VALIKKO

Ukrainassa käytännön kaivostoiminnan tiellä on monta estettä – tämä tiedetään maan mineraaleista

Kaivostyöntekijä laskeutui hissillä hiilikaivokseen läntisen Donbassin alueella Ukrainassa 11. lokakuuta 2024.

Tiistaina julkisuuteen tulleiden mediatietojen mukaan Ukraina ja Yhdysvallat ovat päässeet sopuun mineraalisopimuksesta, jolla Yhdysvallat saisi Ukrainan maametalleja ja muita luonnonvaroja vastineeksi Ukrainan saamasta avusta. Sovusta kertoi tiistaina Financial Times.

Neuvottelut olivat kiristäneet maiden välejä, koska sopimuksesta tiettävästi puuttuivat Ukrainan vaatimat turvatakuut ja vaatimuksia pidettiin kohtuuttomina. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump väläytteli alun perin lukua 500 miljardin dollarin mineraalituotoista Yhdysvalloille korvauksena Ukrainan saamasta avusta.

New York Timesin mukaan Yhdysvallat on poistanut aiemmasta sopimusluonnoksesta Ukrainan vastustamia kohtia, mukaan lukien 500 miljardin summan Yhdysvaltojen omistamaan rahastoon.

Sitä, kuinka paljon Ukraina lopulta joutuu maksamaan Yhdysvalloille, ei lehden mukaan ole kerrottu. Mediatietojen mukaan sopimus koskisi mineraalivarantojen ohella myös öljyä ja kaasua. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin odotetaan allekirjoittavan sopimuksen jo tällä viikolla.

Millaisia ovat Ukrainan mineraalit ja mihin Yhdysvallat niitä tarvitsee? STT kokosi oleelliset tiedot.

UKRAINALLA on Euroopan suurimpiin kuuluvat varannot nykyaikaiselle teollisuudelle tärkeitä metalleja, kuten litiumia ja titaania, ja suurta osaa näistä varannoista ei ole ollenkaan louhittu. Ukrainan mukaan se voisi yksin tyydyttää sekä Yhdysvaltain että EU:n titaanintarpeen jopa 25 vuoden ajaksi, ja litiumvarannot on arvioitu Euroopan suurimmiksi.

-  Ukrainalla on 23:a niistä 50 strategisesta materiaalista, jotka Yhdysvallat luokittelee kriittisiksi, sekä 26:ta niistä 34:stä, joita EU pitää kriittisen tärkeinä, kirjoitti Ukrainan geologian tutkimuskeskuksen entinen johtaja Roman Opimah blogikirjoituksessa helmikuussa.

-  Kolme suurinta, jotka ovat nyt kaikkien mielissä, ovat titaani, uraani ja litium. Uraani tietysti on tärkeää ydinpolttoaineen tuotannolle, titaani avaruus- ja ilmailualalle sekä puolustuskäyttöön ja litium on hyvin tärkeää sähköautojen tuotannolle, arvioi STT:lle Ukrainan resursseja Ulkopoliittisen instituutin (Upi) tutkija Cordelia Buchanan Ponczek.

Titaanin, uraanin ja litiumin ohella huomio kiinnittyy niin kutsuttuihin harvinaisiin maametalleihin, joita teknologiateollisuus tarvitsee. Geologisten kartoitusten perusteella Ukrainasta löytyy muun muassa lantaania ja ceriumia, joita käytetään televisioissa ja valaistuksessa, neodyymiä, jota käytetään sähköautoissa ja tuuliturbiineissa, sekä monikäyttöisiä erbiumia ja yttriumia.

Kasvaneen kysynnän vuoksi Ukrainan hallitus on jo vuosien ajan yrittänyt käyttää hyväkseen näitä resursseja, mutta Venäjän laajan hyökkäyssodan puhkeaminen kolme vuotta sitten pani hankkeet jäihin.

UKRAINAN mineraalivarannot sijaitsevat pääosin maan itäosissa, juuri niillä alueilla, joista sodassa on kamppailtu kaikkein kiivaimmin. Suuri määrä mineraaleja sijaitsee esimerkiksi Dnipropetrovskin alueella, jonka naapureita ovat enimmäkseen miehitetyt Zaporizhzhja ja Donetsk.

