VALIKKO

Perussuomalaiset lusi pakollisen jälki-istuntonsa hallituksen ”hyvisten” kanssa

Pääministeri Petteri Orpo, puolustusministeri Antti Häkkänen, valtiovarainministeri Riikka Purra, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah, tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie ja ulkoministeri Elina Valtonen (oik.) eduskunnassa 22. toukokuuta

Valtioneuvosto järjesti ministereilleen torstaina pitkään pohjustetun ja parin vuoden takaiseen rasismikohuun perustuvan koulutuksen, jossa asiantuntijat kertoivat osanottajille suomalaisesta rasismista.

Alustuksen jälkeen ministerit keskustelivat siitä, kuinka he voivat taistella rasismia vastaan omalla hallinnollisella tontillaan.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan alun hyvää asiantuntija-analyysiä seurasi “asiallinen ja erittäin rakentavakin” keskustelu, jossa kukaan ei kiistänyt rasismin olevan Suomessa totta.

Tuliko uusia asioita?

Ei tullut, pääministeri Orpon eikä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) mielestä.

TAANNOISEN rasismikohun suurimmat laineet vastaanottanut perussuomalaisten puheenjohtaja Purra kiteytti koulutuksen annin näin.

– Siinä tutkija ensin puhui ja sitten muutamat ministerit käyttivät puheenvuoroja, itse en. Ymmärtääkseni tämä tuokio, jota en kutsuisi koulutukseksi, perustui yhdenvertaisuustiedonantoon ja päätökseen, että tällainen järjestetään, kuten kansliapäälliköillekin on järjestetty.

Aivan. “Tuokio” järjestettiin, koska sellainen oli pakko järjestää. Tavallisten äänestäjien sanakirjassa tällaisille palavereille on napakka viisikirjaiminen sana: turha.

Vanhojen asioiden kertaukset voisi etenkin ministeriaikataulun hallitsemassa arjessa jättää väliin. Koska kyse on symbolisesta eleestä, hallituksen vakuuttelusta suomalaisille, näin ei tietenkään toimita.

YHTEINEN koulutushetki viestii yhteistä irtisanoutumista rasismin käärmeestä, joka näytti parin vuoden takaisessa kohussa luikertelevan Valtioneuvostonlinnan kynnyksen yli.

– Tämän keskustelun perusteella ei ole syytä epäillä sitoutumista, RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz kommentoi perussuomalaisten ministereiden roolia yhteisessä koulutuksessa, jossa Purra ei käyttänyt puheenvuoroa.

Purra ei ollut valmis viemään sitoutumistaan niin pitkälle, etteikö hän olisi irtisanoutunut joistakin koulutustuokion sisällöistä. Hän muun muassa totesi toimittajille eduskunnassa, että koulutuksen lähestymistapa nykyiseen siirtolaisuuteen estää puhumasta maahanmuuton ongelmista, perussuomalaisen politiikan ykkösaiheesta toisin sanoen.

Perussuomalaisten näytösluontoinen jälki-istunto hallituksen ”hyvisten” kanssa on ohi. Linja pitää eikä se taida vieläkään olla RKP:n ja kokoomuksen kanssa yhteinen. Mutta hallitus sen kuin porskuttaa.

AVAINSANAT

Vihreillä on takana loistava tulevaisuus pääministeripuolueena – nyt sitä leimaa unelias nykyisyys

Vihreissä ei käydä puheenjohtajavaalia eikä jäsenkunnalta irronnut puoluekokoukselle kuin 26 aloitetta päätettäväksi.

Niin hyvin puolueen ja maan asiat ilmeisesti ovat.

Vihreyden virkeyden perään voi silti kysyä, vaikka kilpailevan puolueen pää-äänenkannattajalehdessä julkaistavan arvion voi jättää halutessaan omaan arvoonsa.

Sofia Virta valittiin puheenjohtajaksi kesällä 2023. Hänen aikanaan puolueen kannatuksessa ei ole tapahtunut olennaista muutosta – ei parempaan eikä huonompaan. Kannatus alkoi Virran tullessa puheenjohtajaksi seitsemällä ja nyt se alkaa kahdeksalla.

Kaukana on muun muassa Osmo Soininvaaran povaama vihreiden loistava tulevaisuus, joka näyttää olevan mieluummin takana kuin edessä.

