• Työmarkkinat
• 16.05.2025
• 14:21

Ammattiliitto Pro on päivittänyt tänä keväänä strategiansa kovan tes-kierroksen ja hallituksen työmarkkinauudistusten keskellä. Pron puheenjohtajan Niko Simolan mielestä liiton pitää olla jäsenilleen yhä merkityksellisempi käytännön toimija ja vahva edunvalvoja.

Haastattelun aikaan Simola on juuri lopettanut pitkän päivän Bulevardilla, jossa on soviteltu yliopistojen työriitaa. Ratkaisun syntymistä yliopistojen työehdoista ja palkankorotuksista on vauhditettu jo yhdellä lakolla – toinen uhkaa Turun ja Helsingin yliopistoja 27. toukokuuta.

– Tilanne on haastava. Kysymys on toisaalta palkankorotuksista ja toisaalta opetus- ja tutkimushenkilöstön opetustuntikatoista, joista on ollut pitemmän aikaa kiistaa, Simola kertoo.

Simola on nyt tes-neuvotteluissa ensimmäistä kertaa puheenjohtajan roolissa. Hänet valittiin tehtäväänsä viime marraskuussa. Neuvottelupöydistä on kuitenkin kertynyt jo aiemmin parinkymmenen vuoden kokemus. Millainen tämä tes-kierros on ollut?

– Kun tämä kierros saadaan maaliin, tehdään työmarkkinoilla kokonaisuudessaan todennäköisesti jonkinlaista ennätystä asioissa, missä on oltu sovittelussa. Prosessi on ollut pitkä ja hidas – neuvottelut alkoivat syyskuussa ja edelleen väännetään.

Simola näkee parantamisen varaa puolin ja toisin.

– Meidän pitäisi pystyä samaan aikaan sopimuksia ilman työtaisteluita. Samanaikaisesti kuitenkin pitää huomioida, että olemme hakeneet tälle kierrokselle ostovoimaa parantavia palkkaratkaisuja ja niitä emme olisi ilman työtaisteluita saaneet, Simola summaa.

Suurin osa Pron neuvottelemista työehtosopimuksista on jo saatu maaliin. Jäljellä on vielä yliopistojen lisäksi joitakin yrityskohtaisia sopimuksia. Isommista aloista auki on vielä ict-alan sopimus.

– Voiton puolella siis ollaan jo tässä vaiheessa.

Sopimusyhteiskuntaamme on voimakkaasti kyseenalaistettu

STRATEGIATYÖTÄ Prossa on tehty Niko Simolan mukaan huolellisesti ja jäsenistöä, aktiiveja ja hallintoa osallistaen. Strategiaa ei räjäytetty kokonaan uusiksi, vaan sitä päivitettiin. Uudistettu strategia hyväksyttiin liiton edustajistossa viime viikolla.

Strategiapäivityksestä kertovan tiedotteen liitteenä oli strategiaa kokonaisen sivun verran. Ei kai mitenkään voi olla mahdollista, että jossakin organisaatiossa on taottu ennätyksiä ja onnistuttu luomaan yhden sivun strategia?

Ei sentään, Niko Simola myöntää. Yhden sivun kiteytyksen lisäksi on olemassa laajempi kuvaus strategiasta. Pitkä ei tosin ole sekään, hän kertoo.

– Olemme halunneet tehdä strategiasta kohtuullisen yksinkertaisen, selkeän ja tiiviin. Emme halunneet tehdä massiivista asiakirjaa, jossa on kuvattu koko maailma, toimintaympäristö ja tekeminen, vaan halusimme tiivistää sen siihen, mitä oikeasti tavoittelemme. Aiemmin meillä oli kuusi strategista päämäärää, nyt ne on tiivistetty neljään.

Pro vastaa strategiapäivityksellään asiantuntijakentän tarpeisiin muuttuvassa toimintaympäristössä. Mitkä ovat ne keskeisimmät muutokset, joihin nyt täytyy vastata? Simola nostaa esiin kaksi.

– Meidän sopimusyhteiskuntaamme on voimakkaasti kyseenalaistettu ja siihen meidän pitää pystyä osaltamme vastaamaan. Olemme nähneet niin, että suomalaista yhteiskuntaa rakennetaan vahvasti yhdessä ja niin näemme sen jatkossakin.

Jotta yhdessä sopiminen on mahdollista, tarvitaan myös Prolta aktiivista toimintaa.

– Yksi nosto strategiasta on, että työntekijäpuolen yhteistyötä pitää kyetä tiivistämään tulevina vuosina.

Akavalaisen Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto nosti yhteistyön laajemminkin esiin puhuessaan OAJ:n valtuuston kokouksessa tiistaina vientimallilaista.

– Olen edelleen sitä mieltä, että keskeisten työnantaja- ja työntekijäliittojen pitäisi kokoontua yhteiseen neuvottelupöytään keskustelemaan tulevaisuuden työmarkkinamallista ja siitä miten yksityinen ja julkinen sektori voitaisiin ottaa tasapuolisesti huomioon, Murto sanoi.

Simola sanoo, että työntekijöiden liittojen kesken pitäisi pystyä käymään keskustelua laajemminkin sekä tavoitteista että työmarkkinamallista.

– Keskustelua pitää pystyä käymään erilaisista rakenteista, joita meillä on – että mitkä tänä päivänä parhaiten palvelevat meidän jäsenistömme etuja työmarkkinoilla.

Jäsenistön osaamisen kehittäminen on tärkeää, kun työelämä muuttuu.

MUITA strategiassa huomioituja asioita, jotka muuttavat asiantuntijoiden työelämää ja heidän asemaansa, on Simolan mukaan muun muassa tekoälyn ja digitalisaation ripeä kehittyminen.

