VALIKKO

Rakentaminen on suuri saastuttaja – mutta näin monilla keinoilla sitäkin voi tehdä paljon puhtaammin

  • Häme
  • 21.02.2025
  • 18:01
  • (Päivitetty: 21.02. 18:08)

Rakentamista ei tarvitse tehdä vanhaan tapaan raaka-aineita ja energiaa tuhlaavasti. Aletaan tehdä rakennuksia samalla tavalla kuin muitakin tuotteita: elinkaarta miettien, joustavuutta suosien ja loppukierrätyskin muistaen.

Maapallomme on ajautumassa kohti tilannetta, jossa saastuttamisen kelkkaa ei voida enää kääntää ja ponnistelumme puhtaampaa tulevaisuutta varten ovat turhia – näin usein kuulee väitettävän.

Vai onko näin? Mitä jos kuitenkin olisi jotain tehtävissä? Voisimmeko kehittämällä ja kehittymällä saada aikaiseksi puhtaan tai lähes saasteettoman rakennuksen?

Hämeen ammattikorkeakoululla olisi paikka ruveta tarjoamaan lisäkoulutusta tai kehittää kokonaan uusi opiskelukokonaisuus vihreän rakentamisen osa-alueelle.

Hiilineutraali rakennusala on verrattain tuore ajatus. Vähähiilisestä rakentamisesta onkin saatavilla varsin niukasti hyvää koulutusta, päteviä ammattilaisia tai ylipäänsä relevanttia tietoa.

On välttämätöntä saada uudenlaista osaamista rakennusalalle, jotta hiilineutraalisuustavoitteet voitaisiin saavuttaa ja saada turvattua tulevaisuus myös lapsillemme ja lastemme lapsille tällä pallolla.

Hiilineutraali rakennusala on verrattain tuore ajatus.

Tämä ei tule olemaan rahallisesti halvin, mutta se on taatusti ainoa vaihtoehto. Tämä ei myöskään tule tapahtumaan yhdessä yössä, mutta toivottavasti seuraavat vuosikymmenet tekevät meille mahdottomasta mahdollisen.

Kestävä kehitys tarkoittaa elämistä ja olemista maapallon kantokyvyn rajoissa. Jos jossain käytetään resursseja, pitää niitä toisaalla tulla lisää.

Kestävässä kehityksessä nivoutuu yhteen taloudelliset intressit, ihmisarvon periaatteet ja näkökulmat elinvoimaisten ekosysteemien pärjäämisestä. Tulisi ajatella siten että maapallo jää hieman parempaan jamaan ihmisen täältä lähtiessä, kuin tänne syntyessä.

Kestämättömän kehityksen vähentäminen ja niin sanottu viherpesu ja ekotehokkuus toimivat vain lyhyen aikavälin korjaavina toimenpiteinä.

Rakenteellinen muutos pitää löytyä syvemmältä toimintatavoista ja ajatusmalleista.

RAKENTAMINEN ja sen johdannaisvaikutukset ovat yksi suurimmista saastuttajista. Mitä voimme tehdä? Kieltää tai vähentää rakentamista?

Yleensä isoja saastuttamisen aloja suitsitaan kielloilla ja määräyksillä. Voidaan kuitenkin kääntää ajatusmaailma toisin päin. Jos ala saastuttaa paljon, siinä on samalla myös paljon potentiaalia kehittyä vähemmän saastuttavaksi alaksi.

Tarvitaan rivakkaa muutoshalua koko rakennusalalla, koska nykyiset tavat toimia kuluttavat kestämättömän määrän raaka-aineita ja energiaa.

Tällaisen kestävän kehityksen suunnan mahdollistaa niin sanottu elinkaariajattelu, jossa kaikki rakennuksen vaiheet, aina suunnittelusta materiaalien valmistamiseen, rakentamiseen, käyttöön ja rakennuksen elinkaaren lopussa myös sen purkamiseen on ennalta suunniteltu mahdollisimman vähäpäästöisesti.

