- Kotimaa
- 16.08.2024
- 20:15
- (Päivitetty: 16.08. 22:00)
Meidän pitäisi tunnistaa, milloin meitä kansankiihotetaan vetoamalla alhaisimpiin tunteisiimmme, Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo Demokraatti-lehden Mikä meno -juttusarjassa.
Tällä hetkellä ilmassa on paljon polarisaatiota. Mitä ajattelet siitä?
– Se, että kansalla on erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä, on tämän demokraattisen järjestelmämme hyvä ominaisuus, ei virhe. Käydään keskustelua, väännetään. Ja kun asiat ovat meille tärkeitä, koemme niiden takia erilaisia tunteita. Tätä ei pidä sekoittaa huonoon polarisaatioon.
– Ongelmia tulee, jos unohdamme pysyä maltillisina, suurisieluisina ja kärsivällisinä. Jos ajatuksena on puhdistaa maisema vääränlaisista, tilanne muuttuu vaaralliseksi ja ryhdymme jakamaan ihmisiä valon ja pimeyden lapsiin ja asioita aletaan yksinkertaistaa. Se tarkoittaa, että näemme ihmisen vain ihonvärin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, poliittisen mielipiteen tai uskonnollisen vakaumuksen kautta. Teemme ihmisistä silloin omia mielikuvitushahmojamme, joita he eivät todellisuudessa ole.”
Miten huonoa polarisaatiota voisi vähentää?
– Olisi tärkeää hyväksyä yhdessä joitakin perusajatuksia. Esimerkiksi, että jokaisella ihmisellä on luovuttamaton arvo sellaisena kuin hän on eikä sellaisena, mitä joku muu toivoisi hänen olevan.
– On myös tärkeää hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia ja että niistä puhuttaisiin fiksusti ja kunnioittavasti. On helppo esittää kohtuullisuuden ja fiksun keskustelun vaatimus toiselle ja nähdä kaikki hänen huonot ominaisuutensa, mutta niitä on hirveän hankala nähdä itsessä.
Populistinen kansankiihotus perustuu illuusioon, että vaikeisiin asioihin on helpot vastaukset.
Mikä mahdollistaa polarisaation?
– Ajassamme on helppo tunnistaa kaikenlaista jyrkkyyttä. Uskonihmisen näkökulmasta sanon, että siihen ei kannata mennä mukaan. Oli se sitten poliittista, maallista tai yhteiskunnallista jyrkkyyttä, se synnyttää ehdottomuutta, pelkoa, ilottomuutta, vapauden menettämistä.
– Varoituksen sana: tunnistakaa kansan kiihottajat. Se on helppoa. Pitäisi tunnistaa, milloin meitä kansankiihtotetaan vetoamalla alhaisimpiin tunteisiimme. Ihminen haluaa kiihtyä ja yksinkertaistaa asioita, nähdä maailma mustavalkoisena, meidän puolen ja vastapuolen.
– Populistinen kansankiihotus perustuu illuusioon, että vaikeisiin asioihin on helpot vastaukset. Kansankiihottajat yrittävät kiihdyttää meitä toisiamme vastaan ja saada hyvä yhteiskuntamme rakoilemaan. Siihen ei kannata suostua.
Miten polarisoitumista voisi välttää?
– Meillä on inhimillinen taipumus joko- tai -ajatteluun. Todellisuudessa asioissa on monta puolta yhtä aikaa. Luterilaisuudessa ajatellaan, että ihmiset ovat samanaikaisesti kykeneviä hyvään ja pahaan, samanaikaisesti heikkoja ja vahvoja, kauniita ja rumia. Sen muistaminen on mielestäni hyvä vastalääke ehdottomuudelle ja ääripäistymiselle.
Voimaeläimesi on lammas. Miksi juuri se?
– Lammas on kolmesta syystä tärkeä. Jeesuksesta puhutaan lampaana ja hänestä puhutaan myös pikku lampaiden paimenena. On ihana ajatus, että voimme kuljeskella täällä Hyvän Paimenen laumassa. Lammas liittyy myös työhöni. Piispallahan on sauva, paimensauva. Tämä on tällaista lampaiden kaitsemista.