Virran kausi on nyt ensimmäisen kerran katkolla, mutta haastajia ei ilmaantunut. Jatkopesti nuijitaan siis pöytään tulevan viikonlopun puoluekokouksessa Hämeenlinnassa.

Kevään kuntavaaleissa vihreät kyykkäsi tärkeimmässä tukikohdassaan Helsingissä reippaasti ja jäi karvaasti myös demarien taakse. Koko maan tasolla kannatus pysyi käytännössä entisellään. Aluevaaleissa puolue nykäisi sentään plussalle.

Sofia Virta onnistui kuolettamaan puheenjohtajakamppailun.

MAAN harvinaisen epäsuositun hallituksen vastustuksesta vihreät ei ole kuitenkaan päässyt oppositioasemastaan huolimatta hyötymään. Siinä pidemmän korren on vetänyt SDP.

Vihreissä kuitenkin katsotaan, että johtaja ei parane vaihtamalla. Siinä voikin olla vinha perä, sillä poliittisena esiintyjänä Virta kestää vertailun.

Alkuvuodesta Virta ilmoitti hakevansa jatkokautta huhtikuun tuplavaalien tuloksesta riippumatta onnistuen ainakin kuolettamaan puheenjohtajakamppailun.

Puoluekokouksen alla silmään osuu myös puolueen laiskalta näyttävä jäsenaktiivisuus. Vain kourallinen aloitteita, 26, ja niiden joukossa esimerkiksi ”valtakunnallisten vaalien jälkeisestä päivästä lakisääteinen vapaapäivä” ja ”vihreiden tilaisuuksiin vain vegaanisia tarjottavia”. Niiden rinnalla ”puoluekokous joka toinen vuosi” kuulostaakin aika perustellulta.

Jälkimmäinen voisikin piristää vihreiden sisäistä keskustelua ja nostaa aloitteidenkin määrää. Suurin piirtein samankokoinen vasemmistoliitto pitää puoluekokouksen joka kolmas vuosi ja aloitteita oli viimeksi noin 120. Joka toinen vuosi kokoustava kokoomus käsitteli viimeksi yli 200 aloitetta.

SUOSITUN Ville Niinistön jälkeen ennen Touko Aallon kujanjuoksua vihreiden kannatus nousi liki 18 prosenttiin Ylen gallupissa syksyllä 2017.

Mittaus ei koskaan realisoitunut vaaleissa, vaikka Niinistö hahmotteli läksiäispuheissaan jopa pääministeripuolueen manttelia. Kannatus on nyt puolet tuosta, joten moni asia on mennyt toisin kuin vihreät on toivonut ja odottanut.

Vihreät tapaa puhua paljon siitä, kuinka sen tulisi laajeta myös sellaisille alueille ja kansanosiin, joita se ei vielä ole onnistunut puhuttelemaan.

Todellisuus näyttää puoluekokouksen alla toiselta: kannatuksesta kolme neljäsosaa tulee Suomen suurista kaupungeista ja esimerkiksi työelämästä jäsenistö sai mietittyä yhden aloitteen puoluekokoukselle.

Se on tällainen: ”Vihreiden on ajettava työelämän uudistamista”.

AVAINSANAT

Kansa näyttää työntävän SDP:tä ja keskustaa jälleen yhteiseen hallitukseen – entä sitten?

Antit neuvonpidossa eduskunnassa: Kaikkonen ja Lindtman.

SDP:n sisältä löytyy niin perinteisen punamullan kuin sinipunankin kannattajia, mutta myös modernista punavihreästä koalitiosta haaveilevia.

Maaseudun Tulevaisuuden tänään julkistaman kyselyn mukaan suomalaiset toivovat seuraavasta hallituksesta sinipunamultaa eli SDP:n, keskustan ja kokoomuksen muodostamaa hallituspohjaa.

Näin uutisoitu tulos on saatu kysymällä vastaajilta, minkä kolmen puolueen he ainakin tahtovat muodostavan pohjan seuraavalle hallitukselle. Kysely jättää siis oven auki myös laajemmalle hallituspohjalle, mikä saattaa näkyä tuloksissa jollain tapaa.

Joka tapauksessa näin kysyttynä suurimman suosion sai SDP, jonka nimesi peräti 58 % vastaajista. Korkeaa kannatusta nautti myös toinen oppositiopuolue keskusta 47 prosentilla.

Muista nykyopposition puolueista vihreät nimesi 27 % vastaajista ja vasemmistoliiton 25 %.