Nykyään jos ostat matkapuhelimen, on varmaa, että jokaisella komponentilla ja osalla on oma numeronsa ja sitä kautta materiaali-, ja valmistetiedot. Nykyään puhelimen tullessa matkansa päähän, se pystytään kierrättämään lähes sataprosenttisesti.

Samaan voitaisiin pyrkiä myös rakennusalalla.

KUN TIEDETÄÄN rakennuksen kaikki materiaalit, niiden tarkat määrät sekä aineosat voitaisiin paremmin suunnitella rakennuksen kierrätys ja sen osien uudelleen käyttö elinkaaren lopussa. Näin voitaisiin välttää turhaa resurssien käyttämistä ja jopa tuhlaamista.

Suunnitteluvaiheessa voidaan vielä miettiä tilojen muuntojoustavuutta ja mahdollisia yhteiskäyttömahdollisuuksia.

Silloin saadaan rakennuksen käyttöikää lisättyä ja käyttöastetta korotettua, minkä johdannaisvaikutukset tarkoittavat vähemmän uusien tilojen rakentamista, ja täten pienempää hiilijalanjälkeä.

Kirjoittaja on forssalainen rakennusmestari (AMK),
Tyykikylän Demarit Ry:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuuston ja yhdyskuntalautakunnan jäsen sekä kuntavaaliehdokas

AVAINSANAT

Puhtaampi rakentaminen syntyy paremmalla harkinnalla – myös turhaa purkuintoa välttäen

  • Häme
  • 18.03.2025
  • 14:13
  • (Päivitetty: 18.03. 9:20)

Rakennusalalla hiilineutraaliuteen on vielä matkaa, mutta joustavalla vanhan rakennuskannan uudelleenkäytölläkin päästään jo paljon järkevämpään lopputulokseen kuin automaattisella uuden rakentamisella.

Hiilineutraalisuus tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa. Tämä on tärkeää, koska sitoutumaton hiilidioksidi jää ilmakehään ja voimistaa kasvihuoneilmiötä, jolloin maapallon lämpötila nousee.

Tämä aiheuttaa esimerkiksi jäätiköiden sulamista ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä.

RAKENTAMINEN ja alan teollisuus ovat ihmisille välttämättömiä, mutta samalla ne ovat myös yksi suurimmista saastuttajista maapallollamme. Betoni- ja teräsvalmistusta voitaisiin kutsua jopa hiilidioksiditehtaiksi.

Onkin siis erittäin tärkeää alkaa etsiä rakentamiselle ja rakennusosien tuottamiselle uusia vähähiilisiä vaihtoehtoja ja tapoja.

Rakentamista ohjaavat lait, määräykset, kaavoitus ja rakentamistapaohjeistukset. Näitä työkaluja muokkaamalla voidaan ohjata rakentamista enemmän hiilineutraalisuutta kohti.

Koska vähähiilinen rakentaminen on kalliimpaa ja markkinatalous ei ainakaan vielä toimi siinä kannustavasti, tulisi valtion ohjata sitä keppien ja porkkanoiden sopivalla suhteella.

Toivottavasti tulevaisuudessa vähähiilisestä rakentamisesta on tulossa automaattisesti oletusarvo. Silloin kuntienkaan kilpailutuksissa ei enää ole vaakakupissa päästöt ja raha, vaan voidaan keskittyä puhtaasti rakentamiseen ja puhtaaseen rakentamiseen.

Korjausrakentamisen päästöt syntyvät uusien ja vaihdettavien rakenneosien ja
materiaalien tuottamisesta, ja toki myös niiden kuljettamisesta kohteeseen.

Päästöjä syntyy myös, kun vanhoihin kierrätettäviin rakenneosiin sidottu hiili vapautuu, kun ne joutuvat energialaitoksiin poltettavaksi.

Vanhan rakennuksen energiatehokkuutta parantamalla voidaan rakennuksen hiilikuormaa vähentää helposti ja luontevasti muiden restaurointi- ja korjaustöiden ohessa.

