VALIKKO

Terveystalo: Tämän takia emme tee rikosilmoitusta ylilaskuttajista

Terveystalossa on paljastunut Yleisradion tietojen mukaan ylilaskutusta. Yhtiö kertoo Suomen Tietotoimistolle, ettei lääkärien ajankäyttöä voi yksilöidä niin tarkasti, että poikkeamista voisi tehdä rikosilmoituksia.

Terveystalossa tulee vuosittain muutamia epäilyjä vastaanottokäynneistä, joista on laskutettu toteutunutta aikaa enemmän. Yleisradion MOT-toimitus uutisoi tänään, että epäillyissä tapauksissa on ollut kyse työterveysasiakkaista.

Terveystalon terveydenhuollon palvelujen johtavan ylilääkärin Jukka Pitkäsen mukaan epäilyjä on selvityksessä vuosittain yhdestä viiteen, joista noin puolet osoittautuu paikkansa pitäviksi. Epäilyjä on viimeisen neljän vuoden ajalta.

-  Meillä on kuitenkin lähemmäs viisi tuhatta ammatinharjoittajaa, Pitkänen sanoo STT:lle.

-  Tämä (ylilaskuttaminen) on todella harvinaista, ja kyse on yksittäistapauksista. Totta kai jokainen on liikaa, hän lisää.

Joissain vakavammissa tapauksissa Terveystalo on päättänyt yhteistyösuhteen ammatinharjoittajaan.

-  Terveystalolla on nollatoleranssi ylilaskutukseen, ja epäilyn varmistuessa yhteistyösuhde ammatinharjoittajaan päätetään aina.

Pitkäsen mukaan tapauksissa, joissa virheellisesti laskutettu tapahtuma pystytään yksilöimään, asiasta ilmoitetaan asiakkaille ja hyvitetään täysimääräisesti laskut.

TERVEYSTALO on päättänyt yhteistyösuhteita eli kansankielellä antanut lääkäreille potkuja, mutta se ei ole silti tehnyt poliisille rikosilmoitusta epäilyistä.

Syynä on Pitkäsen mukaan muun muassa se, että tapahtumia on vaikea yksilöidä. Laskutusprofiilin poikkeamat pystytään havaitsemaan, mutta on erittäin vaikea osoittaa, mihin tapahtumaan, asiakkaaseen tai potilaaseen on todellisuudessa käytetty vähemmän aikaa kuin on laskutettu.

-  Tämä perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, hän painottaa.

Pitkäsen mukaan yksittäisen tapauksen kohdalla ei pystytä varmuudella sanomaan, kuinka monta minuuttia lääkäri on vastaanotolla käyttänyt.

Meitä sitovat myös terveysalaa koskevat tiukat tietosuojasäännökset, hän sanoo.

-  Toisaalta me ryhdymme toimenpiteisiin todella varhaisessa vaiheessa ja matalalla kynnyksellä, joten tähän mennessä emme olla katsoneet, että rikosoikeudellinen kynnys ylittyisi.

AVAINSANAT

Suomalaiset sijoittajat suosivat osakkeita, ruotsalaiset rahastoja – ”Ruotsissa ihmisillä on varaa säästää, ja varallisuus kasvaa”

Ruotsissa pieni osa palkasta ja muista verotettavista korvauksista varataan rahastoeläkkeeseen, jonka sijoituskohteen kansalaiset saavat itse päättää.

Suomalaiset suosivat suoria osakesijoituksia, kun taas ruotsalaiset sijoittavat rahastoihin. Tämä ilmenee Aktian pääekonomisti Lasse Corinin kansantalouden rahoitustilinpitoon perustuvasta blogitekstistä.

Corinin mukaan suomalainen sijoitti viime vuonna pörssiosakkeisiin keskimäärin 290 euroa, ruotsalainen vastaavasti 90 euroa. Ero on kasvanut suomalaisten hyväksi vuodesta 2023.

Rahastoihin ruotsalaiset taas sijoittivat viime vuonna keskimäärin 1  100 euroa asukasta kohden. Suomalaiset panivat rahojaan rahastoihin alle puolet tästä määrästä, noin 500 euroa kansalaista kohden.

Viime vuosina ruotsalaiset ovatkin suosineet rahastoja pörssiosakkeiden kustannuksella.

-  Ruotsalaisille rahasto on tuotteena paljon tutumpi kuin suomalaisille, Corin sanoo STT:lle.

HÄNEN mukaansa ruotsalaiset ovat tottuneet sijoittamaan rahastoihin maan eläkejärjestelmän ansiosta.

