VALIKKO

Rauhantutkija Marko Lehti: Ukrainassa meidän pitää oppia voittamaan myös rauha, ei pelkkää sotaa

Rauhantutkija Marko Lehden mielestä EU ja ETYJ ovat nykyisellään rauhanrakentajina halvaantuneet. Lännen pitää aikanaan kehittää muun muassa Ukrainaan ihan uusia kriisinhallinnan ja jälleenrakennuksen tukimuotoja, koska entiset tavat eivät siellä toimi.

Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen TAPRI:n tutkimusjohtaja Lehti on arvioinut julkisuudessa monia Ukrainan sotaan liittyviä kehityskulkuja. Sekä myös lännen jatkuvaa ja välillä erikoistakin Venäjä-pelkoa.

Lehden näkemykset eivät perustu pelkkään omaan päättelyyn. Tutkijana hän sanoo tekevänsä säännöllistä yhteistyötä ukrainalaisten kollegoidensa kanssa, pysyäkseen ajan tasalla maan tilanteesta myös ruohonjuuritasolla.

– Monella tutkijakollegalla siellä on jalka sekä akatemiassa että käytännön puolella. He organisoivat monenlaista yhteiskunnallista vuoropuhelua ja toimintaa, joka tukee Ukrainan resilienssiä.

Me näemme täällä median kautta räväköitä sotaotsikoita, emme sitä miten paljon Ukrainassa tehdään jo nyt jälleenrakentamista ja kriisinjälkeisiin oloihin valmistavaa tutkimustyötä.

– Ukrainassa on myös paljon sellaista keskustelua, jossa ukrainalaiset käsittelevät maan sisäisiä ristiriitoja ja kipupisteitä. Jos niitä ei käsitellä, ne alkavat haitata Ukrainan sisäistä kehitystä. Niitä kipupisteitä ovat vaikkapa kahden ortodoksisen kirkon väliset ristiriidat, joihin liittyy osaltaan Venäjän kolonialistinen perintö.

– Tämä työ on jäänyt eurooppalaisessa keskustelussa varjoon. Helposti nähdään vain Ukrainan sodan aseellinen puoli, eikä sitä kuinka rikas ja vahva Ukrainassa edelleenkin on sekä järjestöjen ja ihmisten muodostama kansalaisyhteiskunta että akateeminen maailma.

Ukrainassa puhutaan nyt esimerkiksi siitä, miten rauha voitetaan.

MAALLIKOLLE saattavat rauhanvälitys, yhteiskunnallinen vuoropuhelu ja rauhan rakentaminen kuulostaa ylätason puheelta ja toiminnalta. Ukrainassa se kuten sotakin on jokapäiväistä arkea.

Samaan aikaan, kun Ukrainan rintamilla soditaan, haavoitutaan ja kuollaan, keskustellaan ukrainalaisen kansalaisyhteiskunnan sisällä rauhan ajasta ja tiestä siihen.

Maassa pohditaan käytännön realistisia mahdollisuuksia saavuttaa rauha – Venäjän hyökkäyssodasta ja Kremlin imperialistisesta politiikasta huolimatta.

– Ukrainassa puhutaan nyt esimerkiksi siitä, miten rauha voitetaan eli käännetään ajatusta siitä, että sota täytyy voittaa. Toki se ajatus voi olla myös hieman epämääräinen, sillä käytännössä kaikki häviävät sodan, Lehti pohtii.

Hän avaa ajatusta rauhan voittamisesta. Ajattelutapa on sovellettavissa muihinkin sotaa käyviin maihin kuin Ukrainaan. Sotatoimien päättymisen jälkeen alkaa vähintään yhtä vaikea aika, perinpohjin muuttuneen yhteiskunnan sopeuttaminen rauhaan, ja siihen pitää alkaa valmistautua jo sodan kestäessä.

– Jos keskitytään vain sotimiseen ja sotaan, silloin helposti hävitään rauha, joka kuitenkin merkitsee yhteiskunnan moninaisuutta, demokratiaa ja kykyä kestää erilaisia mielipiteitä.

