Vasemmistoliitosta kova vaade Orpolle: Erota ministeri

Sisäministeri Mari Rantanen (ps.).

Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Veronika Honkasalo katsoo, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) pitäisi tehdä johtopäätöksensä sisäministeri Mari Rantasen (ps.) jatkosta hallituksessa.

Honkasalo näkemys liittyy yhdenvertaisuusvaltuutetun ratkaisuun, jonka mukaan sisäministeriö syyllistyi syrjintään tämän vuoden pakolaiskiintiön valmistelussa.

Seuraavaksi asia siirtyy valtioneuvoston oikeuskanslerin harkintaan. Honkasalon mukaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmä harkitsee tänään esittääkö se ministeri Rantaselle uudelleen epäluottamusta.

– Ryhmä yhdessä sitten päättää, miten edetään. Nyt minun mielestäni on tärkeät odottaa myös oikeuskanslerin päätöstä asiasta. Mutta sittenhän on myös muita tapoja edetä asian kanssa eduskunnassa. Tietenkin toivottavaa olisi, että pääministeri Orpo tekisi tässä johtopäätökset, voiko tällainen ministeri toimia hänen hallituksessaan, Honkasalo kommentoi Demokraatille.

Käytännössä Honkasalo vaatii Rantasen erottamista.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETUN mukaan sisäministeriön johdon syrjivä ohjeistus on asettanut pakolaisia eri asemaan heidän uskontonsa ja kansallisen alkuperänsä perusteella.

– Pakolaiskiintiön kohdentamisen valmistelussa tapahtuva syrjintä vaarantaa jo valmiiksi erittäin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, yhdenvertaisuusvaltuutetun ratkaisussa todetaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman sanoo tiedotteessaan, että ministeriöllä on korostettu vastuu huolehtia siitä, että poliittista harkintavaltaa käytetään tavalla, joka on perustuslain ja yhdenvertaisuuslain mukaista.

– Perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta on erittäin vakavaa, että sisäministeriön poliittinen johto antoi syrjivää ohjeistusta pakolaiskiintiön kohdentamisen valmistelussa, Stenman jatkaa.

Aseet eivät yksin riitä – kuka niitä käyttää, jos kansan tulevaisuudenusko rakoilee

Suomi varautuu kriiseihin hankkimalla aseita ja asejärjestelmiä. Samaan aikaan ihmisten ja yhteiskunnan toimintakyvyn varustelu jää vähemmälle huomiolle, sanoo tutkija.

Tutkija Ville Kivimäki pitää Suomessa käytävää resilienssikeskustelua yksipuolisena ja lähinnä aseisiin ja varustautumiseen keskittyvänä.

– Suomessa on aika näivettynyt käsitys siitä, mitä oikeasti resilientti yhteiskunta tarkoittaa, vaikka resilienssi-sanaa käytetään nyt hyveellisesti vähän joka paikassa. Selviämisen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen puoli on unohdettu, Ville Kivimäki sanoo.

Hän painottaa, ettei kyseenalaista asehankintojen tarpeellisuutta, mutta toivoo, että varustautumiskeskustelussa pohdittaisiin laajemmin myös kansalaisten roolia ja yhteiskunnan henkistä vahvistamista.

Kivimäen mielestä Suomessa on edelleen vahva maanpuolustushenki ja kriisitietoisuus.

– Maanpuolustuskeskustelussa keskittyminen pelkästään asejärjestelmiin tai yksittäisiin aseisiin on liian kapeakatseista. Kriisinkestävä yhteiskunta on sellainen, joka kykenee kuvittelemaan itselleen yhteisen tulevaisuuden myös ilman sotaa. Meillä on oltava jotain, mitä puolustaa, jotain, mitä emme halua menettää.

Kivimäki on historiantutkija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimusjohtaja ja Suomen Akatemian nationalistitutkimuksen huippuyksikön johtaja.

