VALIKKO

Tavio: Suomen tuki palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA:lle päättyy

UNRWA:n työntekijöitä Qalandiassa Israelin miehittämällä Länsirannalla 4. elokuuta 2026.

Suomi ei tee uutta tukisopimusta YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA:n kanssa, kertoo ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps.). Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana tehty monivuotinen rahoitussopimus päättyy.

Tavio kertoo tiedotteessaan, ettei sopimukselle tehdä jatkoa.

– Suomi seuraa lähimmän verrokkimaansa Ruotsin linjaa ja päättää UNRWA:n tuen.

Palestiinalaisalueiden tukemista on tarkoitus jatkaa muiden kanavien kautta. Tavion mukaan Suomi kartoittaa parhaillaan eri vaihtoehtoja. Yksi mahdollinen uusi väylä on YK:n Palestiina-jälleenrakennusrahasto.

Suomi on UNRWA:n lisäksi kanavoinut humanitaarista apua palestiinalaisten perustarpeisiin YK:n Maailman ruokaohjelma WFP:n, kansainvälisen Punaisen Ristin liikkeen, YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimisto OCHA:n sekä Kirkon Ulkomaanavun kautta.

TAVIO kertoi aiemmin torstaina viestipalvelu X:ssä, että rahoitusta palestiinalaisalueille jatketaan muita väyliä pitkin. Hänen mukaansa rahoituksen taso ei laske.

UNRWA eli YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö tarjoaa muun muassa koulutus-, terveydenhuolto- ja hätäapupalveluita palestiinalaispakolaisille. Järjestö toimii Gazan ja Länsirannan lisäksi Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa.

Ruotsi ilmoitti joulukuussa 2024 lopettavansa avustusjärjestön suoran rahoittamisen. Päätöksen taustalla oli Israelin päätös estää järjestön toimintaa maassa. Ruotsi ilmoitti samalla kasvattavansa Gazaan annettavaa humanitaarista tukea muiden järjestöjen kautta.

Uutista päivitetty klo 16.04 Tavion tiedotteen pohjalta.

AVAINSANAT

Jouni Kemppainen: Äänestäjille tarjotaan blokkeja, joille ei ole Suomessa perusteita

Kuntavaalien ehdokkaiden blokittomia mainoksia keväällä 2025.
  • Kolumnit
  • 31.08.2026
  • 8:01
  • (Päivitetty: 31.08. 8:02)

Sotaa käyvässä Euroopassa kansallisen yhtenäisyyden merkitys korostuu. Tätä ei kannattaisi nyt horjuttaa keksimällä meillekin keinotekoisia blokkijakoja.

Itse asiassa tavallisen oikeistolaisen ja vasemmistolaisen äänestäjän ero on pienempi kuin osa poliitikoista toivoo.

Eduskuntavaalien lähestyessä kotimaiseen politiikkaan tyrkytetään erikoista ajatusta blokkeihin sitoutumisesta.

”Jos et ole kanssamme samaa mieltä, olet meitä vastaan”, lienee populistinen taustaoletus, jolla ainakin tulevaan talous-, ympäristö- ja maahanmuuttopolitiikkaan yritetään kannattajia haalia.

Erityisen mieltyneitä tähän ajatukseen ollaan osassa kokoomusta ja perussuomalaisia, joissa koetaan huolta nykyisen hallituspolitiikan saavutusten murenemisesta seuraavina vuosina.

Blokkeja ehdottaneet sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps,) ja kansanedustaja Martin Paasi (kok.) eivät ole puolueissaan ainoita, joita nykyisen hallituskokoonpanon jatko hivelee.

YRITTÄJÄKENTÄSSÄ ja talouspolitiikasta kiinnostuneessa some-kuplassa pelko nykyisen hallituksen linjan muuttumisesta resonoi yllättävänkin vahvasti.

Tästä eetoksesta kumpuaa myös halu blokata gallupeja tällä hetkellä johtava SDP jo tällä hetkellä sivuun tulevasta hallituksesta.