Tämä vaikuttaa yksilötasollakin. Konflikteista palaavilla ihmisillä voi jäädä päälle halu ratkaista siviilielämän ristiriitoja rintamalla opituilla tavoilla. Yhteisöt voivat toimia pitkäänkin kuin poikkeusoloissa.

Ukraina on tänä aikana myös vahvistunut demokratiana ja kansalaisyhteiskuntana.

Lehti sanoo, että pahimmillaan yhteiskunta ihmisineen ja yhteisöineen voi sodan takia ajautua eräänlaiseen henkiseen juoksuhaudan tilaan, uhan tunteen kierteeseen. Näin voi käydä niin sodan kuin rauhankin aikana.

Ukraina on kuitenkin hänen mielestään pärjännyt normaalin elämän piirteiden säilyttämisessä odotettua paremmin.

– Ukraina on kyennyt välttämään syvimmät mentaaliset juoksuhaudat koko sodan aikana ja itse asiassa jo vuodesta 2014 lähtien, jolloin Venäjä valtasi Krimin. Ukraina on tänä aikana myös vahvistunut demokratiana ja kansalaisyhteiskuntana.

– Sitä kykyä voi kutsua rauhanrakentamiseksi, vaikka sillä ei olekaan suoraa merkitystä valtioiden välisessä politiikassa.

LEHTI on koulutukseltaan historioitsija. Tausta kuuluu monin tavoin hänen pohdinnoissaan.

– Rauhan rakentaminen on ollut aika paljon sitä, että eurooppalaiset menevät eri paikkoihin ja ajattelevat, etteivät paikalliset osaa, vaikka he osaavat. On tärkeää, että esimerkiksi Ukrainassa ei tehdä tätä virhettä.

Rauhanrakennuksella voidaan tehdä myös paljon pahaa.

Lehti näkee samoja piirteitä eurooppalaisen rauhanvälitystapojen ongelmien sekä perinteisen kehitysyhteistyön lieveilmiöiden välillä.

– Rauhanrakennuksella voidaan tehdä myös paljon pahaa. Siinä piilee sisäänrakennetusti ikään kuin koloniaalisen lisäsiiven riski. Senkaltaista rauhan rakentamista on yleensä tehty esimerkiksi Afrikassa.

Yhtenä esimerkkinä hän ottaa muun muassa Afganistanin. Länsimaiden yhteisö meni sinne ISAF-operaatiossa ja yritti patistaa afganistanilaisia omaksumaan länsimaiden oikeina pitämät menettelytavat. Tämä muistuttaa 1800-luvun siirtomaavaltioiden käyttäytymistä – eikä se onnistunut.

MAAILMANJÄRJESTYS on nyt muuttunut. Autoritaariset Venäjä, Kiina ja Intia liittolaisineen eivät jaa samoja arvoja kuin länsi, ja tekevät sen selväksi meille.

– Elimme pitkään niin sanotussa liberaalissa maailmanjärjestyksessä, joka mahdollisti rauhanrakennuksen ja normatiivisen yhtenäisyyden luomisen. Siinä järjestelmässä olivat ne meille rakkaat normit, kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä rauhan ja turvallisuuden takaaminen.

Nyt lännen rooli on heikkenemässä.

– Eikä näytä siltä, että moninaisempi maailma olisi oikeudenmukaisempi ja rauhanomaisempi. Jopa ajatus siitä, että rauha olisi jonkinlainen normatiivinen ideaali, tuntuu häviävän.

Afrikka on Lehden mukaan muuttunut uuskolonialismin kentäksi.

– Kiina menee ja kertoo afrikkalaisille, ettei meillä ole mitään takataskussa, ottakaa rahat ja me rakennamme teille sairaaloita ja teitä. Mutta kyllä kiinalaisilla on asioita takataskussaan ja paljonkin. Venäjä taas sotkee Afrikan pakkaa palkka-armeijoillaan.

Lehti painottaa, että Kiinan rooli muuttuu yhä tärkeämmäksi kaikkialla. Ja sen liikkeet saattavat olla sekä arvoituksellisia että yllätyksellisiä.

