VALIKKO

Professori suojaisi VM:n vaikutusarviot poliittiselta vaikuttamiselta – ”Poikkeuksellisten kansliapäälliköiden aika on ehkä ohi”

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ja pääministeri Petteri Orpo (kok.) hallituksen kehysriihineuvotteluiden tiedotustilaisuudessa Helsingissä 23. huhtikuuta.

Julkistalouden professorin Roope Uusitalon mukaan valtiovarainministeriössä (VM) virkamiestyönä tehtävät vaikutusarviot pitäisi suojata poliittiselta vaikuttamiselta. Hän perustaa arvionsa erityisesti hallituksen puoliväliriihen taustamuistioihin.

Uusitalo esitti vaikutusarvioita suojaavaa palomuuria ensimmäisen kerran Suomen Kuvalehden kolumnissaan 9.5.

– Palomuuri mikä on VM:n ennusteiden ympärillä, on tällä hetkellä vähän väärässä paikassa. Paljon kriittisempi palomuurin tarve liittyy valtiovarainministeriön arvioihin politiikan vaikutuksista, Uusitalo kommentoi Demokraatille.

Hän kiinnittää huomionsa Petteri Orpon (kok.) hallituksen puoliväliriihen päätösten vaikutusarvioihin. Uusitalo viittaa erityisesti arvioihin yhteisöveron alennuksen vaikutuksista. Hallitus päätti riihessä alentaa yhteisöveroa kahdella prosenttiyksilöllä 18 prosenttiin.

TAUSTAMUISTIOSSAAN VM arvioi veronalennuksen maksavan itsensä pitkällä aikavälillä takaisin 60 prosenttisesti esimerkiksi kasvavien investointien ja kiihtyvän kasvun vuoksi. VM korjasi sanamuotoa ja poisti viittaukset itserahoittavuuteen. Tämän jälkeen Yle uutisoi ministeriön arvion poikkeavan olennaisesti sen taustana olevasta tutkimuksesta.

– Olen todennut, että se vaikutusarvio oli kummallinen. Mutta sitä, millä tavalla siitä tuli kummallinen, en tietenkään tiedä, Uusitalo sanoo.

VM:n johtopäätökset poikkesivat Uusitalon mukaan paitsi taustana käytetyistä tutkimuksista myös ministeriön omien aikaisempien muistioiden johtopäätöksistä.

ERIKOISENA piirteenä puoliväliriihen päätösten virkamiesarvioissa on pidetty myös oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteista tuttuja dynaamisia vaikutuksia, joita on perinteisesti katsottu olevan paitsi vero- myös menomuutoksilla.

– VM:n roolina on tässä kohtaa ollut yleensä olla konservatiivinen taho, joka ei ole halunnut liittää omiin laskelmiinsa kovin paljon yleistä toiveikkuutta. Ne ovat olleet pikemminkin varovaisen konservatiivisia. Siinä suhteessa viimeiset arviot poikkeavat linjasta. Niitä ei voi kutsua ainakaan varovaisen konservatiivisiksi eikä läpinäkyviksi.

– Esimerkiksi työttömyysturvan leikkausten vaikutuksista voidaan olla montaa mieltä, mutta niitä koskevissa vaikutusarvioissa on hyvin dokumentoitu se, miten ja millä perusteella arviot on tehty. Vaikka voidaan olla eri mieltä ovatko vaikutukset niin suuria kuin on ennustettu, niin ainakin arviot on tehty hyvin läpinäkyvällä ja huolellisella tavalla.

MAHDOLLINEN palomuuri ei Uusitalon mukaan voisi käytännössä tarkoittaa vaikutusarvioiden siirtämistä kokonaan ministeriön ulkopuolelle.

