VALIKKO

Tässäkö on Kelan seuraava pääjohtaja? – nyt mitataan perussuomalaisia

Arto Satonen (kok.) on vahvoilla Kelan johtoon.

Kansaneläkelaitoksen (Kela) pääjohtajan tehtävä kiinnostaa hakemusten perusteella kirjavaa joukkoa suomalaisia vahtimestarista ammattijohtajiin ja eturivin poliitikkoihin.

Hakijoita oli peräti 105.

Kelaa on pidetty takavuosina keskustan läänityksenä osin siksi, että Kela valvoi ainoana “etujärjestönä” työeläkejärjestelmän ulkopuolelle jääneiden maatalousyrittäjien kansaneläkkeitä.

Sittemmin poliittisten virkanimitysten suosio on laimennut, tosin mediassa poliittisia kytkentöjä on seulottu esiin jopa virkamiesten nuoruuden harrastuksista.

Tulevassa pääjohtajarekryssä liuosta ei tarvitse rikastaa kytkösten havaitsemiseksi.

Kokoomuslainen työministeri Arto Satonen pyrkii Kelan johtoon suoraan ministeriauton takapenkiltä.

Kokoomuksen näkökulmasta Satonen ei ole mikä tahansa ehdokas. Hän on työministerinä toteuttanut puolueen vuosikymmenten ajan haaveilemat työmarkkinapoliittiset tavoitteet esimerkiksi työrauhalainsäädännön ja paikallisen sopimisen suhteen. Olisi vertaansa vailla oleva näytelmä, jos kokoomus palkitsisi Satosen tästä työstä uittamalla hänet Kela-haussa niin, ettei hän tulisi valituksi.

MYÖS se, että hallituskumppani perussuomalaiset, ei tukisi Kela-nimityksessä Satosta, olisi yllättävää eikä ainakaan parantaisi hallituksen yhteistyötä tärkeän puoliväliriihen kynnyksellä.

Perussuomalaisissa joviaalia Satosta arvostetaan, todennäköisesti enemmän kuin sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosta, jonka myös arveltiin olevan kiinnostunut Kelan johtamisesta.

Myöskään ennakkospekulaatioissa mukana olleet kokoomuksen voimahahmot Sari Sarkomaa eivätkä Paula Risikko hakeneet Kelaan, joten sisäisessä tuolileikissä valituksi tuli Satonen.

Tuskin erehtyy, jos veikkaa, että hallituspuolueiden johtotasolla, vaikkei tämä vielä kaikkien Kela-valtuutettujen korviin olisi kantautunutkaan, kokoomuksella ja perussuomalaisilla olisi konsensus Satosen valinnasta. Poliittinen diili.

Hallituspuolueilla on pääjohtajavalinnasta päättävässä Kelan valtuutettujen joukossa kahden edustajan enemmistö äänin 7-5.

Olisi myös erikoista, jos Satonen ei vanhana Suomen shakkiliiton puheenjohtajana olisi varmistanut siirrolleen poliittista tukea. Kelan pääjohtajan kausi on seitsemänvuotinen ja Satonen olisi sopivasti noin 66-vuotias eläkeikäinen kauden tullessa loppuun.

Mutta. Kun kyse on Kelan pääjohtajan valinnasta, yllätykset ovat aina mahdollisia. Pääjohtajaksi hakee myös erittäin kovia asiantuntijoita sekä laajalla ministeripätevyydellä varustettu keskustan entinen puheenjohtaja Annika Saarikko. Jos nimityksen poliittisuudesta nousee kova yhteiskunnallinen haloo jo etukäteen tai, jos hallituksen sisäinen balanssi horjuu muista syistä, valinnan lopputulos voi olla ennakoimaton.

TUOREIDEN lakimuutosten jälkeen nykyisin Kelan hallitus tekee valtuutetuille esityksensä pääjohtajasta maaliskuun lopulla pidettävässä kokouksessa ja valtuutetut päättävät asiasta sen jälkeen.