Hänen vuonna 2013 julkaistu kirjansa Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945 voitti samana vuonna Tieto-Finlandian.

Parhaillaan hän johtaa Suomen Akatemian hanketta Epätasa-arvoinen sota: Haavoittuvuus, stressi ja selviytyminen Suomen armeijassa toisen maailmansodan aikana.

Kriisinkestävä yhteiskunta on sellainen, joka kykenee kuvittelemaan itselleen yhteisen tulevaisuuden myös ilman sotaa

KIVIMÄKI on tutkinut paljon toista maailmansotaa sekä paikallisyhteisöjen että koko yhteiskunnan tasolla. Hänen mielestään nyky-Suomessa on pohdittu liian vähän sitä, mitkä tekijät tuolloin vahvistivat yhteiskuntaa.

Vaikka nykyinen aika on toisenlainen, Kivimäki näkee vuosien 1939-1945 tilanteessa paljon yleismaailmallista ja nykypäiväänkin sopivaa. Hän korostaa erityisesti ihmisten kiinnittymistä yhteiskuntaan.

Hän peräänkuuluttaa yhteiskuntapolitiikkaa tai jopa jonkinlaista yhteiskuntasopimusta, jolla vahvistettaisiin kansalaisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Olennaista olisi kokemus siitä, että kaikki pidetään mukana tilanteessa kuin tilanteessa.

Kivimäki muistuttaa, että 1930-luvun lopulta alkaen Suomessa tehtiin niukoista resursseista huolimatta paljon yhteiskunnallisia uudistuksia. Niillä luotiin kasvavalle joukolle suomalaisia uskoa parempaan tulevaisuuteen.

UUDISTUKSIIN kuului muun muassa panostuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon, etenkin lasten, äitien ja nuorten terveyteen.

– Nämä olivat todella iso ponnistus ja panostus, kun armeijan ylläpitäminen vei leijonanosan valtion budjetista.

Kivimäen mielestä moni suomalainen kokee nykyään epävarmuutta siitä, millaiseksi yhteiskunta on muuttumassa ja mikä oma rooli siinä tulee olemaan.

Etenkin nuorten tulevaisuudenuskon heikkeneminen huolestuttaa.

– Nuorten tulevaisuudenuskon palauttaminen pitää nähdä myös osana yhteiskunnan kestävyyttä ja turvallisuutta. Olennaisia kysymyksiä tässä ovat muun muassa nuorten työllistyminen ja investoinnit tulevaisuuteen. Puutteistaan huolimatta 1930-luvun Suomi pystyi luomaan edellytyksiä tulevaisuudenuskolle.

LAAJA ASEVELVOLLISUUS on Kivimäen mielestä Natosta huolimatta edelleen Suomessa järkevin maanpuolustusratkaisu.

Siksi myös maahanmuuttajataustaisten suomalaisten asemaa pitäisi pohtia osana maanpuolustusta.

– Suomessa tuikitavalliset kansalaiset hoitavat maanpuolustuksen. Meillä pitää olla vahva kansalaisuusajatus siitä, mitä kansalaisena oleminen tarkoittaa ja millainen tulevaisuus on puolustamisen arvoinen. Suomen pitää olla arvokas maa myös heille, joilla ei ole monen sukupolven historiaa täällä asumisesta.

Nuorten tulevaisuudenuskon palauttaminen pitää nähdä osana yhteiskunnan kestävyyttä ja turvallisuutta.

RESILIENSSIÄ pohtiessaan Kivimäki on huolissaan kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin heikentämisestä.

– Perinteisesti vahva kansalaisyhteiskunta on joutunut aika kovaan puristukseen. Yhteiskunta pitäisi nähdä ratkaisuna, ei osana ongelmaa tai loputtomien leikkausten ja supistusten kohteena. Yhteiskunnalla on kuitenkin verrattomat resurssit ratkaista tämän päivän ongelmia yksityisiin toimijoihin tai yksittäisiin kansalaisiin verrattuna.

