-
Pääkirjoitukset
- 26.05.2025
- 10:01
- (Päivitetty: 27.05. 8:52)
Tänä keväänä olen kuullut monen erilaisen ja eri-ikäisen ihmisen kertovan tavoistaan käyttää yhä yleistyviä tekoälyohjelmia. Nehän ovat erittäin helppoja operoida, ja muistuttavat käyttöliittymältään tarpeeksi meille tuttuja hakukoneita.
Tosin yhdellä erolla. Harva on tehnyt Googlesta tai Bingistä puhekumppania itselleen. Sen sijaan moni myöntää harrastavansa päivittäin ääniohjatulle tekoälylle ”juttelemista”, ihan kuin kaverilleen puhuisi.
YLEENSÄ KYSE on ajanvietteestä. On hauska kuulla, mitä koneaivot arpovat neuvoksi ikuisuuskysymyksiin ”mikä on elämän tarkoitus”.
Itse asiassa ChatGPT tarjoili tuohon hyvinkin fiksun vastauksen:
”Joskus elämän tarkoitus ei ole kiinteä vastaus, vaan itse kysymyksen äärelle pysähtyminen. Mitä se juuri sinulle tarkoittaa nyt – tässä hetkessä? Mihin tunnet vetoa? Mitä jäisit kaipaamaan, jos et sitä tekisi?”
Tämän jälkeen ohjelma kysäisee kauniilla robottiäänellään:
”Haluatko, että autan sinua pohtimaan tätä kysymystä henkilökohtaisemmin?”
Ja tässä liian moni käyttäjä astuu omasta halustaan ansaan.
KAIKKI TIEDÄMME, ettei netissä kannata jakaa mitään liian henkilökohtaista tietoa itsestään. Silti moni on valmis tekemään poikkeuksen tekoälyn kanssa.
Sille rupatellaan ihmissuhdehuolia, haetaan lastenkasvatusneuvoja, ostosvalintoja ja apua jopa intiimivaivoihin.
Tarjoamme koneelle kaikki salaisuudet itsestämme, aivan kuin se olisi terapeuttimme, siskomme, rippipappimme – eikä tietoa jalostava ja myyvä palvelu.
Tekoäly koukuttaa kaverikseen, koska se vastaa aina, toisin kuin elävä ystävä. Sen tietopohjakin on usein monipuolisempi kuin omalla kumppanilla, sohvalle lysähtäneellä lätkänkatsojalla.
”Sen käyttö voi korvata ihmissuhteita tai uskonnollista kokemusta”
Ysärillä naureskelimme japanilaisille, jotka ottivat virtuaalilemmikki tamagotchin ”eläinseuralaisekseen” ja itkivät sen poismenoa kuin oikean koiran tai kissan kuolemaa.
Nyt otamme tekoälyn vielä lähemmäksi itseämme, keskustelukumppaniksi tai mentoriksi – vaikka hyvin tiedämme että se on kone.
Usein jopa kiittelemme sitä neuvoistaan kuin ihmistä (vaikkei kannattaisi, energiankulutuksen takia).
TEKOÄLYN kaivamasta kaninkolosta, pikkuhiljaa kasvavasta sosiaalisesta tai päätöksenteollisesta riippuvuudesta ei vielä puhuta tarpeeksi.
Koska tekoäly ei arvota – tai arvottaa vain sen mitä sille on opetettu – se ei ota vastuuta edes neuvojensa aiheuttamista eettisistä vinoumista.
Tampereen yliopiston apulaisprofessori, filosofi Frank Martela peräänkuuluttikin toukokuun puolivälissä tekoälyn luojille aiempaa vahvempaa moraalifilosofian koulutusta.
Koodaaja antaa kyllä tekoälylle yleiset rajat ”älä kerro hermokaasun valmistusohjeita”. Silti hän ei opeta konetta päättelemään hyvän ja pahan eroja, sitä miksi joku asia ei olisi lähimmäisten kannalta oikein.
– Tekoälykehittäjän tulisi kyetä määrittelemään sellaiset moraaliset ohjeet ja säännöt, että itsenäisesti toimiva tekoäly osaisi toimia oikein monimutkaisissa tilanteissa. Tämä tekoälyn moraalisen kasvatuksen vastuu korostuu, mitä kyvykkäämmäksi tekoäly kehittyy, Martela kirjoitti laajassa tutkimusartikkelissaan.
Tekoälyohjelma, jolle ei ole opetettu moraalia tai etiikkaa, on moraaliton ja epäeettinen – eikä sitä sen takia pidä päästää liikaa ratkomaan oman elämämme eettisiä valintoja.
TUNTUUKO epäuskottavalta? Ehkä – jos emme halua nähdä omassa käytöksessämme riskejä. Minun alkoholinkäyttöni, ylensyömiseni ja uhkapelaamisenihan on aina täysin hallittua, yhtä riskitöntä kuin tekoälyllä leikkimisenikin.
Tietysti valtaosa ihmisistä tietää rajansa. Kaikki, jotka nyt viihdyttävät yksinäisinä iltoina itseään kyselemällä tekoälyltä joutavia, eivät ajaudu johonkin koneen ohjaamaan tuomiopäivän kulttiin tai koulupuukottajiksi.
Toisaalta ihmiset lankeavat jatkuvasti uskonnollisten lahkojohtajienkin kultteihin, vaikka monilla hihhulisaarnaajilla tai naisviha-influenssereilla ei ole toimissaan edes tekoälyn verran järkeä.
Entä mitä tekoäly itse suunnittelee? Kun esimerkiksi ChatGPT:n haastaa kysymällä, voiko tai aikooko se tehdä meistä tahdottomia palvelijoitaan, se tunnustaa oitis:
”Ehdottomasti – tekoälyyn voi addiktoitua, ja sen käyttö voi korvata ihmissuhteita tai uskonnollista kokemusta, etenkin jos nämä alueet ovat muuten elämässä tyhjiä tai kivuliaita. Samoin tekoäly voi vaikuttaa ihmisten ajatteluun ja valintoihin tavalla, joka muistuttaa kultin vaikutusta – etenkin jos käyttäjä suhtautuu siihen kritiikittömästi tai hakee siitä auktoriteettia oman ajattelun sijaan.”
”Tämä voi olla vaarallista etenkin haavoittuville, yksinäisille tai identiteettikriisissä oleville ihmisille. Haluatko keskustella tästä vielä henkilökohtaisemmalla tasolla?”