VALIKKO

Rauhantutkija Marko Lehti: Ukrainassa meidän pitää oppia voittamaan myös rauha, ei pelkkää sotaa

Rauhantutkija Marko Lehden mielestä EU ja ETYJ ovat nykyisellään rauhanrakentajina halvaantuneet. Lännen pitää aikanaan kehittää muun muassa Ukrainaan ihan uusia kriisinhallinnan ja jälleenrakennuksen tukimuotoja, koska entiset tavat eivät siellä toimi.

Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen TAPRI:n tutkimusjohtaja Lehti on arvioinut julkisuudessa monia Ukrainan sotaan liittyviä kehityskulkuja. Sekä myös lännen jatkuvaa ja välillä erikoistakin Venäjä-pelkoa.

Lehden näkemykset eivät perustu pelkkään omaan päättelyyn. Tutkijana hän sanoo tekevänsä säännöllistä yhteistyötä ukrainalaisten kollegoidensa kanssa, pysyäkseen ajan tasalla maan tilanteesta myös ruohonjuuritasolla.

– Monella tutkijakollegalla siellä on jalka sekä akatemiassa että käytännön puolella. He organisoivat monenlaista yhteiskunnallista vuoropuhelua ja toimintaa, joka tukee Ukrainan resilienssiä.

Me näemme täällä median kautta räväköitä sotaotsikoita, emme sitä miten paljon Ukrainassa tehdään jo nyt jälleenrakentamista ja kriisinjälkeisiin oloihin valmistavaa tutkimustyötä.

– Ukrainassa on myös paljon sellaista keskustelua, jossa ukrainalaiset käsittelevät maan sisäisiä ristiriitoja ja kipupisteitä. Jos niitä ei käsitellä, ne alkavat haitata Ukrainan sisäistä kehitystä. Niitä kipupisteitä ovat vaikkapa kahden ortodoksisen kirkon väliset ristiriidat, joihin liittyy osaltaan Venäjän kolonialistinen perintö.

– Tämä työ on jäänyt eurooppalaisessa keskustelussa varjoon. Helposti nähdään vain Ukrainan sodan aseellinen puoli, eikä sitä kuinka rikas ja vahva Ukrainassa edelleenkin on sekä järjestöjen ja ihmisten muodostama kansalaisyhteiskunta että akateeminen maailma.

Ukrainassa puhutaan nyt esimerkiksi siitä, miten rauha voitetaan.

MAALLIKOLLE saattavat rauhanvälitys, yhteiskunnallinen vuoropuhelu ja rauhan rakentaminen kuulostaa ylätason puheelta ja toiminnalta. Ukrainassa se kuten sotakin on jokapäiväistä arkea.

Samaan aikaan, kun Ukrainan rintamilla soditaan, haavoitutaan ja kuollaan, keskustellaan ukrainalaisen kansalaisyhteiskunnan sisällä rauhan ajasta ja tiestä siihen.

Maassa pohditaan käytännön realistisia mahdollisuuksia saavuttaa rauha – Venäjän hyökkäyssodasta ja Kremlin imperialistisesta politiikasta huolimatta.

– Ukrainassa puhutaan nyt esimerkiksi siitä, miten rauha voitetaan eli käännetään ajatusta siitä, että sota täytyy voittaa. Toki se ajatus voi olla myös hieman epämääräinen, sillä käytännössä kaikki häviävät sodan, Lehti pohtii.

Hän avaa ajatusta rauhan voittamisesta. Ajattelutapa on sovellettavissa muihinkin sotaa käyviin maihin kuin Ukrainaan. Sotatoimien päättymisen jälkeen alkaa vähintään yhtä vaikea aika, perinpohjin muuttuneen yhteiskunnan sopeuttaminen rauhaan, ja siihen pitää alkaa valmistautua jo sodan kestäessä.

– Jos keskitytään vain sotimiseen ja sotaan, silloin helposti hävitään rauha, joka kuitenkin merkitsee yhteiskunnan moninaisuutta, demokratiaa ja kykyä kestää erilaisia mielipiteitä.

Tämä vaikuttaa yksilötasollakin. Konflikteista palaavilla ihmisillä voi jäädä päälle halu ratkaista siviilielämän ristiriitoja rintamalla opituilla tavoilla. Yhteisöt voivat toimia pitkäänkin kuin poikkeusoloissa.

Ukraina on tänä aikana myös vahvistunut demokratiana ja kansalaisyhteiskuntana.

Lehti sanoo, että pahimmillaan yhteiskunta ihmisineen ja yhteisöineen voi sodan takia ajautua eräänlaiseen henkiseen juoksuhaudan tilaan, uhan tunteen kierteeseen. Näin voi käydä niin sodan kuin rauhankin aikana.

