- Kotimaa
- 21.02.2024
- 19:04
Suomen rikoshistorian suurimpiin tietomurtoihin kuuluvan Vastaamo-vyyhdin syytetty Aleksanteri Kivimäki näytti olevan keskiviikkona yhä karkuteillä Helsingin hovioikeuden määrättyä hänet uudelleen vangittavaksi viime viikolla.
Kivimäen vapautuksesta ja matkustuskieltoon määräyksestä päätti kuun alussa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus.
Käräjäoikeuden päätös vapauttaa viranomaisten pakoilusta ja väärillä henkilöllisyyspapereilla esiintymisestä tunnettu Kivimäki on herättänyt laajalti ihmetystä, sillä pakoa pidettiin ennalta arvattavana.
Tutkintavankeuspäätökset ovat monimutkaisia yhtälöitä, joissa puntaroidaan useita oikeusvaltion perusarvoja, kertovat oikeustieteen asiantuntijat STT:lle. Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen kertoo hyvin ymmärtävänsä kummastuksen, jota viimeisimmät käänteet ovat herättäneet.
- Ymmärrän ihmetyksen, mikä tästä varmaan herää. Varmaan se herättää ihmisissä pohdintaa, että miksi päästetään vapauteen henkilö, jota syytetään tolkuttomasta määrästä kohtalaisen vakavia rikoksia ja oikeudenkäynti on loppusuoralla. Etenkin, kun hänellä käsittääkseni on ollut sitä pakoilutaustaa.
HYTTINEN ymmärtää toisaalta myös käräjäoikeuden ratkaisun, joka kumottiin hovioikeudessa.
- Tavallaan ymmärrän aika hyvin sen, että he päätyivät tässä vaiheessa vapauttamaan Kivimäen. — Ennen kaikkea varmaan siinä käräjäoikeuden ratkaisussa on painanut eniten se, että yli vuosi tutkintavankeudessa on kieltämättä pitkä aika.
Hyttisen mukaan taustalla on Suomen oikeuskäytännön pitkän aikavälin muutos. Viimeisen reilun kolmen vuosikymmenen aikana ja erityisesti 2010-luvun lopulta alkaen pitkiä tutkintavankeuksia on pyritty välttämään.
- Kivimäelle ei ole langetettu mitään lainvoimaista tuomiota, missä hänet olisi määrätty vangittavaksi, ja oikeusvaltiossa ei kovin kevein perustein ketään pidetä vangittuna, ellei ole lainvoimaista tuomiota. — Aikaisemmin ehkä helpommin pidettiin Suomessa ihmisiä vangittuna ennen sitä lainvoimaista tuomiota.
VIELÄ 1980-luvulla tutkintavankeuksien pituuksissa oli valloilla Hyttisen mukaan villi länsi, jossa ihmisiä saatettiin pitää vangittuina ”tolkuttoman pitkiä aikoja”. Suomen linja alkoi muuttua maan liityttyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen 1990-luvun vaihteessa.
Oikeuskäytännön kehitys vapauttavaan suuntaan voimistui erityisesti 2010-luvun lopulla ja nykyään pitkiä tutkintavankeuksia karsastetaan kautta linjan, Hyttinen kertoo. Trendi on ollut kansainvälinen.
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut kannan, että ei tutkintavankina voi loputtomiin pitää ihmistä, vaikka häntä epäiltäisiin tai syytettäisiin törkeästä rikoksesta. Eli jos alkaa vuosikausia olemaan se tutkintavankeuden mitta ilman, että on langetettu lainvoimaista tuomiota, niin kyllä pitää jossain vaiheessa päästää vapaalle odottamaan tuomion lopputulosta.
Käräjäoikeuden päätöksessä painoi Hyttisen mukaan varmaankin eniten se, että Kivimäen tutkintavankeus oli jatkunut jo vuoden.
- Siinä alkaa tulemaan sitä painetta, että ei voi loputtomiin pitää tutkintavankeudessa.
Lassi Lapintie / STT