• Politiikka
• 13.06.2026
• 8:30
• (Päivitetty: 12.06. 14:55)

SDP:n talousvasemmistoa edustava kansanedustaja Matias Mäkynen varoittaa Demokraatin haastattelussa gallupkärjessä keikkuvaa puoluetta tiukan finanssipolitiikan riskeistä.

Mäkynen ajoi SDP:n toukokuun puoluekokouksessa muutosta velkajarrusovun sisältöön ja koetti saada puolueen kannattamaan EU:n finanssipoliittisten sääntöjen uudistamista. Molemmat aloitteet kaatuivat äänestyksessä, mutta saivat taakseen runsaan kolmanneksen, EU-sääntöjen tapauksessa noin 40 prosentin, kannatuksen.

Kun puoluekokous on päätöksensä tehnyt, sillä Mäkysen mukaan mennään.

– Keskustelu käytiin ennen puoluekokousta ja en nyt itse ole tekemässä esityksiä eduskuntaryhmässä vaikkapa siitä, että ensi syksyn vaihtoehtobudjetissa edistettäisiin jotakin toista linjaa, Mäkynen sanoo.

Menimme puoluekokoukselle tehdyillä esityksillä vasemmistoliitosta vasemmalta ohi.

NYT SDP:ltä odotetaan konkretiaa siitä, miten ensi kaudelle ennakoitu 8-11 miljardin nettosopeutus kursitaan kokoon.

– Ehkä sellainen anekdootti, että meidän vaihtoehtobudjettiemme suurimmat leikkauskohteet ovat tulleet talousvaliokunnan ryhmästä, jota johdan.

– Olemme pystyneet esittämään satojen miljoonien säästöjä valtion budjettiin ja kaikki niistä ei ole edes päätynyt vaihtoehtobudjettiin, Mäkynen sanoo ja mainitsee muun muassa sähköistämisen tuen ja muitakin ehdotuksia yritystukien poistamiseksi.

Mäkynen puhuu mielellään tasapainosta. Finanssipolitiikan virityksessä olisi huomioitava keynesiläisittäin suhdanne. Myöskään tarpeellisista investoinneista ei tulisi leikata.

Finanssipolitiikka on viime kaudesta tiukentunut ja muutos on velkajarrusovun myötä läpäissyt koko puoluekentän. Jopa vasemmistoliitto, joka on jättäytynyt jarrun ulkopuolelle, kuittaa EU:n finanssipoliittiset säännöt, ne, joita Mäkynen olisi puoluekokouksessa pyrkinyt muuttamaan.

VASEMMISTOLIITTO ei saa Mäkyseltä puhtaita papereita talouspoliittisen vaihtoehdon selkeydestä. Puolue jättäytyi velkajarrusovun ulkopuolelle mutta on niellyt EU:n finanssipoliittisia sääntöjä sellaisenaan.

– He eivät ole esittäneet kovin selkeää vaihtoehtoa vaan ainoastaan sen, että tekisivät pikkuisen 8 miljardia pienemmän sopeutuksen ja pääosin verotuksen kautta. En pidä sitä vielä suuren talouspoliittisen mielikuvituksen osoituksena.

– Jos haluaa, voi sanoa, että menimme puoluekokoukselle tehdyillä esityksillä vasemmistoliitosta vasemmalta ohi.

On myös selvää, että SDP:n talouspolitiikan linja on Sanna Marinin hallituskaudesta muuttunut. Mäkynen katsoo muutosta kahdesta näkökulmasta.

– Toiset sanovat, että se on muuttunut siksi, että taloudellinen tilanne on muuttunut ja ulkoiset olosuhteet ovat muuttuneet ja että koko poliittinen kenttä on muuttunut. Ne ovat ulkoisia SDP:stä riippumattomia asioita.

– Toinen tapa tulkita on se, että on tehty ihan tietoinen omasta itsestä lähtöisin oleva linjanmuutos.

Jos se pitää vähintään kaksi ja puolikertaistaa, niin ollaan todella suurissa luvuissa.

ULKOISIIN muutoksiin luetaan Mäkysen mukaan tutkimuksissakin havaittu Suomen poliittinen oikeistolaistuminen. Käytännön esimerkiksi kelpaa sopu velkajarrusta.