Ruotsissa pieni osa palkasta ja muista verotettavista korvauksista varataan rahastoeläkkeeseen, jonka osalta kansalaiset voivat itse valita, mihin rahastoihin varat sijoitetaan.

Ero maiden välillä selittyy Corinin mukaan myös siinä, että Suomessa osakesäästötiliä ei voi käyttää rahastosijoittamiseen. Ruotsissa sen sijaan myös rahastot kuuluvat tilin piiriin.

Suomessa osakesäästötilille voi tallettaa enintään 100  000 euroa, ja tilin sisällä osakkeita voi ostaa, myydä ja saada osinkoja ilman välitöntä verotusta. Verot maksetaan vasta, kun varoja nostetaan tililtä ulos.

KOKONAISUUTENA ruotsalaiset kuitenkin säästävät edelleen enemmän.

Keskimääräinen ruotsalainen sijoitti pörssiosakkeisiin ja rahastoihin viime vuonna yhteensä 1  200 euroa. Suomalaiset taas sijoittivat noin 800 euroa.

Corinin mukaan taustalla on Ruotsin kilpailukykyisempi talous.

-  Ruotsissa on enemmän hyviä, kannattavia kilpailukykyisiä yrityksiä, mikä myös tarkoittaa, että siellä on enemmän hyviä työpaikkoja ja myös korkeampi työllisyysaste, hän selittää.

Toisin sanoen ruotsalaisilla on suomalaisia enemmän varallisuutta ja paremmat tulot.

-  Siellä pystytään enemmän vuositasolla myös säästämään, Corin toteaa.

Ruotsalaisten varallisuus myös kasvaa jatkuvasti enemmän kuin suomalaisten.

CORININ mukaan sijoittamisen suosio on kasvanut niin Ruotsissa kuin Suomessakin koronan jälkeen.

-  Osakemarkkina veti todella hyvin koronan jälkeen. Yleisesti kun markkinoilla menee hyvin, niin se houkuttelee sijoittajia sijoittamaan, hän summaa.

Corinin mukaan suomalaisilla pörssi-into näyttää jääneen päälle koronavuoden 2020 jälkeen, mikä selittänee osan osakesijoittamisen suosiosta.

AVAINSANAT

Osakemarkkinat laskussa Euroopassa – syynä Trumpin tulliuhkaukset

Euroopassa keskeiset osakemarkkinat ovat olleet maanantaina pääosin laskusuunnassa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump uhkaili maailman maita jälleen uusilla tulleilla viikonloppuna.

Sekä Pariisin että Frankfurtin pörssit olivat vajaan prosentin pakkasella puolilta päivin Suomen aikaa. Sen sijaan Lontoossa indeksi oli 0,2 prosenttia plussalla. Helsingissä kurssi näytti alas noin 0,3 prosenttia.

Aasiassa pörssit kehittyivät maanantaina hieman myönteisemmin. Sekä Shanghain pörssi että Hongkongin Hang Seng -indeksi jäivät kaupankäynnin päätteeksi liki 0,3 prosenttia plussalle. Sen sijaan Tokion Nikkei 225 -indeksi osoitti jotakuinkin saman verran alaspäin.

Yhdysvalloissa pörssifutuurit ennakoivat maanantaille laskuavausta kaikille kolmelle Wall Streetin pääindeksille.

Trump ilmoitti viikonloppuna aikovansa asettaa EU:lle ja Meksikolle 30 prosentin tuontitullit elokuun alussa. Ulostulo oli jatkoa viime viikon tullikirjeiden vyörylle.

KIRJEISSÄ Trump on kertonut kaavailemistaan tullimaksuista eri maille. Maksut astuvat hänen mukaansa voimaan elokuun alussa, elleivät maat ennätä sitä ennen sopia paremmista ehdoista Yhdysvaltojen kanssa.

Aiempi takaraja oli viime viikolla, mutta Trump päätti siirtää sitä elokuun alkuun.

Lisäksi Trump ilmoitti viime viikolla suunnittelevansa kuparille 50 prosentin tullimaksuja ja lääkkeille jopa 200 prosentin tulleja.

AVAINSANAT

Fazerilta historian suurin investointi Lahteen

Konvehteja tehdään käsin Fazerin makeistehtaalla Vantaalla 9. huhtikuuta 2013.
  • Talous
  • 14.07.2025
  • 9:53
  • (Päivitetty: 14.07. 13:13)

Elintarvikejätti Fazer perustaa Lahteen uuden suklaatehtaan. Investoinnin arvo on yhtiön mukaan noin 400 miljoonaa euroa.

Konsernijohtaja Christoph Vitzthumin mukaan kyseessä on Fazerin historian suurin investointi.