Käytännössä Kelan valtuutettujen työvaliokunta on kuitenkin kytketty yhteen hallituksen pääjohtajapohdintaan ja tavoitteena on löytää yhteinen ehdokas. Tässä konklaavissa istuu Kelan hallituksen edustajina hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Koska Kela on suoraan eduskunnan alainen, valtuutettuja edustaa valintaryhmässä yksi jäsen jokaisesta valtuustossa istuvasta eduskuntapuolueesta. Kun laskee poliittiset voimasuhteet tästä porukasta, vaaka kallistuu yhdellä äänellä opposition puolelle.

Kun tämä porukka valitsee näillä näkymin ensi viikolla isohkon joukon haastateltavia Kelan pääjohtajaksi, se korostaa, että Kelan johtoon pitää valita pätevin hakija. Tällä kertaa sitä, mitä sanotaan, painotetaan vakavammin oppositiopuolueiden piiristä, kiistämättä sinänsä sitä, etteivätkö Satonen ja Saarikko olisi meritoituneita.

Kelan johtoon on kuitenkin Satosen ja Saarikon lisäksi hakenut myös muita kovia osaajia. Listalla ovat esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen, sosiaali- ja terveysministeriön sosiaaliturva- ja vakuutusosaston osastopäällikkö Liisa Siika-aho sekä Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori ja Husin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen, jolla hänelläkin on Satosen tapaan kokoomuksen jäsenkirja.

Mainitaan vielä, että Kelaan pyrkii myös Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana aiemmin työskennellyt Mikael Collan.

JOS Kelan hallitus päätyy esittämään pääjohtajaksi jotain muuta kuin Satosta, se pakottaisi Kelan valtuuston kokoomuslaiset ja perussuomalaiset valitsemaan Satosen esityksen ulkopuolelta. Näin on menetelty Kelassa ennenkin.

Vuonna 2019 valiokunta esitti pääjohtajaksi myös nyt tehtävää hakenutta Husin Lasse Lehtosta ja Kuntaliiton silloista varatoimitusjohtajaa Hanna Tainiota. Valtuusto jyräsi esityksen ja esitti johtajaksi Outi Antilaa, joka muuten tuli pääjohtajaksi samalta paikalta, jolla Siika-aho istuu nyt. Tuolloin virallisen nimityksen teki viimeistä kertaa tasavallan presidentti.

YKSI tapa alleviivata Satosen nimityksen poliittisuutta liittyy toiseen politiikan puolelta Kelan johtoon pyrkivään hakijaan. Annika Saarikko on johtanut paitsi sosiaalipolitiikan ylintä ohjausvaltaa käyttävää sosiaali- ja terveysministeriötä myös sosiaalipolitiikan rahoitusta säätelevää valtiovarainministeriötä. Mikäli valintaa katsotaan poliittisten ansioiden perusteella, Saarikko on Satosta kokeneempi.

Miksi Saarikko sitten hakee paikkaa, vaikka hänenkin täytyy ymmärtää, että paikkaa pelataan Satoselle ja että olisi suorastaan mahdoton ajatella, että perussuomalaiset valtuutetut voisivat siirtyä Saarikon taakse?

Ehkä hän haluaa nimenomaan korostaa pääjohtajavalinnan poliittisuutta. Kun tarjolla olevista poliitikoista valitaan vähemmän meritoitunut, päätös on hyvin selkeästi puoluepoliittinen.

Hakemisesta lienee myös pääteltävissä, että Saarikko vaikuttaisi olevan kiinnostunut siirtymään politiikasta muihin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Kela-kilpaan ilmoittautuminen on hyvä tapa tehdä kiinnostus kaikille selväksi. Ja voihan Kelan johtoon hakea myös edessä vahvasti siintävän Satosen kauden jälkeen, jos Kelasta jälleen parin ammattijohtajan kauden jälkeen on nyt tulossa poliittinen läänitys.

HALLITUKSEN sisäisen tasapainon kannalta kiinnostavaa Kelan johtajavalinnassa on valtuuston edustajajakauma. Kokoomuksella on neljä paikka ja perussuomalaisilla kolme ja kuten mainittua, voimasuhteet ovat 7-5 hallituspuolueiden hyväksi.