Jos rakennuksen lämmitysmuoto vaihdetaan esimerkiksi maalämpöön ja asennetaan aurinkopaneeleita, koko talon käyttöikä pitenee ja elinkaaren hiilijalanjälki pienenee.

PURKAMINENKIN aiheuttaa erilaisia päästöjä, joten siksi sitäkään ei pidä tehdä harkitsematta.

Olemassa olevien rakennusten korjaaminen, huolto ja käyttötapamuutosten mahdollistaminen voi vähentää rakentamisen hiilijalanjälkeä.

Suomessakin on valtava määrä tyhjilleen jäänyttä rakennuskantaa, joka hoitamattomana vain ränsistyy. Tämän potentiaalia tulisi tutkia ja miettiä paremmin.

Suomi on laaja maa ja emme tietenkään voi siirtää tuotantoa ja asumista aina tyhjien talojen luo.

Mutta voisimme miettiä, miten saisimme hyödynnettyä näiden rakennusten rakenteita ja materiaaleja, kun rakentamisen tarve kuitenkin on olemassa ja tulee lisääntymään varsinkin kasvukeskuksissa.

Rakenneosien uudelleenkäyttöä tulisi helpottaa. Luonnonvaroja ja resursseja on jo käytetty talojen raaka-aineiksi, joten olisi hölmöläisen hommaa vaan nakata käyttökelpoiset osat energiajätteeksi.

Kirjoittaja on rakennusmestari (AMK), Tyykikylän Demarit ry:n puheenjohtaja, kaupunginvaltuuston ja yhdyskuntalautakunnan jäsen sekä kuntavaaliehdokas.

AVAINSANAT

Kriisinsietokyky syntyy kunnissakin ihmisten tekemisistä, varautumisesta ja vastuunkannosta

Edesmennyt presidentti Martti Ahtisaari sai vuonna 2008 Nobelin rauhanpalkinnon. Puheessaan hän totesi, että sodat ja kriisit eivät ole väistämättömiä, ne johtuvat ihmisten toiminnasta – ja ihmiset myös voivat estää niitä.

Joka aamu, kun herää, joutuu pelkäämään sitä, mitä pelottavaa Donald Trump on ehtinyt sanoa sillä välin, kun Suomen kansa on nukkunut ja nähnyt unta paremmasta huomisesta. Nyt voi sanoa kaikille niille, jotka olivat sitä mieltä, ettei sillä ole niin väliä, kuka Yhdysvaltoja johtaa, että on sillä väliä.

Vasta kuukausi Trumpin valtakaudesta on mennyt ja tusina erilaista maailmaa mullistavaa huononnusta, ja epätasa-arvoon suistavaa päätöstä on tapahtunut presidentin allekirjoituksilla.

Lännen ja idän jakolinjat eivät enää ole voimassa. Siksi näinä aikoina on vaikea kirjoittaa mitään, etteivät ajatukset kuulostaisi lattealta, jargonilta tai itsestäänselvyyksien toistolta.

Elämme aikaa, jossa lähes kaikkia päätöksiä voidaan perustella turvallisuudella.

YHTEISKUNNAN koossa pysymiseksi tarvitaan henkistä kriisinsietokykyä eli resilienssiä, mutta miten sitä voi rakentaa jo käynnissä olevien kriisien keskellä?

Tämän päivän parikymppisten nuorten koko aikuisikä on ollut matkaa poikkeustilasta toiseen: on ollut pandemiaa, sotaa ja talouskriisiä.

Resilienssiä tarvitaan siti kaikissa ikäluokissa, sillä se on tärkeä elementti yhteiskunnan koossa pysymiselle ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle.

Yksilöt ovat yhteiskunnan turvallisuuden avaintoimijoita. Meillä kaikilla on perustuslaillinen oikeus turvallisuuteen, mutta myös velvollisuus toimia kykyjemme mukaisesti turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta vahvistavalla tavalla osana yhteisöjä ja yhteiskuntaa.