– Kiina on avaintekijä, ei Venäjä. Kiina toimi omalla tavallaan tärkeässä roolissa rauhan välittäjänä esimerkiksi Iranin ja Saudi-Arabian rauhansopimuksen tunnustamisessa. Myanmarin rajakonfliktissa Kiina toimi myös välittäjänä, vaikka se itse mahdollisti koko konfliktin.

– Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä Kiina oli rauhaa välittäessään tarkalleen ottaen tehnyt. Se vain kertoi toimineensa rauhanvälittäjänä, Lehti toteaa.

Aina ilmestyy toimijoita, joiden mielestä aggression käyttö on heille oikeutettua.

PALATAAN hetkeksi vielä länsivaltojen taannoiseen Afganistan-interventioon ja sen opetuksiin. Onko länsimaisen ja autoritaaristen valtioiden rauhanvälityksen mallien väliltä kehitettävissä jotain kolmatta tapaa rauhantekoon?

Lehden mielestä uudenlaisia malleja saatetaan löytää. Isoin mutta on, voiko Afganistanissa ja muissa hirmuhallintoon ajautuneissa maissa ylipäätään toimia hedelmällisesti.

Lehti arvelee, että sekä EU että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj ovat juuri nyt halvaannuksen ja neuvottomuuden tilassa kriisinhallinnassa ja rauhanrakennuksessa.

– Onko normatiivisuudessaan ehdoton Eurooppa kykeneväinen oppimaan ja muuttumaan? EU:lla olisi kykyä siihen, mutta kykeneekö se globaalina toimijana hyväksymään sen, että sen normeja ei kaikkialla hyväksytä.

Lehti havainnollistaa eettis-normatiivisen pinteen.

– Pitäisi kunnioittaa paikallisia ja heidän tapojaan, mutta missä menee raja, mitä hyväksytään ja miten toimia esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi?

LEHTI huvittuu kysymyksestä siitä, mitkä tekijät voisivat edistää maailmanrauhaa. Hän haluaa vastata kysymykseen maailmanrauhasta ”vähän filosofisemmin ja historiallisemmin”.

– Maailmanrauhan ideaali on kysymys, jota jo Immanuel Kant aikoinaan pohti ikuisen rauhan käsitteellään. Kantin mukaan sodat käyvät lopulta mahdottomiksi, kun vain edistetään hyviä asioita, kuten ihmisoikeuksia ja demokratioita.

– Ihmisluonto ja poliittiset järjestelmät ovat kuitenkin sellaisia, että aina ilmestyy toimijoita, joiden mielestä aggression käyttö on heille oikeutettua.

AVAINSANAT

Veroetu poistuu – tällainen lisälasku työsuhdepyöräilijää odottaa, jos sopimuskausi on kesken

Hallituksen kehysriihessä suunnittelema päätös poistaa työsuhdepolkupyörien verottomuus on lävähtämässä yrittäjien sekä kuluttajien silmille, arvioi Suomen Yrittäjien veroasiantuntija Jukka-Pekka Hellman.

Työsuhdepyöräedun verottomuus olisi poistumassa heti vuoden 2026 alussa. Työnantaja voi tarjota työntekijälle polkupyöräedun joko palveluntarjoajan kautta leasingsopimuksella tai antamalla ostamansa pyörän työntekijän käyttöön. Etu on ollut verotonta Sanna Marinin (sd.) pääministerikaudelta eli vuodesta 2021 alkaen.

-  Jos leasing-sopimuskautta on vielä muutama vuosi jäljellä, ei varmasti ole osattu varautua sellaiseen, että verovapaana oletettu etu muuttuu äkillisesti veronalaiseksi kesken sopimuskauden, Hellman sanoo.

Työntekijälle polkupyöräetu on verotonta tuloa 1  200 euroon asti vuodessa. Tulot ja pyörän hinta vaikuttavat veroedun määrään, mutta työntekijälle säästöä voi parhaimmillaan kertyä useita satoja euroja. Veronmaksajain Keskusliiton ekonomisti Janne Kalluinen sanoo, että esimerkiksi 50  000 euroa vuodessa tienaavalle henkilölle veroalennus on vuositasolla ollut enimmillään noin 530 euroa.