Kaivostoiminta näin lähellä venäläisjoukkoja olisi riskialtista. Resurssit ovat vielä vaikeammin saavutettavissa Venäjän jo miehittämillä alueilla.

-  Ensiksi ne pitäisi vapauttaa, ja sen jälkeen ne pitäisi raivata miinoista. Venäjä on miinoittanut nämä alueet todella laajalti. Ukrainan mukaan menee viidestä kymmeneen vuotta raivata miinat. Vasta sen jälkeen on turvallista rakentaa infrastruktuuria kaivostoimintaan, sanoo Buchanan Ponczek.

Arvioiden mukaan noin puolet tai jopa suurin osa maan mineraalivarannoista sijaitsee alueilla, jotka Venäjä liitti itseensä kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja joita se laajalti miehittää.

Arvomineraaleja löytyy erityisesti Luhanskin, Donetskin ja Zaporizhzhjan alueilta. Varantoja löytyy myös Krimin niemimaalta, jonka Venäjä miehitti vuonna 2014.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on myös ehdottanut yhteistyötä Yhdysvalloille Venäjän miehittämien Ukrainan alueiden mineraalien käytössä.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Cordelia Buchanan Ponczek. (Lehtikuva / Jussi Nukari)

UKRAINAN maametallit ja muut resurssit voivat olla teoriassa valtavan arvokkaita, mutta teoriasta on pitkä matka käytäntöön eli siihen, kuinka helppoa ja kannattavaa niiden louhinta todellisuudessa on. Ukrainassa ei ole tehty kattavia moderneja geologisia kartoituksia resursseista.

-  Ikävä kyllä moderneja arvioita ei ole, ja näiden tietojen julkistamista rajoitetaan edelleen, myönsi Roman Opimah rahoitusyhtiö S&P:n analyytikoille helmikuussa sähköpostiviestissä.

Nykytiedot nojaavat pitkälti Neuvostoliiton aikaisiin kartoituksiin, jotka on tehty 30-60 vuotta sitten. Upin Buchanan Ponczekin mukaan nykyiset tiedot mineraaleista ovat suuntaa antavia arvioita.

-  Todellinen kysymysmerkki liittyy siihen, kuinka vaikeaa louhinta ja kaivosten rakentaminen ovat suhteessa mahdollisiin voittoihin. Neuvostoajan geologiset kartoitukset eivät ole modernien standardien mukaisia resurssien saatavuuden, kustannusten ja ympäristövaikutusten arvioinnin osalta, kertoo tutkija.

Mineraalien louhimisen kannattavuuteen markkinoilla vaikuttavat muun muassa niiden syvyys ja sijainti, louhittavan malmin puhtaus ja kaivostoiminnasta syntyvät sivutuotteet.

Suurista mineraalivarannoista huolimatta Ukrainan kaivossektori on kehittymätön sääntelyn, osaamisen ja infrastruktuurin osalta, tutkija kertoo.

MAHDOLLISTA kaivostoimintaa vaikeuttavat sodan aiheuttamat tuhot esimerkiksi energiainfrastruktuurissa. Kaivostoiminta kuluttaa yli kolmanneksen globaalista teollisuuden käyttämästä energiasta sekä 15 prosenttia maailman sähköstä.

Ukrainan infrastruktuurin jälleenrakentamisesta odotetaan valtavaa ja riskialtista urakkaa mahdollisessa hauraassa aselevossa. Vaikka aselepo saataisiin solmittua lähiaikoina, sodan uudelleensyttymisen riski voi pitää sijoittajat loitolla Ukrainan maametalleista. Kaivosala on valtavasti pääomaa sitovaa ja pitkäjänteistä toimintaa, jossa suunnitelmat tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin.

-  Siinä on todellakin suuret riskit, ja yhtiöt ovat varmasti herkkiä sen havaitsemiseen, sanoo Upin tutkija.