– Noin tiukka raami voidaan näin laajalla enemmistöllä tämmöisen hallituksen esityksestä tuoda yleisesti hyväksytyksi todellisuudeksi ja toimenpiteeksi. Varmasti kyse on yhteiskunnallisesta tilanteesta, johon puolueet reagoivat.

Sisäisen linjanmuutoksen puolesta kielii SDP:n sisäinen keskustelu, jota on käyty paitsi anonyymisti ja julkisuudelta piilossa mutta myös avoimesti omalla nimellä.

– Esimerkiksi Joona Räsänen julkaisi heti eduskuntavaalien jälkeisenä päivänä oman analyysinsä, jonka mukaan SDP:n tappio 2023 eduskuntavaaleissa johtui talouspolitiikasta, puolueen talouslinjasta ja siitä millaista talouspolitiikkaa tehtiin viime vaalikaudella.

Eduskuntavaalien alla olisi Mäkysen mukaan syytä keskittyä siihen, mikä linja on ja miten se päätöksissä ilmenee.

Hän viittaa puoluekokouksen hyväksymien ohjelmapaperien ohella myös syksyllä julkaistavaan eduskuntavaaliohjelmaan ja sen mahdollisiin eroihin Sanna Marinin johtaman SDP:n vaaliohjelmaan verrattuna.

– Siinähän se kunnolla vasta nähdään, eikä tarvitse spekuloida pontimia vaan voi katsoa itse politiikkaa.

EROT ovat näkyneet jo kesäkuun puoluekokouksen päätöksissä ja SDP:n tämän kauden vaihtoehtobudjeteissa.

– Lähtökohta on se, että talouden tasapainottaminen tehdään selkeästi sopeutusta painottaen. Velkajarrusopuunkin on kirjoitettu sisään oletus, että suora nettosopeutus menoleikkausten ja veronkorotusten kautta on tapa vahvistaa julkista taloutta eikä mikään sektori ole siltä suojattu.

– Vielä 2023 eduskuntavaaliohjelman yksi ydinasioista oli, että pienituloisten sosiaaliturvasta ja julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista ja koulutuksesta ei leikata.

Keskustavaikuttaja Silja Silvasti totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei keskustalaisten “perse tule kestämään merivettä”, kun jättisopeutuksia laitetaan ensi kaudella käytäntöön.

MÄKYNEN arvioi pyynnöstä SDP:n sietokykyä puhumalla aluksi Orpon hallituskauden nettosopeutuksesta. Luvut ovat julkisessa keskustelussa suuresti vaihdelleet.

– Esimerkiksi työllisyystoimia ja hyvinvointialueiden säästöjä ei ole haluttu velkajarrun mukaiseen summaan ottaa. Eli 8-11 miljardin vertailukelpoinen luku on VM:n uusimman arvion mukaan tähän mennessä tällä kaudella ymmärtääkseni 2,8 miljardia suoria nettosopeutuksia. Jos se pitää vähintään kaksi ja puolikertaistaa, niin ollaan todella suurissa luvuissa.

Meriveden sietokyky voisi Mäkysen mukaan SDP:ssä riittää, jos sopeutukset tehtäisiin veroja korottamalla.

– Ei tarvitsisi kuin palata 2000-luvun aiempiin veroasteisiin eikä välttämättä niin, että juuri alennettua tuloveroa korotetaan. Siihen löytyy muita verolajeja omistamisen verotuksen puolelta. Mutta kun nyt ei näytä siltä, että sellaista vaalitulosta olisi tulossa, että ilman oikeistopuolueita saataisiin hallitusta kasaan, niin on epätodennäköistä, että tätä pelkillä verotoimilla hoidetaan.

Rehellisyyden nimissä on todettava, etteivät puheet kokoomuksen puoluekokouksessakaan sopineet yhteen 8-11 miljardin nettosopeutusten kanssa. Merivedestä voi tulla ongelma myös Orpon puolueelle.

– Tietysti he ovat valmiita leikkaamaan niin paljon kuin valtiovarainministeriöstä vain saadaan esityksiä. Ja kyllähän niitä saadaan, mutta parin miljardin veronalennukset siihen päälle alkavat olla vaikeita jopa kokoomukselle. En tiedä, miten he siitä itse ajattelevat selviävänsä.

