-
Kolumnit
- 03.07.2025
- 10:26
Ulkopoliittisella instituutilla ja ulkoministeriöllä on Suomessa paljon vastuuta ja luottamuspääomaa. Siksi niiden pitää toimia henkilöstöasioissaan mieluummin liian tiukkapipoisesti kuin fiilis- ja kaveripohjalta näyttäen.
Kerrataanpa tämän kesän ehkä kohutuimman kesätyöntekijän tapausta:
Eduskunnan alainen UPI haki keväällä tutkimusavustajaa (korkeakouluharjoittelijaa). Haluttuun tehtävään oli 59 hakijaa, joista viisi haastateltiin ja valituksi tuli ulkomailla opiskeleva, lahjakas nuori mies.
Tässä vaiheessa kaikki oli hyvin. Mutta asiastahan nousi haloo, kun julkisuudessa verrattiin hakukriteerejä ja UPI:n aiempien vastaavien harjoittelupaikkojen ratkaisuja nyt valitun Oliver Stubbin sisäänpääsyyn.
Muun muassa työoikeuden emeritusprofessorin Seppo Koskisen esittämässä kritiikissä on pointti: 21-vuotias, ensimmäisen vuoden opiskelija saa olla melkoinen poikkeusyksilö, täyttääkseen sopivuus- ja pätevyyskriteerit. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.
Samoin olisi suoranaista syrjintää, jollei tätä yhtä Oliveria voitaisi valita vain siksi, että hän sattuu olemaan tasavallan presidentin poika.
Pöydän puhdistamiseksi UPI julkaisi johtajansa Hiski Haukkalan tiedotteen, jossa valintaa avattiin, selitettiin ja perusteltiin asiallisilla ja hyväksyttävillä kommenteilla.
TÄSSÄ VAIHEESSA vaikutti siltä, että tapaus on käsitelty pois päiväjärjestyksestä. Eipä ollutkaan, ei lähimainkaan.
Sitten selvisikin, että Oliver Stubb oli ollut suoraan yhteydessä myös Haukkalaan, juuri ennen kuin UPI oli muuttanut valintakäytäntöjään.
Haukkala kertoi Iltalehdelle unohtaneensa tämän sähköpostittelun ja pyysi erehdystään anteeksi. Luulisi, että harva unohtaa, jos presidentin poika lähettää meiliä – mutta toki mahdotonta sekään ei ole.
Valinnasta on tehty nyt ainakin kuusi kantelua, ja hiljaisena uutiskesänä aihe pysyy pitkään pinnalla.
UPI:n hallitus kuuli keskiviikkona Haukkalaa ja sai häneltä uuden yhteenvedon tapahtumista. Hallitus aikoo tiedotteensa mukaan vastedeskin tukea johtoa laitoksen harjoittelu- ja muiden prosessien kehittämisessä. Millaista käsiohjausta tämä tarkoittaa, emme tiedä.
VIRHEITÄ TEHDÄÄN kaikissa instituutioissa. Tehokkain keino niiden korjaamiseksi on selvittää asiat kerralla reilusti, ilman että niitä joudutaan setvimään ja selittämään viikkokausia.
Ulkoministeriönkin uusin henkilöstökriisi, jo talvella valitettu Portugalin suurlähettilään työtapajupakka sai vauhtia vasta kun media alkoi kertoa asiasta.
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) kertoi keskiviikkona medialle kantanaan, että tällaisiin tapauksiin pitää reagoida välittömästi eikä vasta kuukausien jälkeen.
Nyt lähettiläs on kutsuttu kotimaahan jatkotoimia varten.
Suurlähettiläs-case olisi voitu taputella pakettiin huomattavasti tyylikkäämminkin, varsinkin kun samantapaisia yhteentörmäyksiä on ulkomaanedustustoissa ja lähetystöissä sattunut varsin usein.
EDELLÄKUVATUT tämän kesän kohut ovat inhimillisesti pieniä, mutta instituutioidensa imagon kannalta äkkiä harmillisen isoksi paisuvia episodeja.
Sekä ulkopoliittisessa instituutissa että ulkoministeriössä tehdään Suomelle olennaisen tärkeää työtä. Molemmissa on erittäin pätevää henkilökuntaa ja johtajiakin. Siksi näiden pitää joissain asioissa olla paavillisempia kuin paavi itse, ja puuttua epäselvyyksiin mieluummin vaikka liiankin tiukasti.
On todella harmi, jos toimintaa hankaloitetaan itse aiheutetuilla tai täysin turhilla, vältettävissä ja korjattavissa olevilla lapsuksilla.