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) tenho on useiden varakkaiden suomalaisten joukossa vahva.

Kiinnostavaa on myös vähättelevä tapa suhtautua ”sivistysporvareihin”, joita nykyinen meno ei kaikilta osin miellytä.

Sivistymättömäksi oikeistoksi ei silti kukaan ole, ainakaan vielä, ilmoittautunut. Tosin tämäkin ihme saatetaan jossakin muodossa vielä nähdä.

Tavallisen oikeistolaisen ja vasemmistolaisen äänestäjän ero on pienempi kuin osa poliitikoista toivoo.

Samalla voi odottaa, milloin ensimmäiset ”talousvihreät”, velanmaksusta kiinnostuneet vasemmistoliittolaiset tai perinteiset oikeistodemarit ponnistavat esille pesistään.

Syytä olisi, koska oikeiston ja vihervasemmiston varaan rakennettu vastakkainasettelu ei nykyaikaista kylmän sodan sosialismista täysin tiedotonta äänestäjää enää kosketa.

ÄÄNESTÄJÄT saattavatkin olla lopulta aivan liian fiksuja tarjottuun blokkiajatteluun.

Jos huoli palavasta Euroopasta ja ilmastonmuutoksen jatkuvasta pahenemisesta olisi pelkästään vihervasemmiston kontolla, tilanne näyttäisi katastrofilta.

Eikö viheroikeisto tai itse asiassa kuka tahansa vastuullinen perussuomalainen tai muu ihan tavallinen suomalainen ole asiasta huolissaan?

Meneillään oleva eurooppalainen hellejakso valtavine vahinkoineen ei ole voinut jäädä keneltäkään huomaamatta.

Vihreän siirtymän tarjoamat mahdollisuudet suomalaiselle elinkeinoelämälle ovat olleet tärkeitä jo tähänkin asti. Tulevaisuus vain vahvistaa kehittyneiden teknologioiden tarvetta, kun kuumenevan ilmaston kanssa yritetään elää.

Myöskään maahanmuutto- tai talouspolitiikassa suomalaisten puolueiden erot eivät ehkä ole niin perustavanlaisia kuin meille tarjotussa tarinassa kerrotaan.

Kun demarit kiristivät pari viikkoa sitten olennaisesti maahanmuuttopolitiikkansa perusteita, erot esimerkiksi keskustaan tai kokoomukseen ovat enää hyvin pieniä.

Kun Suomessa on totuttu nyt keskustelemaan sekä maahanmuuton eduista että haitoista aiempaa analyyttisemmin, aiheesta tuskin tulee enää vaaliasetta kenellekään.

TALOUSPOLITIIKASSA pelokkaimpienkin kannattaa muistaa suomalaisten puolueiden laaja sitoutuminen velkajarruun. Edes ulosjääneessä vasemmistoliitossa on turha esittää, ettei ongelmaa olisi.

Helppoa verojen ja leikkausten kohdentaminen ei tietenkään ole, mutta kokonaisuuden osalta tilannekuvan jakautuminen ei ole toivotonta. Nykyinen hallitus on tehnyt sekä oikeita että vääriä ratkaisuja, kuten kaikki aiemmatkin.

Viisautta on nyt vaikka eritellä, mitkä työmarkkinaosuudet ovat aidosti palvelleet koko Suomea ja olisiko pienituloisten ostovoimaa sittenkin kannattanut tukea suurituloisten sijasta.

Tulonjaon kohtuus yhdistää myös useampia oikeistoon tai vasemmistoon lukeutuvia äänestäjiä enemmän kuin annetaan ymmärtää.

Vaikka repivästä blokkikeskustelusta saattaa saada toisen kuvan, tavallisia tolkun äänestäjiä kiinnostavat kuitenkin lopulta aika tavalla samanlaiset asiat.

Huoli toimeentulosta, koulujen tasosta, terveydenhoidosta, työpaikoista ja ympäristöstä yhdistää lähes kaikkia.