Hallituspuolueista kokoomus (34 %) oli puolestaan selvästi perussuomalaisia (19 %), RKP:tä (17 %) ja kristillisdemokraatteja (12 %) suositumpi myös seuraavaan hallitukseen.

Nykyhallituspohja ei juuri nauti luottamusta.

JOS tekee yhdenlaisen galluprikoksen ja vertailee eri kysymyksiä sisältäneitä eri gallupeja keskenään, voi laskea, että SDP:tä ja keskustaa toivovat hallitukseen hyvin runsaasti myös sellaiset henkilöt, jotka eivät lukeudu puolueen varsinaisiin kannattajiin.

Ylen tuoreimmassa puoluemittauksessa SDP:tä kannatti 25,3 % ja keskustaa 15,6 % vastaajista, mutta MT:n kyselyssä enemmän kuin joka toinen haluaa SDP:n hallitukseen ja keskustankin lähes joka toinen.

Nykyisen pääministeripuolueen kokoomuksen 20 % puoluekannatus ei taas riittänyt kuin noin kolmanneksen ääniin hallituskyselyssä.

Onnettomin tilanne on perussuomalaisilla, jonka eduskuntavaaleissa saama 20 prosentin kannatus oli romahtanut Ylen puoluekyselyssä hädin tuskin 11 prosenttiin.

MT:n hallitusmittauksessa puolue ei saanut aivan edes viidennestä äänistä, vaikka vastaaja sai nimetä toivehallitukseensa peräti kolme puoluetta.

Ennen tätä päivää SDP ja keskusta ovat olleet yhtä aikaa poliittisen hallituksen ulkopuolella 1920-luvulla.

MITEN kyselyitä tulisi sitten tulkita nimenomaan tulevan hallituksen koostumuksen näkökulmasta?

Liioiteltua ei ole sanoa, että kansa työntää ainakin SDP:tä ja keskustaa yhteiseen hallitukseen. Sitä toivoo karkeasti joka toinen.

Nykyhallituspohja ei sen sijaan nauti juuri lainkaan luottamusta eikä olisi enää edes mahdollinen ainakaan enemmistöhallituksena perussuomalaisten luhistumisen vuoksi.

Perussuomalaisten vaihtuminen keskustaan ei sekään kannatusmielessä todennäköisesti riittäisi, ja ratkaisu sivuuttaisi tyystin kyselysuosikin ja mahdollisen vaalivoittajan. Näin olisi myös kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten kombinaation laita.

Suomen perinteisestä kolmesta suuresta puolueesta SDP:stä, kokoomuksesta ja keskustasta yksi on jäänyt yleensä oppositioon vaalien jälkeen.

Perussuomalaisten noustua ykköskategorian toimijaksi se on ollut nyt kahdessa hallituksessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta tällä kertaa niin, että perinteisestä kolmesta suuresta kaksi on oppositiossa.

Ennen Orpon hallitusta molemmat SDP ja keskusta tai sen edeltäjät ovat olleet yhtä aikaa poliittisen hallituksen ulkopuolella 1920-luvulla.

Näkymä on nyt ainakin hallituskauden puolessavälissä se, että vähintäänkin jompikumpi SDP:stä tai keskustasta palaa hallitukseen ellei kumpikin. Jos se on vain SDP, ainakin perussuomalaiset on käytännössä ulkona.

Marinin hallituksen kaltainen punamultakoalitio ei näytä enää mahdolliselta keskustan julkisen vastustuksen vuoksi

SDP:N sisältä löytyy vakiintunutta kannatusta niin punamultaan kuin sinipunaankin. Keskustelu aihepiiristä on lisääntynyt viime viikkoina selvästi, osin tuplavaalien, kannatusmuutosten ja hallituksen puolivälikrouvin seurauksena – ja tällaisten mittausten.

Marinin hallituksen kaltainen kansanrintamakoalitio ei näytä enää mahdolliselta keskustan julkisen vastustuksen vuoksi, joten SDP:n sisälläkin tunnetaan ainakin joissakin piireissä houkutusta myös SDP:n, kokoomuksen ja keskustan muodostamaan ”superliittoon”. Toisaalta jopa puhdasta punavihreää vaihtoehtoakin on jo julkisuudessa väläytelty.

Perinteisen kolmen suuren liittoa ei ole Suomessa nähty sitten 1950-luvun. Tyypillisesti SDP:n kenttäväen keskuudessa vähintäänkin epäillään kumppanuutta kahden (suuren) porvaripuolueen kanssa, jollaiseksi keskustakin viime kädessä katsotaan.