– Politiikan valmisteluun tullaan aina tarvitsemaan valmistelua ministeriön sisällä ja voimme suhtautua siihen kahdella tavalla. Yksi on se, että kaikki poliittisesti johdetun ministeriön sisällä tehty valmistelu on poliittista valmistelua. Toinen tapa olisi varmistaa se, että jos siellä tehdään virkamiesarvioita, niin niiden asema olisi mahdollisimman riippumaton.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi talousennusteet tehdään monissa maissa ministeriön ulkopuolella.

– Mutta kun valmistelun tueksi tarvitaan vuoropuhelua, sitä on vaikea siirtää kokonaan ministeriöstä pois. On vaikeaa arvioida toteutuuko ennusteen riippumattomuus tällä hetkellä, kun se tehdään ministeriön sisällä mutta sille on luotu säännöksillä sellainen asema, jolla riippumattomuus turvataan.

– Jotakin tämän henkistä minulla oli (SK:n kolumnissa) mielessä. Ideaalisti tässä riittäisi se, että ministeriön virkamiehillä on niin jäykkä selkäranka, että ne eivät kuuntele poliittista ohjausta vaikka sellaista olisi tarjolla. Tämän tukemiseksi voisi olla paikallaan, jos olisi myös muodollinen tuki.

UUSITALO muistuttaa, että valtiovarainministeriöllä on historiallisesti ollut Raimo Sailaksen kaltaisia vahvoja kansliapäälliköitä.

– Heitä ei ole epäilty liiallisesti poliitikkojen kuuntelusta. Ehkä pikemminkin toisin päin. Tuskinpa kukaan sanoo, että Sailas olisi kauheasti reagoinut siihen, jos joku poliitikko olisi yrittänyt painostaa venyttämään arvioita johonkin suuntaan.

– En väitä tuntevani valtiovarainministeriötä sisältä käsin, että mikä meininki siellä tällä hetkellä on, mutta poikkeuksellisten kansliapäälliköiden aika on ehkä ohi.

PALOMUURIKSI ei Uusitalon mukaan soveltuisi hallituksen politiikkaa viiveellä arvioiva talouspolitiikan arviointineuvosto.

– Luulen, että talouspolitiikan arviointineuvostolla on enemmän pelotevaikutus. On noloa, jos talouspolitiikan arviointineuvosto repostelee myöhemmin, että olipas kehnosti tehty arvio. Sen jälkeen, kun arviointineuvosto ryhtyi tarkastamaan vaikutusarvioita jälkeenpäin pikkuisen huolellisemmin, niin ehkä niiden laatu on myös parantunut.

Kun Uusitalo johti itse arviointineuvostoa, valtiovarainministeriöön haluttiin pitää “tervettä etäisyyttä”.

– Missään tapauksessa minusta talouspolitiikan arviointineuvoston ei pitäisi olla sellaisessa kovin tiiviissä kontaktissa arvioimansa toiminnan kanssa.

AVAINSANAT

Eero Heinäluoma: ”SDP:n pitäisi vihdoin oppia tukemaan johtajiaan”

Pikkuparlamentin edessä kuvattu Eero Heinäluoma sanoo monen muun kokeneen poliitikon tavoin, että eduskunnan keskusteluilmapiiri ja puoluerajat ylittävä kanssakäyminen ovat heikentyneet viime vuosina.

Tänään perjantaina 70 vuotta täyttänyt Eero Heinäluoma pitää euroedustajuutta uransa tärkeimpänä työnä. Nykyistä demarijohtoa hän ei halua neuvoa – mutta eduskuntaryhmälle hänellä on asiaa.

SDP:n puheenjohtajana vuodet 2005-2008 toiminut veteraanipoliitikko painottaa, että etenkin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ja nopeutuneessa syklissä ”koko ajan sattuu ja tapahtuu, ja puolueen johtoa haastetaan päivittäin ulkopuolelta”.

– Olisi hyvä, jos SDP oppisi pikkuhiljaa tukemaan johtoaan – etenkin silloin, kun on vaikeaa. Mitään tuloksia ei tule, ellei johto voi aika yksituumaisesti viedä perusasioita ja -viestiä eteenpäin. Se vaatii ryhmän tukea.