Ukraina on kuitenkin hänen mielestään pärjännyt normaalin elämän piirteiden säilyttämisessä odotettua paremmin.

– Ukraina on kyennyt välttämään syvimmät mentaaliset juoksuhaudat koko sodan aikana ja itse asiassa jo vuodesta 2014 lähtien, jolloin Venäjä valtasi Krimin. Ukraina on tänä aikana myös vahvistunut demokratiana ja kansalaisyhteiskuntana.

– Sitä kykyä voi kutsua rauhanrakentamiseksi, vaikka sillä ei olekaan suoraa merkitystä valtioiden välisessä politiikassa.

LEHTI on koulutukseltaan historioitsija. Tausta kuuluu monin tavoin hänen pohdinnoissaan.

– Rauhan rakentaminen on ollut aika paljon sitä, että eurooppalaiset menevät eri paikkoihin ja ajattelevat, etteivät paikalliset osaa, vaikka he osaavat. On tärkeää, että esimerkiksi Ukrainassa ei tehdä tätä virhettä.

Rauhanrakennuksella voidaan tehdä myös paljon pahaa.

Lehti näkee samoja piirteitä eurooppalaisen rauhanvälitystapojen ongelmien sekä perinteisen kehitysyhteistyön lieveilmiöiden välillä.

– Rauhanrakennuksella voidaan tehdä myös paljon pahaa. Siinä piilee sisäänrakennetusti ikään kuin koloniaalisen lisäsiiven riski. Senkaltaista rauhan rakentamista on yleensä tehty esimerkiksi Afrikassa.

Yhtenä esimerkkinä hän ottaa muun muassa Afganistanin. Länsimaiden yhteisö meni sinne ISAF-operaatiossa ja yritti patistaa afganistanilaisia omaksumaan länsimaiden oikeina pitämät menettelytavat. Tämä muistuttaa 1800-luvun siirtomaavaltioiden käyttäytymistä – eikä se onnistunut.

MAAILMANJÄRJESTYS on nyt muuttunut. Autoritaariset Venäjä, Kiina ja Intia liittolaisineen eivät jaa samoja arvoja kuin länsi, ja tekevät sen selväksi meille.

– Elimme pitkään niin sanotussa liberaalissa maailmanjärjestyksessä, joka mahdollisti rauhanrakennuksen ja normatiivisen yhtenäisyyden luomisen. Siinä järjestelmässä olivat ne meille rakkaat normit, kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä rauhan ja turvallisuuden takaaminen.

Nyt lännen rooli on heikkenemässä.

– Eikä näytä siltä, että moninaisempi maailma olisi oikeudenmukaisempi ja rauhanomaisempi. Jopa ajatus siitä, että rauha olisi jonkinlainen normatiivinen ideaali, tuntuu häviävän.

Afrikka on Lehden mukaan muuttunut uuskolonialismin kentäksi.

– Kiina menee ja kertoo afrikkalaisille, ettei meillä ole mitään takataskussa, ottakaa rahat ja me rakennamme teille sairaaloita ja teitä. Mutta kyllä kiinalaisilla on asioita takataskussaan ja paljonkin. Venäjä taas sotkee Afrikan pakkaa palkka-armeijoillaan.

Lehti painottaa, että Kiinan rooli muuttuu yhä tärkeämmäksi kaikkialla. Ja sen liikkeet saattavat olla sekä arvoituksellisia että yllätyksellisiä.

– Kiina on avaintekijä, ei Venäjä. Kiina toimi omalla tavallaan tärkeässä roolissa rauhan välittäjänä esimerkiksi Iranin ja Saudi-Arabian rauhansopimuksen tunnustamisessa. Myanmarin rajakonfliktissa Kiina toimi myös välittäjänä, vaikka se itse mahdollisti koko konfliktin.

– Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä Kiina oli rauhaa välittäessään tarkalleen ottaen tehnyt. Se vain kertoi toimineensa rauhanvälittäjänä, Lehti toteaa.

Aina ilmestyy toimijoita, joiden mielestä aggression käyttö on heille oikeutettua.

PALATAAN hetkeksi vielä länsivaltojen taannoiseen Afganistan-interventioon ja sen opetuksiin. Onko länsimaisen ja autoritaaristen valtioiden rauhanvälityksen mallien väliltä kehitettävissä jotain kolmatta tapaa rauhantekoon?

Lehden mielestä uudenlaisia malleja saatetaan löytää. Isoin mutta on, voiko Afganistanissa ja muissa hirmuhallintoon ajautuneissa maissa ylipäätään toimia hedelmällisesti.