Yksilöiden toimintakyky sekä turvallisuutta vahvistavat tiedot, taidot ja asenne muodostavat yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden perustan. Ihmisten keskinäinen luottamus on keskeinen yhteiskuntaa koossa pitävä tekijä.

ON SELVÄÄ, että nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomen ja Euroopan kokonaisturvallisuus on pidettävä keskiössä.

Varautumisella vähennetään uhkien toteutumisen todennäköisyyttä ja edistetään yhteiskunnan valmiutta kohdata niitä. Valmiuslaki edellyttää, että jokaisella kunnalla on oltava jonkinlainen valmiussuunnitelma poikkeusoloja varten.

Ehdotankin, että Kanta-Hämeessä palkattaisiin kunnille yhteinen varautumissuunnittelija.

Monissa kunnissa ja kaupungeissa kuntien johtajat ovat oman toimensa ohella huolehtineet valmiuslain kirjauksen toteuttamisesta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, hybridivaikuttaminen ja laajat sähkökatkot ovat nostaneet kuntien kiinnostusta poikkeusoloihin varautumiseen.

Enää ei varautumissuunnitelmia pidä tehdä oman toimen ohella, vasemmalla kädellä, koska kuntalaisten arjen pitää sujua, vaikka olosuhteet myllertäisivät. Lääkkeitä, terveydenhoitoa, vettä, ruokaa ja lämpöä pitää olla tarjolla kriiseissäkin.

Kokonaisturvallisuutta ajatellen ehdotankin, että Kanta-Hämeessä palkattaisiin kunnille yhteinen varautumissuunnittelija, joka valmistelisi hyvinvointialueemme kunnille konkreettiset suunnitelmat kriisitilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseksi.

Kirjoittaja on aluevaltuutettu (SDP), Forssan kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja sekä alue- ja kuntavaaliehdokas.

AVAINSANAT

Vapaaehtoistoiminta lisää hyvinvointia – uhkana hallituksen leikkaukset

  • Häme
  • 17.10.2024
  • 18:00
  • (Päivitetty: 17.10. 16:18)

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan tehtävä. Tavoitteena on lisätä kuntalaisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä, sekä ehkäistä sairauksia ja syrjäytymistä.

Hyvinvointia ja terveyttä edistetään kaikilla kunnan toimialoilla, jolloin on mahdollista parantaa kuntalaisten elämänlaatua, lisätä työllisyyttä ja tuottavuutta sekä hillitä sosiaalisten ongelmien ja eriarvoisuuden kasvua. Tässä tärkeänä tukena kunnissa ovat kansalaisjärjestöt ja niiden tekemä vapaaehtoistyö.

Valitettavasti maan hallituksen leikkaustoimenpiteet kohdistuvat myös järjestöihin. Lisäksi kuntatalouden heikot näkymät ja kuntien säästötoimet heikentävät järjestöjen mahdollisuuksia toimia.

Kunnilla ei pitäisi olla varaa leikata sellaisista palveluista, jossa esimerkiksi ikäihmiset viihtyvät, saavat virikkeitä arkeen ja jotka lisäävät heidän hyvinvointiaan. Sitähän sanotaan, että yksi euro vapaaehtoistyöhön tuo tutkitusti usean euron takaisin.

VAPAAEHTOISTOIMINTAA Suomessa on tutkittu ja uusin tutkimus on tältä vuodelta. Tutkimuksen tuloksissa kerrotaan, että suomalaisista vajaa puolet on osallistunut vapaaehtoistoimintaan ja sitä on tehty edellisen vuoden aikana eniten ikäihmisten parissa. Järjestöt mahdollistavat vapaaehtoistoiminnan hyvinvointivaikutukset vapaaehtoisille. Vapaaehtoistoiminta lisää tutkitusti sitä tekevien hyvinvointia.