Kritisoitko nyt puolueen kevään ryhmäpäätösten irtiottoja vai eduskuntaryhmästä julkisuuteen vuodettuja ulostuloja?

– En lähde yksilöimään enkä erittelemään, tämä on kokonaisnäkemys. Kriittistä keskustelua tarvitaan, mutta se olisi hyvä käydä sisäisesti. Ulospäin pitäisi olla yhtenäisempi, hän sanoo.

– Jos puolue ei ole yhtenäinen vaan kerho, joka säkenöi ulospäin eriäviä mielipiteitä, se ei ole luotettava, uskottava eikä voi menestyä. Loppujen lopuksi nämä ovat aika yksinkertaisia asioita, ja pätevät joka puolueessa. Kuntavaaleissa SDP menestyi loistavasti, koska sillä oli yhtenäinen linja ja viesti, jonka kansalaiset näkivät hyväksi.

Heinäluoman mukaan johtajia saa haastaa ja heitä voi vaihtaa, mutta valinnan jälkeen heitä pitäisi tukea.

– Tiedän omastakin kokemuksestani, etteivät asiat etene, jos koko ajan on sellainen remmistä pois vetämisen kierros käynnissä, hän tokaisee.

HEINÄLUOMAN roolista puheenjohtaja Antti Lindtmanin ja tytär Eveliinan taustalla kuiskitaan eduskunnassa edelleen.

Joka puolueessa on sisäisiä eroja, mutta mitä hän sanoo siihen, että demareissakin puhutaan ”Don Eerosta” ja ”heinäluomalaisista”?

– Journalismi tarvitsee pelkistämistä ja puheenaiheita, eivätkä ne aina kohtaa politiikan todellisuuden kanssa. Totta kai seuraan kotimaan politiikkaa, kuten muutkin mepit: työn hoitamisesta tulisi vaikeaa muuten.

– Mutta on harhakuvitelma, että ulkoapäin voitaisiin päättää asioista. Jos joku kysyy tai tarvitsee apua, vastaan, mutta en tyrkytä mielipiteitäni tai näkemyksiäni, Heinäluoma kuittaa.

Heinäluoman mukaan puolueen puheenjohtajuus on tehtävä, joka alkaa ja päättyy: päättymisen jälkeen ei kannata isommin julkisestikaan kommentoida tai ajatella, että asioihin voisi enää vaikuttaa.

– Jokainen poliitikko on yksilö, joka näkee maailman myös oman äänestäjäkuntansa prisman läpi. Mutta ei SDP:ssä todellisia ryhmäkuntia ole silti ollut enää vuosikymmeniin: mielestäni viimeiset ajoittuvat 1980-luvulle.

Ay-taustaisena ihmisenä Heinäluoma katsoo myös olevansa enemmän keskusteleva yhteistyöjohtaja kuin vaikkapa Paavo Lipposen – jonka muistelmia hän kehuu vuolaasti – tyylinen toimija.

– Kärsivällisyyttä on kyllä tullut lisää, nuorena sitä oli vähemmän. Mutta kun tietää, kuinka vaikea on vaikuttaa edes omaan käytökseen, se on kuitenkin helpompaa kuin yrittää väkisin muuttaa toisten käytöstä.

PITKÄN uransa kotimaan politiikassa vaikeimmaksi paikaksi Heinäluoma nimeää hetken pohdittuaan vuoden 2007 vaalitappion. Ennen sitä häneltä kului myös jälkikäteen katsottuna liikaa aikaa valtiollisiin ja EU-tehtäviin, mikä oli pois vaalivalmisteluista.

