössä komission esityksen mukainen.

KOMISSION esitys päästövähennystavoitteeksi tähtää vuoteen 2040. Siihen mennessä EU:n jäsenmaiden tulisi esityksen mukaan vähentää päästöistään 90 prosenttia.

Luku kuulostaa isolta, mutta on emeritusprofessori Markku Ollikaisen mukaan linjassa Suomen voimassa olevan ilmastolain kanssa, johon perussuomalaiset ovat Orpon hallitusohjelmassa sitoutuneet. Jos lakia noudatetaan, Suomen päästövähennyksiin ei vaadita ylimääräisiä tiukennuksia.

Kun ministeri Multala sanoo Suomen tukevan komission esitystä, hän siis nojaa hallitusohjelman kirjauksiin.

Miksi perussuomalaiset sitten huutavat? Koska he ovat jo pidempään pyrkineet vesittämään ilmastolakia, jonka mukaan Suomen tulisi olla vuoteen 2035 mennessä hiilineutraali. PS pyrkii leimaamaan ilmastopolitiikan epärealistiseksi, ihmisten elämää hankaloittavaksi huuhaaksi. Samalla asialla on länsimaissa moni muukin.

PS pyrkii leimaamaan ilmastopolitiikan epärealistiseksi, ihmisten elämää hankaloittavaksi huuhaaksi.

Linjan nykyinen pääarkkitehti on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Euroopan unionissa tämä ilmastodenialismia lähestyvä linja saa kannatusta erityisesti laitaoikeistoa edustavilta puolueilta.

ORPON hallituksessa ilmastolain tavoitteita puolustaa voimakkaimmin RKP, joka oli lakia viime kaudella hyväksymässä. Myös pääministeri Orpo itse on useaan kertaan muistuttanut tavoitteiden olevan hallitusohjelman mukaisia ja voimassa. Onhan ilmastoministerin salkkukin kokoomuksella.

Perussuomalaisten puoluekokous osoitti henkilövalinnoillaan haluavansa poliittista muutosta. Siksi Keskisarja on 1. varapuheenjohtaja ja jyrkästä maahanmuuttolinjastaan tuttu Simo Grönroos 3. varapuheenjohtaja.

Näin 1. varapuheenjohtaja Keskisarja on kirjoittanut Sarastus-lehdessä ilmastopolitiikan tavoitteista:

”Suomen osuus ihmiskunnan CO2-päästöistä on promille, siis tuhannesosa. Mitä mieltä sinä olet, parahin lukija? Tapahtuuko 99,9 prosentin täyskäännös? Uskotko siihen mielikuvateollisuuden tuotteeseen, että Suomen ilmastoponnistuksilla on globaali merkitys, ja että esikuvana me käännytämme hiilituhruiset EU-valtiot, Yhdysvallat, Kiinan ja kehitysmaat, arabit ja Venäjän… vaikka ne vuonna 2025 eivät osoita pikkiriikkisintäkään hinkua fossiilisten polttoaineiden hylkäykseen.”

Aivan. Tosin professori Markku Ollikaisen mukaan EU on yksi Kiinan viime aikoina kohentuneen ilmastopolitiikan keskeisistä kirittäjistä.

Suomi on EU:n jäsenvaltio ja Keskisarja Suomen hallituksessa valtaa käyttävän puolueen 1. varapuheenjohtaja.

Ajatus fossiilitalouteen jäämisestä on vaarallista, menneisyyden romantisoimisella ryyditettyä ja dieselin katkuista humppaa, jota muun muassa itänaapurin Vladimir suosii levylautasellaan.

AVAINSANAT

Tukeeko hallitus EU-ilmastotavoitteita vai ei – näin vastaa Sari Multala

Hallituksen sisäiset kiistat ilmastoasioista nousivat torstaina esiin, kun liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) arvosteli julkisesti kokoomuksen ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalaa.

Multala sanoi keskiviikkona, että Suomi tukee EU-komission ehdottamaa 90 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2040. Ranteen mukaan Multala ei olisi saanut kertoa julkisesti Suomen kantaa, koska siitä ei ole hänen mielestään vielä päätetty hallituksessa.

EU-ministerivaliokunta linjasi Suomen kantoja EU:n ilmastotavoitteisiin maaliskuussa 2024. Ranteen näkemys on, että aiemmin muodostettu kanta perustui ”vanhoihin kuvioihin” ja olosuhteet ovat siitä muuttuneet. Hänen mukaansa uudesta kannasta ei ole vielä neuvoteltu.

-  Eli ministeri Multala ei voi ilmoittaa julkisesti, että on olemassa joku kanta, Ranne sanoi STT:n haastattelussa.