Kivimäki pitää kansalaisyhteiskuntaa suomalaisen yhteiskunnan erityisenä vahvuutena ja korostaa järjestökentän merkitystä.

– Olemme pieni yhteiskunta, jossa järjestöt ja myös kulttuurikenttä tekevät maasta suomalaisten oman maan.

Kivimäki muistuttaa, että koronapandemian iskiessä julkinen sektori ja kansalaisyhteiskunta osoittivat tarpeellisuutensa ja toimintakykynsä.

– Siinä tilanteessa yhteiskunta onnistui siirtymään kollektiiviseen moodiin aika nopeasti. Jos julkisen sektorin säästöt jatkuvat, onnistuisiko sama enää? Isoissa kriiseissä tarvitaan edelleen vahvaa julkista sektoria. En tarkoita pelkästään armeijaa, vaan esimerkiksi myös sairaanhoitojärjestelmää ja koko yhteiskunnan toimivuutta.

 

AVAINSANAT

SDP:n Lindtmanilta lupaus: ”Tavallinen suomalainen asetetaan taas etusijalle”

Suurin oppositiopuolue SDP ei kiristä pieni- ja keskituloisten ansiotuloverotusta, leikkaa maksussa olevia eläkkeitä tai esitä indeksileikkauksia sosiaaliturvaan.

Asiasta kertoi puheenjohtaja Antti Lindtman puoluevaltuuston kokouksessa Kuopiossa lauantaina.

Lindtman sanoi, että puolue rakentaisi ensi vaalikauden sopeutusohjelman niin, että puolet toimista tehtäisiin menosäästöinä ja puolet lisätuloina.

- Ensinnäkin vahvistamme verotuksen oikeudenmukaisuutta. Pieni- ja keskituloisten palkansaajien ansiotuloverotusta emme kiristä. Tavallinen suomalainen asetetaan taas etusijalle, Lindtman sanoi.

Puheenjohtaja sanoi, että puolue perkaisi yritystukia ja peruisi hallituksen yhteisöveron alennuksen, jota hän kutsui tehottomaksi ja kalliiksi.

Lindtman sanoi puheessaan, että kaikki puolueen toimet tähtäävät uusiin työpaikkoihin ja vahvistuvaan työllisyyteen. Tiistaina julkaistun työmarkkinaennusteen mukaan Suomen työttömyysaste on kuluvana vuonna keskimäärin 10,3 prosenttia.

- Olemme sanoneet jo aiemmin, ettei säästöiltäkään voi välttyä. Uudistukset on kuitenkin tehtävä niin, että ne tukevat työllisyyttä, toteuttavat oikeudenmukaisuutta ja turvaavat kansalaisille tärkeät julkiset palvelut.

SDP julkaisee Lindtmanin mukaan ensi viikolla puolueen vaihtoehtobudjetin. Joulukuussa puolestaan on määrä julkaista SDP:n talousohjelma.

Perjantaina SDP kertoi haluavansa palauttaa kahden viikon hoitotakuun, ottaa käyttöön omalääkäri-omahoitaja-mallin koko Suomessa ja kohtuullistaa asiakasmaksuja.

SDP:n kansanedustaja Aki Lindén kertoi perjantaina Helsingin Sanomille, että puolueen tavoitteena on hillitä sosiaali- ja terveydenpalveluiden menoja noin miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Lindenin mukaan kyse ei kuitenkaan ole leikkauspaketista, koska rahoitus kasvaa silti kolmella miljardilla.

LINDTMAN kritisoi puheessaan erityisesti hallituksessa istuvia kokoomusta ja perussuomalaisia.

- Luvattiin yhtä, tehtiin täysin toista. Ja tavalliset suomalaiset laitettiin maksamaan.