Hellman arvioi, että työsuhdepyörästä voi joutua maksamaan ensi vuonna useita kymmeniä euroja kuussa enemmän.

VEROEDUN poistamisen keskeisin ongelma on Hellmanin mukana erityisesti siirtymäajan puute.

-  Päätös poistaa verovapaus ilman siirtymäaikaa tulee suurena yllätyksenä edun käyttäjien lisäksi etua tarjoaville työnantajayrityksille sekä pyöräliikkeille.

-  Ihan ymmärrettävästi päätös koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Eivätkä yrityksetkään ole tällaiseen tietenkään pystyneet varautumaan. Jos etu poistetaan ilman siirtymäaikaa, eivät yritykset ehdi siihen sopeutua.

Oletuksena on, että edun poisto tulee oitis vaikuttamaan uusien työsuhdepyörien myyntiin. Työnantaja voi jatkossakin tarjota pyöräetua henkilöstölle, mutta Janne Kalluinen uskoo poiston vaikuttavan etuuden suosioon työntekijöiden keskuudessa.

Jukka-Pekka Hellmanin mukaan Suomen Yrittäjille on tullut jo viestiä, että työsuhdepyörien myynti saattaa joistain liikkeistä loppua kokonaan.

-  Selvää on, että verovapauden poistaminen tulee vaikuttamaan kysyntään voimakkaastikin.

-  Olisi kohtuullista toteuttaa tällainen muutos parin vuoden siirtymäajalla, eikä kertarysäyksellä romuttaa näiden pyöräliikkeiden bisnestä.

HALLITUS KERTOI, että poistamalla kaavamainen työhuonevähennys ja työsuhdepolkupyörien verovapaa etu saataisiin yhteensä 70 miljoonan euron verotuotot.

Polkupyörämyynnin mahdollisesti vähentyessä arvonlisäverotuotot kuitenkin samalla pienevät.

-  En osaa sanoa, onko osattu ajatella heijastevaikutuksia muualle. Esimerkiksi siihen, jos yritysten myynti putoaa, Hellman toteaa.

Veronmaksajien Kalluisen mukaan esimerkiksi työhuonevähennyksen ja työsuhdepolkupyörien verovapaan edun poistamisella saatavilla varoilla rahoitetaan yleisiä veronkevennyksiä.

-  70 miljoonalla ei kovin mittavaa ansiotuloveronkevennystä saa aikaan, mutta osana isompaa verotuksen muutospakettia se hyödyttää niitä, jotka työsuhdepolkupyöräetua eivät jatkossakaan olisi tulleet saamaan.

Teksti: STT / Joona Laukkanen, Antti Haavisto

AVAINSANAT

Näin SDP valitsee ehdokkaansa Helsingin apulaispormestariksi – tässä kärkinimien tilanne juuri nyt

Apulaispormestaripeli vaikuttaa olevan aidosti auki SDP:ssä, kun moni vaaleissa pärjännyt nimi ei ole käytettävissä.

Apulaispormestarikisa nytkähti eilen SDP:ssä eteenpäin, kun SDP:n pormestariehdokkaana Helsingissä ollut kansanedustaja Eveliina Heinäluoma vahvisti muutoinkin uumoillun päätöksensä olla tarttumatta kaupunkiympäristön apulaispormestarin tehtävään.

Pesti on tulossa SDP:lle, mutta kuntavaalien ääniharava Heinäluoma ilmoitti tavoittelevansa tällä kertaa uuden kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävää, joka ei edellytä kansanedustajan asemasta luopumista.

Heinäluoman ratkaisu käynnisti SDP:n sisäisen kisan Helsingissä.

Tänään myös SDP:n ääni-imureihin Helsingissä lukeutunut Ville Jalovaara kertoi Demokraatille, ettei ole käytettävissä tehtävään.

Demokraatin tietojen mukaan Heinäluoman mutta myös Jalovaaran ratkaisut kuitenkin yllättivät osan demareista.

HELSINGIN SDP tiedotti myöhemmin eilen Heinäluoman päätöksen jälkeen, että apulaispormestarin henkilöstä päätetään Helsingin Sosialidemokraatit ry:n ylimääräisessä piirikokouksessa perjantaina 16.5.

