- Kotimaa
- 23.10.2023
- 16:09
- (Päivitetty: 23.10. 17:01)
Viihteen ja kulttuurin monipuolinen vaikuttaja, yrittäjä ja taiteilija Aira Samulin on kuollut 96-vuotiaana, kertoo Seiska-lehti. Samulin kuoli lehden mukaan tänä aamuna Meilahden sairaalassa.
Samulin oli Suomen kansan tanssittaja, karjalaisten juurien vaalija ja vauhdikkaan iloisuuden lähettiläs. Hän vaikutti myös kuntapolitiikassa.
Samulin kertoi STT:n 90-vuotismerkkipäivähaastattelussa, että hänen elämänsä kantava voima on ilo ja halu tuottaa muille ihmisille riemua.
- Jos emme tekisi pahaa toisillemme, maailma olisi paratiisi. Kaiken takana on ilo. Aion antaa ilolle kaikkeni niin kauan kuin olen täällä.
Samulin rakasti tanssia, ja hän oli sitä mieltä, että kukaan ei voi tanssia väärin ja kaikki ovat tanssiessaan kauniita.
- Minä tanssin kohdusta hautaan, hän vakuutti.
AIRA Laila Suvio-Samulin syntyi 27. helmikuuta 1927 Hyrsylän mutkan Ignoilan kylässä menetetyn Karjalan alueella. Samulinin lapsuuskoti sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Venäjän rajasta. Koti piti jättää, kun talvisota syttyi. Evakkomatka päättyi Helsinkiin.
Samulinin isä selvisi talvisodasta, mutta kaatui jatkosodassa. Sodan seurauksena päättyivät myös Samulinin opinnot. Kallion yhteiskoulu Helsingissä oli pommitusten jäljiltä niin huonossa kunnossa, että toiminta päätettiin siirtää maaseudulle. Sinne Samulinilla ei ollut mahdollista lähteä, sillä häntä tarvittiin äidin apuna kotona. Samalla murenivat haaveet lääketieteen tai oikeustieteen opiskelusta.
Sotavuosina Samulin löysi kuitenkin tanssin. Samulinin setä, nyrkkeilyn olympiavoittaja Sten Suvio oli huomannut veljentyttärensä lahjakkuuden ja maksoi tanssitunnit.
TANSSIN maailmasta Samulin löysi myös ensimmäisen aviopuolisonsa Helge Samulinin. He perustivat sodan jälkeen tanssikoulun ja kiersivät pitämässä tanssikursseja ympäri Suomea.
Pariskunta sai kaksi lasta, Pirjon ja Jarin.
Samulin kuvaili Uskomaton Aira Samulin -kirjassa avoimesti avioliittonsa väkivaltaisuutta, joka oli alkanut jo seurusteluaikana. Väkivaltaa Samulin oli kohdannut jo aiemminkin, sillä hän kuvailee kirjassa myös epävakaan äitinsä olleen väkivaltainen.
Pelon sävyttämä liitto Helge Samulinin kanssa päättyi eroon 1960-luvulla. Pirjo Samulin kuoli vuonna 2018.
Pirjo-tytär sairastui skitsofreniaan teini-ikäisenä ja eli laitoshoidossa vuosikymmeniä.
- Näin itse, kuinka tanssin tuoma onnellisuus säilyi tyttäressäni silloinkin, kun oli vaikeaa. Tanssi muutti meidän kummankin elämän, Samulin sanoi.
ELÄMÄKERTAKIRJASSAAN Samulin kertoo myös suhteistaan muotoilija Timo Sarpanevaan ja urheiluselostaja Paavo Noposeen.
Toisen avioliittoonsa Samulin solmi valotaiteilija Ekku Peltomäen kanssa vuonna 1973. Liitto päättyi kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, mutta pariskunta pysyi hyvissä väleissä eron jälkeenkin.