-  Uusi tehdas tukee kasvuamme sekä kotimaassa että kansainvälisillä markkinoilla ja on osoitus vahvasta uskostamme kotimaisen elintarvikevalmistuksen kilpailukykyyn myös kansainvälisillä markkinoilla, Vitzthum sanoo yhtiön tiedotteessa.

TEHTAAN rakentaminen alkaa vielä tänä kesänä. Hankkeen on määrä valmistua vuonna 2028.

Lahden tehdashanketta on valmisteltu pitkään. Yhtiö käynnisti uuden tehtaan suunnittelun vuodenvaihteessa 2021-2022.

Yhtiö valmistaa Vantaalla suklaata ja keksejä. Maanantaina yhtiö kertoi, että suklaatuotantoa on jäämässä myös Vantaalle.

Vitzthum sanoi tiedotustilaisuudessa, että karkeasti sanottuna Lahteen siirtyy tuoreesta maidosta valmistettavien maitosuklaatuotteiden valmistus. Vantaalle on puolestaan jäämässä maitojauheesta valmistettavan maitosuklaan valmistus. Lisäksi Vantaalla valmistettaisiin jatkossa vielä tummaa suklaata, Mignon-pääsiäismunia ja Wiener nougat -konvehteja.

-  Uudella tehtaalla valmistetaan jatkossa Fazerin suurimmat suklaatuotteet, Vitzthum sanoi.

LAHDEN tehdashanke ehti olla jo välillä jäissä Petteri Orpon (kok.) hallituksen kaavailtua makeisten ja suklaan arvonlisäveron korottamista 25,5 prosenttiin.

Hallitus kuitenkin ilmoitti luopuvansa suunnitelmistaan maaliskuun alussa. Fazer julkaisi tuolloin tiedotteen, jossa se kiitti hallitusta pakittamisesta ja kertoi tehdasinvestoinnin olevan jälleen mukana kuvioissa.

-  Hallituksen tekemän ratkaisun myötä Fazerin uuden suklaatehtaan investointiprosessi Lahteen nytkähtää eteenpäin, ja pyrimme tekemään päätöksen mahdollisimman pian, Vitzthum kertoi tiedotteessa.

HUHTIKUUSSA Fazer käynnisti tehdashankkeeseen liittyvät muutosneuvottelut Vantaan suklaatehtaallaan. Neuvottelut koskivat tehtaan koko henkilöstöä, ja niiden piirissä oli noin 450 työntekijää.

Neuvottelut päättyivät toukokuun alussa. Fazer sanoi tuolloin, että henkilöstöä koskevat suunnitelmat tarkentuvat vuosina 2025-2028.

Maanantaina Vitzthum kertoi, että neuvottelut sujuivat ”erittäin sujuvasti ja hienosti”. Hänen mukaansa ketään ei jouduta irtisanomaan tehdasprojektin vuoksi.

AVAINSANAT

Marjabisnes jatkuu epäreiluna: Tätä ohjetta poimijoiden värvääjät kiertävät yhä

  • Kotimaa
  • 12.07.2025
  • 14:35
  • (Päivitetty: 13.07. 14:40)

Luonnonmarja-alalla reiluus on yhä rajallista. Nyt moni tänne ulkomailta värvätty poimija maksaa edelleen itse lentolippunsa, vaikka se on vastoin monen yrityksen omia vastuullisuusperiaatteita ja ILO:n linjauksia.

Uutisten perusteella uskoisi, että marjayritysten Suomeen värväämillä ulkomaisilla poimijoilla menee nykyään mukavasti.

Kaksi ihmiskauppaoikeudenkäyntiä rullaa eteenpäin, ja esitutkinnan tuloksia odotellaan kolmannesta isosta luonnonmarjayrityksestä.

Poimijoita alettiin viime vuonna palkata työsuhteisiin. Väärinkäytöksiäkin paljastui viranomaisten mukaan vähemmän kuin aiemmin.

Moni ajatteleekin, että luonnonmarja-alan ongelmat olisi nyt ratkaistu, sanoo Reilun kaupan toiminnanjohtaja Janne Sivonen Demokraatille.

Käsitys on kuitenkin väärä. Suomalainen luonnonmarjateollisuus ei toimi tänäkään kesänä kokonaan vastuullisesti, sillä thaipoimijoiden työehdot ovat yhä monilta osin puutteellisia.

ONGELMIEN JÄLJILLE pääsee esimerkiksi tarkastelemalla, miksi luonnonmarja-alan yritykset eivät lähteneet mukaan alalle viime vuonna valmisteltuun Reilun kaupan sertifikaattiin.