Kun kokoomuslaiset joka tapauksessa äänestävät omaansa, Satosen kohtalo on perussuomalaisten käsissä. Perussuomalaiset on aiemmin innokkaasti vastustanut poliittisia virkanimityksiä. Jos heille nyt kelpaa Satonen ensimmäiseksi kokoomuslaiseksi pääjohtajaksi Kelaan, voidaan viimeistään sanoa, että perussuomalaiset on oppinut maan tavat ja tullut poliittisissa virkanimityksissä vanhojen puolueiden rinnalle. Supon päällikön paikan perussuomalaiset jo sai eikä kokoomuksesta kuulunut narinaa. Tuskin kuuluu nytkään perussuomalaisista.

AVAINSANAT

Perussuomalaisten puoluekokous on saamassa väriä, jota se ei itsekään sinne kaivannut

Perussuomalaiset kokoontuu puoluekokoukseen Lahdessa viikkoa ennen juhannusta kriisitunnelmissa, mikäli puolueen kannatuslukemat pysyvät Ylen julkaiseman gallupin katastrofaalisella tasolla.

Perussuomalaiset syöksyi ensimmäisessä mittauksessa huhtikuussa pidettyjen kunta- ja aluevaalien jälkeen peräti neljä prosenttiyksikköä. Kannatus on nyt hädin tuskin 11 prosenttia, lähes yhdeksän prosenttiyksikköä vähemmän kuin eduskuntavaaleissa 2023.

Gallup on merkittävä ennen kaikkea siksi, että puheenjohtaja Riikka Purra on selittänyt vaalitappiota kevään tuplavaaleissa perussuomalaisten kannattajien vähäisellä kiinnostuksella kakkossarjan kisoihin.

Nyt pääluokan eduskuntavaaleja koskeva gallup lyö luuta kurkkuun puheille, että kyse olisi ollut vain siitä. Lunta tulee nyt tupaan monesta ikkunasta. Perussuomalaisten kannattajia on siirtynyt niin katsomoon kuin muidenkin puolueiden taakse.

Kuuluisa saksikuva voi olla uusi fist bump.

OIREELLISTA on ja jo ennen Ylen gallupia, että perussuomalaisten värikäs kansanedustaja Teemu Keskisarja ilmoittautui mukaan varapuheenjohtakisaan.

Sinänsä vielä jotensakin tavanomaista tiedottamista seurasi poikkeuksellisen suorasanainen haastattelu Ilta-Sanomissa, jossa Keskisarja haukkui suurin piirtein kaikki ja piti ovea auki myös Purran haastamiselle.

Keskisarja ei ole ehkä itse puheenjohtaja-ainesta tai mikään uusi Jussi Halla-aho, mutta hänen nousunsa voi heijastella tuntoja, joita kenttäväki kokee maan hallituksen ja perussuomalaisten johdon tukemasta politiikasta.

Niiden sivuuttamisellakin voi olla seurauksia, kuten on nähty.

Puheenjohtajan vaihtuminen äänestyksessä kesken hallituskauden ei ole todennäköistä muttei ennenkuulumatontakaan. Muuan Petteri Orpo syrjäytti Alexander Stubbin kokoomusjohdossa ja valtiovarainministerinä vuonna 2016 vain vuosi Sipilän hallituksen syntymisen jälkeen.

KAHDEKSAN vuotta sitten perussuomalaiset oli nykyisenkaltaisessa ahdingossa.

Timo Soini (ps.) oli vienyt puolueen hallitukseen kokoomuksen ja keskustan kanssa ja alkanut saneerata hyvinvointivaltiota.

Kun fist bumpit olivat tehty, kannatus puolittui, valta vaihtui ja puolue hajosi kesän puoluekokouksen jälkimainingeissa.

Kuuluisa saksikuva voi olla uusi fist bump.

Puheenjohtaja Purra vaikuttaa valinneen tiensä pääministeri Orpon käsikynkässä meni syteen tai saveen. Virheitä ei ole tehty eikä poliittiselle linjalle vaihtoehtoa. Arvostelijat ovat aina väärässä.

Jo juhannuksena moni asia voi olla toisin.

AVAINSANAT

Väärien puolueiden poliittiset virkanimitykset halutaan kieltää

Lasse Lehtosesta leivottiin Kelan uusi pääjohtaja koko kevään kestäneen kohun jälkeen.

