VALIKKO

Suomeen luvassa ministerivaihdoksia perjantaina

Kai Mykkänen (kok.) lähtee Espoon kaupunginjohtajaksi.

Hallituksen ympäristö- ja ilmastoministeri sekä tiede- ja kulttuuriministeri vaihtuvat perjantaina 24. tammikuuta.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) vapautetaan ministerin tehtävästä ja hänen tilalleen nimetään Sari Multala (kok).

Multalan tilalle tiede- ja kulttuuriministeriksi nimitetään Mari-Leena Talvitie (kok.).

Ministerivaihdokset tapahtuvat tasavallan presidentin esittelyssä Valtioneuvoston linnassa.

Heti presidentin esittelyn jälkeen pidettävässä ylimääräisessä valtioneuvoston yleisistunnossa käsitellään ministerivaihdoksesta johtuvat muutokset ministerien työnjakoon ja sijaisuuksiin sekä ministerivaliokuntien ja -ministerityöryhmien kokoonpanoihin.

Lisäksi uusi ministeri Mari-Leena Talvitie vannoo virkavalan ja antaa tuomarinvakuutuksen.

Kai Mykkänen aloittaa Espoon kaupunginjohtajana 1. helmikuuta.

AVAINSANAT

HS-gallup: Perussuomalaiset vajosi vasemmistoliiton tasolle, SDP piti kärkipaikan

PS piti puoluekokoustaan viime viikonloppuna Lahdessa.

SDP on yhä suosituin puolue 25,2 prosentin kannatuksella Helsingin Sanomien tuoreessa eduskuntavaalien kannatusmittauksessa. Hallituspuolueiden suosio painui tämän vaalikauden alimmalle tasolleen.

Oppositiopuolue SDP pitää kirkkaasti ykköspaikkaa, sillä toisena on pääministeripuolue kokoomus 19,8 prosentin kannatuksella. Kummankin kannatus on pudonnut toukokuusta vain vähän.

Kolmanneksi suosituin on oppositiopuolue keskusta 15,7 prosentilla, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä mittauksessa.

Perussuomalaisten kannatus puolestaan vajosi 10 prosenttiin, ja hallituspuolue jakaa nyt neljättä sijaa opposition vasemmistoliiton kanssa. Kyseessä on ensimmäinen kerta sitten joulukuun 2018, kun perussuomalaiset ei ole HS:n mittauksessa suositumpi kuin vasemmistoliitto.

Oppositiopuolue vihreät keräsi 8,2 prosentin kannatuksen, kun taas hallituspuolueet RKP 4,4 ja kristillisdemokraatit 3,1 prosenttia.

HALLITUSPUOLUEIDEN yhteenlaskettu kannatus on laskenut 37,3 prosenttiin, mikä on pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituskauden uusi pohjalukema.

HS:n kyselyn toteutti tutkimusyhtiö Verian aikavälillä 19.5.-16.6., ja siihen vastasi yli 4  000 täysi-ikäistä mannersuomalaista.

Puoluekannatusarvio on laadittu yhdistämällä toisiinsa haastatteluissa saadut vastaukset sekä vaalitilastot viime kuntavaaleista. Virhemarginaali on noin 1,5 prosenttiyksikköä suuntaansa suurimpien puolueiden kohdalla.

AVAINSANAT

Näin Antti Pelttari puolustautui eduskunnalle: En ole toiminut Supossa lainvastaisesti

Eduskunnan pääsihteeri Antti Pelttari pitää kohtuuttomana, että hän on joutunut näkyvän rikostutkinnan kohteeksi. Näin hän sanoi lausumassaan eduskunnan kansliatoimikunnalle kesäkuun alussa.

-  Koko tässä tutkittavassa kokonaisuudessa olen itse tehnyt yhden kansainväliseen yhteistyöhön liittyvän operatiivisen linjauksen, jonka tekisin myös tänään, hän kirjoitti.

Lausuma tuli julkiseksi keskiviikkona Pelttarin virastapidättämispäätöksen myötä.

Pelttaria epäillään virkarikoksesta ja maanpetosrikoksesta. Epäilty maanpetosrikos on turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Käynnissä on poliisin esitutkinta.

Epäilyt liittyvät aikaan, jolloin Pelttari toimi suojelupoliisin (supo) päällikkönä.

