VALIKKO

Onnea, eduskunta – tällaisen anoturtiaisen voitte nyt saada Li Anderssonin tilalle kansanedustajaksi

Johannes Yrttiaho puhui Venäjän hyökkäyskeväänä 2022 eduskunnassa ahkerasti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.

Jos ja kun Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta luopuva Li Andersson pääsee kesällä europarlamenttiin, hänen tilalleen eduskuntaan nousee Venäjän ylin ymmärtäjä Johannes Yrttiaho.

Viime vaaleissa eduskunnasta pudonnut turkulainen Johannes Yrttiaho on nyt win-win -tilanteessa. Hän haluaisi itsekin euroehdokkaaksi, mutta vielä suurempi mahdollisuus hänellä on päästä varasijalta takaisin Arkadianmäelle Li Anderssonin tilalle.

Jos Andersson lähtee Brysseliin, eduskunta saa hänen paikalleen kansanedustajan, jonka näkemykset Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa tuntuvat olevan hyvin samoilla linjoilla taannoisen VKK-ryhmäläisen Ano Turtiaisen kanssa.

Vain turtiaislainen uskonnollisuus puuttuu – mutta sen korvaa luja luottamus Naton pahuuteen ja Venäjän viattomuuteen.

EDUSKUNNASSA ollessaan Johannes Yrttiaho vastusti johdonmukaisesti Nato-jäsenyyttä, hävittäjähankintoja ja yleensäkin kaikkea mikä liittyi Suomen puolustamiseen.

Mutta toisin kun useimmat muut puolueensa periaatteelliset Nato-vastustajat, Yrttiaho ei näytä julkisissa kannanotoissaan huomanneen Venäjän tekevän Ukrainassa sotarikoksia.

Sosiaalisessa mediassaan ja blogipalstallaan julkaisemiensa kommenttien perusteella Yrttiahon maailmassa asetelmat ovat selkeitä.

Ukrainassa tapahtuneen ”kriisin” syynä on Naton provosointi ja monivuotiset laajentumishalut alueella.

Suomi on Yrttiahon mukaan luovuttanut itsemääräämisoikeutensa Yhdysvalloille, ja meistä tulee hänen mielestään nyt ”eturintamavaltio Yhdysvaltain ja sen liittolaisten varustautumisessa Venäjää vastaan”.

Pohjoismaiden tekemät Nato-ratkaisut eivät hänen mielestään voi olla ”vaikuttamatta Venäjän varustautumiseen”.

Yrttiaho on myös useasti paheksunut Suomen aselähetyksiä Ukrainaan. Hänen mukaansa asemenoihin käytetyt ”summat ovat valtavia ja suoraan pois suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä”.

Suomessa ovat lisäksi hänen mukaansa vahvistuneet ”rasistiset asenteet Venäjää, venäläisiä, venäjän kieltä ja kulttuuria kohtaan”.

VENÄJÄKÄÄN ei muodostaisi Suomelle uhkaa, jos ottaisimme sen edut huomioon.

Baltic Connector -kaasuputkea kohtasi ”rahtilaivan ankkurista johtunut ilmeisen tahaton putkirikko”.

”Jos oikeita uhkia edes on, ovat ne valtionjohdon parin viime vuoden omalla töpeksinnällä itse aiheutettuja”, Yrttiaho kirjoittaa Facebook-sivullaan.

Joulun 2023 alla Yrttiaho kertoi, että Suomen ja Viron välistä Baltic Connector -kaasuputkea kohtasi ”rahtilaivan ankkurista johtunut ilmeisen tahaton putkirikko”.

Sillä tekosyyllä Itämerelle saatiin hänen mukaansa tuotua lisää Britannien johtamien JEF-maiden sotalaivoja.

EDUSKUNTARYHMÄ saanee Yrttiahosta värikkään ja mielipiteitä jakavan työtoverin. Turun kaupunginvaltuustossa hän istuu yhden miehen valtuustoryhmänään.

Kaksi vuotta sitten Turun vasemmistoliiton valtuutetut erottivat hänet ryhmästä ”epäasiallisen käytöksen”, väitetyn huutamisen ja änkyröinnin takia. Yrttiahon mielestä vika oli muissa: toverit erottivat hänet miellyttääkseen kokoomusta.

Johannes Yrttiaho pyysi viime syksynä lupaa päästä takaisin ryhmän jäseneksi, mutta valtuustoryhmä tyrmäsi toiveen yksimielisesti.

Hänellä on kuitenkin vankka kannatus varsinaissuomalaisessa vasemmistoliiton kentässä ja rauhanliikkeen aktivistien parissa. Eduskuntavaaleissakin hän keräsi yli 1600 ääntä.