PUOLUEET ovat vaalien lähestyessä keskittyneet vaatimaan leikkauslistoja toisiltaan ja erityisesti gallupjohtaja SDP:ltä. Suhtautuminen velkajarrun edellyttämiin sopeutuslistoihin muistuttaa ydinasepolitiikasta tuttua strategista epämääräisyyttä.

– Kaikki tällä hetkellä kohdistavat kritiikkinsä SDP:hen ja jättävät huomiotta, että heillä ei itsellään ole yhtään sen parempia listoja tai vaihtoehtoja. Vaatii vähän pokkaa huudella muille ennen kuin itse pystyy osoittamaan mitään. Ja kyllähän kokoomus tässä kaikista kiusallisimmassa tilanteessa on.

Mäkysen mukaan epämääräisyys saattaa palvella lyhyellä aikavälillä myös luottoluokittajia. Samalla äänestäjiä suojellaan ennenaikaisilta järkytyksiltä.

– Siitä kai tässä on kysymys, että pidetään markkinat rauhallisina, Suomen valtionlainan korot matalina ja luottoluokittajat tyytyväisinä.

Mäkynen pitää mahdollisena, ettei tiukan finanssipolitiikan kulta-aika jatku Suomessa kovin montaa vaalikautta.

– Saksassa meni aika kauan, että schuldenbremseä (velkajarru) ruvettiin demareiden sisälläkään suuremmin kyseenalaistamaan. Meillä aika tiukkaa talouspolitiikkaa on tehty jo useita vaalikausia finanssikriisistä lähtien ja vaikutukset, varsinkin jos meillä on oikeistohallituksia, näkyvät nopeammin. Voi olla, että meillä keskustelu on jo tällä vuosikymmenellä tai sitten 2030-luvulla ihan erilainen.

Silloin on välttämätöntä pyllistää johonkin suuntaan ja tehdä kompromisseja.

DEMARIPUOLUEILLE tiukka finanssipolitiikka on riski. Mäkynen kaivaa havainnolle tukea eurooppalaisista esimerkeistä.

– Se ei ole pelkästään Starmerin Labour, se on Klingbeilin SPD tai jo 2010-luvulla Hollanden sosialistit Ranskassa tai Hollannin demaripuolue finanssikriisin jälkeen.

Labourissa leikkaaminen on yhdistynyt myös tiukkaan kurinpitoon. Entinen puoluejohtaja Jeremy Corbyn ja moni hänen tukijansa on savustettu ulos puolueesta. Ongelmat on kruunannut keskeisen labourpoliitikko Peter Mandelsonin kytkökset Jeffrey Epsteiniin, jotka ovat syventäneet puoluejohtaja, pääministeri Keir Starmerin vaikeaa tilannetta.

Olennaista on Mäkysen mukaan ihmisten pettymys.

– Näen, että näissä on kyse siitä, että luvattu ja ihmisten odottama muutos Britanniassa pitkän tory-kauden jälkeen ei ole realisoitunut sillä tavalla mitä äänestäjät odottivat. Nyt Farage ja vihreät hyötyvät tilanteesta. Saa nähdä, kuinka Burnhamin käy.

MÄKYNEN viittaa Labourin vasenta laitaa edustavaan Manchesterin pormestariin Andy Burnhamiin, joka on ehdolla Makerfieldin täydennysvaalissa 18. kesäkuuta.

Burnham on todennut haastavansa Starmerin puolueen puheenjohtajana, mikäli hän tulee Makerfieldissä valituksi.

– Hän näyttää omassa kampanjassaan tuovan esiin myös toimintatapoihin ja politiikan tyyliin liittyvää keskustelua, että kuinka kova vaikkapa parlamenttiryhmän kuri voi olla.

Äänestäjien odotukset voivat olla kohtuuttomia myös Suomessa.

– Mittauksissa näkyy, että lainaa ei saa ottaa, julkista taloutta pitää sopeuttaa mutta hyvinvointivaltiosta ei saa leikata eikä veroja korottaa ja puolustusmenoja täytyy lisätä. Silloin on välttämätöntä pyllistää johonkin suuntaan ja tehdä kompromisseja. Siinä on se linjavalinta. Mitä paremmin se keskustelu käydään etukäteen, sitä paremmin väki pysyy kyydissä, kun päätöksiä ruvetaan tekemään.