Lehti arvelee, että sekä EU että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ovat juuri nyt halvaannuksen ja neuvottomuuden tilassa kriisinhallinnassa ja rauhanrakennuksessa.

– Onko normatiivisuudessaan ehdoton Eurooppa kykeneväinen oppimaan ja muuttumaan? EU:lla olisi kykyä siihen, mutta kykeneekö se globaalina toimijana hyväksymään sen, että sen normeja ei kaikkialla hyväksytä.

Lehti havainnollistaa eettis-normatiivisen pinteen.

– Pitäisi kunnioittaa paikallisia ja heidän tapojaan, mutta missä menee raja, mitä hyväksytään ja miten toimia esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi?

LEHTI huvittuu kysymyksestä siitä, mitkä tekijät voisivat edistää maailmanrauhaa. Hän haluaa vastata kysymykseen maailmanrauhasta ”vähän filosofisemmin ja historiallisemmin”.

– Maailmanrauhan ideaali on kysymys, jota jo Immanuel Kant aikoinaan pohti ikuisen rauhan käsitteellään. Kantin mukaan sodat käyvät lopulta mahdottomiksi, kun vain edistetään hyviä asioita, kuten ihmisoikeuksia ja demokratioita.

– Ihmisluonto ja poliittiset järjestelmät ovat kuitenkin sellaisia, että aina ilmestyy toimijoita, joiden mielestä aggression käyttö on heille oikeutettua.

AVAINSANAT

Todistamisen taakka – Näin ”Tohtori Tuhosta” tuli Suomen virallinen talousoptimisti

  • D-kasvo
  • 21.06.2025
  • 8:30
  • (Päivitetty: 21.06. 14:58)

Taloustieteilijä Mika Maliranta tunnustaa, että ei koululaisena edes tiennyt taloustieteen olemassaolosta. Jos elämä olisi mennyt vähän toisin, hän olisi voinut olla osallisena Lahden doping­skandaalissa.

Työn ja talouden tutkimus Labore -tutkimuslaitosta, entiseltä nimeltä Palkansaajien tutkimuslaitos, johtava Maliranta kävisi taloustieteen mainosmiehestä. Sitä hän osin onkin, sillä Maliranta opettaa Turun yliopistossa osa-aikaisena professorina.

Maliranta valitsee sanojaan tarkkaan, ”ettei suututa tovereita muissa yhteiskuntatieteissä” vastatessaan kysymykseen, mikä taloustieteissä kiehtoo.

– Uskaltaako sanoa, jos ei katso sivuille, että taloustiede on mennyt vauhdilla eteenpäin viimeisen reilun 100 vuoden aikana. Se on ratkonut kysymyksiä ja siirtynyt seuraavien kimppuun. Kumulatiivisuus on aika hieno piirre tieteellisessä tutkimustoiminnassa. Myös johdonmukaisuus ja eksaktisuus viehättävät, Maliranta muotoilee.

Talousoptimismini on analyysin tulos, ei mikään luonteenpiirre.

TALOUSTIETEIDEN yhteiskunnallinen merkitys onkin kasvanut jo pitkään. Yhä useammin mediassa maailmaa selittää taloustieteilijä. Itsekin usein televisiossa maailmaa kommentoiva Maliranta sanoo ilmiötä globaaliksi, mutta ei uudeksi.

Hän muistuttaa jo toisessa maailmansodassa taloustieteilijöiden kehittelemillä peliteorioilla olleen tärkeä rooli, kun Yhdysvallat voitti Japanin. Nyky-Yhdysvalloissa politiikan tutkimus ja yhteiskuntatieteet ovat jo pitkään lähestyneet taloustiedettä.

– Oma tulkinta taloustieteiden pärjäämiselle on, että se on ollut tieteellisiltä menetelmiltään todella edistyksellinen ja monipuolinen. Siinä on luotu ajattelun kehikkoja, monella alalla toimiva työkalupakki käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseen.

Suomen edesmennyt virallinen fundeeraaja, Mauno Koivisto, on Malirannan mielestä hyvä esimerkki syvällisestä talouspoliittisesta ajattelijasta. Hän tunnustautuu Koiviston suureksi ihailijaksi.

Hän kuvaa Koiviston otetta yhteiskunnalliseen talouspoliittiseen keskusteluun samaan aikaan niin hätkähdyttäväksi, kiehtovaksi ja filosofiseksi, että sellaiseen törmää harvoin. Valtiomiestason talouspohdiskelua, Maliranta summaa.

Malirannan mielestä Koiviston ajattelu oli usein niin loogista ja osaavaa, että hänen johtopäätöksistään ei edes tarvitse olla samaa mieltä. Ja tämänkin Koivisto osasi perustella.