Puheenjohtaja asettui puheessaan myös tukemaan SDP:n kansanedustajaa ja varapuheenjohtajaa Nasima Razmyaria, joka kertoi perjantaina aikovansa tehdä tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen europarlamentaarikko Sebastian Tynkkysen (ps.) somepostauksesta.

Tynkkynen teki keskiviikkoiltana some-päivityksen, jossa hän kutsui käännytyslakia julkisuudessa kritisoinutta Razmyaria muun muassa ”afkaanimuslimiksi” ja Troijan hevoseksi. Hän kirjoitti, että Razmyarista on päästävä eroon mahdollisimman pian.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra sanoi aikovansa keskustella asiasta Tynkkysen kanssa. Hän ei kuitenkaan suoraan sanonut, oliko Tynkkysen kielenkäyttö hänestä sopivaa.

- Tämä on rasistista politiikkaa, jolle on kerta kaikkiaan laitettava stoppi. Kun puolueen puheenjohtaja ei pysty tuomitsemaan rasismia, hän antaa sille suojan, Lindtman sanoi.

Minja Viitanen/STT

AVAINSANAT

Se radikaalimpi vasemmalta – politiikan polarisaatio jäytää keskikentän puolueita

Ruotsin vaaleista on kulunut jo pari kuukautta, mutta hallitusta ei vain saada muodostettua.

Punavihreä blokki voitti vaalit niukasti, mutta siihen kuuluva keskustapuolue ei halua vaaleissa eniten kannatustaan kasvattanutta vasemmistopuoluetta samaan hallitukseen.

Vasemmistopuolue puolestaan vaatii ministeripaikkoja – tai muuten se ei tue punavihreän blokin hallitusta.

Ajatuspaja Magman tutkija, poliittisen historian dosentti Mikko Majander ei ihmettele Ruotsin poliittista umpisolmua. Hän muistuttaa, ettei Ruotsissa ole kokemusta siitä, millainen vasemmistopuolue olisi hallituskumppanina.

Erityisesti demareissa muistetaan yhä, kuinka vasemmistopuolue kaatoi pääministeri Stefan Löfvenin hallituksen kesäkuussa 2021, kun se veti siltä tukensa.

Majander arvelee, että vaalimenestys on synnyttänyt vasemmistopuolueessa nyt tai ei koskaan -ajattelun hallitukseen pääsemisestä, vaikka puolueen kannatus on vain hieman yli kahdeksan prosenttia.

– Vasemmistopuolue ei voi aina jäädä hallituksen kynnysmatoksi. Kyllä se haluaa päästä näyttämään, että on kunniallinen ja toimintakykyinen hallituspuolue.

Suomessa vasemmistoliitto osoitti Majanderin mukaan jo 1990-luvulla Paavo Lipposen sateenkaarihallituksissa kykynsä pragmaattiseen yhteistyöhön.

Sen edeltäjät, kommunistiset SKDL ja SKP, olivat toimineet hallituksessa jo aiempina vuosikymmeninä. Yritykset istua kahdella tuolilla, samanaikaisesti sekä hallituksessa että oppositiossa, johtivat lopulta yhteistyön päättymiseen.

– Ruotsissa on tässä suhteessa toisenlainen poliittinen kulttuuri. Meillä on jo kylmän sodan ajalta kokemusta kompromissipolitiikasta ja siitä, että laitavasemmistoa voidaan sitoa vastuuseen.

Ruotsissa vasemmalla laidalla on ihmetelty, miten paljon Magdalena Anderssonin talouspolitiikka eroaa sikäläisen kokoomuksen linjasta.

RUOTSISSA vasemmistopuolue taipuu Majanderin arvion mukaan lopulta tukemaan punavihreää blokkia, vaikka se ei pääsisikään hallitukseen. Hän uskoo, että uudet vaalit olisivat uhkapeliä myös vasemmistopuolueelle.

– Vasemmistopuolueen vaihtoehtoina on saada hallituksen tukipuolueena merkittäviä poliittisia myönnytyksiä ja oma peukalonjälkensä hallituspolitiikkaan tai menettää protestinsa takia mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan ja samalla päästää vihaamansa oikeisto valtaan.