– Tappio kirveli todella, mutta vaikka sillä hetkellä tuntuu toiselta, ei liikkeen eikä yksilön elämä lopu yksien vaalien tappioon – tai voittoonkaan. Vuodesta 2007 on kulunut kohta 20 vuotta, ja tässä sitä vaan ollaan, hän naurahtaa.

Vastaavasti suurin huippuhetki tulee kuin apteekin hyllyltä: Mauno Koiviston historiallinen valinta presidentiksi vuonna 1982.

– Se oli siirtyminen uuteen aikaan, valtava juttu. Muistan sen vaaliyön yhä. Olimme yökahvilassa Hakaniemen torilla, ja Kalevi ja Irene Sorsa tulivat sitten torin poikki joskus kahden aikaan yöllä, hieman juhlahumussa hoiperrellen.

Myös Tarja Halosen nousu presidentiksi 18 vuotta myöhemmin on jäänyt mieleen, samoin vuoden 2003 vaalivoitto pääministeripuolueena. Heinäluoma muistuttaa, että SDP on onnistunut hallitusvastuussa lisäämään kannatustaan sen lisäksi vain kahdesti, vuosina 1983 ja 2023.

Henkilökohtaisesti merkittävimmäksi Heinäluoma nostaa valintansa puoluesihteeriksi vuonna 2002.

– SDP:ssä on kaksi tehtävää, joihin koko kenttä lataa odotuksensa: puheenjohtajan ja puoluesihteerin. Se, miten ihmiset ottivat valinnan myötä omakseen ja lähelle, antoi myös paljon voimaa. Siinä tajuaa, ettei ole yksin, vaan takana on iso joukko ihmisiä.

Heinäluoma vakuuttaa saavansa ihmisten kohtaamisesta ylipäätään voimaa, ja olevansa siksi mielellään ja usein vaikkapa Hakaniemen torilla.

– Tiedän, etteivät kaikki poliitikot koe samoin eikä tarvitsekaan, mutta minusta se on oikeasti mukavaa ja antoisaa.

EUROPARLAMENTTIIN Heinäluoma lähti vuonna 2019.

EU:n ja sen parlamentin arvo tunnistetaan ja tunnustetaan suomalaisessa politiikassa ja julkisessa keskustelussa nykyisin jo paremmin.

Piti siitä tai ei, suuri osa kansallisesta lainsäädännöstä on unionin alaista, ja EU on koonnut voimansa Ukrainan sodan ja Yhdysvaltojen Donald Trumpin hallinnon uhittelujen vuoksi.

Silti voi kuulostaa yllättävältä, että entinen puolueen puheenjohtaja, puoluesihteeri ja valtiovarainministeri ei epäröi sanoa EP:n olevan hänen uransa paras työpaikka.

– Se on niin tavattoman intensiivinen ja eläväinen, ja tietyllä tavalla myös vapaa ympäristö. Vaikutusvaltaa on tarjolla paljon enemmän kuin kotimaiden parlamenteissa. Unionissa työskentelee lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat tulleet sinne muuttamaan maailmaa.

EU on kuitenkin myös iso ja osin byrokraattinenkin koneisto, joka käsittelee valtavaa määrää asioita. Niissä vaikuttavat myös jäsenmaiden – ja ihmisten – väliset valtasuhteet, ristiriidat ja painopisteet.

Jotta valtaa saa, taistelunsa pitää valita ja pyrkiä verkostoitumaan asemiin, jossa on mahdollisuus vaikuttaa pitkin matkaa.

Kun Heinäluoma lähti ehdolle mepiksi, hän pohti tukiryhmänsä kanssa vaalislogania pitkään.

– Sellainenhan pitää aina olla, eikö niin – vähän kuten sukuvaakunoissa on avainlause. Valittiin sitten ”Suomalaisten puhemies Euroopassa”. Sen mukaan olen toiminut eli pyrkinyt olemaan aktiivinen ja vaikuttamaan niihin asioihin, jotka suomalaisille ovat tärkeitä, eivätkä välttämättä muualla itsestään selviä.