MT:n kyselyssä SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajien suosikki olisi edellisen hallituksen kansanrintamapohja.

Historiallisesti utooppinen punavihreä hallitus taas edellyttäisi SDP:ltä vielä uutta roimaa kannatuksen tasoloikkaa. Oma lukunsa on ajoittain päätään nostava vasemmistopuolueiden keskinäinen sapelinkalistelu, jota oikealla katsottaneen vain hyvällä.

Tässä vaiheessa mielekkäintä lienee kaikissa spekulaatioissa muistaa, että eduskuntavaaleihin on kaksi vuotta. Vaaleissa kansa ei myöskään äänestä hallituksesta.

AVAINSANAT

Perussuomalaisten puoluekokous on saamassa väriä, jota se ei itsekään sinne kaivannut

Perussuomalaiset kokoontuu puoluekokoukseen Lahdessa viikkoa ennen juhannusta kriisitunnelmissa, mikäli puolueen kannatuslukemat pysyvät Ylen julkaiseman gallupin katastrofaalisella tasolla.

Perussuomalaiset syöksyi ensimmäisessä mittauksessa huhtikuussa pidettyjen kunta- ja aluevaalien jälkeen peräti neljä prosenttiyksikköä. Kannatus on nyt hädin tuskin 11 prosenttia, lähes yhdeksän prosenttiyksikköä vähemmän kuin eduskuntavaaleissa 2023.

Gallup on merkittävä ennen kaikkea siksi, että puheenjohtaja Riikka Purra on selittänyt vaalitappiota kevään tuplavaaleissa perussuomalaisten kannattajien vähäisellä kiinnostuksella kakkossarjan kisoihin.

Nyt pääluokan eduskuntavaaleja koskeva gallup lyö luuta kurkkuun puheille, että kyse olisi ollut vain siitä. Lunta tulee nyt tupaan monesta ikkunasta. Perussuomalaisten kannattajia on siirtynyt niin katsomoon kuin muidenkin puolueiden taakse.

Kuuluisa saksikuva voi olla uusi fist bump.

OIREELLISTA on ja jo ennen Ylen gallupia, että perussuomalaisten värikäs kansanedustaja Teemu Keskisarja ilmoittautui mukaan varapuheenjohtakisaan.

Sinänsä vielä jotensakin tavanomaista tiedottamista seurasi poikkeuksellisen suorasanainen haastattelu Ilta-Sanomissa, jossa Keskisarja haukkui suurin piirtein kaikki ja piti ovea auki myös Purran haastamiselle.

Keskisarja ei ole ehkä itse puheenjohtaja-ainesta tai mikään uusi Jussi Halla-aho, mutta hänen nousunsa voi heijastella tuntoja, joita kenttäväki kokee maan hallituksen ja perussuomalaisten johdon tukemasta politiikasta.

Niiden sivuuttamisellakin voi olla seurauksia, kuten on nähty.

Puheenjohtajan vaihtuminen äänestyksessä kesken hallituskauden ei ole todennäköistä muttei ennenkuulumatontakaan. Muuan Petteri Orpo syrjäytti Alexander Stubbin kokoomusjohdossa ja valtiovarainministerinä vuonna 2016 vain vuosi Sipilän hallituksen syntymisen jälkeen.

KAHDEKSAN vuotta sitten perussuomalaiset oli nykyisenkaltaisessa ahdingossa.

Timo Soini (ps.) oli vienyt puolueen hallitukseen kokoomuksen ja keskustan kanssa ja alkanut saneerata hyvinvointivaltiota.

Kun fist bumpit olivat tehty, kannatus puolittui, valta vaihtui ja puolue hajosi kesän puoluekokouksen jälkimainingeissa.

Kuuluisa saksikuva voi olla uusi fist bump.

Puheenjohtaja Purra vaikuttaa valinneen tiensä pääministeri Orpon käsikynkässä meni syteen tai saveen. Virheitä ei ole tehty eikä poliittiselle linjalle vaihtoehtoa. Arvostelijat ovat aina väärässä.

Jo juhannuksena moni asia voi olla toisin.

AVAINSANAT

Väärien puolueiden poliittiset virkanimitykset halutaan kieltää

Lasse Lehtosesta leivottiin Kelan uusi pääjohtaja koko kevään kestäneen kohun jälkeen.