Sitä ennen Helsingin demarien puolueosastot voivat asettaa apulaispormestarivaaliin ehdokkaita, joista piirikokous valitsee SDP:n ehdokkaan apulaispormestariksi.

Helsingin SDP oli vastaavassa tilanteessa tasan kaksi vuotta sitten, kun apulaispormestarina toiminut Nasima Razmyar valittiin kansanedustajaksi.

Apulaispormestarista käytiin tuolloin äänestys. Suljetussa lippuäänestyksessä oli neljä puolueosastojen asettamaa ehdokasta: Hilkka Ahde, Ville Jalovaara, Johanna Laisaari ja Markku Rantahalvari.

Kahden eniten ensimmäisellä kierroksella ääniä saaneen Ahteen ja Laisaaren välillä käytiin toinen äänestyskierros ja valituksi kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestariksi tuli Johanna Laisaari.

Myös tällä kertaa vaali käytäneen suljettuna lippuäänestyksenä, kunhan ehdokkaita on enemmän kuin yksi.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

NYT apulaispormestarin tontti on kuitenkin toinen ja siihen kuuluvat muun muassa liikenneratkaisut, maankäyttö ja asuminen.

Tehtävä on ollut koko olemassaolonsa ajan vihreiden ja Anni Sinnemäen hallussa. Aihepiiri on perinteisesti herättänyt Helsingissä poliittisia intohimoja.

Perehtyneisyydestä ja asiantuntemuksesta ei ole hommassa haittaa eikä kokemuksesta kaupungin hallinnossa.

Menestyksellä vaaleissa eli äänimäärällä on oma merkityksensä, mutta esimerkiksi Laisaari nousi apulaispormestariksi varavaltuutetun paikalta.

Helsingissä SDP:n ääniharavia Heinäluoman jälkeen olivat järjestyksessä Razmyar, Jalovaara, Tuula Haatainen, Ville Merinen ja Ahde.

Heistä Razmyar luopui apulaispormestarin paikasta vuonna 2023 noustuaan eduskuntaan, eikä ole hakeutumassa takaisin.

Haatainen on entinen apulaiskaupunginjohtaja, mutta myös hän on kansanedustaja ja kertonut julkisuudessa syöpäsairaudestaan.

Kansanedustaja Merinen oli ehdolla ensi kertaa Helsingissä, eikä ole halukas tehtävään.

Taustakeskusteluissa esiin nousevat tälläkin kertaa esiin nimenomaan Laisaaren ja Ahteen nimet.

Laisaari sanoo Demokraatille tiistaina harkitsevansa vakavasti uuttakin apulaispormestarin tehtävää. Ahde ei ole omassa pohdinnassaan vielä niin pitkällä vaan vasta harkitsee harkitsemista.

Heitä yllättävämpiä valintoja voisivat olla valtuustoon ja SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajistoon heti noussut Niilo Toivonen tai eduskuntaan vasta palannut entinen pitkäaikainen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, joka oli nyt ehdolla Helsingissä.

Myös kansanedustaja Elisa Gebhard saa mainintoja.

Heistä Kumpula-Natri sanoo Demokraatille, että hänen pohdintansa on kesken. Gebhard puolestaan kommentoi, ettei ole vielä ehtinyt pohtia asiaa. Hän toivoo vaaliin kuitenkin useampia ehdokkaita.

Toivonenkaan ei sulje mahdollisuutta pois tässä vaiheessa vaan sanoo pohtivansa asiaa. Monen muun tavoin myös hän korostaa haluavansa kuulla puolueen sisäistä keskustelua.

Poissa pelistä ovat siis varmasti ainakin Heinäluoma, Razmyar, Jalovaara ja Merinen, mutta monen kohdalla tilanne on aidosti auki. Moni pannee merkille, etteivät kaikki kansanedustajatkaan kieltäytyneet ainakaan suoraan.

SILLÄ millaista kaavoitus- ja ympäristöpolitiikkaa tuleva SDP:n apulaispormestari kannattaa on suuri merkitys Helsingin pääpuolueiden välisiin suhteisiin.