Kyselyyn vastanneista vapaaehtoistoimintaan osallistuneista 63 prosenttia kertoi vapaaehtoistoimintaan osallistumisen vaikuttaneen myönteisesti elämäänsä. Lähes kaksi kolmasosaa vapaaehtoistoimintaan osallistuneista (64 prosenttia) on toiminut jonkin yhteisön organisoimana. Ja mikä parasta, vapaaehtoisista hyvää saa myös järjestö jäsenineen.

Kannustan hakemaan itselle sopivaa vapaaehtoistyötä.

Kansalaisareena.fi määrittelee vapaaehtoistyötä seuraavasti:

”Vapaaehtoisuus on toimimista tärkeäksi koetun asian puolesta. Vapaaehtoisena ihminen voi toimia tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin tai hyödyntää jotain erityisosaamistaan.

Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka tahansa iästä, asuinpaikasta, sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta omien kykyjensä, aikataulujensa ja voimavarojensa mukaan. Palveluissa vapaaehtoistoiminta ei korvaa ammattityötä, vaan vapaaehtoiset tuovat omannäköisensä lisän toimintaan.

Vapaaehtoistoiminta on hyvin arvokasta yksilöille ja yhteiskunnalle. Ilman vapaaehtoistoimintaa ei synny sitä vahvaa yhteiskunnallista luottamusta ja sosiaalista pääomaa, joka on myös yhteiskunnan taloudellisen kehityksen perusta.”

Jos olet kohta työelämästä eläkkeelle siirtyvä, työttömänä oleva tai muuten vain yksinäinen ja virikkeitä kaipaava henkilö, niin kannustan hakemaan itselle sopivaa vapaaehtoistyötä.

Auttamalla toisiamme voimme rakentaa turvallisen arjen kaikille!

Kirjoittaja on Forssan kaupunginvaltuutettu (sd), hyvinvointi- ja työllisyyslautakunnan jäsen.

AVAINSANAT

Lasten kiinnostus liikkumiseen lähtee kotoa

  • Häme
  • 25.09.2024
  • 13:00
  • (Päivitetty: 25.09. 16:01)

Liikunta tärkeä osa elämää. Kunnissa olisi tärkeää luoda liikkumiseen kannustava positiivinen ilmapiiri, jotta jokaisen on mahdollista löytää itselleen mieluisa tapa liikkua.

Mielestäni tähän auttaisi se, että hyötyliikunnan tärkeyttä korostettaisiin entistä enemmän. Olen itse oppinut liikunnallisen elämäntavan, kun olen auttanut erilaisissa töissä vanhempieni metsäpalstalla. Isäni kanssa on purettu puukuormia ja keväisin olemme työskennelleet urakalla puutalkoiden parissa.

Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo lapsena. Kun vanhemmat kannustavat omalla esimerkillään lapsia liikkumaan, antavat he samalla lapsille vahvan pääoman pärjätä elämässä eteenpäin. Retki lähimetsään, yhteinen polkupyörälenkki tai iltakävely kauppaan ovat kaikki tärkeitä arjen liikuntamuotoja.

Meistä lähes jokainen on lapsena kävellyt tai ajanut polkupyörällä kouluun. Tämä terveellinen tapa kuitenkin unohtuu helposti aikuisena. Siksi onkin erittäin tärkeää kannustaa ihmisiä liikkumaan mahdollisuuksien mukaan myös työmatkoja muilla kuin moottoriajoneuvoilla.

KUNTIEN palveluita kehitettäessä olisikin tärkeää miettiä liikuntapaikkojen suunnittelu niin, että ne on helppo ottaa osaksi arkiliikuntaa.

Pysytään liikkeessä!

Kirjoittaja on forssalaisen Tyykikylän Demareiden johtokunnan jäsen

 

AVAINSANAT

Perinnerakentaminen kunniaan – vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia

Massiivirakenteessa, kuten hirsiseinässä, yksi rakennekerros huolehtii kaikista rakenteen keskeisistä tehtävistä.
  • Häme
  • 13.09.2024
  • 16:00
  • (Päivitetty: 13.09. 16:13)

Suomessa on vaikka millä mitalla yli sata vuotta vanhoja taloja, jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa ja asuttuina. Ne ovat ehjiä ja toimivia, terveellisiä ja kestäviä. Perinteisiä rakennustapoja olisikin syytä suosia enemmän myös nykyrakentamisessa.