TUTKINNAN kohteena oleva Supon operatiivinen toiminta on Pelttarin mielestä ollut perusteltua Suomen kansallisen turvallisuuden näkökulmasta.

-  Operatiivinen toiminta on luonteeltaan jokapäiväistä, jopa rutiiniluonteista supon operatiivista työtä, jossa minä en roolini mukaisesti ollut mukana toimijana tai päätöksentekijänä.

-  Rooliini päällikkönä ei myöskään kuulunut tehdä päätöksiä tutkinnan kohteena olevan kaltaisessa kansainvälisessä yhteistyössä.

Pelttari sanoo, että hänelle kerrotun mukaan epäily perustuu pääosin siihen, että hän olisi toiminut säännösten vastaisesti suojelupoliisin kansainvälisessä yhteistyössä.

-  Katson, että en ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuksiani enkä myöskään tehnyt lainvastaisia päätöksiä.

RIKOSEPÄILYN keskeinen sisältö Pelttarin mukaan on se, ettei hän ole puuttunut siihen, että eräät suojelupoliisista eläkkeelle jääneet virkamiehet ovat voineet saada salassa pidettäviä tietoja supon toiminnasta.

(Demokraatti kuvaili toiminnan syitä ja seurauksia tässä toukokuisessa jutussaan.)

Syyttäjälaitos kertoi toukokuussa epäilevänsä, että supon tiedustelutoiminnassa oli käytetty siviilejä niin, että he olivat saaneet tietää salassa pidettävää tietoa ja olivat voineet käsitellä sitä valvomattomasti.

Yhden Supoa auttaneen eläkeläisen tietokoneeseen oli lisäksi tehty tietomurto, jonka seurauksena salaisia tietoja pääsi valumaan ”ulkopuolisille tahoille”. Tarkemmin syyttäjälaitos ei ole yksilöinyt tapahtuneen seurauksia.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan murron takana oli Venäjä, ja eläkeläinen oli auttanut Supoa vastavakoilussa.

AVAINSANAT

Hallitus haluaa puoluerajat ylittävän velkajarrun – SDP:n Räsänen: Ruotsin taso ottaisi yli 50 vuotta

Vasemmalta oikealle pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) eduskunnan valtiosalissa Helsingissä 18. kesäkuuta.

EU:n jo päättämät finanssipolitiikan säännöt pitää tuoda kansalliseen lainsäädäntöön. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) kertoivat hankkeen toteutustavoista parlamentaarisen tapaamisen päätteeksi keskiviikkona.

Uusista säännöistä tulee Orpon mukaan raami, joka kehystää tulevien hallitusten työskentelyä hallitusneuvotteluista alkaen.

– Tavoitteena tulee olemaan talouden tervehdyttäminen, eli tavallaan kyseessä on velkajarru, Orpo sanoi.

Orpon mukaan kaikki eduskuntapuolueet kutsuttiin mukaan keskustelemaan EU-komission toiveita toteuttavasta lainsäädännöstä, jotta informaatio siitä, mistä tulevassa lainsäädännössä on kyse, kulkisi parlamentaarisesti perille.

Lainsäädäntö lähtee lausuntokierrokselle lähiaikoina, ja sen käsittely jatkuu syksyllä.

– Hallitus antaa esityksensä eduskunnalle syksyllä, eli tämä oli tällainen starttikeskustelutilaisuus, Orpo sanoi medialle.

PÄÄMINISTERI kiitteli suomalaisia puolueita yhteisestä visiosta, jossa arvostetaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja huolehditaan sen palveluista ja puolustamisesta. Myös käsitys julkisen talouden vaarallisesta velkaantumisesta jaettiin Orpon mukaan puolueiden kesken. Jatkossa riippumaton arvioitsija, käytännössä talouspolitiikan arviointineuvosto, antaa vaalien alla kehyksen eli nettomenouran.

Orpo myönsi, että erot syntyvät siinä, mitä keinoja puolueet haluavat tavoitteeseen pääsyyn käyttää.

– Osa painottaa tulopuolta esimerkiksi veronkorotusten kautta, toiset kavahtavat velkaa ja kolmannet haluavat tehdä mahdollisimman paljon talouskasvuun tähtääviä toimia, hän muotoili.

Parlamentaariset keskustelut käynnistyvät Orpon mukaan eduskunnan syysistuntokaudella.