Majanderin mielestä Ruotsin sosialidemokraattien ja vasemmistopuolueen tavoitteista ja keinoistakin löytyy riittävästi kosketuskohtia. Yhtäläisyyksiä on myös Suomen vasemmistoliiton ja Ruotsin vasemmistopuolueen välillä – miljonääriverosta alkaen.

– Toisaalta Ruotsissa vasemmalla laidalla on ihmetelty, miten paljon suunnanmuutosta lupaavan Magdalena Anderssonin talouspolitiikka lopulta eroaa sikäläisen kokoomuksen linjasta. Meillä sama kysymys voi odottaa Antti Lindtmania vaalien lähestyessä.

Ruotsin vasemmistopuolue on myös kulttuurisesti varsin heterogeeninen. Sillä on paljon maahanmuuttajataustaista kannatusta, mikä näkyy ajoittain identiteettipolitiikkana.

Yksi tähän liittyvä kysymys on suhtautuminen islamiin ja Palestiinaan. Tämä voi arveluttaa muita puolueita.

MAJANDER muistuttaa, että Ruotsin vasemmistopuolue on maan neljänneksi suurin puolue, mutta sen kannatus on edelleen melko maltillinen, vaikka se vähän kasvoikin vaaleissa.

Hän arvioi, että yksi syy sosialidemokraattien kannatuksen sulamiseen vaalipäivän lähestyssä oli porvarihallituksen talouspolitiikan myötäily.

– Vasemmalla pystyi profiloitumaan terävämmin, ja etenkin talouspolitiikassa.

VAIKKA vasemmiston nousu on Ruotsissa vielä varsin hillittyä, Keski-Euroopassa on Majanderin mukaan jo nähtävissä selvempiä merkkejä poliittisesta muutoksesta.

– Ranska on murroksen tarkasteluun huono esimerkki, koska maan poliittinen järjestelmä on niin sekaisin. Saksassa demarien ja kristillisdemokraattien sauna palaa vuorotellen, mutta pidän nyt Die Linken nousua Berliinin suurimmaksi puolueeksi Euroopan tapahtumista dramaattisimpana. Politiikan polarisaatiosta kertoo äärioikeistolaisen AfD:n samanaikainen vahva nousu.

Berliinin kaltaisen suurkaupungin tilanne ei ole yleiskuva Euroopasta, mutta Majander muistuttaa, että kaupunki on ollut vuoroin tärkeä tukialue niin sosialidemokraateille kuin kristillisdemokraateille – ja välillä yhdessäkin.

Hän uskoo nuorten aktivoitumisen olevan yksi tekijä Linken kannatuksen kasvun taustalla.

– Tästä on kehittymässä jonkinlainen sukupolvikysymys, jossa olennainen tekijä on nuorten pettyminen omiin tulevaisuudenodotuksiinsa.

POLIITTINEN polarisaatio ja äärilaitojen vetovoima ovat vahvistuneet monessa maassa. Ranska on tästä hyvä esimerkki. Tällä hetkellä maan ensi kevään presidentinvaalien kärkiehdokkaat ovat laitaoikeiston Marine Le Pen ja laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon. Poliittisen keskustan ehdokkaat ovat toistaiseksi kaukana kärkikaksikosta.

Vastaavasti Saksassa äärioikeistolainen AfD ja vasemmistopuolue Die Linke ovat kasvattaneet kannatustaan.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Sanna Salo toppuuttelee puheita vasemmiston merkittävästä vahvistumisesta Euroopassa. Hän pitää Ranskan mielenosoituksia ja Linken kannatuksen kasvua Berliinissä kiinnostavina ilmiöinä, mutta kansallisella parlamenttitasolla politiikka ei ole vielä vasemmistolaistunut.