Käytännössä linja on lähellä joko kokoomusta tai vihreitä ja vasemmistoliittoa.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

Viimeisimpänä esimerkkinä oli kaupunkiympäristölautakunnan äänestys kiistellystä Lapinlahden tunnelista, jota Eveliina Heinäluoma lautakunnassa kannatti.

Sen sijaan toinen SDP:n edustaja lautakunnassa, nyt vaaleissa valtuustosta pudonnut Sami Kuusela, vastusti tunnelia yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

Helsingissä pormestari ja apulaispormestarit tulee valita valtuutettujen tai varavaltuutettujen joukosta. Niin sanotusta pystymetsästä valintaa ei siis sentään tehdä.

AVAINSANAT

”Ei tässä mitään poliittista diiliä ollut. Ei todellakaan” – Kokoomuksella ja perussuomalaisilla erilaiset selitykset Lehtosen valinnalle

Puheenjohtaja Mira Nieminen (ps.) tiedotustilaisuudessa Kelan valtuutettujen kokouksen jälkeen eduskunnassa Helsingissä 29. huhtikuuta.

HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen valittiin tiistaina Kelan pääjohtajaksi monitulkintaisten vaiheiden jälkeen. Kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetut kertoivat Lehtosen valintaan johtaneista käänteistä toisistaan poikkeavan version.

Valinnasta päätti tänään alkuillasta Kelan valtuusto, jossa Lehtosta kannattaneilla kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajilla on enemmistö. Kaikki opposition edustajat äänestivät Kelan hallituksen esityksen mukaisesti Melan johtajaa Heli Backmania, joten äänestys päättyi Lehtosen hyväksi 7-5.

ALKUJAAN kokoomuksen kerrottiin ajavan tehtävään työministerin tehtävät pian jättävää Arto Satosta mutta valinnan poliittisuudesta noussut julkinen meteli huononsi Satosen osakkeita ja siirsi samalla Kelan valtuuston ratkaisevan kokouksen alue- ja kuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Lehtonen oli viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen ehdokas. Kokoomuslaisuutensa lisäksi Lehtosta pidetään myös Satosta pätevämpänä, joten Kelan valtuuston puheenjohtaja Mira Nieminen (ps.) esitti tiistain kokouksessa pääjohtajaksi Lehtosta. Esitystä kannatti kokoomuksen Sari Sarkomaa.

Lehdistötilaisuudessaan pääjohtajavalinnan jälkeen valtuuston puheenjohtaja Nieminen kertoi, että kokoomuslaiset ja perussuomalaiset olivat sopineet Lehtosen valinnasta eilen maanantaina. Samalla Nieminen sanoi ajaneensa itse tehtävään Lehtosta koko ajan. Nieminen kiisti, että valintaprosessissa olisi ollut esimerkiksi kunta- ja aluevaaleihin tai Arto Satoseen liittyvää erityisyyttä.

NIEMISELTÄ kysyttiin miten ja missä vaiheessa kokoomus ja perussuomalaiset päättivät ajaa Kelan johtoon Lehtosta.

– Tästä päätettiin, keskusteltiin eilen, Nieminen sanoi.

– Kävimme molemmat puolueissamme ja ryhmissämme keskustelut ja tulimme siihen tulokseen, että meillä on yhteneväinen näkemys Lehtosesta, hän täsmensi.

Kun kokoomuksen valtuutettu, kansanedustaja Mia Laiho saapui hieman myöhemmin kommentoimaan Lehtosen valintaa medialle, hän ei tuntunut tietävän mitään Niemisen mainitsemista keskusteluista. Laiho korosti, ettei kokoomus ollut lukinnut ehdokastaan ennen tämänpäiväistä äänestystä.

– Emme olleet tehneet mitään henkilövalintoja ennen tätä kokousta myöskään puolueen sisällä. Meille on annettu tässä ihan oma päätäntävalta eli puoluejohto ei ole meitä tässä ohjannut, Laiho sanoi.

LAIHO ei halunnut ottaa kantaa siihen miten perussuomalaiset päätyivät Lehtosen kannalle.