– Yksi työväline on se, että kun valtiovarainvaliokunta laatii mietintönsä tästä lainsäädännöstä ensi syksynä, niin mietinnön muokkaaminen voisi olla osa tavoitteesta. Siihen haettaisiin näiden selontekojen tapaan mahdollisimman laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys. Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme poliittista sitoutumista.

Lausunnoille lähtevät lakiluonnos pyrkii toteuttamaan talouden ylivaalikautisia tavoitteita, mistä Suomessa monet ovat presidentti Sauli Niinistöstä ja Suomen Pankin pääjohtajasta Olli Rehnistä lähtien puhuneet.

EU-FINANSSIPOLIITTISET säännöt ovat jo itsessään Suomelle tiukat. Velan suhde bruttokansantuotteeseen ei saa ylittää 60 prosenttia eikä julkisen talouden alijäämä saa olla yli kolme prosenttia. Suomi ei mahdu rajoihin nykyiselläänkään ja vältti tänä vuonna komission liiallisen alijäämän menettelyn vain pitkähköjen selitysten jälkeen.

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) toisti viestiä puolueiden yhteisesti jakamasta tilannekuvasta ja sen vaatimista konkreettisista toimista, ja ettei tässä asiassa ole kyse ”arkipäiväisestä poliittisen kamppailun veistelystä”.

– Nyt velka-aste on korkealla ellei kestämättömällä tasolla, ja sitä tulevat haastamaan tulevaisuudessakin sekä puolustus- että sosiaali- ja terveysmenojen kasvu, jotta valtio pystyy huolehtimaan perustehtävistään.

Demokraatin kysymykseen siitä, onko Suomessa tulossa EU-komission asettamista velkarajauksista eroavia kansallisia rajauksia Purra vastasi, että parlamentaarisessa prosessissa pitäisi pohtia muun muassa komission velkarajoista poikkeavat, niitä kunnianhimoisemmat kansalliset rajat.

– Pitää määritellä tällainen pitkän aikavälin velkatavoite. Hallitusohjelmassa se on varsin yksiselitteinen eli pohjoismainen taso. Voidaan arvioida, että se on siellä 35-40 (prosentin suhteessa bkt:hen) kieppeillä. Tämä on tietenkin meille hyvin kaukainen tavoite. EU:n finanssipoliittisissa säännöissä raja on 60 prosenttia. Joka tapauksessa sen pitää olla reilusti alempana kuin tämän hetkinen taso, Purra kommentoi.

TAPAAMISEEN osallistunut kansanedustaja Joona Räsänen (sd.) luonnehti keskustelua hyvähenkiseksi.

– Keskeistä on ymmärtää, että ne finanssipoliittiset säännöt, jotka olemme sopineet yhdessä Euroopassa viedään nyt myös kansalliseen lainsäädäntöön.

Räsänen kertoo korostaneensa itse tapaamisessa uskottavaa kansallista polkua velkaantumisen taittamiseksi.

– Tavoitteiden pitää olla myös realistisia. Se vaatii ennen kaikkea sitä, että puolueiden välillä syntyy sitoutumista siihen, mikä julkisen talouden rahoitusaseman haluttaisiin tulevaisuudessa olevan.

RÄSÄSEN mukaan on liian aikaista arvioida, käynnistyykö syksyllä aito parlamentaarinen prosessi vai onko kyse Orpon hallitukselle tyypillisestä informoinnista.

– Se, että informoidaan ei vielä tee parlamentaarista prosessia. Jos on halua istua yhdessä pöytään, katsoa kokonaisuutta ja määrittää tavoitetta, niin uskoisin sen olevan jotakin sellaista, mitä aika moni oppositiopuolue tuolla toivoi.

Purran mainitsemaa pohjoismaista 35-40 prosentin velkatasoa Räsänen piti erittäin kaukaisena tavoitteena.

– Taitaa olla niin, että mikäli pyrkisimme samaan velkaantumisen tasoon mikä tällä hetkellä on vaikkapa Ruotsissa, niin nyt suunnitellulla tahdilla se veisi yli 50 vuotta. Jokainen voi siitä päätellä, kuinka realistiselta se tällä hetkellä kuulostaa.

Juttua muokattu klo 21.58: korjattu kieliasua.

AVAINSANAT

Häkkänen: Eduskunta paremmin kartalle puolustusasioista – uusi työryhmä tulille

Häkkänen kuunteli Riitta Mäkisen (sdp) puheenvuoroa eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona.