Äärioikeistopuolueita ja keskustapuolueiden äärioikeiston vastaisia strategioita tutkiva Salo on kuitenkin jo pitkään ennakoinut vasemmistopuolueiden kannatuksen kasvua. Syynä on ollut monessa maassa nähty poliittisen keskustan kannatuksen heikkeneminen ja erityisesti äärilaitojen vahvistuminen. Salo uskoo, että tälle kehitykselle syntyy jonkinlainen vastavoima.

– Keskustaoikeiston tai -vasemmiston puolueet ovat monessa Euroopan maassa kantaneet hallitusvastuuta, mutta viimeisen 15 vuoden aikana on menty kriisistä toiseen. Kansalaisten kannalta tulokset eivät ole olleet kovin ihmeellisiä. Tämä on vahvistanut äärilaitoja, Sanna Salo sanoo.

Salo näkee äärioikeiston vahvistumisen jatkumona eurooppalaisen politiikan pitkään jatkuneelle oikeistolaistumiselle.

– Maahanmuutosta alkaen kriisejä ja ongelmia on sanoitettu ja ratkottu oikeiston poliittisesta näkökulmasta. Itse näen mahdollisen äärivasemmiston vahvistumisen yhtenä reaktiona politiikan oikeistolaistumiseen.

POLITIIKAN tutkija Johanna Vuorelma on pitkälti samoilla linjoilla Sanna Salon kanssa. Hän varoittaa yleistämästä liikaa Euroopan poliittista tilannetta – etenkään väittämällä vasemmiston nousseen merkittävästi.

– Oma tulkintani on, että eurooppalaisessa politiikassa merkittävämpi tekijä on oikeistopopulismin nousu kuin vasemmiston nousu. Suomi eroaa tästä siinä mielessä, että meillä on oikeistopopulistinen puolue hallituksessa, Vuorelma sanoo.

Suomesta poiketen monessa maassa äärilaitoja yhdistää jonkinasteinen Venäjä-myönteisyys. Esimerkiksi Saksassa on laajalla rintamalla vastustettu Venäjän osallistumista vuoden 2027 jääkiekon MM-kisoihin, mutta oikeistopuolue AfD ja vasemmistopuolue Die Linke toivovat Venäjän osallistuvan.

– Suomessa Venäjä on historian takia selvästi kielletty aihe, eli vasemmisto suhtautuu siihen kielteisesti kuten muutkin puolueet, Vuorelma sanoo.

Toinen ero Suomeen verrattuna liittyy suhtautumiseen Palestiinaan ja Hamasiin. Vuorelman mukaan suhtautuminen Israeliin ja Gazaan on politisoitunut myös Suomessa, mutta vähemmän kuin monissa muissa maissa.

– Eri puolilla Eurooppaa Palestiina yritetään kytkeä paikallisiin poliittisiin kamppailuihin. Esimerkiksi Ranskassa oikealla laidalla moni yhdisti radikaali-islamin protestiaaltoon.

Vasemmiston hajanaisuus jarruttaa vasemmistolaista hallituspoliittista käännettä.

SANNA Salo pitää vasemmistoblokin – niin keskustassa kuin laidallakin – ongelmana sen hajanaisuutta.

– Tämä on kohtalonkysymys myös monen maan sosialidemokraateille. Vaikka kannatus olisi vielä kohtuullisella tasolla, hallituksen muodostamiseen tarvitaan useamman muun puolueen tuki. Se taas edellyttää lisää kompromisseja. Hajanaisuus jarruttaa vasemmistolaista hallituspoliittista käännettä.

Politiikan oikeistolaistumiseen ovat osaltaan vaikuttaneet monet globaalit kriisit. Salon mukaan turvallisuuspolitiikka, talouden sopeutustoimet ja maahanmuutto ovat vieneet ilmatilaa vasemmistolle tärkeiltä aiheilta.