Heinäluoma muistuttaa, että kansallisesti tärkeät aiheet vaihtelevat, mutta puolustuskysymykset, Ukrainan tukeminen, EU:n itärajan ja Itä-Suomen alueiden tuki sekä maa- ja metsätalouspolitiikka ovat päällimmäisenä agendalla.

TOISIN kuin eduskunnassa, EU:ssa komission antamat esitykset voivat muuttua paljonkin – ja vaikutustyö alkaa jo kauan ennen kuin ne annetaan.

– Viime kaudella olin valiokunnassa rahanpesulain esittelijä. Valmistelu oli massiivinen työ, kesti monta vuotta ja johti uuteen lainsäädäntöön, joka muun muassa tekee venäläisen rahan tulon Eurooppaan radikaalisti hankalammaksi.

– Lisäksi on esimerkiksi EU:n puolustusteollisuusohjelmaa, datan käyttöä ja bioteollisuutta koskevia lakeja. Neuvottelijalla on näissä tosi iso kengännumero.

Ikäkin on tunnetusti vain numero, mutta silti: miltä nyt tuntuu?

– Oudolta. En ole juuri muutenkaan viettänyt syntymäpäiviä, ja 60-vuotispäivät jäivät väliin, kun puolisoni Satu oli kuollut samana vuonna. Mutta tietysti juhlissa on kiva tavata ystäviä eri vuosikymmeniltä ja nauraa kaikille kommelluksille, mitä on sattunut.

Juttua muokattu klo 20.32: korjattu kirjoitusvirhe.

AVAINSANAT

Energia- ja ilmastostrategia lähti lausuntokierrokselle – sisältö hiertää yhä perussuomalaisia

Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista noin 70 prosenttia on peräisin energiantuotannosta ja -kulutuksesta.

Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti energia- ja ilmastostrategiansa lausuntokierrokselle. Strategiassa linjataan toimista Suomen ilmastotavoitteiden edistämiseksi – ja sisällöistä tuli heti hallituspuolueille vääntöä.

Vielä eilen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) piti ”epätodennäköisenä”, että strategia etenisi lausuntovaiheeseen heinäkuussa, vaikka luonnoksen oli hallituksessa linjattu valmistuvan tällä viikolla.

– Tilanne ei näytä kauhean hyvältä, Ranne kommentoi neuvottelujen aikatauluja eilen STT:lle.

Ranteen mukaan neuvotteluissa perussuomalaisia hiersi useampikin asia. Erimielisyyttä oli muun muassa energia- ja ilmastotoimien talousvaikutuksista.

Sekä Demokraatin että STT:n tietojen mukaan esitysluonnoksen tekstejä piti muokata vielä viime tipassa perussuomalaisten esitysten pohjalta.

Tänään Lulu Ranne kommentoi, ettei hänen puolueensa ole silti tyytyväinen luonnokseen.

– Saimme pöydällä olleeseen strategiaversioon muutoksia, mutta esimerkiksi ilmastolakiin liittyvät kirjaukset eivät meitä tyydytä. Ja vaikka saimme mukaan maininnan siitä, että metsien käyttöä ei rajoiteta, sitä olisi pitänyt painottaa enemmän, Ranne kertoi Demokraatille.

Ranne myöntää, että hallitus on asiasta riitaisa. Strategian työstämistä jatketaan lausuntokierroksen jälkeen.

MINISTERIÖN tiedotteen mukaan energia- ja ilmastostrategia sisältää eri energiapolitiikan osa-alueita koskevat linjaukset ja politiikkatoimet – mukaan lukien toimet, joilla vähennetään yhteiskunnan kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistetaan nielujen aikaansaamia poistumia.

Strategia kattaa kasvihuonekaasupäästöt päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektoreilla sekä hiilinielut. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista noin 70 prosenttia on peräisin energiantuotannosta ja -kulutuksesta, johon lasketaan myös liikenne.