Esimerkiksi nykyteollisuuden kipeästi kaipaama litium on teknisesti ja taloudellisesti erittäin vaativa louhittava. Ukrainalla on arvioitu olevan korkealaatuista litiumia maaperässään noin 500  000 tonnia, mikä on noin 1,5-2 prosenttia globaaleista varannoista, sanoo Buchanan Ponczek. Louhinta on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

-  Litiumia ei ole helppoa louhia. Se vaatii suuret etukäteiskustannukset. Vain pari yhtiötä maailmassa pystyy tekemään sen kunnolla, hän sanoo.

YHDYSVALTAIN presidentin Donald Trumpin hallintoa maametallit voivat kiinnostaa muun muassa siksi, että niiden avulla Yhdysvallat voisi vähentää riippuvuuttaan Kiinasta. Sen hallussa on noin 60 prosenttia maailman harvinaisten maametallien tuotannosta ja yli 80 prosenttia niiden prosessoinnista, kertoo Buchanan Ponczek.

Trumpin hallinnossa näkyvänä vaikuttajana toimivalla miljardööri Elon Muskilla on myös oma lehmänsä ojassa, sillä tämän sähköautoyhtiö Tesla on riippuvainen näistä metalleista.

-  On selvää, että (Trumpin hallinto) haluaa päästä käsiksi maametalleihin. Se on selvästi tärkeää Yhdysvalloille strategisesta ja geoekonomisesta näkökulmasta. Siinä on mukana myös Kiinan kanssa kilpailua ja yritystä erkaantua Kiinan tuottamista maametalleista, tutkija sanoo.

Ukrainan maametallit tuskin kuitenkaan murtavat Kiinan ylivaltaa erityisesti maametallien jalostuksessa.

-  Vaikka Yhdysvallat tai EU pystyisi louhimaan näitä harvinaisia maametalleja Ukrainassa, on varsin todennäköistä, että ne lähetettäisiin Kiinaan prosessointia varten, sanoo Buchanan Ponczek.

Lassi Lapintie / STT

AVAINSANAT

Yhdysvallat ajoi WHO:n rahoitusvaikeuksiin – 1,7 miljardia dollaria uupuu yhä

WHO:n pääsihteeri Tedros Adhanom Ghebreyesus Berliinissä 2. huhtikuuta.

Maailman terveysjärjestö WHO pyrki vakauttamaan talouttaan tiistaina päättyneessä kokouksessaan, mutta rahoitusvajetta jäi vielä.

YK:n alaista terveysjärjestön taloutta on kurittanut Yhdysvaltain päätös vetäytyä järjestöstä. Yhdysvallat on ollut WHO:n suurin yksittäinen rahoittaja.

WHO leikkasi vuosien 2026-2027 budjettiaan 5,3 miljardista dollarista 4,2 miljardiin. Lähtötaso oli jo valmiiksi pienempi kuin esimerkiksi vuosina 2024-2025, jolloin järjestön ohjelmabudjetti oli 6,8 miljardia.

Uusi budjetti hyväksyttiin WHO:n yleiskokouksessa. Maailman terveyskokouksena tunnettu kokoontuminen toimii järjestön päätäntäelimenä.

-  Olemme nyt varmistaneet 60 prosenttia perusbudjetistamme vuosille 2026-2027. Merkittävä tulos nykyisessä taloustilanteessa, sanoi WHO:n itäisen Välimeren aluejohtaja Hanan Balkhy.

Aiempaa pienemmästä budjetista huolimatta järjestöltä puuttuu edelleen 1,7 miljardia dollaria.

VUONNA 1948 perustettu järjestö sai alkuunsa kaiken rahoituksensa jäsenmaksuista, joita jäsenmaat maksoivat vaurautensa ja väkilukunsa mukaisesti. Järjestön budjetti määritetään kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

WHO on kuitenkin sittemmin tullut entistä riippuvaisemmaksi vapaaehtoisista maksuista, joiden käytöstä päättävät lahjoittajat itse.

Vuosien 2020-2021-rahoitusjaksoon tultaessa jäsenmaksut edustivat enää 16 prosenttia järjestön hyväksytystä ohjelmabudjetista.