– Kun esimerkiksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus, elinkustannuskriisi tai asunnottomuus ovat jääneet politiikassa sivuraiteille, tyytymättömyys voi purkautua kuten Berliinissä, jossa asumisen kalleus synnytti mellakoita ja nosti Linken kannatusta.

Eurooppalainen vasemmisto osoitti Salon mukaan viimeksi laajemmin voimaansa finanssikriisin aikaan, liki 20 vuotta sitten.

Tuolloin Kreikassa Syriza nousi valtaan talouskuria vastustavalla ja velkojen leikkaamista vaatineella populistisella ohjelmalla. Ajan myötä puolue on maltillistunut ja siirtynyt lähemmäs keskustavasemmistoa.

Yhdysvalloissa finanssikriisin jälkimainingeissa syntynyt Occupy Wall Street -liike kritisoi taloudellista eriarvoisuutta ja finanssisektorin valtaa. Liike levisi Eurooppaan vuonna 2011. Monessa maassa järjestettiin siihen liittyviä telttaleirejä ja mielenosoituksia. Myös Helsingissä vaadittiin uudistuksia talousjärjestelmään.

– Finanssikriisikään ei lopulta muuttanut politiikan suuntaa. Sen ja monien muiden kriisien hoito on ollut keinoiltaan aika oikeistolaista.

KESKUSTAVASEMMISTON tai -oikeiston tilanne ei kuitenkaan ole menetetty, Sanna Salo arvioi. Hän näkee äärilaitojen vahvistumiselle orastavia vastatrendejä.

– Kansainvälisessä politiikassa esimerkiksi Kanadan hyvin maltillinen, jopa teknokraattinen liberaalipuolueen pääministeri Mark Carney on noussut liberaalin maailmanjärjestyksen puolustajaksi.

Salon mielestä vasemmiston poliittisen vetovoiman vahvistaminen vaatii konkreettisia ratkaisuja ja uskottavan kertomuksen tulevaisuudesta. Pelkkä puhe velan vähentämisestä tai talouskasvun luomisesta ei riitä.

– Sekä vasemmistolla että keskustavasemmistolla on pitkään ollut vahva, tulonsiirtoihin perustuva poliittinen ohjelma. Tämä vaikeuttaa niiden nousua pitkään jatkuneen huonon taloustilanteen aikana. Hyvinvointivaltion rakentamista on vaikea perustella, kun rahaa on vähän. Tarina hyvästä tulevaisuudesta edellyttää uudenlaisten ratkaisujen löytämistä.

 

AVAINSANAT

Kysely: Näiden asioiden hyväksi suomalaiset voisivat luopua eduistaan

Joka toinen suomalainen olisi valmis leikkaamaan omia etuuksiaan ja sosiaali- ja terveyspalvelujaan, mikäli niillä turvataan ikääntyneiden ja itseä heikommassa asemassa olevien ihmisten etuudet ja palvelut.

Tämä selviää Kunnallisalan kehittämissäätiön (Kaks) kyselystä.

Omista etuuksistaan ja palveluistaan joka toinen olisi valmis tinkimään myös maanpuolustusinvestointien rahoittamiseksi.

Sen sijaan selvä enemmistö suhtautuu nihkeästi henkilökohtaisten etujen leikkauksiin ilmastotoimien rahoittamiseksi ja julkisen talouden alijäämän korjaamiseksi.

Nuoret ovat muita valmiimpia leikkaamaan omista etuuksistaan ja sotepalveluista ilmastotoimien hyväksi. Yli 70-vuotiaat suhtautuvat keskimääräistä suopeammin kaikenlaisiin perusteluihin supistaa omia etuuksia, jos muut tekevät samoin.

Kehittämissäätiön mukaan tulokset osoittavat, että henkilökohtaisesta etuuksista ja sote-palveluista ei kuitenkaan vähällä luovuttaisi.

VÄHEMMÄN yllättävää lienee se, että itse sosiaaliturvan varassa olevat ihmiset eivät lämpene ajatukselle omien etuisuuksien leikkauksesta.