Arto Satosen (kok.) työt työministerinä loppuvat ensi viikolla ja edessä on paluu rivikansanedustajan hommiin.

Asia ratkesi eilen, kun Satoselle pedattu pesti Kelan pääjohtajana meni sivu suun asiasta syntyneen julkisen kohun seurauksena.

Valinta ratkesi lopulta päällisin puolin parhain päin. Kokoomus sai oman miehensä johtoon, vaikka nimi ei ollutkaan Satonen, ja hallitussopu piti äänestyksessä.

Perussuomalaiset takasivat Lasse Lehtosen (kok.) valinnan ohi Heli Backmanin.

SATOSELLE kävi lopulta kylmät monesta syystä.

Vasemmalla kädellä huitaistu hakemus tuli julkisuuteen ja sai hakijan näyttämään joko yltiöpäisen itsevarmalta tai piittaamattomalta.

Perussuomalaisten rökäletappio vaaleissa ei suosinut sekään Satosen taakse asettumista. Jotain oli pakko tehdä ja se jokin oli Lasse Lehtonen.

Poliittista virkanimitystä ei silti voitu välttää. Hallituspuolueet päätyivät yksimielisesti kokoomuslaisen ehdokkaan taakse ratkaisevassa äänestyksessä.

Satosesta tulikin heittopussi.

POLIITTISISSA virkanimityksissä on aivan erityinen erikoispiirre. Ne halutaan kieltää vain muilta puolueilta, eikä niitä tehdä lainkaan itse.

Vallassa ollessaan ja tilaisuuden tullen kaikki puolueet kuitenkin valikoivat omia suosikkejaan omista viiteryhmistään.

Seuraavaksi katsotaan, kuinka Kuntaliiton varatoimitusjohtajan valinnassa käy. Hanna Tainio (sd.) on jäämässä eläkkeelle ja haastateltavien joukossa on nippu tunnettuja demarinimiä.

Pätevin ja sopivin valitaan.

AVAINSANAT

Näin SDP valitsee ehdokkaansa Helsingin apulaispormestariksi – tässä kärkinimien tilanne juuri nyt

  • Helsinki
  • 29.04.2025
  • 20:30
  • (Päivitetty: 02.05. 14:34)

Apulaispormestaripeli vaikuttaa olevan aidosti auki SDP:ssä, kun moni vaaleissa pärjännyt nimi ei ole käytettävissä.

Apulaispormestarikisa nytkähti maanantaina SDP:ssä eteenpäin, kun SDP:n pormestariehdokkaana Helsingissä ollut kansanedustaja Eveliina Heinäluoma vahvisti muutoinkin uumoillun päätöksensä olla tarttumatta kaupunkiympäristön apulaispormestarin tehtävään.

Pesti on tulossa SDP:lle, mutta kuntavaalien ääniharava Heinäluoma ilmoitti tavoittelevansa tällä kertaa uuden kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävää, joka ei edellytä kansanedustajan asemasta luopumista.

Heinäluoman ratkaisu käynnisti SDP:n sisäisen kisan Helsingissä.

Tiistaina myös SDP:n ääni-imureihin Helsingissä lukeutunut Ville Jalovaara kertoi Demokraatille, ettei ole käytettävissä tehtävään.

Demokraatin tietojen mukaan Heinäluoman mutta myös Jalovaaran ratkaisut kuitenkin yllättivät osan demareista.

HELSINGIN SDP tiedotti myöhemmin maanantaina Heinäluoman päätöksen jälkeen, että apulaispormestarin henkilöstä päätetään Helsingin Sosialidemokraatit ry:n ylimääräisessä piirikokouksessa perjantaina 16.5.

Sitä ennen Helsingin demarien puolueosastot voivat asettaa apulaispormestarivaaliin ehdokkaita, joista piirikokous valitsee SDP:n ehdokkaan apulaispormestariksi.

Helsingin SDP oli vastaavassa tilanteessa tasan kaksi vuotta sitten, kun apulaispormestarina toiminut Nasima Razmyar valittiin kansanedustajaksi.

Apulaispormestarista käytiin tuolloin äänestys. Suljetussa lippuäänestyksessä oli neljä puolueosastojen asettamaa ehdokasta: Hilkka Ahde, Ville Jalovaara, Johanna Laisaari ja Markku Rantahalvari.

Kahden eniten ensimmäisellä kierroksella ääniä saaneen Ahteen ja Laisaaren välillä käytiin toinen äänestyskierros ja valituksi kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestariksi tuli Johanna Laisaari.