– Sen vuoksi yksi kärkipisteistämme strategiassa on jäsenistön osaamisen kehittäminen, kun työelämä muuttuu ja tulee uudenlaisia tarpeita osaamiselle.

Työympäristön muita muutoksia on myös monikulttuurisuuden ja -kielisyyden lisääntyminen työpaikoilla. Simolan mukaan Pro haluaa olla osaava, kehittyvä ja monimuotoinen yhteisö. Se tarkoittaa, että myös muualta tulleet työntekijät – joiden järjestäytymisaste on vielä varsin vähäinen – kokevat liiton itselleen tärkeäksi ja houkuttelevaksi.

– Siinä on varmasti meille – ja uskoisin, että kaikille suomalaisille ammattiliitoille – iso työsarka tulevina vuosina, että pystymme myös puhuttelemaan ja palvelemaan monimuotoistuvaa työntekijäkuntaa, mikä Suomessa on ja tuleekin olla jatkossa.

HALLITUS on omilla toimillaan tuonut monia muutoksia työmarkkinakenttään. Niistä kysyttäessä Simola ei kuitenkaan nosta mitään yksittäistä hallituksen päätöstä esiin sellaisena, johon strategiatyössä olisi erityisesti reagoitu. Kyse on Simolan mukaan yksittäisten päätösten sijaan kokonaisuudesta, joka on ”hyvin palkansaajavastainen”.

– Se näkyy meidän strategiassamme siten, että yksi tavoitteemme on parantaa yhteiskunnallista vaikuttavuuttamme ja palkansaajien asemaa niin poliittisessa päätöksenteossa kuin julkisessa keskustelussa. Että nähtäisiin, että suomalaisen yhteiskunnan etu on se, että suomalaiset työntekijät pärjäävät ja voivat hyvin.

Tuoreimmista hallituksen päätöksistä on nostettava esiin ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto, josta hallitus päätti kevään puoliväliriihessään. Mitä ajatuksia se herättää?

– Tämä on ihan puhtaasti ideologinen ratkaisu, minkä maan hallitus on tehnyt. Ei tällä paikattu valtion taloutta, koska samaan aikaan toteutettiin laajat veronalennukset.

Toivottavasti työntekijät näkevät tämän hallituksen ratkaisun taakse.

Verovähennysoikeuden poistaminen on ammattiliitoille toimintaympäristön muutos. Simolan mukaan sitä parhaillaan puntaroidaan, miten se vaikuttaa liittoon ja sen jäsenistöön. Mihinkään äkkinäisiin liikkeisiin tuskin on tarvetta, Simola arvioi.

– Keskeinen näkökulmamme nyt on se, että toivottavasti kaikki suomalaiset työntekijät näkevät tämän hallituksen ratkaisun taakse ja ymmärtävät, että on syitä, minkä takia halutaan puuttua järjestäytymiseen. Se ei ole työntekijöiden etu, miksi siihen halutaan puuttua, vaan ammattiliittojen aseman heikentäminen.

Huolettaako yleissitovuuden kohtalo? Simolan mukaan kyllä, vaikka esimerkiksi Prossa on suuri määrä myös ei-yleissitovia sopimuksia, joiden kautta työehtoja laajasti noudatetaan. Simola pitää kuitenkin tärkeänä, että yleissitovuuden säilymisestä huolehditaan.

– Näemme sen niin, että yleissitovuus on myös yritysten etu ja suomalaisen kansantalouden etu, koska silloin yritykset kilpailevat osaamisella ja innovaatioilla eivätkä työvoimakustannuksilla. Silloin yritykset, joissa tuottavuus on parasta, pärjäävät.

ERILAISISSA kyselyissä valtaosa ihmisistä on kertonut, ettei verovähennysoikeuden poisto vaikuta heihin. Suurin osa on pysymässä liittojen jäseninä. On kuitenkin myös koko joukko ihmisiä, jotka harkitsevat luopuvansa liiton jäsenyydestä.

Onko liitoista tullut entistä enemmän tuote, joka ostetaan ja jolta ehkä odotetaan muutakin kuin työehdoista sopimista? Pitääkö liittojen ryhtyä tuotteistamaan itseään enemmän?

– Tänä päivänä ehkä on monipuolistunut se, minkä takia liittoihin kuulutaan. Mutta toisaalta eri tutkimuksissa loppujen lopuksi yleisin liittoon kuulumisen syy on kuitenkin se edunvalvonta. Siis se perusasia, minkä takia liitot ovat olemassa. Siihen liittyy asioita, joita kukaan yksittäinen työntekijä ei pysty itselleen neuvottelemaan, Simola sanoo.

Hän nostaa esimerkiksi, että Pron kaikilla sopimusaloilla alkaa jo olla yhdenvertaiset palkalliset perhevapaat. Yksittäinen työntekijä tuskin pystyisi neuvottelemaan itselleen 32 päivän mittaista palkallista isyysvapaata.

– Mutta varmasti osittain on tätä tuoteajatteluakin ja liitot ovat ehkä itsekin osittain sitä siihen suuntaan vieneet. Luulen kuitenkin, että meidän pitää tässäkin yhteydessä pystyä korostamaan liittojen keskeistä perustehtävää ja sen merkityksellisyyttä, Simola sanoo.

– Se ei myöskään onnistu pelkästään tuotetta myymällä, koska toiminnassamme me tarvitsemme edunvalvontaamme keskeisesti myös meidän jäsenemme mukaan. Kun esimerkiksi joudutaan toteuttamaan työtaistelutoimia, niin siihen tarvitsemme jäsenet mukaan. Siinä mielessä se ei ole tuote, vaan se on kokonaisvaltaisempi asia – se liiton jäsenyys.