WHO on pitkään ollut liian riippuvainen muutaman suuren lahjoittajan vapaaehtoisesti tarjoamasta rahoituksesta.

Vuonna 2022 WHO:n jäsenvaltiot sopivat nostavansa jäsenmaksuja siten, että ne edustavat 50:tä prosenttia WHO:n ydinbudjetista viimeistään vuosiin 2030-2031 mennessä. Kyseinen nosto takaisi järjestölle aiempaa vakaammat, joustavammat ja ennustettavammat tulovirrat.

WHO:n jäsenet korottivat jäsenmaksuja jo 20 prosentilla osana vuosien 2024-2025 budjettia, ja tämän vuoden yleiskokouksessa maat hyväksyivät vielä uuden 20 prosentin korotuksen.

WHO:n pääsihteeri Tedros Adhanom Ghebreyesus kuvailee hyväksynnän jäsenmaksujen korotukselle olevan vahva luottamuksen osoitus WHO:ta kohtaan “tänä kriittisenä aikana”.

PALATTUAAN Valkoiseen taloon tammikuussa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti vetävänsä Yhdysvallat WHO:sta, minkä lisäksi hän jäädytti käytännössä kaiken Yhdysvaltain ulkomaan avun. WHO-eroprosessi kestää vuoden.

Yhdysvaltain päätös erota järjestöstä ja maan kieltäytyminen vuosien 2024 ja 2025 jäsenmaksujen maksamisesta on ajanut WHO:n taloudelliseen ahdinkoon.

YHDYSVALLAT ei osallistunut Maailman terveyskokoukseen. Yhdysvaltain terveysministeri Robert F. Kennedy jr. sen sijaan lähetti osallistujille videoviestin, jossa hän kuvaili WHO:ta paisuneeksi ja sanoi järjestön tekevän kuolemaa.

Lisäksi Kennedy syytti WHO:n olevan Kiinan, ”sukupuoli-ideologian” ja lääketeollisuuden kohtuuttoman vaikutuksen alaisena. Hän kehotti muita maita harkitsemaan liittymistä Yhdysvaltain kelkkaan uusien instituutioiden luomiseksi.

Budjettiongelmat ovat pakottaneet WHO:ta järjestelemään toimintaansa uudelleen. Järjestö muun muassa vähentää johtoryhmäänsä 14:stä seitsemään yhdysvaltalaisrahoituksen sulamisen vuoksi. Osastojen määrää vähennetään 76:sta 34:ään.

WHO ei ole vielä ilmoittanut mittavista irtisanomisista toisin kuin jotkut muut YK-toimijat.

AVAINSANAT

Tällaisia esteitä on Palestiinan tunnustamisen tiellä: hallinto, rajat ja politiikka

Pakenijoita al-Rashidin rantatiellä Gazassa 25. toukokuuta.

Palestiinan tunnustaminen ei vielä loisi valtiota, eikä tunnustamisen puute estä valtiota olemasta käytännössä olemassa.

YK:n jäsenmaista selvä enemmistö, ainakin 147 valtiota, on tunnustanut Palestiinan valtion – eli paljon useampi kuin esimerkiksi Kosovon. Näin siitä huolimatta, että Palestiinan valtio on toistaiseksi olemassa enemmän tavoitteena kuin konkreettisena valtiona. Taiwanin taas tunnustaa vain tusina pikkuvaltiota.

Euroopan unionin jäsenmaista Palestiinan on tunnustanut alle puolet, eli 11 jäsenmaata 27:stä. Pohjoismaista vain Suomi ja Tanska eivät ole tunnustaneet Palestiinaa.

Millaisia perusteita tunnustamiselle tai siitä pidättäytymiselle on esitetty?

KANSAINVÄLISESSÄ oikeudessa valtion määritelmän edellytyksenä on yleensä pidetty neljää asiaa: valtiolla on väestö, jokin maa-alue, toimiva hallitusvalta sekä kyky täyttää kansainväliset sitoumukset.

Palestiinan tunnustamista vastustavien mukaan nämä edellytykset puuttuvat palestiinalaisalueilta vähintään osittain elleivät kokonaan.