Yksi syistä on raha. Jotta suomalainen mustikka voisi saada takeet reiluudesta, marjafirman pitäisi maksaa poimijan matkakustannukset Suomeen ja takaisin. Se ei ole ollut meillä tapana.

Lentolippukulut lisäävät poimijan ihmiskauppariskiä, koska niistä syntyy velkaa ja riippuvuutta työnantajasta.

Matkakulujen kuittaamisesta on linjannut esimerkiksi YK:n alainen työjärjestö ILO sekä monet kansainväliset yritysvastuujärjestelmät, mutta luonnonmarjayritykset eivät siltikään ole suostuneet maksajiksi.

Luonnonmarja-alan likapyykkiä onkin edelleen pesemättä.

Suomalaiset marjanjalostajat ja jälleenmyyjät tietävät tilanteen – ja katsovat sitä sormiensa läpi.

KUN KYSYIN tänä kesänä Kauppalehteen aiheesta Keskolta ja Valiolta, suhtautuminen oli välttelevä.

Näyttää siltä, että sekä Kesko että Valio rikkovat poimija-asiassa oman sosiaalisen yritysvastuunsa ehtoja. Kesko on osa suomalaisyhtiöiden suosimaa amfori BSCI -vastuullisuusjärjestelmää, Valio taas Sedex-järjestelmää.

Molempien periaatteisiin kuuluu, että työnantaja maksaa rekrytointikustannukset. Janne Sivonen huomauttaa, että myös lentolippu kuuluu näihin.

Silti Kesko ja Valio jatkavat suomalaisten luonnonmarjojen ostamista, vaikka kaikki marjayritykset eivät maksa esimerkiksi thaipoimijoidensa lentolippuja. He eivät ole varmastikaan ainoita kauppiaita, jotka toimivat näin.

Kun kysyin käytännöistä Keskon vastuullisuusjohtaja Timo Jäskeltä, hän vieritti vastuuta poliitikoille. Jäsken mukaansa matkakustannusten korvaamisesta pitäisi säätää lailla.

Valio taas yritti harhautusta. Yhtiön hankintojen vastuullisuuspäällikkö Kirsi Kamppari kertoi, että sen omat hankintakriteerit ovat “todella hyvin” linjassa Reilun kaupan kriteeristön kanssa.

Kamppari ei kuitenkaan maininnut poimijoiden matkakuluja, vaikka ne ovat yksi oikeudenmukaisen siirtotyön – ja Reilun kaupan – keskeisimmistä kysymyksistä. Hän ei myöskään halunnut kommentoida, ovatko yhtiölle luonnonmarjoja toimittavat yritykset alkaneet jo maksaa poimijoiden lentomatkoja tänne.

Voikin olettaa, että Valion marjojen poimijat ovat maksaneet lentolippunsa itse, vähintään suurimmilta osin. Jos jokin yritys nimittäin maksaisi vastuullisesti kaikki viulut, se pitäisi varmasti tästä ääntä.

TÄLLÄ HETKELLÄ näyttää siltä, että siirtotyöläisyyden kansainvälisten standardien rikkominen ei haittaa luonnonmarja-alan tuotantoketjun osapuolia.

Yritysvastuukaan ei ulotu poimijoiden matkakustannuksin, vaikka ne voivat vievät yksittäisen poimijan tuloista enimmillään jopa neljänneksen.

Luonnonmarja-alan likapyykkiä onkin edelleen pesemättä. Sitä riittää myös politiikan puolella. Tietoa ongelmista on ollut tarjolla, mutta siitä on vähät välitetty.

Ulkoministeriö perusteli vuonna 2024 thaipoimijoiden muuttamista työsuhteiseksi ihmiskauppariskillä. Samat huomiot esitti kuitenkin jo vuonna 2014 selvitysmies Markku Wallin ministeriöille tekemässä raportissaan, jonka johtopäätökset sivuutettiin tuolloin surutta.

Eikä se ollut ensimmäinen kerta. Vähemmistövaltuutetun toimisto huomautti jo vuonna 2009, että marjanpoimintaan saattaa liittyä ihmiskaupan piirteitä.

Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen entinen marjavirkamies Tuomas Komulainen puolestaan kertoi tänä keväänä Kalevassa, että valtio sivuutti useaan otteeseen virkamiesten varoitukset poimijakiintiön nostamisesta. Tällä oli Komulaisen mukaan suora vaikutus ihmiskaupan uhrien määrään.

LENTOLIPPUJENKIN korvaamistarpeista on puhuttu jo hyvä tovi – maassa on ehtinyt olla sinä aikana monta eri hallitusta.

