Onnellisuuspolitiikka ei ole unelmahöttöä
Onnellisuus on yhteiskunnallinen kysymys, ei vain pään sisäinen asia. Tämä ajattelu on vahvistunut maailmanlaajuisesti, sillä ihmisten tyytyväisyys elämäänsä on otettu vakavaan tarkasteluun niin YK:ssa kuin OECD:ssä ja EU:ssa.
Tyytyväisyyden näkökulma korostunee myös Pohjoismaiden sosialidemokraattien juuri käynnistämässä yhteistutkimuksessa hyvinvointivaltion päivitystarpeista.
Kiinnostusta onnellisuuden ja politiikan kytkyyn lisää varmasti myös Kalevi Sorsa -säätiön eilen aiheesta julkaisema raportti.
Reiluus ja tasa-arvo vahvistavat hyväosaisuuden kokemusta.
Suomessakin aika alkaa olla kypsä sille, että politiikassa nostetaan subjektiivinen, koettu tyytyväisyys taloudellisin tekijöin mitattavan hyvinvoinnin rinnalle. Kauaakaan ei ole siitä, kun perinteisen jakopolitiikan ja riskien hoidon ohella ihmisten kokemuksia ja näköaloja korostanut poliitikko sai höttöilijän leiman otsaansa, minkä SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen hyvin muistanee.
Unelmat ja onnellisuus ovat alkaneet työntyä politiikantekoon, kun enää ei kaikkialla tarvitse keskittyä poistamaan puutetta ja niukkuutta. Ravittuina ja tuulelta suojassa ihmiset kiinnostuvat myös pehmeistä arvoista ja heillä on varaa olla huolissaan esimerkiksi ympäristön tilasta.
Onnellisuuden kokeminen perustuu pitkälti kansalaisten tekemään sosiaaliseen vertailuun. Yhteiskunnan reiluus ja tasa-arvo vahvistavat näin ollen hyväosaisuuden kokemusta. Edelleen pätee se, että eriarvoisuutta kannattaa poistaa. Nopeimpia onnellisuustuloksia on saatavissa korjaamalla mielenterveyskuntoutujien, asunnottomien, pitkäaikaistyöttömien ja muiden kaikkein heikko-osaisimpien tilannetta.
Talouskasvu lisää yleensä onnellisuutta, koska se luo luottamusta ja myönteisiä odotuksia. Kreikan viime päivien tapahtumat osoittavat, mitä seuraa talouden rajusta supistumisesta ja koetun hyvinvoinnin menetyksestä. Kasvusta ei kuitenkaan ole hyvinvoinnin lähteeksi, jos kasvun hedelmät jäävät vain ennestään hyväosaisille.
Onnelliset kansalaiset ovat myös yhteiskunnan etu, sillä he ovat hyviä omaisia ja hyviä työntekijöitä.
Onnellisuustutkimuksen voimistuminen on ehdottomasti hyväksi politiikalle. Arjen kokonaiskuvan kirkastuminen auttaa poliitikkoja puuttumaan kansalaisten kannalta oleellisiin asioihin.