– En ole itse ainakaan ollut missään keskusteluissa perussuomalaisten kanssa. Ainoa mikä keskustelu, jonka itse olen käynyt on käyty kokoomuksen sisällä.

Kokoomuslaisen Lehtosen valinta kokoomusjohtoisen hallituksen kansanedustajien äänillä Kelan pääjohtajaksi ei Laihon mukaan myöskään perustunut poliittiseen sopimukseen.

– Ei tässä mitään poliittista diiliä ollut. Ei todellakaan. Tässä on valittu tehtävään paras hakija nyt näillä tiedoilla mikä meillä tällä hetkellä hakijoista oli ja mitä kokonaisarvioiden perusteella on saatu.

Mutta oli kuitenkin hallituspuolueiden diili?

– Ei tässä ollut mitään diiliä. Me emme ole sopineet ainakaan kokoomus ei ole sopinut tässä nyt mitään diiliä.

Laiho myös kiisti, että Lehtosen eduskuntavaaliehdokkuus olisi vaikuttanut kokoomuksen päätökseen tukea häntä pääjohtajaksi.

– Hänen poliittinen taustansa ei ollut tässä missään roolissa. Kyllä hän ihan omilla ansioillaan ja omalla taustallaan, kokemuksellaan on tähän tehtävään valittu.

AVAINSANAT

HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen on valittu Kelan johtoon – Oppositio arvostelee keskustelun ja yhteistyön puutetta

Perussuomalaiset ja kokoomusvaltuutetut ajoivat Kelan uudeksi pääjohtajaksi HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosen.

Kelan uudeksi pääjohtajaksi on valittu äänin 7-5 HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen. Valinnan takana oli hallituspuolueiden sopimus. Lehtonen oli kokoomuksen ehdokas viime eduskuntavaaleissa, muttei tullut valituksi.

Lehtonen sai taakseen seitsemän Kelan 12 valtuutetusta eli hallituspuolueiden edustajat. Lehtosta esittivät virkaan perussuomalaiset valtuutetut, joita kokoomuksen edustajat tukivat.

– Äänestystuloksella 7-5 Lasse Lehtonen on valittu Kelan uudeksi pääjohtajaksi. Valintaa puoltavat laaja kotimaiset ja kansainväliset kokemus, näytöt muutosjohtamisesta ja kokonaiskuvan hallinta. Odotamme häneltä myös valmiutta isoihin muutoksiin ja uusiin mahdollisuuksiin, joita Kelalle haetaan, kommentoi valtuuston puheenjohtaja Mira Nieminen (ps.).

Pääjohtajasta päättävät Kelan valtuutetut, jotka ovat kansanedustajia. Kokoomuksella ja perussuomalaisilla on yhteensä seitsemän valtuutettua ja oppositiopuolueista SDP:llä, keskustalla ja vihreillä yhteensä viisi valtuutettua.

Nieminen esitti johtajaksi Lehtosta sen jälkeen, kun kokoomus ja perussuomalaiset olivat sopineet asiasta eilen maanantaina. Kyseessä on siis hallituspuolueiden poliittinen sopimus.

SDP:N ja muiden oppositionpuolueiden edustajat moittivat hallitusta ennen kokousta siitä, ettei pitkittyneessä ja sekavassa valintaprosessissa edes yritetty ylittää hallitus-oppositiorajoja.

– Mitään tällaista keskustelua parhaasta nimestä tehtävään ei missään vaiheessa ole päästy käymään. Kela on kuitenkin parlamentaarisesti johdettu ja eduskunnan alainen laitos, kuten esimerkiksi Yleisradiokin. Uskon, että asiasta on syntynyt tällainen mylläkkä osin juuri aidon keskustelun puutteen takia, Antti Kurvinen (kesk.) sanoi.

Ennakkoon varmana pidetty kokoomuksen ehdokkaan, ex-työministeri Arto Satosen valinta alkoi näyttää hallituksen silmissä kiusallisen selvästi poliittiselta virkanimitykseltä, kun Kelan hallitus tuki Heli Backmania äänin 8-1 ja julkisuudessa alettiin esittää kysymyksiä Satosen kompetenssinsa ja kokemuksesta tehtävään.