– Koiviston kirjoissa on upeaa, että hän puhuu filosofiasta yleisellä tasolla. Usein tällainen filosofointi jää vähän ilmaan, mutta Koivistolla kyse on käytännön ajattelusta, joka kertoo, kuinka yleinen filosofinen teoria toteutuu erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa.

– Pidän myös Koiviston ajatuksesta, että aina pitää olla vähän huolissaan. Se on terve lähestymistapa. Koivisto myös pohti optimismin roolia elämässä. Hän taisi päätyä omalla kohdallaan arvioon optimistinen pessimisti.

SUOMEN virallinen talousoptimisti on ilmaus, mikä on viime vuosina liitetty Malirantaan. Hän painottaa, että omalla kohdalla talousoptimismi on analyysin tulos, ei mikään luonteenpiirre.

Suomen talouden nousua pitkään ennustanut Maliranta oli aikoinaan myös melkoinen talouspessimisti, jopa tohtori tuhoksi kutsuttu. Tämä tosin tapahtui jo ennen finanssikriisiä. Maliranta teki tuolloin useammankin kriittisen kirjoituksen, joissa hän ruoti Suomen pidemmän aikavälin talouskasvunäkymiä ja ict-alan odotuksia katteettomasta optimismista.

Synkistelyyn taipuvaisessa Suomessa on helppo saada optimistin leima. Tähän kuuluu Malirannan mukaan myös se, että optimistilla on nyt kova todistamisen taakka.

Maliranta on jo pitkään puhunut, kuinka Suomessa talouskasvun mahdollisuudet ovat monia kilpailijamaita paremmat seuraavan 10 vuoden aikana. Todistamisen taakkaa hän purkaa muun muassa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Pinnan alta. Miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika?

Kirja latoo uutta ja vanhaa tutkimustietoa sekä muuta faktaa talousoptimismin perusteluiksi.

– Päätekijä, jos olen oikeassa, on, että Suomen yrityssektorin tuottavuusero Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna alkaa kaventua. Tässä oltiin jo lähellä 2010, mutta Nokian takia finanssikriisin jälkeinen aika oli Suomessa monia muita maita karumpi. Toinen Suomelle myönteinen tekijä on yritysten tki-toiminnassa 2010-luvulla tapahtunut merkittävä rakennemuutos.

Maliranta myöntää kirjaprosessin aikana kyseenalaistaneensa optimistista tulkintaansa, mutta kertoo saaneensa kirjasta kollegoilta myönteistä palautetta.

Hän on itse tyytyväisin kirjan lukuun, missä hän purkaa 12 myyttiä kasvuesteistä. Myös myyttien murtamisessa todistamisen vastuu vaati paljon perusteellista tarkastustyötä.

– Pidän vuodessa noin 50 esitelmää tai luentoa. Kirja taklaa lähes kaikki taloustieteen vastaiset näkemykset, joita noissa tilaisuuksissa on minulle esitetty.

Suomessa optimistilla on kova todistamisen taakka.

MALIRANTA kehuu suomalaista taloustieteellistä tutkimusta, jossa hänen johtamansa Labore on yksi neljästä akateemista käytännön tutkimusta tekevästä tutkimuslaitoksesta.

Labore keskittyy työmarkkinoita, palkansaajia ja kuluttajia koskeviin tutkimusaiheisiin, Etla tekee elinkeinoelämän näkökulmasta kiinnostavia tutkimuksia, Pellervon taloustutkimus keskittyy alkutuotantoon ja VATT on julkistalouden tutkimuslaitos.

– Meillä on hyvä ja toisiamme täydentävä työnjako. Kaikissa tutkimuslaitoksissa on vahva akateeminen osaaminen ja kaikki tekevät kovatasoista kansainvälisen tason tutkimusta. Sieltä tulee osaaminen ja riippumattomuuden vaatimus.

Maliranta painottaa, että työnjaosta huolimatta edellä mainitut tutkimuslaitokset eivät ole taustayhteisöjensä lobbareita.

– Taustaryhmänsä äänitorveksi leimaaminen ei tunnu mukavalta, mutta sellainen pitää ottaa enemmän haasteena. Tutkimuslaitokset kirittävät ja täydentävät toisiaan, kun tutkimuskysymykset ovat sen verran erilaisia. Ja laitokset myös tekevät paljon yhteistyötä. Asetelma on vähän vaikea selittää somenillittäjille, mutta talouspolitiikan päätöksentekoporukoissa tutkimustyötämme arvostetaan.