Oikeusoppineiden mukaan valtion kriteerit ovat kuitenkin hyvin tulkinnanvaraisia. Yksi tai useampi niistä on voinut kadota pitkäksikin aikaa ilman, että tunnustamista olisi peruttu. Näin oli esimerkiksi Somaliassa sisällissodan aikana.

Valtion tunnustaminen ei myöskään itsessään luo valtiota vaan on julkinen ilmaus sille, että tunnustajavaltio sitoutuu kohtelemaan tunnustamisen kohteena olevaa yhteisöä valtiona.

Toisen valtion tunnustaminen on yksipuolinen toimi, mitään velvollisuutta tunnustamiseen ei ole. Sen sijaan niin kutsutun tunnustamattomuusperiaatteen mukaan kansainvälistä oikeutta rikkomalla saavutettua tilannetta ei pitäisi tunnustaa. YK:n turvallisuusneuvosto on todennut tämän periaatteen muun muassa Turkin miehittämän ja myöhemmin itsenäiseksi tunnustaman Pohjois-Kyproksen tapauksessa.

Saman periaatteen mukaan monet maat eivät aikanaan tunnustaneet Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon tai Krimin liitämistä Venäjään.

PUHEISSA Palestiinan tunnustamisesta nousee usein esiin niin kutsuttu kahden valtion malli, eli Israelin ja palestiinalaisvaltion rinnakkainen olemassaolo.

Palestiinan tunnustaneet katsovat edistävänsä päätöksellään mallin toteutumista, toiset taas – kuten Suomi – ovat sanoneet, ettei tunnustaminen juuri nyt edistäisi kahden valtion mallia.

Tavoitteen toteutuminen ei näytä todennäköiseltä, sillä Israel on irtisanoutunut aiemmin kannattamastaan tavoitteesta, eikä myöskään Gazaa hallinnut Hamas tavoittele sitä – tai tunnusta Israelia.

Länsirannalla toimiva palestiinalaishallinto on virallisesti eri linjalla. Pääministeri Mohammed Mustafa toisti alkuviikosta Espanjassa haluavansa ”mahdollisimman nopeasti rauhan, jossa Israel ja Palestiina voivat elää rinnakkain”.

Esimerkiksi Norjan mielestä kahden valtion käytännön tavoitteen karkaaminen epärealistisen kauas ei ole este, vaan nimenomaan peruste Palestiinan tunnustamiselle. Tämän tulkinnan mukaan tunnustaminen lisäisi kansainvälistä painetta Israelia kohtaan ja voisi saada rauhanprosessin jälleen liikkeelle. Tunnustamispäätös on siten enemmän periaatteellinen symbolinen tuenosoitus kuin toteamus olemassa olevasta tilanteesta tai näköpiirissä olevasta tavoitteesta.

Joidenkin maiden osalta kysymys on enemmän sisäpolitiikkaa. Saksalle Israelin vastaiseksi koettu tunnustamispäätös olisi vaikea herkistä historiallisista syistä.

Toisaalta esimerkiksi Espanja on kyllä tunnustanut Palestiinan, mutta ei Kosovoa. Taustalla arvioidaan olevan Espanjalle hankalat Katalonian itsenäisyyspyrkimykset. Kosovo oli ennen itsenäisyyttä osa Serbiaa.

KAHDEN VALTION malli mainittiin ensi kertaa vuonna 1937, kun niin kutsuttu Peelin komissio ehdotti Britannian mandaattialueen jakamista juutalaisten ja arabien omiin valtioihin väkivallan hillitsemiseksi.

Ehdotus hylättiin toteuttamiskelvottomana, mutta se vaikutti Palestiinan jakamista koskevaan YK:n päätöslauselmaan 181 vuodelta 1947. Juutalaiset olisivat hyväksyneet suunnitelman, arabit eivät. Israel itsenäistyi seuraavana vuonna brittimandaatin päätyttyä.