Myös tällä kertaa vaali käytäneen suljettuna lippuäänestyksenä, kunhan ehdokkaita on enemmän kuin yksi.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

NYT apulaispormestarin tontti on kuitenkin toinen ja siihen kuuluvat muun muassa liikenneratkaisut, maankäyttö ja asuminen.

Tehtävä on ollut koko olemassaolonsa ajan vihreiden ja Anni Sinnemäen hallussa. Aihepiiri on perinteisesti herättänyt Helsingissä poliittisia intohimoja.

Perehtyneisyydestä ja asiantuntemuksesta ei ole hommassa haittaa eikä kokemuksesta kaupungin hallinnossa.

Menestyksellä vaaleissa eli äänimäärällä on oma merkityksensä, mutta esimerkiksi Laisaari nousi apulaispormestariksi varavaltuutetun paikalta.

Helsingissä SDP:n ääniharavia Heinäluoman jälkeen olivat järjestyksessä Razmyar, Jalovaara, Tuula Haatainen, Ville Merinen ja Ahde.

Heistä Razmyar luopui apulaispormestarin paikasta vuonna 2023 noustuaan eduskuntaan, eikä ole hakeutumassa takaisin.

Haatainen on entinen apulaiskaupunginjohtaja, mutta myös hän on kansanedustaja ja kertonut julkisuudessa syöpäsairaudestaan.

Kansanedustaja Merinen oli ehdolla ensi kertaa Helsingissä, eikä ole halukas tehtävään.

Taustakeskusteluissa esiin nousevat tälläkin kertaa esiin nimenomaan Laisaaren ja Ahteen nimet.

Laisaari sanoo Demokraatille tiistaina harkitsevansa vakavasti uuttakin apulaispormestarin tehtävää. Ahde ei ole omassa pohdinnassaan vielä niin pitkällä vaan vasta harkitsee harkitsemista.

Heitä yllättävämpiä valintoja voisivat olla valtuustoon ja SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajistoon heti noussut Niilo Toivonen tai eduskuntaan vasta palannut entinen pitkäaikainen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, joka oli nyt ehdolla Helsingissä.

Myös kansanedustaja Elisa Gebhard saa mainintoja.

Heistä Kumpula-Natri sanoo Demokraatille, että hänen pohdintansa on kesken. Gebhard puolestaan kommentoi, ettei ole vielä ehtinyt pohtia asiaa. Hän toivoo vaaliin kuitenkin useampia ehdokkaita.

Toivonenkaan ei sulje mahdollisuutta pois tässä vaiheessa vaan sanoo pohtivansa asiaa. Monen muun tavoin myös hän korostaa haluavansa kuulla puolueen sisäistä keskustelua.

Poissa pelistä ovat siis varmasti ainakin Heinäluoma, Razmyar, Jalovaara ja Merinen, mutta monen kohdalla tilanne on aidosti auki. Moni pannee merkille, etteivät kaikki kansanedustajatkaan kieltäytyneet ainakaan suoraan.

SILLÄ millaista kaavoitus- ja ympäristöpolitiikkaa tuleva SDP:n apulaispormestari kannattaa on suuri merkitys Helsingin pääpuolueiden välisiin suhteisiin.

Käytännössä linja on lähellä joko kokoomusta tai vihreitä ja vasemmistoliittoa.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

Viimeisimpänä esimerkkinä oli kaupunkiympäristölautakunnan äänestys kiistellystä Lapinlahden tunnelista, jota Eveliina Heinäluoma lautakunnassa kannatti.

Sen sijaan toinen SDP:n edustaja lautakunnassa, nyt vaaleissa valtuustosta rannalle jäänyt Sami Kuusela, halusi tutkituttaa tunnelille muita vaihtoehtoja. Tunnelia vastustivat vihreät ja vasemmistolliitto.

Helsingissä pormestari ja apulaispormestarit tulee valita valtuutettujen tai varavaltuutettujen joukosta. Niin sanotusta pystymetsästä valintaa ei siis sentään tehdä.

Juttua muokattu 30.4. klo 10:58: poistettu lautakuntajäsen Sami Kuuselasta virheellinen maininta ”valtuustosta tippunut”. Häntä ei valittu näissä vaaleissa valtuustoon, ja hän halusi tutkituttaa tunnelille muun vaihtoehdon.

AVAINSANAT