SUOMALAISEEN luonteeseen sopii ajatus ”pessimisti ei pety”. Tosin optimistikin voi pettyä – tai ainakin joutua myöntämään, että optimismin toteutumista voi joutua odottamaan arvioitua pidempään.

Maliranta edelleen näkee Suomen talouskehityksen optimismin perusteltuna, mutta toteutumisaikataulu voi venyä. Tällä kertaa syyt ovat hyvät ja globaalit: pandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Trump.

– Jos politiikan tutkijat ovat käänteistä yllättyneitä, niin kai taloustieteilijöilläkin on tällaisten tapahtumien takia oikeus olla väärässä, Maliranta puolustelee.

– Asia, joka tapahtuu kerran tai kaksi vuosisadassa, pandemia. Tämä oli Suomen kaltaiselle maalle erityisen hankala, kun olimme muutenkin vähän toipilas. Sitten Venäjä hyökkää naapurimaahan, mikä tosin tapahtuu useammin kuin kerran vuosisadassa. Ja sitten Trump ja tariffit.

Maliranta pelkää, että Trumpin toimet voivat iskeä Suomeen kovempaa kuin moneen muuhun maahan. Uudesta suhdannekuopasta uhkaa tulla pidempi ja syvempi kuin monessa muussa Euroopan maassa.

– Tämä selittää, miksi optimismissa on otettu takapakkia ja toteutumisen aikataulua pidennetty. Iso kuva, pitkän aikavälin trendi, ei kuitenkaan ole muuttunut. Uskon edelleen, että Suomella on vahvat perusteet seuraavan 10 vuoden aikana aikaisempaa vahvempaan kasvuun, mutta laskusuhdanne voi hidastaa trendin toteutumista.

OIKEISTODEMARI. Malirantaa edelleen harmittaa, että hän vuosia sitten lipsautti itsestään tällaisen ilmauksen toimittajalle.

– Sehän oli sarkasmia, mutta jäi valitettavasti elämään. Osa vihaa ilmausta oikeisto-sanan takia, osa demarin takia. Haukkuja tulee sekä oikealta että vasemmalta, Maliranta huokaisee ja jatkaa:

– Monen demarin mielestä oikeistodemari on yhtä paljon demari kuin punainen on nainen.

Oikeistodemarin asemesta Maliranta asemoi itsensä ”pohjoismaisen hyvinvointivaltion vannoutuneeksi kannattajaksi”, markkinataloushenkisellä painotuksella.

– Hyvinvointivaltio on upea idea ja valtava innovaatio, ajatus, että yhteiskunta panostaa markkinoiden toimivuuteen. Ehkä osin tähän liittyvä oikeistodemarius on Ruotsista lähtenyt, kun siellä demarihallitusten aikana voimallisesti edistettiin hyvinvointivaltion ja markkinatalouden yhteistoimintaa.

Valitettavasti Trumpin takia myös toimiva markkinatalous on vaarassa. Ei vielä rikki, Maliranta arvioi, mutta särkymisvaarassa. Hän sanoo Trumpin toimivan nyt kaikkea sitä vastaan, mitä aikaisemmat markkinamyönteiset republikaanipresidentit ovat tehneet.

– Yksikään republikaanijohtaja ei ole aiemmin esimerkiksi kyseenalaistanut keskuspankin roolia rahapolitiikassa. Ainoa asia, missä Trump seuraa edeltäjärepublikaaneja, on julkisen talouden velkaantuminen.

Maliranta pitää Trumpin markkinataloudella leikittelyä kovana pelinä, jossa riskit ovat isot. Toisaalta – markkinatalouden voimaan uskovana – hän pitää mahdollisena, että markkinavoimat voivat myös hillitä Trumpin toimia.

Hän ihmettelee, mistä nousee ajatus markkinatalouden haastamisesta. Taloustieteilijöillä kun on ollut jo toistasataa vuotta konsensus markkinatalouden tehokkuudesta.

Tähän konsensukseen kuuluu, että hyvinvointi heikkenee, jos kaikkia maita hyödyttävä kansainvälinen kauppa hyytyy. Suomen kaltainen pieni, viennistä elävä maa kärsisi erityisen paljon.

– Teoria ja empiirinen tutkimus tukevat näkemystä markkinatalouden toimivuudesta. Valitettavasti hulluja ideoita ei näemmä saa lopullisesti kuopattua, kun tutkimuksellisesti näin selvä asia nousee politiikassa välillä uudestaan pintaan.

Monen demarin mielestä oikeistodemari on yhtä paljon demari kuin punainen on nainen.