Itsenäistymisestä nykypäivään seuranneissa sodissa Israel on useaan otteeseen laajentanut aluettaan alkuperäistä jakosuunnitelmaa paljon laajemmaksi. Suurin muutos tapahtui kuuden päivän sodassa vuonna 1967, jolloin Israel valtasi Siinain, Gazan, Länsirannan, Itä-Jerusalemin ja Golanin ylängön. Siinailta Israel vetäytyi Egyptin kanssa 1978 neuvotellun rauhansopimuksen myötä.

Kahden valtion mallia tavoiteltiin myös 1990-luvulla Oslon sopimuksissa, joiden jälkeen muodostettiin nykyinen palestiinalaishallinto. Lopullinen tavoite jäi kuitenkin väkivallan ja hallitusvaihdosten jalkoihin.

YK:n mukaan Israelin rajat ovat ne, jotka vallitsivat ennen vuotta 1967. Länsiranta, Itä-Jerusalem, Gaza ja Golanin ylänkö eivät ole näiden rajojen sisäpuolella. Kansainvälisen tuomioistuimen ICJ:n mukaan Israelin miehitys ja siirtokunnat kyseisillä alueilla ovat laittomia ja Gaza on olennainen osa palestiinalaisalueiden kokonaisuutta.

Palestiinan valtion maantieteellinen alue muodostuisi tällä perusteella toisistaan erillään olevista Gazasta sekä Itä-Jerusalemista ja Länsirannasta, joista ensiksi mainittu rajoittuu Israelin lisäksi Egyptiin ja viimeksi mainittu Jordaniaan.

MAHDOLLINEN palestiinalaisvaltio tarvitsisi palestiinalaisten tukeman hallinnon.

Länsirannan aluetta johtava Fatah-puolue on sekä heikko että hyvin epäsuosittu. Gazan alueella Hamas on kyselyiden perusteella menettänyt suosiotaan Israelin sotatoimien kuluessa, mutta se on vaihtoehtojen puutteessa edelleen selvästi Fatahia suositumpi.

Perusta uuden yhteishallinnon valitsemiselle Palestiinalle ei ole hyvä, sillä palestiinalaisalueilla ei ole lupauksista huolimatta pidetty vaaleja sitten vuoden 2006.

Israelissa maan juutalaisväestö kannattaa kahden valtion mallia enemmän israelilaisten ja palestiinalaisten erottamista toisistaan tai alueiden liittämistä Israeliin ilman, että palestiinalaisille annettaisiin kansalaisoikeuksia. Israelin arabiväestön parissa kahden valtion mallilla on huomattava kannatus.

Mahdollisen palestiinalaisvaltion taloudelliset itsenäisyyden edellytykset ovat hyvin suuri kysymysmerkki. Yksi este talouden kehittymiselle ja itsenäisyydelle laajemmin ovat Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia täplittävät kansainvälisen oikeuden vastaiset juutalaisten siirtokunnat. Israelilaisen Peace Now -järjestön toissavuotisen arvion mukaan niissä asuu jo yli 700  000 juutalaista.

Teksti: STT / Niilo Simojoki

AVAINSANAT

Trumpin hallinto aikoo perua kaikki sopimuksensa Harvardin yliopiston kanssa

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto aikoo perua kaikki jäljellä olevat kaupalliset sopimukset, jotka liittovaltio on tehnyt Harvardin yliopiston kanssa, kertoo viranomaislähde uutistoimisto AFP:lle.

Lähteen mukaan hallinto ohjeistaa vielä tiistaina virastoja selvittämään, mitä sopimuksia ne ovat tehneet Harvardin kanssa, ja mahdollisuuksien mukaan perumaan ne.

Uutiskanava CNN:n lähteiden mukaan peruttavien sopimusten arvo olisi noin satamiljoonaa dollaria.

Ohjeistus purkaa sopimukset on uusin käänne Trumpin hallinnon hyökkäyksissä huippuyliopistoja ja etenkin Harvardia vastaan. Aiemmin hallinto on muun muassa jäädyttänyt yli kahden miljardin dollarin edestä Harvardin rahoitusta. Rahoituksen vastineeksi hallinto on muun muassa vaatinut, että Harvard muuttaa opetuskäytäntöjään, lakkauttaa monimuotoisuusohjelmiaan ja uudistaa opiskelijavalintaansa.