Yrttiaho ei tiistaiaamuna vastannut Demokraatin yhteydenottoihin.

AVAINSANAT

Kokoomus sai helpon ministerin tilalle vaikean – ja se näkyy nyt kun vaalit lähestyvät

Kesäkuinen Pride-paraati on perinteisesti ollut valtioneuvostonkin liberaaleille mieluisa näyttäytymispaikka, paitsi järjestöleikkausten aikaan. Kuva on vuodelta 2024.

Perussuomalaiset testaa kampanjakonettaan järjestöavustuksilla. Ministeri Wille Rydmanin (ps.) kehittämä riita STEA-avustuksista on kokoomukselle ja RKP:lle tällä viikolla erityisen kiusallinen.

Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) oli päähallituspuolue kokoomukselle paljon helpompi työkaveri. Juuson kerrotaan vierastaneen ministeriönsä virkakuntaa, koska epäili heistä monien olevan demareiden nimittäminä lojaaleja oppositiolle.

Myös hallituksen leikkauslinja tuotti Juusolle vaikeuksia, joten osa STM:n sektorin sopeutuksista sovittiin hallituspuolueiden ryhmyreiden kesken Santahaminan saunalla.

KOKOOMUSTA tämä ei haitannut. STM:n sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen sai enemmän tilaa ja avustajineen töitä tehdyksi. Kokemattomamman Juuson kerrotaan ottaneen neuvoja vastaan.

Sitten Juuso joutui ajamaan alas oman vaalipiirinsä sairaalan laajan päivystyksen. Valmiiksi raju palaute äityi rankemmaksi ja ministerin mitta tuli täyteen.

Kun Juuso erosi, Orpon hallituksessa aiemmin elinkeinoministerinä toiminut Wille Rydman sai uuden mahdollisuuden. Entinen Helsingin kokoomuksen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu palasi vanhan puolueensa kiusaksi sosiaali- ja terveysministerin penkille ministeriaitioon.

Sanni Grahn-Laasosen vanhempainvapaan sijaiseksi nimitettiin Karoliina Partanen (kok.).

JOS Juuso olikin poliitikkona kokematon, Rydman on monissa liemissä keitetty konkari. Juusolla ja Rydmanilla on perusuomalaisten jäsenkirjan lisäksi yhteistä lähinnä erinomainen ruotsin kielen taito.

Uusi sosiaali- ja terveysministeri alkoi olla pyydettäessä paikalla, kertomassa mielellään poliittisista linjauksistaan ja puolustamassa avoimesti vaikeita päätöksiään.

Hallitus linjasi huhtikuun riihessään sote-järjestöjen lisäsäästöistä. Jo aiempien leikkausten lisäksi järjestöt menettävät 25 miljoonaa euroa lisää. Rydman sai tehtäväkseen toteuttaa säästöt.

Viime viikolla hän esitteli yllättäen uudet STEA-kriteerit, joiden perusteella sote-järjestöjen valtionavustuksista jatkossa päätetään.

OSA hallituskumppaneista hermostui ja tulkitsi Rydmanin livenneen sovitusta. RKP:n mukaan kriteereistä piti päättää yhdessä. Rydmanin mukaan vain avustusten kohdentamisesta olisi sovittu ja tekniset kriteerit ovat ministerin tonttia.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ratkaisi nyt asian käynnistämällä avustuskriteerejä koskevan valtioneuvoston asetuksen uudistamisen. Perussuomalaiset vastustivat, mutta hävisivät äänestyksen.

Hallituspuolueiden valtiosihteereistä koottavan työryhmän pitäisi pikaisesti valmistella uusi asetus ennen syyskuussa alkavaa sote-järjestöjen avustuskierrosta.

Mutta uuden asetuksen esittelystä valtioneuvostolle vastaa sosiaali- ja terveysministeri Rydman, joka pitää varmana, että ensi syksyn rahanjako tehdään edelleenkin niillä hänen kriteereillään.

Jopa hallituksesta myönnetään tilanteen kriisiytyneen.

HALLITUS on vältellyt keskustelemasta Rydmanin avustuskriteereiden mahdollisista käytännön seurauksista. Se on keskittynyt riitelemään prosessista. Rydman ei olisi saanut päättää asiasta yksin, vaikka päätökset olisivatkin hallituspuolueiden mielestä oikean suuntaisia.