TRUMP on perustellut tekemiään veron­alennuksia muun muassa niiden dynaamisilla vaikutuksilla. Näin teki myös Suomessa valtiovarainministeriö, kun puoliväliriihessä hallitus kertoi tulevista veronalennuksista.

Kun Malirannalta kysyy arviota dynaamisista vaikutuksista, alkaa suoranuottisesti muuten puhuvan Malirannan hieman yllättäväkin pyörittely: väärinymmärryksille altista, tahallistakin väärinymmärrystä, kuuluu sotaan molemmin puolin…

– Taloustieteilijöiden valtaenemmistö oli aika hämmentynyt VM:n perusteluista ja laskelmista. Aiemmin se ei ole tuon henkisiä perusteluja esittänyt. Itse olisin kaivannut tarkempaa tukeutumista tutkimusnäyttöön. Diplomaattisesti sanottuna, tämän tyyppisellä ohjelmalla Suomen talous tuskin vahvistuu, Maliranta muotoilee.

Maliranta pitää ongelmallisena, jos VM:n kaltaisen superministeriön uskottavuus heikkenisi.

Hänen mielestään Suomessa talouspolitiikassa on tarvetta vahvalle toimijalle ja koordinaattorille. Vallan keskittyminen kuitenkin muuttuu vaaralliseksi, jos valta toimii itseään suojelevalla tavalla. Maliranta pitää olennaisena miettiä, miten VM:n valvontaa voitaisiin jatkossa kehittää.

– VM:llä on valtavasti valtaa. Sen rooli on samaan aikaan uhka ja mahdollisuus. Olennaista on, että valta ja vastuu ovat tasapainossa. Näen VM:n vallan keskittymisessä epäkohtia, mutta toistaiseksi tämä on toiminut, kun VM on toiminut virkavastuulla. Puoliväliriihen tapaus on asia, jota ei ole aiemmin tapahtunut.

TALOUSTIEDE ei ollut nuorelle Mika Malirannalle itsestään selvä valinta. Vakava urasuunnitelma oli kilpahiihto ja urheiluvalmennus.

Lukion toisella luokalla Maliranta pohti vakavasti puoliammattimaista hiihtäjäuraa. Siihen saakka urheilijan kehitysura oli ollut lupauksia herättävä. Kilpakumppaneista hän oli kertaalleen voittanut muun muassa Mika Myllylän ja Jari Isometsän.

Epävirallisessa B-maajoukkueessa hiihtänyt Maliranta suunnitteli panostavansa täysillä kaksi vuotta hiihtoon ja katsovansa mihin kyvyt riittävät. Suunnitelmaan kuului pyrkiminen Jyväskylän liikuntatieteellisessä juuri alkaneelle valmentajalinjalle.

Malirannan hiihtäessä kilpaa puhuttiin jo dopingista. Hänelle kerrottiin, että dopingin käyttö ei ole tarpeellista, se vain nopeuttaa fyysistä kehitystä. Maliranta kertoo tuolloin pohtineensa, että hänen kärsivällisellä luonteellaan dopingin käytölle ei ole tarvetta.

Kohtalo, hankala sairastuminen, puuttui peliin. Hiihtohaaveet saivat jäädä. Maliranta valitsi opinnot Helsingin yliopistossa. Viimeistään Lahden doping­skandaali näytti, millainen onnenkantamoinen tämä oli.

– Thank God! Jos olisin jatkanut hiihtoa ja päässyt valmentajaksi, olisi muutaman vuoden kuluttua tullut tietoon, että ilman epoa ei pärjää. Se olisi ollut minulle tosi paha moraalinen dilemma.

– Lisäksi Lahden episodin päähahmoja oli hiihtoaikojeni suosikkivalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Lukion toisen luokan Mika joskus haaveili, että voisi olla itse tuossa tehtävässä, vaikka todennäköisyys sille oli jo tuolloin kyseenalainen.

KESTÄVYYSURHEILU palasi elämään yliopistossa.

Hiihtämisen tilalle tuli lähes puoliammattimaisesti maraton. Malirannan paras aika oli ”jonkin verran” alle 2.30 tuntia. Citymaratonilla hän oli parhaimmillaan kuudes, toiseksi parhaana suomalaisena 5 000 osallistujasta.

– Kestävyysurheilu sopii hyvin tutkijalle. Lisensiaatintutkintoani tehdessä pyörittelin pitkillä lenkeillä päässäni tutkinnon asioita ja kotiin päästyäni aloin heti kirjoittaa. Tyttöystäväni joutui muistuttamaan, että siinä välissä voisi käydä suihkussakin.