Ranteen mukaan perussuomalaiset ei seiso Multalan esittämän kannan takana.

-  Emme ole kuittaamassa tässä tilanteessa minkäänlaisia uusia kiristyksiä. Suomen täytyy pitää tiukasti kiinni hallitusohjelmakirjauksesta siinä, että me emme voi aiheuttaa energia- ja ilmastopoliittisilla linjauksilla lisäkustannuksia Suomelle.

YMPÄRISTÖMINISTERI kiistää Ranteen kritiikin. Multalan mukaan Suomen ennakkovaikuttamiskannat on normaalin poliittisen prosessin mukaisesti viety EU-ministerivaliokunnan kautta eduskuntaan.

-  Suomen hallitus on sama Suomen hallitus, mikä tässä on ollut, ja nämä kannat on otettu tämän hallituksen aikana, Sari Multala sanoi STT:lle.

Kokoomusministeri ei ymmärrä, mihin Ranne viittaa olosuhteiden muuttumisella. Hänen mukaansa olisi erikoista, jos Suomi muuttaisi kantaansa sen jälkeen, kun se on saanut EU:n esitykseen sen, mitä on siihen ennakkovaikuttamisessa ajanutkin.

-  Maana meidän pitää olla johdonmukaisia, kun vaikutamme Euroopan unionin asioihin. Ja tietysti se luo meille uskottavuutta ja vaikuttavuutta. Olisi erikoista, jos nyt yhtäkkiä muuttaisimme mieltämme, Multala sanoi.

Seuraavaksi hallitus ottaa kantaa komission yksityiskohtaisempaan esitykseen normaalin kannanmuodostusprosessin mukaan.

LULU RANNE piti myös epätodennäköisenä, että hallitus saisi energia- ja ilmastostrategian lausuntokierrokselle heinäkuun aikana. Luonnoksen oli tarkoitus valmistua tällä viikolla.

-  Tilanne ei näytä kauhean hyvältä, Ranne kommentoi neuvottelujen aikatauluja.

Ranteen mukaan neuvotteluissa hiertää useampikin asia. Erimielisyyttä on muun muassa energia- ja ilmastotoimien taloudellisesta puolesta.

Multala ei tiedä, mikä luonnoksessa on perussuomalaisten mielestä ongelma.

Vastuuministeri Multalan mukaan myös strategian valmistelu on sujunut normaalin poliittisen prosessin mukaan ministerityöryhmässä, jossa kaikki hallituspuolueet ovat edustettuina.

Multala ei tiedä, mikä luonnoksessa on perussuomalaisten mielestä ongelma.

-  En ole heiltä vielä saanut ehdotuksia, että mitä muutoksia he haluavat tähän. Odotan saavani nyt toivottavasti lähiaikoina.

Ministerin mukaan strategiapaperi on edelleen tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle lähiaikoina.

-  Kaikki toimet, mitä siellä on, on yhdessä sovittu ministerityöryhmässä.

Ranteen mielestä strategiassa eivät näy tarpeeksi esimerkiksi hallitusohjelman kirjaukset siitä, että energia- ja ilmastopolitiikka ei saa nostaa sähkön hintoja.

Teksti: STT / Kaisu Suopanki

AVAINSANAT

”Kysyn Petteri Orpolta: Mikä on hallituksen linja” – vihreiden Hyrkkö pitää hallituksen toimintaa omituisena

Vihreiden Saara Hyrkkö eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 10. kesäkuuta.

Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö ihmettelee hallituksen epäselvää linjaa EU:n päästövähennystavoitteeseen. Hyrkön mukaan on kestämätöntä, että Suomen linjaa joudutaan toistuvasti ihmettelemään maailmalla.

Komissio julkisti keskiviikkona esityksensä EU:n päästövähennystavoitteeksi vuodelle 2040 ja Suomi ilmoitti ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan (kok.) suulla tukevansa tavoitetta. Heti seuraavana päivänä, torstaina hallituspuolue perussuomalaisten varapuheenjohtaja sekä liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne kuitenkin torppasivat tämän ja ilmoittivat, että asiasta ei ole hallituksen kesken sovittu.

Hyrkkö pitää hallituksen toistuvia linjaepäselvyyksiä omituisina ja haitallisina.

– Hallituksella on eväät levällään ilmastopolitiikassa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun hallitus viestii kumppaneillemme maailmalla eri ministereiden suulla ensin yhtä, sitten toista. Tällainen linjattomuus on tuhoisaa paitsi ilmastolle, myös Suomen kansainväliselle asemalle, Hyrkkö toteaa tiedotteessaan.