Arto Satosen (kok.) työt työministerinä loppuvat ensi viikolla ja edessä on paluu rivikansanedustajan hommiin.

Asia ratkesi eilen, kun Satoselle pedattu pesti Kelan pääjohtajana meni sivu suun asiasta syntyneen julkisen kohun seurauksena.

Valinta ratkesi lopulta päällisin puolin parhain päin. Kokoomus sai oman miehensä johtoon, vaikka nimi ei ollutkaan Satonen, ja hallitussopu piti äänestyksessä.

Perussuomalaiset takasivat Lasse Lehtosen (kok.) valinnan ohi Heli Backmanin.

SATOSELLE kävi lopulta kylmät monesta syystä.

Vasemmalla kädellä huitaistu hakemus tuli julkisuuteen ja sai hakijan näyttämään joko yltiöpäisen itsevarmalta tai piittaamattomalta.

Perussuomalaisten rökäletappio vaaleissa ei suosinut sekään Satosen taakse asettumista. Jotain oli pakko tehdä ja se jokin oli Lasse Lehtonen.

Poliittista virkanimitystä ei silti voitu välttää. Hallituspuolueet päätyivät yksimielisesti kokoomuslaisen ehdokkaan taakse ratkaisevassa äänestyksessä.

Satosesta tulikin heittopussi.

POLIITTISISSA virkanimityksissä on aivan erityinen erikoispiirre. Ne halutaan kieltää vain muilta puolueilta, eikä niitä tehdä lainkaan itse.

Vallassa ollessaan ja tilaisuuden tullen kaikki puolueet kuitenkin valikoivat omia suosikkejaan omista viiteryhmistään.

Seuraavaksi katsotaan, kuinka Kuntaliiton varatoimitusjohtajan valinnassa käy. Hanna Tainio (sd.) on jäämässä eläkkeelle ja haastateltavien joukossa on nippu tunnettuja demarinimiä.

Pätevin ja sopivin valitaan.

AVAINSANAT

Näin SDP valitsee ehdokkaansa Helsingin apulaispormestariksi – tässä kärkinimien tilanne juuri nyt

  • Helsinki
  • 29.04.2025
  • 20:30
  • (Päivitetty: 02.05. 14:34)

Apulaispormestaripeli vaikuttaa olevan aidosti auki SDP:ssä, kun moni vaaleissa pärjännyt nimi ei ole käytettävissä.

Apulaispormestarikisa nytkähti maanantaina SDP:ssä eteenpäin, kun SDP:n pormestariehdokkaana Helsingissä ollut kansanedustaja Eveliina Heinäluoma vahvisti muutoinkin uumoillun päätöksensä olla tarttumatta kaupunkiympäristön apulaispormestarin tehtävään.

Pesti on tulossa SDP:lle, mutta kuntavaalien ääniharava Heinäluoma ilmoitti tavoittelevansa tällä kertaa uuden kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävää, joka ei edellytä kansanedustajan asemasta luopumista.

Heinäluoman ratkaisu käynnisti SDP:n sisäisen kisan Helsingissä.

Tiistaina myös SDP:n ääni-imureihin Helsingissä lukeutunut Ville Jalovaara kertoi Demokraatille, ettei ole käytettävissä tehtävään.

Demokraatin tietojen mukaan Heinäluoman mutta myös Jalovaaran ratkaisut kuitenkin yllättivät osan demareista.

HELSINGIN SDP tiedotti myöhemmin maanantaina Heinäluoman päätöksen jälkeen, että apulaispormestarin henkilöstä päätetään Helsingin Sosialidemokraatit ry:n ylimääräisessä piirikokouksessa perjantaina 16.5.

Sitä ennen Helsingin demarien puolueosastot voivat asettaa apulaispormestarivaaliin ehdokkaita, joista piirikokous valitsee SDP:n ehdokkaan apulaispormestariksi.

Helsingin SDP oli vastaavassa tilanteessa tasan kaksi vuotta sitten, kun apulaispormestarina toiminut Nasima Razmyar valittiin kansanedustajaksi.

Apulaispormestarista käytiin tuolloin äänestys. Suljetussa lippuäänestyksessä oli neljä puolueosastojen asettamaa ehdokasta: Hilkka Ahde, Ville Jalovaara, Johanna Laisaari ja Markku Rantahalvari.