Lisäksi hallinto yritti viime viikolla viedä Harvardilta oikeuden ottaa ulkomaisia opiskelijoita, mutta liittovaltion tuomari jäädytti päätöksen toimeenpanon.

AVAINSANAT

”Jokainen on siellä vaarassa kuolla nälkään” – näin YK:n hätäapukoordinaattori kommentoi STT:lle Gazan tilannetta

Lapset jonottivat lämmintä ateriaa Nuseiratin pakolaisleirillä Gazassa 24. toukokuuta.

Gazan humanitaarinen katastrofi on nostanut keskusteluun kysymyksen siitä, käyttääkö Israel nälkää aseena Gazassa. YK:n humanitaaristen asioiden alipääsihteeri, hätäapukoordinaattori Tom Fletcher on yksi parhaimmin Gazan avustustilanteesta tietävistä ihmisistä.

Suomessa vieraillut Fletcher vastaa STT:n kysymykseen nälkäaseen käytöstä, että on yksinomaan Israelin päätettävissä, voidaanko nälänhätää helpottaa.

-  Jokainen on siellä on vaarassa kuolla nälkään, ja se riski vain kasvaa, kunnes avustuskuljetuksemme sallitaan. Se on Israelin päätös, saammeko viedä apua vai emme. Kukaan muu ei tee sitä päätöstä. Me voimme pelastaa ihmishenget siellä tai he voivat estää meitä toimimasta, Fletcher sanoo.

Fletcher johtaa YK:n humanitaaristen asioiden toimistoa (OCHA), jolle kuuluu hätäavun koordinointi. Viime viikolla Israel antoi OCHA:lle luvan aloittaa avustuskuljetukset noin 11 viikon tauon jälkeen.

-  Tällä hetkellä Gazaan menevä apu on vain pisara valtameressä siihen nähden, mitä siellä tarvitaan. Se johtuu kaikista rajoituksista, esteistä ja byrokratiasta.

Fletcher kertoo, että OCHA:lla on 10  000 rekkaa valmiina lähtöön ja järjestö voisi ruokkia Gazassa asuvia kuukausien ajan, jos se vain sallittaisiin.

-  Meillä on suunnitelma. Aselevon aikana saimme vietyä joka päivä 600-700 rekkaa Gazaan. Pelastimme kymmenien tuhansien ihmisten hengen ja tavoitimme satoja tuhansia ihmisiä. Me tiedämme, miten se tehdään.

OVATKO Israelin sotatoimet vaikeuttaneet avun toimittamista Gazassa, vaikka se on antanut kuljetuksille luvan?

-  He ovat antaneet kuljetuksille luvan teoriassa, mutta siellä on silti massiivisia esteitä, kuten rajoitukset Gazaan päästettävien rekkojen määrälle. Emmekä tietenkään vie apua sotatoimialueelle. Se tekee toiminnastamme erittäin hankalaa, mutta olemme tottuneet tekemään sitä. Teemme sitä esimerkiksi Sudanissa ja Ukrainassa, sanoo Fletcher.

-  Toimitamme apua niin paljon kuin se on vallitsevissa olosuhteissa mahdollista. Meidän on toimittava sellaisissa tilanteissa, joissa olemme, ei sellaisissa, joissa toivoisimme olevamme.

Mitä OCHA on sitten pystynyt toimittamaan Gazaan sen jälkeen, kun Israel salli aloittaa rajoitetut avustuskuljetukset?

-  Vauvanruoka on ollut meidän pääprioriteettimme, koska monet vauvat kärsivät aliravitsemuksesta. Olemme kuljettaneet myös energiakeksejä, vehnää, vähän oliiviöljyä ja perustarvikkeita sekä lääkkeitä. Kasvavan tautiriskin vuoksi sinne tarvitaan paljon lääkkeitä. Kesän lähestyessä tietenkin tarvitaan vettä, koska monet kaivot ovat tuhoutuneet.

Fletcher kertoo, että apua pyydetään myös lasten opetukseen. Monet koulut ovat tuhoutuneet Israelin pommituksissa.