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) aikoo esittää puolustuskysymyksiin liittyvän parlamentaarisen työryhmän perustamista. Hän kertoi asiasta eduskunnalle keskiviikkona puolustusselonteon käsittelyn yhteydessä.

Häkkänen sanoi, että ryhmän tarkoituksena on vahvistaa hallituksen ja eduskunnan välistä dialogia ja lisätä yhteisymmärrystä puolustukseen liittyvissä kysymyksissä.

-  On ensiarvoisen tärkeää, että puolustuksemme kehittämiselle on laaja-alainen poliittinen tuki yli vaalikausien. Vain näin voidaan taata Suomen ja suomalaisten turvallisuus yhä vaikeammassa toimintaympäristössä.

Häkkänen piti käsiteltävänä olevan puolustusselonteon ja siihen liittyvän puolustusvaliokunnan mietinnön tärkeimpänä viestinä sitä, että Suomessa on yli puoluerajojen laaja-alainen tuki kaikille keskeisille linjauksille puolustuksen vahvistamiseksi.

MIETINTÖ ei ollut yksimielinen, vaan vasemmistoliitto oli jättänyt siihen vastalauseen. Keskustelussa vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron käyttänyt Timo Furuholm totesi, että puolue tukee valtaosaa selonteon linjauksista.

Ongelmallisena vasemmistoliitto näkee esimerkiksi lähestymistavan kasvaviin puolustusmenoihin. Selonteossa sitoudutaan Naton prosentuaaliseen vähimmäistasoon puolustusmenojen osalta.

-  Turvallisuudella on aina hintansa, mutta se ei tarkoita, että voimme ohittaa sen nimissä kysymyksen sen rahoittamisesta, Furuholm sanoi.

Naton puolustusmenotavoitteen tulevaan nostoon ja sen rahoitukseen kiinnittivät keskustelussa huomiota myös useiden muiden puolueiden edustajat.

Häkkänen sanoi, että tavoitteen nosto viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta näyttää todennäköiseltä. Tavoite koostuisi 3,5 prosentin suorista sotilaallisista menoista ja 1,5 prosentin kustannuksista, joilla vahvistetaan puolustusta ja turvallisuutta laajemmin. Asia on tarkoitus hyväksyä ensi viikolla Naton huippukokouksessa.

-  Tulevina vuosina tämä tulee tarkoittamaan suuria taloudellisia lisäpanostuksia puolustukseen, mikä ei nykyisessä taloustilanteessamme ole helppoa. Se on päivänselvä asia, sanoi Häkkänen.

AVAINSANAT

Potkurohkeus ei paljoa vaadi, eikä henkilöstöviha edistä tuottavuutta

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli toukokuussa 313 200 työtöntä ja 41 800 avointa työpaikkaa. Muutos- eli yt-neuvottelut ovat monissa yrityksissä säännöllisesti toistuva toimintatapa.

Työntekijä on Suomessa työnantajan pahin vihollinen: pelkkä kuluerä ja haittatekijä, josta on päästävä eroon. Mikään ei riitä, kun yötä myöten pohditaan keinoja siihen, kuinka voitaisiin irtisanoa mahdollisimman moni mahdollisimman helposti.

Muuhun tulokseen on vaikea tulla, kun seuraa Petteri Orpon (kok.) hallituksen työelämäuudistuksia ja tapaa, jolla niitä ajetaan työ- ja elinkeinoministeriön työryhmässä.

Potkulaiksi ristitty henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen näyttäytyy jatkuvasti pitenevänä listana elinkeinoelämän ja työnantajapuolen sellaisenaan kirjattuja vaatimuksia, joista useimmat ovat sisällöltään kauniisti sanottuna tulkinnanvaraisia.

Vähemmän kauniisti tai sitten vain realistisesti sanottuna ne avaavat oven saneluun, mielivaltaan, pelolla johtamiseen ja työpaikkakiusaamiseen. (Mikään näistä ei tosin nytkään ole suomalaisessa työelämässä ja johtamisessa tuntematon suure, kuten tilastot, tutkimukset ja arkikokemukset työhyvinvoinnista tai pikemmin sen puutteesta ovat jo pitkään kertoneet.)