Äänestäjät ymmärtävät myös, ettei työpaikkoja ole ilman menestyvää elinkeinoelämää. Tulonjaon kohtuus yhdistää myös useampia oikeistoon tai vasemmistoon lukeutuvia äänestäjiä enemmän kuin annetaan ymmärtää.

Sotaa käyvässä Euroopassa kansallisen yhtenäisyyden merkitys korostuu Suomessakin. Tätä ei kannattaisi nyt horjuttaa keinotekoisia blokkijakoja keksimällä.

Politiikka on edelleen sopimisen taidetta, jossa toisella tavalla ajattelevien kunnioittaminen on tärkeää.

AVAINSANAT

JSN käsittelee kantelun STT:n Tuppuraista koskevasta uutisesta

SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 21. heinäkuuta.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) ottaa käsittelyyn kantelun Suomen Tietotoimiston (STT) tammikuussa julkaisemasta uutisesta. Uutinen käsitteli SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen johtamistapaa.

SDP:N tiedotteen mukaan Tuppurainen pitää uutista sisällöltään laajalti virheellisenä.

Päätös ottaa kantelu neuvoston käsittelyyn tehtiin perjantaina. Kantelu asiasta jätettiin maaliskuun alussa.

Asiasta uutisoi aiemmin Uutissuomalainen.

AVAINSANAT

Jyrähdys SDP:stä: ”Halpamaista vaaleihin valmistautumista”

SDP:n Kimmo Kiljunen eduskunnan kyselytunnilla Helsingissä 16. huhtikuuta.

SDP:n kansanedustaja Kimmo Kiljunen pitää vihreiden eläkeavausta ytimeltään ikärasistisena.

Hän viittaa kansanedustaja Atte Harjanteen (vihr.) ja kaupunginvaltuutettu Suvi Pulkkisen (vihr.) kirjoitukseen Verde-lehdessä, jossa he esittivät, että vanhustenhoidon kulujen kattamisessa tulisi kokeilla hoidettavan omaisuuden realisoimista.

Kun esimerkiksi hoivakotimaksut määräytyvät nykyisin hoidettavan eläkkeen ja tulojen mukaan, hyvinvointialue voisi Harjanteen ja Pulkkisen mukaan katsoa myös, onko hoidettavalla omistusasuntoja, kiinteistöjä, arvopapereita tai muuta käypää varallisuutta.

– Se kirjattaisiin saatavaksi, joka perittäisiin myöhemmin kuolinpesältä tai asunnon myynnin yhteydessä. Käytännössä yhteiskunta siis lainaisi rahaa hoivaan, Harjanne ja Pulkkinen ehdottivat.

KILJUSEN mukaan on valitettavaa, että Harjanne jatkaa eläkeläisten kyykyttämistä.

– Hän on aikaisemmin puhunut siitä, että eläkkeensaajat pitäisi saada mukaan leikkaustalkoisiin, koska he ovat varakkainta väestönosaa Suomessa. Nyt hän esittää, että hoivamenojen maksatuksessa pitäisi huomioida eläkeläisten varallisuus kuten kesämökit ja asunnot.

– Tässä on ikärasistinen asetelma. Yhteiskunnan peruspalveluja ei ole rakennettu sillä tavalla, että varallisuudesta lankeaisi ylimääräisiä velvoitteita esimerkiksi koulutuspalveluiden, terveydenhuollon tai päivähoidonkaan maksatusperusteissa, Kiljunen toteaa.

HÄN muistuttaa, että tavallisen eläkeläisen ainoa varallisuus on useimmiten vuosikymmenten työteolla säästetty asunto ja joillakin kesämökki siihen päälle.

– Olisi kohtuutonta, että siihen käytäisiin tällä tavalla kiinni.

– Kun Harjanne sanoo, että eläkkeensaajat ovat vakavaraisinta väestöä Suomessa, niin hehän ovat pienituloisia ihmisiä.

Kiljunen muistuttaa, että mediaanieläke on Suomessa 1848 euroa, ja vain 5 prosenttia eläkeläisistä saa yli 2500 euroa.