– Tavoitteenamme on luoda talouskasvua puhtaan teollisuuden ympärille samalla kun vähennämme päästöjä. Puhtaan siirtymän edelläkävijänä houkuttelemme Suomeen investointeja, työpaikkoja ja talouskasvua. Vahvuutenamme on, että kilpailukyvyn vahvistaminen ja ilmastotyö voidaan yhdistää, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) TEM:n tiedotteessa.

STRATEGIAA on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla. Se on tiedotteen mukaan tehty koordinoidusti ympäristöministeriön vastuulla olevan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) kanssa.

Ilmastosuunnitelma kattaa päästökaupan ulkopuolisen eli niin sanotun taakanjakosektorin päästövähennystoimet, joilla vastataan EU-velvoitteisiin ja ilmastolain tavoitteisiin.

Taakanjakosektoriin kuuluvat muun muassa liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden ja jätehuollon sekä F-kaasujen päästöt. Ympäristöministeriö lähetti ilmastosuunnitelman lausunnoille keskiviikkona 2. heinäkuuta.

Maankäyttösektorin ilmastotoimet puolestaan on sisällytetty energia- ja ilmastostrategiaan, ja niiden valmistelua koordinoi maa- ja metsätalousministeriö. Se julkaisi perjantaina metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketin.

EU:N PÄÄSTÖKAUPPA on teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen kannalta keskeisin ohjauskeino. Päästöoikeuden hinta on noussut voimakkaasti 2020-luvulla EU:n sovittua vuotta 2030 koskevan päästövähennystavoitteen kiristämisestä.

Sekä sähkön että lämmön tuotannon päästöt vähenevät hyvin nopeasti.

TEM:n tiedotteen mukaan Suomi vaikuttaa jatkossakin aktiivisesti siihen, että EU:n vähennystavoitteet kohdistuvat erityisesti päästökauppasektorille, jota kehitetään edelleen markkinaehtoisesti ja teknologianeutraalisti.

Kaikille avoin lausuntokierros kestää 22. elokuuta saakka, ja siitä saatu palaute analysoidaan ja koostetaan strategian viimeistelyn tueksi. Valtioneuvoston on tarkoitus antaa strategia selontekona eduskunnalle myöhemmin tänä vuonna.

AVAINSANAT

”Perussuomalaisten sotaretki elinkeinoelämäämme vastaan” – Sirpa Pietikäinen huolestui hallituksen ilmastokannasta

Kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikänen kertoo olevansa huolestunut Petteri Orpon (kok.) hallituksen kannasta EU:n ilmastotavoitteeseen.

Pietikäinen muistuttaa tiedotteessaan, että Suomen talouden kestokyky riippuu yritysten menestyksestä.

– Suomi on johtava puhtaan teknologian, puhtaan energian ja varastoinnin, vetytalouden sekä fossiilisia korvaavien innovaatioiden tuottaja, josta esimerkkinä metsäteollisuutemme. Näiden tulevaisuus riippuu ilmastolainsäädännön kunnianhimon tasosta ja ennakoitavuudesta, jotta toimialoihin tai yrityksiin voidaan investoida kysynnän varmistuessa. Siksi perussuomalaisten sotaretki elinkeinoelämäämme vastaan onkin hämmästyttävää, Pietikäinen toteaa.

Hän viittaa muun muassa perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajan Teemu Keskisarjan ilmoitukseen, jonka mukaan puolue ei aio hallituksessa sitoutua EU:n komission esitykseen vuoden 2040 päästövähennyksistä.

EUROOPAN komissio julkaisi keskiviikkona esityksensä vuoden 2040 ilmastotavoitteesta osana eurooppalaisen ilmastolain uudelleenavausta. Uudelleenavauksessa esitetään 90 prosentin nettokasvihuonekaasupäästötavoitetta vuoteen 2040 mennessä verrattuna vuoteen 1990.