VIHREIDEN kanta EU:n vuoden 2040-tavoitteeseen on selvä ja Hyrkkö kertoo antavansa tukensa ministeri Multalalle. Tavoiteltu 90 prosentin päästövähennys on asiantuntijoiden mukaan vähintä, mitä Euroopassa voidaan ilmastokriisin hillitsemiseksi tehdä.

Hyrkön mukaan esityksessä olisi pikemminkin kiristämisen varaa.

– En tue komission ajatusta siitä, että osan kansallisista päästötavoitteista voisi kattaa ostamalla päästöoikeuksia muissa maissa. Tämä käytäntö on jo osoittautunut epävarmaksi ja toimimattomaksi. Suomen tulisikin kirittää EU:ta kunnianhimoisempaan ja toimivampaan ilmastopolitiikkaan.

Hyrkön mukaan vähintä mitä hallitukselta odotetaan, on saada rivit suoriksi sekä kotimaassa että EU:n suuntaan.

– Pääministeri johtaa hallituksen toimintaa ja Suomen EU-politiikkaa. Kysyn Petteri Orpolta: Mikä on hallituksen linja EU:n päästövähennystavoitteissa? Onko se Multalan, Ranteen vai kenties jonkun kolmannen ministerin linja? Hyrkkö kysyy tiedotteessaan.

AVAINSANAT

Hallituksen kanta EU:n päästövähennystavoitteisiin ratkesi jo keväällä

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranteen (ps.) väite siitä, ettei Suomen kantaa EU:n päästövähennystavoitteisiin olisi vielä hallituksessa päätetty, ei pidä täysin paikkaansa.

Ranne paheksui tiedotteessaan torstaina ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan lausuntoa, jonka mukaan Suomi tukee EU-komission ehdottamaa 90 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2040.

Ranteen mielestä Multala ei olisi voinut kertoa julkisesti Suomen kantaa, koska kannasta ei ole vielä päätetty hallituksessa.

KUITENKIN Demokraatin tietojen mukaan Multalan lausunto perustui Suomen ennakkovaikuttamiskantaan, jota on käsitelty jo keväällä hallituksen EU-ministerivaliokunnassa ja myös eduskunnassa.

”Suomi tukee komission ehdotusta asettaa EU:lle vuodelle 2040 90 prosentin nettopäästövähennystavoite, joka kattaa sekä päästöt että poistumat. Samalla Suomi korostaa, että tavoitteen toimeenpanon pääpainon tulisi olla kustannustehokkaissa päästövähennyksissä ja että tavoitetta toimeenpanevassa lainsäädännössä olisi huomioitava maankäyttösektorin nykytilanne ja epävarmuudet”, valiokunnalle esitellyssä, maaliskuulle päivätyssä ympäristöministeriön muistiossa todetaan.

Hallituksen EU-ministerivaliokunnan puheenjohtaja on pääministeri Petteri Orpo (kok.) . Valiokuntaan kuuluu perussuomalaisista puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra, oikeusministeri Leena Meri, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio ja sekä ministerivaihdoksen jälkeen myös elinkeinoministeri Sakari Puisto.

Muut jäsenet ovat eurooppa- ja omistajaohjausministeri Joakim Strand (rp.), maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.), opetusministeri Anders Adlercreutz (rp.), ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala ja ulkoministeri Elina Valtonen.

Myös perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja sanoi torstaina Ylellä, ettei perussuomalaiset tue komission esitystä.

AVAINSANAT

Rainer Hiltusesta uusi yhdenvertaisuusvaltuutettu

Hallitus on nimittänyt Suomen uudeksi yhdenvertaisuusvaltuutetuksi nykyisen tasa-arvovaltuutetun Rainer Hiltusen.

Virassa aiemmin vuodesta 2020 ollut ja jatkopestiä hakenut Kristina Stenman ei tullut valituksi. Oikeustieteen kandidaatti Hiltunen (s. 1966) aloittaa viisivuotisen tehtävänsä elokuun alussa.

Helsingin Sanomat uutisoi keskiviikkona, että perussuomalaiset olivat suivaantuneet Stenmaniin, koska tämä luonnehti keväällä puolueen toimintaa avoimen islamofoobiseksi.

VALTUUTETUN tehtävänä on valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista ja ehkäistä yhteiskunnallista syrjintää.

Ennen nykyistä, vuonna 2023 alkanutta tasa-arvovaltuutetun tehtäväänsä Hiltunen työskenteli yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa toimistopäällikkönä parinkymmenen vuoden ajan. Hän oli 1990-luvun lopulla myös Setan pääsihteerinä.

AVAINSANAT