– Valitettavasti näyttää siltä, että näitä lausuntoja tulee vaalien lähestyessä entistä enemmän. Tämä on pikkuisen halpamaista vaaleihin valmistautumista.

AVAINSANAT

Kysely: Sote-järjestöissä uskotaan toiminnan loppuvan leikkausten vuoksi

Petteri Orpon hallituksen ministereitä aitiossaan eduskunnan täysistunnossa 16. toukokuuta.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöistä 40 prosenttia pitää mahdollisena toiminnan täyttä lakkauttamista Petteri Orpon (kok.) hallituksen järjestöavustusleikkausten vuoksi.

Tieto selviää Hyvinvointiala Hali ry:n ja SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n kyselystä, joka lähetettiin kaikille tänä vuonna STEA-avustuksia saaneille järjestöille.

Yli neljäsosa (26 %) vastaajista piti konkurssia todennäköisenä tai mahdollisena.

Järjestöistä 80 prosenttia arvioi joutuvansa lopettamaan jonkin toimintamuodon tai toiminnon.

HALLITUS on päättänyt kautensa aikana leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista yhteensä 194 miljoonaa euroa eli 50 prosenttia suhteessa vuoden 2024 tasoon.

Halin ja SOSTEn kyselyyn vastanneet arvioivat, että heidän järjestönsä joutuu leikkausten takia joko lopettamaan tai supistamaan:

– vertaistuki- ja ryhmätoimintaa (73 % vastanneista)
– neuvonta- ja ohjauspalveluita (69 % vastanneista)
– vapaaehtoistoiminnan koordinointia (64 % vastanneista)
– koulutus- ja valmennustoimintaa (61 % vastanneista)
– virkistys- ja harrastustoimintaa (53 % vastanneista)
– kriisi- ja päivystysluonteista toimintaa (22 % vastanneista)

KYSELYYN vastanneista järjestöistä lähes 30 prosenttia oli jo päättänyt lomautuksista tai irtisanomisista ja 57 prosenttia suunnitteli näitä toimenpiteitä. Päätettyjen tai suunniteltujen lomautusten ja irtisanomisten piirissä on yhteensä 1399 henkilöä, lähes 1000 henkilötyövuotta.

Hali ja SOSTE näkevät tiedotteessaan, että ensisijainen ratkaisu järjestöjen vaikeaan tilanteeseen on sote-järjestöleikkauksia kohtuullistaminen budjettiriihessä.

AVAINSANAT

Islanti äänestää EU-neuvotteluista – pelko kalastuskiintiöistä voi ratkaista valinnan

EU-jäsenyyden vastustajilla on ollut mielipidemittauksissa pieni enemmistö, mutta neuvotteluiden aloittamista on kannattanut vähän useampi.

Islantilaiset äänestävät lauantaina siitä, aloittaako maa uudestaan jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa. Pelko kansallisen päätösvallan heikentymisestä ja kalastusoikeuksien kohtalosta jakaa etenkin maaseutu- ja kaupunkilaisväkeä eri leireihin.

Saarivaltio aloitti jäsenyysneuvottelut jo kertaalleen Islantia kovalla kädellä runnelleen finanssikriisin jälkimainingeissa vuonna 2010, mutta neuvottelut keskeytettiin vuonna 2013 hallituskokoonpanon vaihduttua euroskeptisemmäksi.

Islannin EU-jäsenyyttä ajavassa Eurooppa-liikkeessä toimiva Sunna Aevarsdottir on seurannut pettyneenä vastapuolen kampanjointitapoja. Ei-joukon EU-pelottelussa on hänen mielestään samoja piirteitä kuin brittien vuosikymmen sitten näkemässä brexit-kampanjassa.

- He esittävät suuria lukuja EU-jäsenyyden kustannuksista islantilaisille, mutta he eivät pysty lainkaan osoittamaan, mihin nämä luvut perustuvat, Aevarsdottir sanoi STT:n puhelinhaastattelussa.

Aevarsdottiria on ärsyttänyt myös se, miten vastustajat antavat ymmärtää, että lauantain äänestyksessä olisi kyse EU-jäsenyydestä. Oikeasti nyt äänestetään vasta jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta.