Kahden eniten ensimmäisellä kierroksella ääniä saaneen Ahteen ja Laisaaren välillä käytiin toinen äänestyskierros ja valituksi kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestariksi tuli Johanna Laisaari.

Myös tällä kertaa vaali käytäneen suljettuna lippuäänestyksenä, kunhan ehdokkaita on enemmän kuin yksi.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

NYT apulaispormestarin tontti on kuitenkin toinen ja siihen kuuluvat muun muassa liikenneratkaisut, maankäyttö ja asuminen.

Tehtävä on ollut koko olemassaolonsa ajan vihreiden ja Anni Sinnemäen hallussa. Aihepiiri on perinteisesti herättänyt Helsingissä poliittisia intohimoja.

Perehtyneisyydestä ja asiantuntemuksesta ei ole hommassa haittaa eikä kokemuksesta kaupungin hallinnossa.

Menestyksellä vaaleissa eli äänimäärällä on oma merkityksensä, mutta esimerkiksi Laisaari nousi apulaispormestariksi varavaltuutetun paikalta.

Helsingissä SDP:n ääniharavia Heinäluoman jälkeen olivat järjestyksessä Razmyar, Jalovaara, Tuula Haatainen, Ville Merinen ja Ahde.

Heistä Razmyar luopui apulaispormestarin paikasta vuonna 2023 noustuaan eduskuntaan, eikä ole hakeutumassa takaisin.

Haatainen on entinen apulaiskaupunginjohtaja, mutta myös hän on kansanedustaja ja kertonut julkisuudessa syöpäsairaudestaan.

Kansanedustaja Merinen oli ehdolla ensi kertaa Helsingissä, eikä ole halukas tehtävään.

Taustakeskusteluissa esiin nousevat tälläkin kertaa esiin nimenomaan Laisaaren ja Ahteen nimet.

Laisaari sanoo Demokraatille tiistaina harkitsevansa vakavasti uuttakin apulaispormestarin tehtävää. Ahde ei ole omassa pohdinnassaan vielä niin pitkällä vaan vasta harkitsee harkitsemista.

Heitä yllättävämpiä valintoja voisivat olla valtuustoon ja SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajistoon heti noussut Niilo Toivonen tai eduskuntaan vasta palannut entinen pitkäaikainen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, joka oli nyt ehdolla Helsingissä.

Myös kansanedustaja Elisa Gebhard saa mainintoja.

Heistä Kumpula-Natri sanoo Demokraatille, että hänen pohdintansa on kesken. Gebhard puolestaan kommentoi, ettei ole vielä ehtinyt pohtia asiaa. Hän toivoo vaaliin kuitenkin useampia ehdokkaita.

Toivonenkaan ei sulje mahdollisuutta pois tässä vaiheessa vaan sanoo pohtivansa asiaa. Monen muun tavoin myös hän korostaa haluavansa kuulla puolueen sisäistä keskustelua.

Poissa pelistä ovat siis varmasti ainakin Heinäluoma, Razmyar, Jalovaara ja Merinen, mutta monen kohdalla tilanne on aidosti auki. Moni pannee merkille, etteivät kaikki kansanedustajatkaan kieltäytyneet ainakaan suoraan.

SILLÄ millaista kaavoitus- ja ympäristöpolitiikkaa tuleva SDP:n apulaispormestari kannattaa on suuri merkitys Helsingin pääpuolueiden välisiin suhteisiin.

Käytännössä linja on lähellä joko kokoomusta tai vihreitä ja vasemmistoliittoa.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

Viimeisimpänä esimerkkinä oli kaupunkiympäristölautakunnan äänestys kiistellystä Lapinlahden tunnelista, jota Eveliina Heinäluoma lautakunnassa kannatti.

Sen sijaan toinen SDP:n edustaja lautakunnassa, nyt vaaleissa valtuustosta rannalle jäänyt Sami Kuusela, halusi tutkituttaa tunnelille muita vaihtoehtoja. Tunnelia vastustivat vihreät ja vasemmistolliitto.