Tutkimuksen mukaan työttömät ja lomautetut suhtautuvat kielteisesti tällaisiin ehdotuksiin.

− Erityisen pahalta maistuisi se, että omia etuuksia karsittaisiin ilmastotoimien rahoittamiseksi, Kaks toteaa tutkimusaineiston johdannossa.

Verianin toteuttamaan kyselyyn haastateltiin 1 600 ihmistä lokakuussa. Virhemarginaali on suurimmillaan noin 2,5 prosenttiyksikköä suuntaansa.

AVAINSANAT

Razmyar: Vien Tynkkysen someväitteet oikeuteen

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sd) sanoo vievänsä perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkysen hänestä esittämät someväitteet oikeuteen.

Razmyar kertoo asiasta muun muassa Instagram-päivityksessään.

– Haluan oikeusjärjestelmämme ratkaisevan, missä kulkevat rajat poliitikkojen vihapuheelle, Razmyar kirjoittaa nyt.

Tynkkynen sanoi keskiviikkona X-palvelussa julkaisemassaan päivityksessä, että rajalakia kritisoineesta Razmyarista pitäisi ”päästä eroon” mahdollisimman pian, ja vihjasi hänen olevan eduskunnassa ”Troijan hevonen” eli vaarantamassa Suomen turvallisuutta jonkun muun laskuun.

Hän myös pyysi kannattajiaan peukuttamaan päivitystä, mikäli nämä haluavat Razmyarin ”jättävän Suomen”.

RAZMYAR korostaa, että poliitikkoja pitää saada arvostella välillä rankastikin heidän toiminnastaan, mutta ilman henkilöön menevää uhkailemista.

– Demokratiaan kuuluu oikeus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ilman pelkoa häirinnästä, uhkailusta tai vihapuheesta, hän kirjoittaa.

Tynkkysen sanavalintoja ja maastapoistumistarpeella vihjailua arvostelivat torstaina myös monet hallituspuolueiden edustajat.

Muun muassa pääministeri Petteri Orpo (kok) sanoi pitävänsä Tynkkysen näkemyksiä ”täysin ala-arvoisina”. RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz luonnehti päivitystä ”pohjanoteeraukseksi”.

Puoluejohtaja Riikka Purra kertoi aikovansa keskustella europarlamentaarikon kanssa asiasta lähiaikoina, muttei ottanut kantaa tämän kielenkäytön sopivuuteen.

Sen sijaan esimerkiksi oikeusministeri Leena Meri puolusti somessa puoluetoverinsa Tynkkysen toimintaa jupakassa.

TORSTAINA Tynkkynen kertoi somessa uskovansa, ettei tukitykkäysten pyytäminen täytä rikoksen tunnusmerkkejä.

Hän toisti myös huhuja, että Razmyar olisi aiemmin ”tienannut” pakolaisbisneksellä, ja sen takia edistäisi rajojen avaamista kaikille. Tynkkynen ei kuitenkaan kertonut lähteitä väitteilleen.

(Perussuomalaisten keväästä 2026 asti levittämiä hyötymishuhuja on avattu muun muassa tässä jutussa.)

Nasima Razmyar sanoo lähtevänsä oikeusprosessiin paitsi itsensä, myös sellaisten toimijoiden puolesta, joilla ei ole ollut mahdollisuutta vastata saamaansa häirintään samalla tavalla.

– Minusta politiikassa toimiminen ei saa tarkoittaa sitä, että joutuu sietämään sellaista, mitä kenenkään ei pitäisi joutua sietämään. Rasismi, syrjintä ja vihapuhe eivät kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan, Razmyar kirjoittaa päivityksessään.

Rikosilmoitusta tai tutkintapyyntöä hän ei vielä perjantaina tehnyt.

Europarlamentaarikko Tynkkynen sai vuosina 2017-2023 kolme tuomiota kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.