Pietikäinen pitää komission ehdotusta välttämättömänä.

– 90 prosentin kasvihuonekaasupäästötavoite tulisi tieteellisen yhteisön mukaan saavuttaa mielellään vuoteen 2030 mennessä tai viimeistään vuonna 2035. Komission ehdotus onkin siihen nähden hyvin maltillinen, mutta välttämätön EU:n vuoden 2050 ilmastotavoitteen saavuttamiseksi.

EU:n on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuonna 2050.

Euroopan komission ehdotus esittää joustoja ilmastotavoitteen saavuttamiseksi, sillä vuodesta 2036 alkaen ehdotus mahdollistaa 3 prosentin päästöoikeuksien hankkimisen EU:n ulkopuolisista maista. Pietikäisen mukaan joustot ovat ilmastotavoitteiden kannalta ongelmallisia.

– Tähän mennessä päästövähennykset ovat koskeneet vain kansallisia päästöjä, eikä EU:n kolmansiin maihin kohdistuvaa päästökauppaa tulisi ottaa mukaan myöskään vuoden 2040 päästövähennystavoitteisiin. Tämä heikentää EU:n todellisia päästövähennyksiä, jos päästöoikeuksien ostaminen mahdollistetaan EU:n ulkopuolelta. Silloinhan 90 prosentin tavoite ei ole todellisuudessa 90 prosenttia.

– Tämä on myös ilmasto-oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallista, mikäli EU ulkoistaa osan päästövähennystavoitteestaan ja vastuustaan globaalin etelän maihin.

PIETIKÄINEN toivoo muutoksia komission ehdotukseen.

– Ilmastonmuutoksen ja EU:n todellisten päästövähennysten kannalta olisi suotavaa, että joustojen mahdollisuus poistettaisiin ehdotuksen käsittelyn aikana. Pahoin kuitenkin pelkään, että joustojen kasvattamista tullaan ehdottamaan.

Pietikäinen on huolissaan Suomen hallituksen epäselvästä kannasta vuoden 2040 ilmastotavoitteeseen. Hän tähdentää, ettei Suomen kilpailukyky perustu vanhaan fossiiliseen energiaan perustuvaan teknologiaan. Pietikäisen mukaan Suomessa ei ole ”eilisen teollisuutta”, jolla olisi tulevaisuudessa menestymisen mahdollisuuksia.

– Päinvastoin Suomen elinkeinoelämä on investoinut jo merkittävästi puhtaaseen energiaan ja teknologiaan ja ilmastotavoitteista peruuttaminen olisi näiden investointien kannalta kohtalokasta.

Euroopan parlamentti keskustelee ilmastolaista tiistaina 8. heinäkuuta.

AVAINSANAT

Presidentti hyväksyi miinakiellosta irtautumisen

  • Kotimaa
  • 04.07.2025
  • 12:06
  • (Päivitetty: 04.07. 12:22)

Alexander Stubb on tänään presidentin esittelyssä hyväksynyt esityksen, jonka mukaan Suomi irtisanoo jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen.

Stubb sanoi lausunnossaan, että päätös perustuu Suomen puolustuksen tarpeisiin nykyisessä heikentyneessä turvallisuustilanteessa.

-  Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta muutokset edellyttävät, että vahvistamme puolustuskykyämme. Meillä on pitkä raja Venäjän kanssa, joka ei ole Ottawan sopimuksen osapuoli. Olemme nähneet, kuinka Venäjä käy sotaa tänä päivänä, Stubb sanoo.

Venäjä ei ole liittynyt Ottawan sopimukseen.

Stubb toteaa ymmärtävänsä päätökseen kohdistuvan kritiikin. Irtisanomisesta huolimatta Suomi on edelleen vahvasti sitoutunut kansainväliseen oikeuteen ja kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään, hän sanoo.