Seppo Mölsä kertoo legendaariseksikin kutsutussa artikkelissaan Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä (Rakennuslehti 2016) miten Suomessa on tutkimusten mukaan home- ja kosteusongelmia 55 prosentissa 1950-1980 rakennetuista taloista. Ne ovat täynnä huonoa ilmanvaihtoa, rakenteellisia virheitä ja sisäilmaongelmia. Toki kaikenlaisessa rakentamisessa voidaan virheellisellä rakentamisella tai korjaamisella altistaa rakennukset riskeille ja ongelmille, mutta miten saisimme kansakuntana siirrettyä vanhat viisaudet nykypäivän rakentamiseen?

Nykyään rakennusteollisuudessa kestävien ja ekologisten ratkaisujen merkitys korostuu entisestään, kun pyritään vastaamaan ympäristöhaasteisiin ja edistämään kestävää kehitystä. Tässä kontekstissa perinnerakentaminen nousee esiin houkuttelevana vaihtoehtona, joka yhdistää perinteisen osaamisen ja nykyaikaisen tarpeen.

Perinteisten rakennustapojen käyttömahdollisuuksia tulisi edistää ja suosia nykyrakentamisessa enemmän. Toivottavasti uusi rakennuslaki huomioi paremmin sen mahdollisuudet niin rakenneosien kierrätyksessä kuin uudisrakentamisen tavoissa. Perinteiset rakenteet ovat käytön aikanakin energiatehokkaampia kuin mitä laskelmat osoittavat, sillä perinnerakenteiden toimivuutta on vaikea mallintaa aukottomasti.

SANOTAAN, että vanha konsti on parempi, kuin pussillinen uusia ja massiivirakenne on juuri yksi niistä konsteista. Oikein rakennettuna ja ylläpidettynä massiivirakenne voi olla sekä ekologinen, energiatehokas että edullinen. Massiivirakenne on sellainen rakenne, jossa yksi yhtenäinen rakennekerros huolehtii kaikista rakenteen keskeisistä tehtävistä (kantava rakenne, ulko-, ja sisäpinta, lämmöneristys).

Museoviraston sanasto määrittelee massiivirakenteen siten, että kaikki rakennusosat kantavat kuormitusta. Massiivirakenteita ovat esimerkiksi lamasalvosrakenne eli hirsiseinä sekä paikalla muurattu täystiiliseinä. Massiivirakenne on ymmärrettävä, vikasietoinen, toipumiskykyinen ja helposti korjattava. Sen rakennusfysikaalinen toiminta on selkeää ja varmaa. Massiivirakenne pystyy varaamaan lämpöä, se on esteettisesti kaunis ja sopii siis myös suomalaisen silmään ja maisemaan.

Tuijottamalla rakenteen pelkkää U-arvoa tai nopeaa toteutusta ei saada koko rakenteen todellisia taloudellisuuden ja ekologisuuden mittareita esiin. Perinteiset rakennusmateriaalit ovat usein lähellä tuotettuja ja niiden valmistaminen kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja huomattavasti vähemmän, kuin nykyaikaiset metodit.

Toivoisin suuresti, että nykypäivän uudisrakentamisessa annettaisiin paremmat mahdollisuudet erilaisille perinnerakentamisen tavoille ja materiaaleille. Niitä edelleen kehittämällä voimme tulevaisuudessa rakentaa Suomessa rakennuksia, jotka ovat parempia ja kestävämpiä, kuin koskaan aiemmin.

Kirjoittaja on Tyykikylän Demarit ry:n puheenjohtaja ja rakennusmestari (AMK).

AVAINSANAT