Perussuomalaisten Nieminen piti valintaprosessia ”täysin normaalina, vaikka se venyi ja pitkittyi erinäisistä syistä” ja kiisti, että valinnassa olisi ”mitään poliittista”. Sen sijaan hän moitti asiasta käytyä julkista keskustelua.

– Luottamuksellisia tietoja ei saisi levitellä mediassa, jos haluamme jatkossakin hyviä hakijoita, Nieminen lausui.

DEMARIVALTUUTETUISTA Ilmari Nurminen otti ennalta selvimmin kantaa siihen, että valituksi tulisi Kelan hallituksen ehdokas Backman.

– Pitäisin aika erikoisena, jos tähän prosessiin tuotaisiin vielä jotain mustia hevosia. En arvostele kenenkään pätevyyttä, mutta kyllä minusta Kelan hallituksen arvio on paras selkänoja tälle valinnalle, Nurminen muotoili ennen valintaa.

Myös demarien Matias Mäkynen kommentoi, että vaikka poliittinen tausta ei saa olla rasite, sen ei pitäisi liioin antaa ”ohituskaistaa” muuten pätevämpien ehdokkaiden ohi.

– Heli Backman olisi ollut meidän valintamme, mutta hallituspuolueilla oli omat syynsä valita Lasse Lehtonen. Valinta politisoitui, eikä mitään aitoa halua parlamentaariseen keskusteluun ollut. Opposition edustajille ei missään vaiheessa kerrottu mitään, vaan asia tuotiin kuin valmiiksi päätettynä nyt esiin, Mäkynen sanoi.

Mäkynen arvioi, että Lehtosen valinnan ratkaisi raskaan vaalitappion kokeneiden perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran (ps.) tuen vetäminen pois Arto Satoselta.

– Ja onhan se laisensa signaali, ettei riippumattomien asiantuntijoiden, tässä tapauksessa Kelan hallituksen, näkemys paina valinnoissa.

Juttua muokattu ti 29.4. klo 17.43: lisätty varmistunut tieto Lehtosen valinnasta, äänijakaumasta sekä Mira Niemisen ja Matias Mäkysen kommentit.

 

 

 

 

 

AVAINSANAT

Vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen tekeminen pakolliseksi, kansanedustaja vaatii – ”Lisäisi läpinäkyvyyttä”

Kuntavaalien vaalimainoksia Helsingissä keväällä 2025.

Kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.) vaatii, että vaalirahoituksen ennakkoilmoituksesta tehdään pakollinen. Harjanteen mielestä se lisäisi läpinäkyvyyttä ja vahvistaisi demokratiaa.

Vaalirahoituksen ilmoittaminen ennakkoon on vaaleissa ehdolla oleville vapaaehtoista. Harjanne huomauttaa, että vain murto-osa tekee ilmoituksen. Harjanteen mielestä äänestäjät jäävät siksi vaille olennaista tietoa ehdokkaan taloudellisista tukijoista ja sitoumuksista ennen äänestyspäätöksen tekemistä.

– Ennakkoilmoituksen tekeminen pakolliseksi ennen vaalipäivää vahvistaisi vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä ja voisi ehkäistä mahdollisia väärinkäytöksiä. Merkittävä osa vaalirahoituksesta on ehdokkailla tiedossa ja kerättynä jo ennen vaaleja, joten ennakkoilmoituksen antaminen on paitsi mahdollista, myös perusteltua, Harjanne sanoo tiedotteessa.

Harjanne nostaa esiin, että esimerkiksi kevään kuntavaaleissa puolueiden välillä oli merkittäviä eroja siinä, kuinka suuri osuus ehdolla olleista oli tehnyt ennakkoilmoituksen. Vihreillä sen tekemistä edellytetään ehdokassopimuksessa.

– On ymmärrettävää, että ennakkoilmoituksen ja vaalien jälkeen annettavan ilmoituksen välillä voi olla eroja, mutta tästä huolimatta etukäteinen tietoa rahoituksen kokoluokasta ja pääasiallisista lähteistä on tärkeä osa avoimuutta, Harjanne perustelee.

AVAINSANAT