Haasteita on myös sen varmistamisessa, ettei OCHA:n kuljetuksia ryöstetä.

-  Teemme kovasti töitä varmistaaksemme, että apu menee siviileille eikä sitä ryöstetä. Se on iso haaste. Aina emme siinä onnistu, koska ihmiset ovat epätoivoisia nälänhädän vuoksi.

Omien työntekijöiden turvallisuus myös huolettaa alipääsihteeriä ja hän myöntää, että asia pitää valveilla öisin.

-  Me olemme menettäneet Gazassa yli 300 kollegaa viimeisen 1,5 vuoden aikana.

YHDYSVALTOJEN ja Israelin tukema avustusjärjestö Gaza Humanitarian Foundation (GHF) kertoi maanantaina aloittaneensa avustustoiminnan Gazassa. Järjestö on saanut paljon kritiikkiä YK-järjestöiltä.

Nyt toteutettavassa Israelin avustussuunnitelmassa yksityisten toimijoiden on määrä jakaa ruoka-avustuksia gazalaisille muutamista jakelupisteistä, joita valvovat aseistetut vartijat. Suunnitelman taustalla on pyrkimys estää avustusten päätyminen Gazan aseistautuneiden ryhmien käsiin.

YK-järjestöt ovat tyrmänneet Israelin väitteet siitä, että avustuksia päätyisi laajamittaisesti näille ryhmittymille.

GHF on tuttu myös Fletcherille ja hän kertoo YK:n pitäneen useita palavereja Israelin kanssa tästä ”niin sanotusta” humanitaarisesta järjestöstä.

-  Olemme kertoneet, että me pystymme toimittamaan apua massiivisesti, jos meille vain sallitaan se. Suunnitelmamme noudattaa humanitaarisia periaatteita ja avunantajat sekä turvallisuusneuvosto kehottavat meitä pysymään tässä suunnitelmassa.

Fletcherin mukaan GHF ei täytä näitä periaatteita.

-  Käytetään sotilaallisia keskuksia, määrätään ihmisiä siirtymään eri alueille ja epäinhimillistetään ihmisiä avun toimittamisessa.

Fletcher sanoo, että YK:n työntekijöillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tehdä yhteistyötä GHF:n kanssa.

-  YK:n pääsihteeri ja minä olemme tehneet selväksi, että meidän on jatkettava puolueettomien ja riippumattomien tahojen käyttämistä. Ja kyse ei ole vain meistä, vaan myös rahoittajat edellyttävät sitä.

Miksi se on sitten perustettu?

-  Vaikea sanoa. Jos kuuntelee israelilaisia ministereitä, he yrittävät vähentää kansainvälistä painetta menetettyjen ihmishenkien ja nälänhädän vuoksi voidakseen samalla jatkaa sotatoimia. Jos haluaa ymmärtää tällaisissa tilanteissa ihmisten motiiveja, kannattaa kuunnella heidän julkisia puheitaan. Israelin ministerit sanovat aika selvästi, mitä he haluavat: väestön pois Gazasta laajoilta alueilta.

Väestön pakkosiirto on sotarikos, ja se vastaa käytännössä etnistä puhdistusta.

AVAINSANAT

Merz: Ukrainan keskeiset tukijat eivät enää rajoita sitä, kuinka pitkälle Ukraina voi niiden antamilla aseilla iskeä

Saksan liittokansleri Friedrich Merz tapasi pääministeri Petteri Orpon (kok.) maanantaina Turussa.

Saksa ja muut Ukrainan keskeiset tukijat eivät enää rajoita sitä, kuinka kauas Ukraina voi niiden antamilla aseilla iskeä, kertoo Saksan liittokansleri Friedrich Merz.

Liittokanslerin mukaan niin Saksa, Britannia, Ranska kuin Yhdysvallatkin ovat luopuneet tällaisista rajoituksista.

Merzin mukaan tämä merkitsee sitä, että Ukraina voi puolustaa itseään iskemällä sotilaskohteisiin Venäjälle.

Venäjä kommentoi asiaa sanomalla, että päätös luopua rajoituksista olisi varsin vaarallinen.

AVAINSANAT