• Kirjallisuus
• 03.05.2024
• 15:46

Puolimukavasti tunnettiin taas kirja ja kirjailija – kymppi täyttyi.

Jari-Pekka Vuorela lähtee elokuvavihjeestä liikkeelle.

“Vihjeet olivat yksiselitteiset. Vuoden 1966 paras elokuva oli tietysti Fred Zinnemannin A Man for All Seasons, jossa Paul Scofield esitti Gary Coo… ei kun Thomas Morea. Suomeksihan leffan nimi oli Kunnian mies.

Saman nimen sai vuonna 1968 syntyneen Tommi Melenderin romaani vuonna 2007. Kirjan henkilövalikoimaan kuuluu Markus Aurelius… no, mikä ettei.”

Niinpä niin, visaukkoa sytytti sitaattia etsiessään juuri tuo keisarillinen nimi Aurelius. Lieko ollut tunnettu Boreniuksen asianajotoimisto kirjailijan mielessä?

Veteraanivisailija Sirpa Taskinen jatkaa tiiviisti ja terävästi.

“‘Kunnian mies’ (2007) on Tommi Melenderin (1968) ensimmäinen romaani. Sitä ennen häneltä oli julkaistu kolme runokirjaa. En erityisesti piittaa Melenderin romaaneista; niissä miehet örveltävät ja meno on välillä rajua. Tosin on niissä pieniä väläyksiäkin: ‘Ellen olisi saanut raikuvia aplodeja, olisin voinut kuvitella sanoneeni jotain merkityksellistä.’

Sen sijaan hänen esseensä ovat mielenkiintoisia, niitä on lehdissä ja muutaman kirjan verran. Asiantunteviltakin ne vaikuttavat, onhan Melender taustaltaan yhteiskuntatieteiden maisteri ja taloustoimittaja.”

Juhani Niemikään ei niin järin innostunut romaanista ollut.

“Visakirja Kunnian mies ei sinänsä minuun oikein kolahtanut, mutta omat kirjalliset ansionsa silläkin epäilemättä on. Ainakin se paljastaa sijoitusmaailman rahanahneen todellisuuden ja pelaajien empatiakyvyttömyyden. He ovat vain pikavoittoja hamuavia spekulantteja ja huuhaalla rahastavia sijoituskonsulentteja. Kunnian mies on kuvaus miehistä, joita ajaa vain mammona ja raha. Jesuiittojen tapaan, päämäärä pyhittää keinot.

Ehkä vielä joskus saan kahlattua koko teoksen läpi, tältä istumalta se ei oikein luonnistunut.”

Mauri Panhelainen siteeraa alkuun WSOY:n luonnehdintaa kirjailjansa asemoitumisestaan kartalla.

“Kustantaja esittelee viikon päähenkilön näin: hänen kotikaupunkinsa on Vantaa ja isänmaansa suomen kieli.

Elämänkertatiedoista näkyy, että hän aloitti kirjallisen uransa 1980-luvulla runoilijana, kääntyi 2000-luvulla prosaistiksi ja on pitkin matkaa herättänyt huomiota etevänä esseistinä.

Pakko tunnnustaa, että viikon etsityn, Tommi Melenderin, proosatuotanto ei ole minulle kovin tuttu, vaikka yksi kuudesta romaanista on ollut Finlandia-ehdokkaana ja yksi kandidaattina Runeberg-palkinnon saajaksi.”

LAPPILAN KIRJAPIIRI signeeraa viestinsä sanoin “kiittää ja kuittaa” viitaten siis porukkansa saamaan virikkeeseen.

”Avaruuden rajuilmat/ eivät häiritse iltakävelyäni” runositaatti sopi kirjapiiriläisten pirtaan ja tekijä löytyi: terävä yksinäinen havainnoitsija on Tommi Melender, runoilija ja esseisti.

Proosarunoissa elää rinnan luonto ja kaupunki ja pohdiskelu maailmanlaajuisista asioista. Kokoelmien nimet kuvastavat tätä Maanosa minussa ja Metallisiivet selässä.

Esseekokoelmia Melender kirjoitti yhdessä Timo Hännikäisen ja Sinikka Vuolan kanssa. Uusimmassa romaanissaan Melender kertoo kokkolalaisen suvun sukupolvien kautta oikeistoradikalismista Suomessa. Kirjapiiriläisiä odottaa siis tutustuminen meille uuteen ja mielenkiintoiseen kirjailijaan! ”

Loppuun vielä Eero Pirttijärven yhtä kohottava vastaus:

“‘Lukeminen on nautinto, kuningatar sanoi. Se ei ole julkinen velvollisuus’. Näin sanoo kuningatar Alan Bennetin aivan upeassa kirjassa Epätavallinen lukija. Siitä ja monesta muusta aivan upeasta kirjasta olen saanut vinkin ja kimmokkeen lukea Kirjavisan kautta. Kaikkia visan kirjoja en ole lukenut, enkä varmaan tule lukeneeksi.

Epätavallinen lukija ei ole uudelleen visassa. Tämänkertainen kirja on Tommi Melanderin Kunnian mies. Se on itselläni varauksessa kirjastosta.”

Näin toimii parhaimmillaan Kirjavisa!

Ja vielä parempaa oli lukea jo vastausajan umpeuduttua tullut Eeron jatkoviesti: “Kunnian mies on luettuna. Erittäin sujuvasti kirjoitettu, kannatti kyllä lukea. Kirjan voi lukea kategoriaan jännityskirjat. Mutta mitä siitä sanoisi yhteenvetona? Yllättävästi, en tiedä mitä sanoa. Kiitoksia Sinulle jälleen hyvästä kirjavalinnasta.”

Kiitos itsellesi aktiivisuudesta!

Muita Melenderin tunnistajia olivat tällä kertaa Helena Nurmio, Tarmo Tikka, Veikko Huuska, ja Unto Vesa. Palkinto Lappilan poppoolle vaikka piirissä käsiteltäväksi. (rb)

Visasitaatti 6

Tällä kirjailijalla on varsin kosmopoliittinen näkymä maailmaan, josta kirjoittaa. Hänellä on sukujuuret Aasiassa, hän on syntynyt Lontoossa, varttunut ja opiskellut tohtoriksi Yhdysvalloissa ja asuu nykyisin Italiassa.

Kuka palkittu kirjailija, mikä teos?

Vastaukset 10.5. mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Subhas oli ollut lapsesta saakka varovainen. Äiti ei ollut koskaan joutunut juoksemaan hänen peräänsä. Hän piti äidille seuraa ja katseli vierestä, kun äiti laittoi ruokaa hiilivalkealla tai kirjaili kulmakunnan pukuompelijan tilaamia sareja ja puseroita. Hän auttoi isäänsä istuttamaan daalioita, joita isä kasvatti ruukuissa pihalla. Violetit, oranssit ja vaaleanpunaiset daaliankukat olivat pallomaisia, ja joidenkin terälehtien kärjet olivat valkoiset. Kukat hehkuivat hätkähdyttävän heleinä pihan harmaanruskeita muureja vasten.”