Helsingissä pormestari ja apulaispormestarit tulee valita valtuutettujen tai varavaltuutettujen joukosta. Niin sanotusta pystymetsästä valintaa ei siis sentään tehdä.

Juttua muokattu 30.4. klo 10:58: poistettu lautakuntajäsen Sami Kuuselasta virheellinen maininta ”valtuustosta tippunut”. Häntä ei valittu näissä vaaleissa valtuustoon, ja hän halusi tutkituttaa tunnelille muun vaihtoehdon.

AVAINSANAT

Hallitus ja kuntatyönantaja painavat nyt tosissaan jarrua: tähänkö hoitoalankin ansiokehitys taas tyssää?

Sairaanhoitaja käsittelee hengityskonetta Meilahden tornisairaalan uudella tehohoito-osastolla Helsingissä 27. elokuuta 2015.

Koronapandemiaa peljästyneet suomalaiset alkoivat 2020-luvun alussa kunnioittaa hoitoalan työntekijöitä ja kuunnella jopa heidän palkkatoiveitaan. Nyt sympatian ja solidaarisuuden aika näyttää päättyvän.

Vuonna 2022 hoitajaliitot haistoivat tilaisuuden korjata naisvaltaisten alojen palkkaukseen liittyvän tasa-arvovajeen. Nyt sote-sopimuksen päättymisen aattona tuolloin alkanut myönteisen palkkakehityksen kaari on tulossa päätökseensä.

ENNEN kuin paketti oli syksyllä 2022 kasassa, eduskunta ehti säätää lain, joka olisi pakottanut lakossa olevat hoitajat tarvittaessa suojelutyöhön. Vastatoimena hoitajaliitot puuhasivat jäsentensä irtisanoutumista Valviran rekisteristä, jolloin heitä ei olisi voitu töihin pakottaa.

Sovittelulautakunnan ansiosta pakkolakia ei tarvittu. Hoitajat saivat työehtosopimuksensa päälle avokätisen palkkaohjelman. Taistelu kannatti.

Tulevassa pääministeripuolue kokoomuksessa vuoden 2022 sote-sopimus aktivoi aiempiakin traumamuistoja. Myös vuoden 2007 Sari Sairaanhoitaja –kampanjallaan pääministeriksi nousseen Jyrki Kataisen (kok.) kaudella oli tarvittu sovittelulautakuntaa. Yhdysvalloista alkanut asuntoluottokriisi aiheutti tuolloin kansainvälisen taantuman, joten sopimukset tulivat julkiselle taloudelle ennakoitua kalliimmiksi.

VUODEN 2022 sopimuskierros nähtiin puolueessa Kataisen kauden sote-sopimuksen uusintana. Kokoomus päätti estää kierteen jatkumisen. Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa haluttiin muuttaa sovittelutoimintaa, erityisenä tavoitteena oli juuri sovittelulautakuntien kastroiminen.

Myös suojelutyötä koskevaa lakia aiotaan muuttaa. Lain käsittely on eduskunnassa loppusuoralla.

Paikoin vaarallisiin tilanteisiin johtaneet hoitajalakot halutaan jatkossa estää, koska ne toimivat liian tehokkaasti.

Lakimuutosten lisäksi kokoomus halusi kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) johtoon oman miehensä, nykyisen työministerin valtiosihteerin Mika Nykäsen. Hanke kaatui keskustan vastustukseen.

KT:n johtajaksi valittiin Henriikka Nybondas-Kangas, joka tiedotti tänään kunta- ja hyvinvointialan palkkaohjelman päättymisestä.

SOPIMUKSESSA oli irtisanomispykälä, jonka takarajana on vappuaatto. Samana päivänä vanhenee myös sote-sopimus.

Vaikka irtisanominen osuu kipeämmin muihin julkisalojen liittoihin kuin Tehyyn ja Superiin, ajan henki on nähtävissä.

Hoitajat saavat viimeisen sote-aloille räätälöityyn palkkaohjelmaan kuuluvan kahden prosentin korotuksen 1. kesäkuuta.

Luvassa olisi ollut vielä yleisempään kunta- ja hyvinvointialojen palkkaohjelmaan kuuluvat 0,8 ja 1,2 prosentin korotukset parille seuraavalle vuodelle, mutta korotusten tarkemmat päivämäärät oli jätetty sopimatta. Irtisanominen koskee juuri kahta viimeistä erää.