AVAINSANAT

Näin perintöverotus muuttuisi: uudet verorajat lausuntokierrokselle

Verotettavien perintöjen alaraja voi nousta ensi vuonna. Hallitus lähetti torstaina lausuntokierrokselle ehdotuksen, että verollisen perintöosuuden alarajaa nostettaisiin 20  000 eurosta 30  000 euroon.

Samalla lahjaveron piirissä olevan lahjan alarajaa nostettaisiin 5  000 eurosta 7  500 euroon.

Lisäksi perintö- ja lahjaverosta vapaan tavanomaisen koti-irtaimiston arvoa esitetään korotettavaksi 4  000 eurosta 7  000 euroon.

Ehdotus toteutettaisiin muuttamalla perintö- ja lahjaveroasteikon porrastettuja euromääriä sekä laissa säädettyjä pienimpiä verotettavia määriä.

SUOMESSA perinnöt ovat olleet keskimäärin varsin pieniä, ellei kuolinpesälle ole kertynyt erityisen merkittävää asunto-omaisuutta.

Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan vuonna 2021 puolet silloisista suomalaisista perinnönsaajista sai alle 15  100 euron arvoisen perinnön.

Uusien sääntöjen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.

AVAINSANAT

MTV: EU-säännöistä tulee Suomelle 6-10 miljardin lisäleikkaukset

Valtiovarainministeriö arvioi, että EU:n uudistetut finanssipoliittiset säännöt edellyttävät Suomelta ensi vaalikaudella jopa 6-10 miljardin euron sopeutuksia, kertoo MTV Uutiset.

Seuraava hallitus joutuu siten etsimään leikkauksia, veronkiristyksiä ja kasvutoimia samassa mittakaavassa kuin nykyinen hallitus.

EU:n uusia finanssipoliittisia sääntöjä koskeva lakiehdotus on lähtemässä lausunnolle lähiaikoina ja se tullee eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Hallitus haluaa erikseen kirjata lakiin, että Suomen julkisen velkasuhteen tulisi laskea vuodesta 2031 alkaen prosenttiyksiköllä joka vuosi.

Lisäksi hallitus haluaa kirjata lakiin pitkän aikavälin velkatavoitteen, jonka mukaan velkasuhteen tulisi olla enintään 40 prosenttia.

Nyt Suomen velkasuhde on 86 prosenttia bruttokansantuotteesta ja sen ennustetaan nousevan yli 90 prosenttiin vuonna 2029.

AVAINSANAT

Kansanedustajien kesäloma pääsi alkamaan ajoissa – eduskunta koolle vasta syyskuussa

Kokoomusedustajia neuvonpidossa torstaina 19.6.

Kansanedustajat pääsivät jäämään lomalle ja eduskunta kesätauolle suunnitellusti torstaina.

Viimeisessä istunnossaan eduskunta hyväksyi muun muassa saamelaiskäräjälain muuttamisen ja jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisen.

Kesän aikana pidetään ainakin joitakin valiokuntien etäkokouksia, ja eduskunnalla on myös kansainvälistä toimintaa.

Eduskunnan syysistuntokausi alkaa syyskuun toisena päivänä.

AVAINSANAT

Eduskunta päätti jalkaväkimiinojen palauttamisesta – miksi niin moni SDP:n edustaja oli poissa äänestyksestä?

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen korosti, että kaikki paikalla olleet edustajat äänestivät aiemman ryhmäpäätöksen mukaisesti eli miinasopimuksesta lähdön puolesta.

Kesän istuntotauolle siirtyvä eduskunta hyväksyi Suomen irtautumisen Ottawan miinasopimuksesta äänin 157-18. Kaikki paikalla olleet SDP:n edustajat äänestivät miinojen palauttamisen puolesta, mutta poissaolijoita oli paljon.

SDP:n eduskuntaryhmässä oli otettu harvinaisen tiukka linja siihen, että asiasta pitää äänestää ryhmän päätöksen mukaisesti, eli hallituksen esityksen puolesta.

Puheenjohtaja Tytti Tuppurainen arvioikin ennakkoon eduskunnassa Demokraatille, että äänestyksessä tuskin tapahtuu yllätyksiä.

Demokraatin tietojen mukaan edes tyhjän äänestämiseen ei annettu lupaa, ja äänestyksestä poissaoloon vaadittiin ”todella painava syy”.

Kukaan ryhmässä tai koko salissakaan ei äänestänyt tyhjää, mutta demariryhmästä poissa oli yhdeksän edustajaa: Elisa Gebhard, Timo Harakka, Kimmo Kiljunen, Krista Kiuru, Johan Kvarnström, Suna Kymäläinen, Anna-Kristiina Mikkonen, Eemeli Peltonen ja Ville Skinnari.