Sopimuksen irtisanominen ei myöskään vaikuta Suomen muihin kansainvälisen oikeuden mukaisiin velvoitteisiin.

SUOMI TOIMII presidentin mukaan miinojen kanssa vastuullisesti, eikä niitä käytetä rauhan aikana.

-  Miinat säilytetään varastoissa. Miinat ovat Suomelle puolustuksellisia aseita. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein päämäärä on turvata Suomen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin ja taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi, Stubb vakuuttaa.

NYT VIRALLISEKSI tulleen lähtöpäätöksen jälkeen Suomen pitää ilmoittaa Ottawa-irtautumisestaan YK:n turvallisuusneuvostolle ja YK:n pääsihteerille.

Tekoa käsittelevässä asiakirjassa pitää selittää, miksi Suomi päätöksen tekee, ja paperi täytyy fyysisesti viedä YK:lle New Yorkissa.

Kun YK on vastaanottanut asiakirjan, irtautuminen tulee voimaan siitä puolen vuoden kuluttua. Siihen asti Suomen pitää noudattaa sopimuksen ehtoja.

Vasta sen jälkeen Suomi voi ryhtyä käyttämään asevoimillaan miinoja.

AVAINSANAT

”Sinivihreistä oikeistolaisista ei ole enää tietoakaan” – Pinja Perholehto syyttää hallituksen ilmastopolitiikkaa sekavaksi

SDP:n kansanedustaja Pinja Perholehto arvostelee hallituksen ilmastopolitiikkaa sekavuudesta ja päättämättömyydestä.

Perholehto toteaa tiedotteessaan, että ilmasto- ja energiastrategian jatkuva viivästyminen hallituspuolueiden kiistelyn vuoksi paitsi vaarantaa ilmastotavoitteet ja investointiympäristön myös asettaa koko hallituksen toimintakyvyn kyseenalaiseksi.

– Sen sijaan, että eduskunnassa keskusteltaisiin syksyllä siitä, ovatko hallituksen ilmasto- ja luontotoimet riittäviä tai oikeita, joudutaan nyt keskustelemaan siitä, tehdäänkö niitä ylipäätään. Huolestuttavan kuvaavaa on, että ministerit Sari Multala (kok.) ja Lulu Ranne (ps.) käyvät vääntöä ilmastositoumusten ja energia- ja ilmastostrategian valmistelun osalta nyt puhtaasti julkisuuden kautta, Perholehto sanoo tiedotteessaan.

Ministeri Ranteen arvion mukaan hallitus ei saa energia- ja ilmastostrategiaansa lausuntokierrokselle heinäkuun aikana. Luonnoksen piti valmistua jo keväällä – ja alkujaan ministeri Kai Mykkänen (kok.) lupasi sen jo syksyksi 2024.

PERUSSUOMALAISET myös irtautuivat Ranteen suulla EU:n 90 prosentin päästövähennystavoitteesta vuoteen 2040 – vain päivä sen jälkeen, kun Suomi ilmoitti siihen sitoutuvansa.

– Vastuullista politiikkaa olisi varmistaa, että Suomessa voidaan jatkossakin hiihtää talvella ja pulahtaa saunan jälkeen puhtaaseen järveen. Kokoomus antaa nyt perussuomalaisten vesittää Suomen ilmasto- ja luontopolitiikan. Sinivihreistä oikeistolaisista ei ole enää tietoakaan. Ilmastotoimien lykkääminen ja peruutukset ovat paitsi lyhytnäköistä politiikkaa myös kansantaloudellisesti lopulta kalliimpaa, Perholehto sanoo.

– Varmin tapa estää uudet investoinnit ja työn syntyminen Suomeen on olla passiivinen änkyrä, vetäytyä jo sovituista ilmastotoimista ja lisätä päästöjä entisestään. Tämä poliittinen nokkapokka käy Suomelle kalliiksi.

AVAINSANAT