Hyvinvointialueiden on katettava alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Moni alue ei tule tavoitteeseen pääsemään ja Orpon hallitus on ainakin toistaiseksi kieltäytynyt antamasta alueille lisäaikaa. Alueet ovat kireästä aikataulusta johtuen irtisanoneet henkilökuntaa ja karsineet palveluita.

Palkkaohjelma olisi tarjonnut vuosina 2025-2027 hoitajille viennin avaukseen (noin 8 prosenttia) suhteutettuna yhteensä 10 prosentin palkanlisän. Nyt korotus jää kaksi prosenttiyksikköä pienemmäksi.

Kymmenen prosenttia olisi euroksi muutettuna tuonut samassa ajassa hyvinvointialueille arviolta 1,5 miljardin euron lisälaskun. Tässä lienee yksi syy miksi KT haluaa neuvotella ohjelman uusiksi.

LISÄKSI KT paimennetaan uuden puheenjohtajan johdolla yhteiseen työnantajien rintamaan puolustamaan vientivetoista palkkamallia, johon eivät kuulu avauksen päälle maksettavat palkkaohjelmat.

Korona-ajan solidaarisuus ja kiitollisuus hoitajia kohtaan ovat vaihtuneet arkeen. Sote-alaa koskevassa julkisuudessa arki vaikuttaisi olevan jatkuvaa kriisiä. Juuri nyt, sote-sopimuksen umpeutumisen aattona, palkansaajaliitot haluavat ensisijaisesti neuvotella.

Kun koittaa riitelyn aika, voimassa on päivitetty laki sovittelutoiminnasta ja mahdollisesti myös uusittu laki suojelutyöstä.

Kokoomusjohtoinen hallitus valmistautuu estämään vuoden 2022 sote-sopimuksen uusinnan tylsyttämällä parhaansa mukaan palkansaajien lakkoasetta.

AVAINSANAT

Hallitus kaivoi taskustaan hokkuspokkusmiljardin – talouspoliittinen jääräpäisyys rapauttaa suomalaisten peruspalveluja

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ja pääministeri Petteri Orpo (kok.) Valtioneuvoston linnan tiedotustilassa Helsingissä 23. huhtikuuta.

Hallitus teki puoliväliriihessä veropoliittisen täyskäännöksen, ja hylkää tavoitteensa velkaantumisen taittamisesta. Silti hallitus uskottelee jääräpäisesti, ettei se peräänny vaan etenee yhä – joskin vastakkaiseen suuntaan kuin ennen.

Petteri Orpon (kok.) hallitus kääntää Suomea kokoomuksen ja elinkeinoelämän pitkään toivomalle linjalle, jossa yhteisöveroa alennetaan ja ylimpien tuloluokkien veromarginaalia lasketaan useammalla prosenttiyksiköllä.

Varakkaita suosivat muutokset saivat rinnalleen pieni- ja keskituloisille suunnatun veroalen. Paljon muutakin tapahtui.

Hämmentävin käänne myöhään keskiviikkona järjestetyssä riihen tiedotustilaisuudessa liittyi hallituksen omaan tarinaan. Orpon hallitus on ennen muuta luvannut ”lopettaa velaksi elämisen”.

.

HALLITUKSEN viimeinen suuri finanssipoliittinen tavoite, josta sota ja Donald Trump eivät vielä olleet tehneet selvää, oli velkasuhteen vakauttaminen hallituskauden loppuun mennessä.

Se osoittautui valtiovarainministeriön ennusteiden valossa saavuttamattomaksi unelmaksi. Mutta hallitus ei ole tätä valmis myöntämään.

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) toisti tiedotustilaisuudessa useampaan kertaan, että vakauttamistavoitteesta pidetään kiinni. Purran mukaan hallitus on yhä valmis myös lisäsäästöihin sen saavuttamiseksi, mikäli tarvetta ilmenee.

Käytännössä tavoite on ilman maailmantalouteen liittyviä ihmeitä niin lujasti kivillä, että hallitus kertoi eilen turvautuvansa Valtion eläkerahastolta siirrettävään miljardin “siltarahoitukseen”.