Poissaolijoissa oli sekä esityksen kannattajia että vastustajia. Tuppuraisen mukaan osa oli ilmoittanut etukäteen poissaolonsa ja sen syyn, osa ei.

– Jokainen edustaja harkitsee omakohtaisesti, miten tulee paikalle ja äänestämään. Aina on myös painavia henkilökohtaisia syitä olla poissa, ja niitä tulee kunnioittaa. Tulen silti käymään vielä jokaisen edustajien kanssa keskustelun siitä, mikä oli syy poissaoloon, Tuppurainen muotoili medialle eduskunnassa.

Hän kertasi, että kun sisäiset keskustelut on käyty, näkemykset kuultu ja ryhmäpäätös tehty, lähtökohta on, että sen mukaan äänestetään.

– Mutta en lähde arvuuttelemaan mistään kurinpitotoimista, eikä SDP:ssä harrasteta pakkovaltaa. Paikalla oli iso joukko ja ylivoimainen enemmistö ryhmän edustajista, ja kaikki äänestivät sovitusti eli Ottawan sopimuksesta irtaantumisen puolesta, hän painotti.

ÄÄNESTYKSESTÄ poissaolleista SDP:n kansanedustajista kolme on kertonut sosiaalisessa mediassa syyt ratkaisulleen.

– Kannatan Suomen irtaantumista Ottawan miinasopimuksesta. Ratkaisu vahvistaa Suomen turvallisuutta muuttuneessa kansainvälisessä tilanteessa. Sairausloman vuoksi en osallistu eduskunnan äänestykseen, Eemeli Peltonen kertoi X:ssä ennen äänestystä.

Myös Suna Kymäläinen kertoi eilisessä Facebook-päivityksessään tukevansa SDP:n Ottawa-kantaa. Hän sanoo luottavansa puolustusvoimien arviointiin, että tässä tilanteessa Suomen puolustuskyvyn varmistamiseksi on järkevää irtautua sopimuksesta.

– Läheiseni sairastumisen johdosta en kuitenkaan voi olla huomenna äänestämässä, minua tarvitaan nyt kotona, Kymäläinen kertoo.

– Haluan tuoda tämän asian hyvissä ajoin ennen äänestystä esille, väärinkäsitysten välttämiseksi. En siis kuulu puolueessani poikkeuslupia hakeneiden edustajien joukkoon, hän kirjoittaa.

MIINASOPIMUKSESTA irtautumiseen kriittisesti suhtautunut Timo Harakka kertoo Facebook-päivityksessään vain olevansa poissa äänestyksestä hyväksyttävästä henkilökohtaisesta syystä.

– Olen kertonut puoluejohdolle tarkemmin tämän yksityisasian, jota en enempää kommentoi, hän kirjoittaa.

Anna-Kristiina Mikkonen viestitti äänestyksen jälkeen Helsingin Sanomille, että oli poissa äänestyksistä loppuraskauden matkustusrajoitteen vuoksi ja olisi äänestänyt ryhmän kannan mukaisesti.

Sen sijaan Elisa Gebhard oli paikalla aamulla äänestämässä saamelaiskäräjälain uudistuksen puolesta, muttei enää tullut saliin äänestämään Ottawa-päätöksestä.

Hän viestitti Demokraatille joutuneensa tällä välin poistumaan lääkäriin, ja saaneensa fyysisten oireiden takia sairauslomaa. Myös Gebhard on julkisuudessa kertonut odottavansa lasta.

KYSYTTÄESSÄ demariryhmän yhtenäisyydestä Tytti Tuppurainen vastasi pitävänsä ”valitettavana”, että ryhmän sisäisiä asioita on käsitelty ja sen johtamisen toimintaa kritisoitu nimettömästi mediassa.

– Ryhmä on yhtenäinen, siinä on hyvä henki ja olemme käsitelleet myös vaikeat kysymykset sekä kertauksen pelisäännöistä. Niihin kuuluu myös yhdenvertaisuus, eli kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.

Tuppurainen totesi, että vaikka demarit äänestivät esityksen puolesta, syytä riemuun sopimuksesta irtaantuminen ei anna.

– Ei tämä mikään ilonaihe ole. Suomi pitää kiinni monenkeskisestä ja sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä järjestelmästä, ja meille asevalvonta on tavattoman tärkeä kysymys. Venäjä on kuitenkin rikkonut rauhan maailman, ja sen toiminta on muuttunut yhä vaarallisemmaksi. Suomen pitää kyetä puolustamaan rajojaan ja turvallisuuttaan.

Juttua muokattu klo 14:27, lisätty tieto Elisa Gebhardin kertomista poissaolosyistä.

AVAINSANAT