Toisen avioliittonsa päätyttyä Samulin asui yksin Helsingissä, mutta vietti aikaa myös karjalaistaloa muistuttavassa hirsilinnassa Hyrsylän Mutkassa Lohjalla, jossa hänellä oli muun muassa nukke- ja nallemuseo. Siellä hän otti vastaan matkailijaryhmiä, kertoi heille elämänsä vaiheista ja tarjoili osana vierailukierrosta kanelipullia.
Myös Helsingin-kodin ovet olivat ryhmille avoimet, sillä hän emännöi siellä tarinasalonkia.
Syksyllä 2023 Samulin kertoi jättävänsä Hyrsylän Mutkan vetovastuun ja siirtävänsä ohjat lapsenlapselleen.
SAMULIN perusti urallaan useita tanssikouluja. Hän alkoi opettaa myös muotitansseja, kuten discotanssia, joista Samulin piti erityisesti siksi, että siinä ei tarvita partneria eikä varsinaisia askeleita.
Yksi Samulinin tanssikouluista oli nimeltään Rytmikkäät mannekiinit. Muotinäytöksissä mannekiinit esittelevät vaatteet tanssien. Muodin maailma oli Samulinille tuttu, sillä hän työskenteli mallina vuosikymmeniä sekä muun muassa muotiliikkeen johtajana, muotinäytösten järjestäjänä ja vaatesuunnittelijana. Työssään hän tutustui moniin Suomen viihde-elämän tähtiin.
Mallin työt onnistuivat konkarilta vielä 96-vuotiaanakin, kun Samulin poseerasi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen muotikuvissa kesällä 2023.
SAMULIN lähti mukaan myös politiikkaan. Hän aloitti Espoon kaupunginvaltuustossa keskustan riveissä, mutta vaihtoi kokoomuksen leiriin Helsinkiin muutettuaan.
- En kääntänyt takkia. Olen aina ollut vakaumukseltani kokoomuslainen, vanhemmatkin olivat. Enhän voinut silloin kieltäytyä, kun Johannes Virolainen pyysi mukaan kepun ehdokkaaksi. En kuitenkaan ollut kotonani. Tiesin työskenteleväni väärässä puolueessa, Samulin muisteli STT:lle.
Samulin oli ehdolla myös eduskuntaan, mutta paikka jäi muutaman sadan äänen päähän.
Samulin puhui paljon ikääntyvien itsenäisen asumisen puolesta. Myös mielenterveyskysymykset olivat Samulinille tärkeitä.
- Mielisairauksista ei saa enää vaieta. Usein ne, joiden mieli murtuu, ovat oivaltaneet jotain tärkeää. He ovat luovia ja herkkiä. Mielisairaita ei saa pelätä.
ITSENÄISYYS ja isänmaa olivat Karjalan evakolle tärkeitä. Hän sai kolmannen kerran kutsun Linnan juhliin Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivänä ja kertoi tuolloin, että kutsulla oli hänelle aivan erityinen merkitys, sillä juhlavuosi toi sota-ajan pintaan.
- On tullut sellainen tunne, että on tullut tehtyä surutyötä, jota ei ole voinut tehdä aikaisemmin, hän sanoi STT:lle.
Sotien aikaan Samulin toimi sekä pikkulottana että lottana.
– Juhlavuosi on antanut sykähdyksen, että näistä asioista puhutaan ja että seuraavat sukupolvet voivat olla kiitollisia siitä, että heillä on näin hyvä itsenäinen Suomi sekä näin hyvä elämä ja mahdollisuudet täällä. Ihmiset valittavat niin paljon, että kyllähän tässä on aihetta kiittää, hän kuvaili.
Samulin janosi elämää ja otti asiat niin kuin ne olivat; unelmointi ei ollut häntä varten. Jos keskittyy haaveilemaan, päivät valuvat ohi, hän totesikin STT:n haastattelussa.
- Elämää pitää elää, napata kiinni ja antaa mennä. Onnistumisensa voi tehdä vain itse. Lisäksi uskon, että kuoleman hetkikin on lopulta kaunis.
STT / Mimma Lehtovaara, Johanna Vuonokari, Minja Viitanen