Unioniin liittymisestä järjestetään aikoinaan oma kansanäänestyksensä, jos nyt jäsenyysneuvottelut päädytään aloittamaan uudelleen.

BRYSSELISSÄ toimivan European Policy Centre -ajatushautomon Islanti-asiantuntijan Tobias Etzoldin mukaan Islannissa kansanäänestyksen alla käyty keskustelu on ollut polarisoitunutta ja repivää.

- Tässä on ollut paljon tunteita pelissä, ja maa on jakautunut kahtia asiassa, Etzold sanoi STT:lle.

Pääkaupunki Reykjavikissa ja sen lähialueilla – missä asuu yli puolet islantilaisista – enemmistö kannattaa EU-jäsenyysneuvotteluiden aloittamista, kun taas maaseutuväestöstä suurin osa on vastaan.

Erityisesti asiaa vastustavat kalastuksessa ja maataloudessa työskentelevät ihmiset. Kalastus ja kalanjalostus ovat yksi Islannin talouden tärkeimmistä kulmakivistä. Alalla työskentelevät pelkäävät, että EU ja sen kalastuskiintiöt tuhoaisivat teollisuuden.

Samoin maatalousala pelkää, että EU:lta ei heruisi riittävästi ymmärtämystä erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa toimivalle Islannin maataloudelle.

- Itsemäärämisoikeudesta luopuminen kalastuksessa olisi islantilaisille iso juttu, ei pelkästään kalastuksen taloudellisen merkityksen vuoksi, vaan myös koska kalastus on Islannissa osa kansallista itseymmärrystä, Etzold sanoo.

JOS ISLANTI päättää käynnistää neuvottelut, ne voisivat Etzoldin mukaan edetä varsin ripeästi. Maa on jo entuudestaan Euroopan talousalueen Etan ja Schengen-alueen jäsen.

Kalastusasioistakin sopiminen voisi Etzoldin mukaan sujua nyt astetta helpommin kuin 2010-luvun alussa, kun Britannia ei enää ole EU:n jäsen.

Islanti ja Britannia olivat viime vuosisadan jälkipuoliskolla toistuvasti napit vastakkain kalastusasioissa, mikä johti pahimmillaan niin sanottuihin turskasotiin maiden välillä.

EU:n jäsenenä Islantia tuskin voitaisiin nähdä ennen vuosikymmenen vaihdetta, sillä jäsenyys edellyttäisi Islannin perustuslain muuttamista, mikä veisi aikaa, Etzold arvioi.

TURVALLISUUSPOLITIIKKA on jäänyt kampanjoinnissa yllättäen sivuosaan.

Presidentti Donald Trumpin havittelut Grönlannin liittämiseksi osaksi Yhdysvaltoja huolestuttivat islantilaisia vielä keväällä. Se saattoi olla syy kansanäänestyksen aikaistamiseen ensi vuodesta tähän syksyyn.

Nyt keskeisiä kysymyksiä on ollut talous.

EU-kannattajia houkuttaa yhteisvaluutta euron vakaus, kun nyt maailmantalouden myräkät heittelevät Islannin kruunua – yhtä maailman pienimmistä valuutoista – kuin lastua lainehilla.

Monet islantilaiskuluttajat ovat perin juurin kyllästyneitä maan korkeisiin korkoihin ja samanaikaiseen korkeaan inflaatioon.

Äskettäisessä mielipidekyselyssä jäsenyyden vastustajilla oli johtoasema prosenttiluvuin 54-46, mutta pieni enemmistö on silti kannattanut neuvotteluiden aloittamista.

Tässä ei ole tutkijan mielestä ristiriitaa.

- On luonnollista, että islantilaiset haluavat nähdä, millainen liittymissopimus EU:lla on tarjottavana ennen kuin he päättävät, kannattavatko he jäsenyyttä vai eivät, Tobias Etzold sanoo.

Teksti: STT / Tuomas Savonen

AVAINSANAT