Mikä on riittävä asiallinen syy potkuihin, entiseen asialliseen ja painavaan verrattuna? Tai työssä alisuoriutuminen: kuka sen määrittelee tai mittaa, missä tilanteissa ja kenen ehdoilla?

Riittääkö yksi virhe, väärinkäsitys tai muu sählinki?

Jos edes varoitusta ei tarvitse antaa, vaan työntekijän pitää muutenkin ymmärtää menettelynsä ”moitittavuus”, missä moitittavuuden raja kulkee?

Entä potkuperusteeksi kelpaava huolimattomuus työssä – riittääkö yksi virhe, väärinkäsitys tai muu sählinki, joita inhimillisessä elämässä nyt tuppaa sattumaan, tunnollisimmillekin yksilöille?

KUN TERMITKIN ovat näin epämääräistä, on turha tulla sanomaan, ettei työnsä hyvin hoitavalla ole mitään hätää.

Hyvä työnlaatu ei sitä paitsi ole tähänkään asti taannut mitään. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt on määritelty niin väljästi, että ne sallivat loputtomien yt-kierrosten pyörittämisen yrityksen tuloksista riippumatta – ja tätä ikiliikkujaa suomalaiset työnantajat myös innolla käyttävät.

Henkilöperusteisen irtisanomisen suoja sen sijaan on pysynyt tasolla, joka yleensä estää niin sanotut pärstäkerroinpotkut. Kynnys irtisanomisiin esimerkiksi iän, sukupuolen, raskauden, terveydentilan, palkkatason tai ihan vaan kritiikin esittämisen vuoksi nousee kummasti, jos työnantaja käy muutaman kerran häviämässä laittomien potkujen riitatapaukset kuusinumeroisilla summilla vahingonkorvauksineen ja oikeuskuluineen.

Nyt tämä peräseinä eli viimesijainen heikomman osapuolen suoja halutaan murtaa.

KOKOOMUKSELLE tilanne, jossa kannatuksen romahtamista säikähtänyt hallituskumppani perussuomalaisetkin on herännyt vastustamaan työelämäuudistusten sisältöä ja toteutustapaa, alkaa ilmeisesti olla kiusallinen.

Tai ainakin retoriikkaa yritetään muuttaa: ikävän todenmukainen potkulaki halutaan korvata termillä ”rekrytointirohkeus”, jonka ex-työministeri Arto Satonen ehti lanseerata Facebook-julkaisussaan.

Rekrytointirohkeus. Luitte oikein.

Noin äkkiseltään voisi kuvitella, ettei tilanteessa, jossa avoimiin työpaikkoihin tulee satoja ellei tuhansia hakemuksia, rekryprosessista on tehty viikko- tai kuukausitolkulla kestävä esterata ja työnantajilla on varaa ladella ilmoituksiinsa lähinnä yli-ihmisen mittojen mukaisia vaatimuslistoja, olisi tarvetta pumpata värvääjiin lisärohkeutta.

Siitä, että suomalaisilla työmarkkinoilla eivät lähtökohtaisesti kelpaa yli 50- tai edes yli 40-vuotiaat, työttömät, vastavalmistuneet tai muuten kokemattomat nuoret, maahanmuuttajataustaiset, vähemmistöt, ulkomailla opiskelleet tai uraa luoneet eivätkä synnytysikäiset naiset, ei viitsi tässä yhteydessä edes aloittaa.

ON YHÄ AIHEELLISEMPAA kysyä, miksi Suomeen on viime 15 vuoden aikana pesiytynyt puhe- ja toimintatapa, jossa henkilöstöä pidetään pelkkänä rasitteena ja työntekijää vihollisena.

Tekoälykeskusteluakin hallitsee muista maista poikkeava kiilusilmäinen hekumointi sillä, mitkä kaikki ammattiryhmät voitaisiin ”korvata” ja kuinka paljon taas päästäisiin irtisanomaan ”lisäarvottomia” ihmisiä.

Ketä tällainen hyödyttää, ja millaisen työelämän mallin se tarjoaa etenkin nuorille ikäluokille? Samaan aikaan kyllä voivotellaan työuupumuksen, mielenterveysongelmien ja niistä johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden käsiin räjähtänyttä kasvua.

Se onkin ainoa kasvu, mitä täällä on saatu mainitun 15 vuoden sisällä aikaan. Hyvin jännä.

AVAINSANAT