Näin saadaan aikaan vaikutelma velkasuhteen kasvun hetkellisestä pysähtymisestä hallituskauden lopulla.

Velkasuhteen kasvu ei ole ministeriön ennusteessa kertaakaan pysähtynyt.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen avasi asiaa myöhään eilen medialle ja totesi, että velkasuhteen kasvu ei ole ministeriön ennusteessa kertaakaan pysähtynyt.

Pysähtyminen tapahtuu vain hallituksen skenaariossa, niin kutsutussa tavoiteurassa ja perustuu jo mainittuun siltarahoitukseen. Tämän hokkuspokkusmiljardin ansiosta bkt:n velkasuhde ei näyttäisi kasvavan vuonna 2027 edellisvuodesta.

Velkasuhteen vakauttamiseen tarvitaan siis silmänkääntötemppu.

MIKSI vakauttamisesta on tullut Orpon hallitukselle niin tärkeä, että kikkailusta sen ympärillä tulee mieleen entisen itänaapurin utopistiset, paperilla toteutuneet tuotantotavoitteet?

Koska finanssipoliittisista tavoitteista ei ole muuta jäljellä. Hallitusohjelman yhden prosentin alijäämätavoitteesta luovuttiin viime vuonna, täysin ymmärrettävästi.

Vakauttamisesta ei päästetä irti, koska kokoomus voitti eduskuntavaalit lupaamalla katkaista Suomen velkaantumiskierteen. Nyt se on löytänyt itsensä tikkejä vaativan haavan ääreltä taskussaan käytettyjä laastareita.

Kyse on poliittisesta jääräpäisyydestä, jossa takerrutaan menetettyyn unelmaan.

JÄÄRÄPÄISYYDESTÄ maksetaan kovaa hintaa hiljattain aloittaneilla hyvinvointialueilla, joiden alijäämätavoitteet on sidottu raiteiltaan suistuneeseen finanssipolitiikkaan.

Alueet ovat karsineet palveluita ja irtisanoneet jo valmiiksi alimitoitettua henkilöstöään, koska alijäämien pitää olla katettuina vuoden 2026 loppuun mennessä.

Lisäaikaa ovat vaatineet poliitikot ja sitä ovat suositelleet asiantuntijat, muun muassa talouspolitiikan arviointineuvosto. Moni hyvinvointialue pääsisi lisäajan myötä taloudellisesti jaloilleen alkuvaikeuksien jälkeen.

Hallituksen finanssipolitiikka, jossa velkaantumisen on tosiasioiden vastaisesti vakauduttava, rapauttaa suomalaisten peruspalveluja. Uskottavinta olisi tunnustaa tappio ja todeta sen johtuvan olosuhteista, joiden haastavuus on kaikille selvää.

Taustalla on myös suomalainen tapa keskustella talouspolitiikasta.

Hallitukset joutuvat vuorollaan vastaamaan oppositiolle ja medialle höttöisistä laskelmistaan, joiden väitetään johtavan meidät Albanian tielle tai lopulliseen tuhoutumiseen.

Milloin puheena on holtittomaksi väitetty velkaantuminen, milloin suomalaisten hyvinvoinnin lopettavat leikkaukset. Retoriikka on jyrkkää ja tuo mieleen nollasummapelin.

KOVIMPANA talouskeskustelijana on viime ajat häärinyt nykyinen päähallituspuolue kokoomus.

Kokoomus on aiheuttanut omilla talouskurisaarnoillaan tilanteen, jossa se ei voi uskottavasti perääntyä mahdottomaksi osoittautuneista tavoitteistaan. Tappiota ei voi myöntää, vaikka syyt olisivat ymmärrettävät.

Tulee mieleen puuroonsa päälle erehdyksessä suolaa laittanut mies, jonka on pakko syödä annos silmää räpäyttämättä.

Aikuisten ihmisten maailmassa asiat voisi hoitaa myös vähemmän yksinäisesti. Esimerkiksi sopimalla talouden tasapainottamisesta yhdessä ylivaalikautisesti, kuten Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn alkuviikosta ehdotti.

AVAINSANAT