Jo vuonna 2010 ulkoministeriö määritti viisumiohjeistuksessaan, että yritysten pitäisi maksaa poimijoiden matkakustannukset. Pian kuitenkin selvisi, ettei ohjeistus ollut sitova.

Rehellisyyttä kaivattaisiinkin yritysten lisäksi poliitikoilta ja ministeriöiltä.

Poimijoiden kaltoinkohtelun on annettu Suomessa jatkua, vaikka riskit olivat tiedossa yli vuosikymmenen ajan. Miksi?

 

Juttua muokattu klo 14:39. Muutettu sanamuoto ”monen hallituksen aikana” muotoon ”maassa on ehtinyt olla sinä aikana monta eri hallitusta”.

AVAINSANAT

Etla: Näin kehnoja ovat nelipäiväistä työviikkoa ylistävät tutkimukset

Valtaosa julkisuudessa siteeratuista tutkimuksista, joissa kehutaan nelipäiväisen työviikon etuja, on lobbarien tekemiä ja kehnosti vertaisarvioituja – suorastaan onnettomia, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.

Etlan tutkimusjohtaja ja työelämäprofessori Antti Kauhanen ihmettelee blogitekstissään, miksi mediassa julkaistaan yhä kritiikittömästi juttuja työajan lyhentämistä ylistävistä kansainvälisistä tutkimuksista.

– Kirjoituksissa toistetaan väite siitä, että työaikaa voidaan lyhentää neljään päivään ilman että tuottavuus laskee tai että ansioita täytyy laskea. Toisin sanoen tuntipalkkaa voidaan kasvattaa, tehdä vähemmän töitä ja saada työtuntia kohti enemmän aikaan, Kauhanen luettelee.

Hänen mukaansa näin suureen – käytännössä 25 prosentin tuottavuusharppaukseen – ei ole vakavassa akateemisessa tuottavuuskirjallisuudessa löytynyt keinoja. Tai jos olisi, niitä käytettäisiin jo yleisesti vahvan tuottavuuden maissa.

Silti asiaa koskevissa uutisissa annetaan ymmärtää, että työviikon lyhentäminen olisi maailmalla tulossa jo tavaksi, ja meillä vain ei tajuta muutoksen etuja.

ETENKIN ISLANNIN ja Britannian työaikakokeiluihin viitataan Suomessakin usein positiivisina esimerkkeinä.

Kauhanen kertoo käyneensä näistä kokeiluista tehdyt tutkimukset läpi, ja huomanneensa näissä yhteisen piirteen: kaikista puuttuu tieteellisesti kestävä vertailuryhmä.

Jos tutkimukseen kootun, yhden tiukasti rajatun ammattiryhmän tuottavuus nousee työajan lyhentämisellä, mutta vieressä ei mitata samanlaista ryhmää vanhoilla työajoilla, lopputuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia työntekijöitä, saati eri aloja.

Tutkimuksissa ei ole myöskään määritelty tarkasti, mitä tarkoitetaan työelämän laadun parantumisella ja miten sitä mitataan.

Uutisjutuissa kerrotaan usein ”onnellisuuden lisääntyneen” työpaikoilla, mutta sitäkään käsitettä ei avata tarkemmin.

NELIPÄIVÄISESTÄ työviikosta puhuminen on lisäksi harhaanjohtavaa: Kauhasen lukemissa tutkimuksissa todellinen työajan lyhennys jäi kokeiluissa lopulta paljon pienemmäksi.

Brittiläisessä yritysten tekemässä kokeilussa viikkotyöaika lyheni keskimäärin 4,3 tuntia, ja Islannissa julkisella sektorilla lyhennys oli tunnista neljään tuntiin, Kauhanen kirjoittaa.

Syyt johtopäätösten liioittelulle voivat johtua siitä, että kyseiset tutkijat haluavat saada työajan lyhentämisen näyttämään hyvältä ratkaisulta – koska se liittyy heidän elinkeinoonsa.

– Monista raporteista vastaava The Autonomy Institute on ajatuspaja ja konsulttitoimisto, joka myy nelipäiväiseen työviikkoon liittyviä palveluita, Antti Kauhanen huomauttaa.

Optimaalisen työajan suhdetta tuottavuuteen pitää hänen mielestään silti tutkia edelleen. Siinä on monilla työpaikoilla paljon parannettavaa, kuten töiden huonosta organisoinnista johtuvaa tyhjäkäyntiä.

Se sijaan pelkkää mekaanista työajan lyhentämistä ylistäviä tutkimuksia ei Kauhasen mukaan pidä niellä lähdekritiikittä.

– Menetelmällisistä puutteista johtuen niistä ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin, hän kirjoittaa.

AVAINSANAT