Sisältö kuitenkin kummittelee taustalla. Kun Rydman esitteli kriteerejään viime viikolla X:ssä, hän totesi, ettei avustuksia jatkossa myönnetä järjestöille, joiden toiminta keskittyy pääasiassa yhteen ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään. Se mihin järjestöihin hän tällä erityisesti viittasi tai kuinka tiukasti kirjausta käytännössä toteutettaisiin, jäi epäselväksi.

Julkisuudessa nostettiin esiin muun muassa Suomen Pakolaisapu ja Seta, joiden valtionavun tulkittiin olevan vaakalaudalla.

TÄMÄN on täytynyt hermostuttaa sekä kokoomusta että RKP:ta etenkin, kun Helsingissä on parhaillaan käynnissä Pride-viikko.

Rydmania koskevan epäluottamuslauseen jättänyt vasemmistoliiton ryhmäjohtaja Aino-Kaisa Pekonen sanoi maanantain täysistunnossa ministerin tehneen avustusleikkauksista ”politikoinnin välineen sanelemalla omavaltaisesti syrjivät avustuskriteerit, joiden tosiasiallinen tarkoitus on vaientaa kansalaisyhteiskuntaa, targetoida tiettyjä perussuomalaisille epämieluisia järjestöjä, joiden toimintaan liittyy vähemmistöjen ja ihmisoikeuksien puolustaminen”.

RKP äänesti tiistaina Rydmanin luottamusäänestyksessä tyhjää.

Ilman kytköstä pakolais- ja identiteettipolitiikkaan, poliittinen keskustelu sote-alan kattojärjestöjen rahoista tai siitä, millainen järjestötyö on lobbausta tai poliittista vaikuttamista olisi luultavasti voitu käydä Rydmanin kriteerien pohjalta.

Leikkausten kokonaismäärästä oli joka tapauksessa jo sovittu.

MYÖS hallituspuolueet valmistautuvat ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kokoomus on gallupeissa hyvänä kakkosena, perussuomalaiset kiusallisen lähellä keskustaa ja useamman pykälän alle viime vaalien tuloskunnon.

Profiilinnostolle olisi tilausta. Jää nähtäväksi miten julkinen riitely järjestöavustuksista toimii.

AVAINSANAT

Vahvaa välittävä Suomi ei tullut kristillisdemokraateille yllätyksenä

Hallituspuolue kristillisdemokraatit (KD) tiesi mihin kesällä 2023 ryhtyi. Orpon hallitusohjelma Vahva ja välittävä Suomi piti sisällään kirjaukset vahvaa alkoholia välittävästä Suomesta.

Suomeen halutaan lakiin kirjattu mahdollisuus alkoholijuomien kotiinkuljetukselle, josta puhutaan myös viinan wolttaamisena. Samassa yhteydessä Alkot saisivat oikeuden sunnuntaiaukioloon. Lain odotetaan tulevan hyväksytyksi juhannusviikolla.

KD tiesi kokoomuksen tätä ajavan ja neuvotteli itselleen luvan sitä vastustaa, vaikka puolueen on täytynyt tietää vastustus turhaksi. KD:n ja opposition ajama alkoholilain vesitys jyrättiin eduskunnassa perjantaina kahteen kertaan.

Alkoholi tulee kalliiksi julkiselle taloudelle. Viinan takia työt jäävät tekemättä, ihmiset ajautuvat tapaturmiin ja sairastuvat muun muassa syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Ilman alkoholia suomalaisten sairaalapäivystysten arki olisi rauhallisempi ja sote-kustannukset pienemmät. Pari vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan viinan hinta on jopa 1,1 miljardia euroa vuodessa.

HINTALAPPU ei estä talouspuolue kokoomusta vapauttamasta suomalaista alkoholipolitiikkaa nousuhumalasta muistuttavalla reteydellä. Kokoomusta voi kiittää johdonmukaisuudesta ja avoimuudesta. Sen pitkäaikaisena tavoitteena on Alkon monopolin vähittäinen murtaminen. Projekti etenee vahvasti.

Jos pääministeripuolue pelaa avoimin kortein, hallituksen toista laitaa edustava kristillisdemokraatit vaikuttaisi pettävän itseään.

KD on eduskunnan ainoa puolue, jonka nimessä viitataan kristinuskoon. Sen keskushenkilö Jeesus kytki alkoholin sielun pelastukseen. Tästä syystä Suomen evankelisluterilaiset seurakunnat kuluttavat Alkolta tilaamaansa ehtoollisviiniä noin 46 000 litraa vuodessa.

Alkoholilla on muutenkin näkyvä rooli kristillisessä kulttuuripiirissä vaikkapa islamilaisiin maihin verrattuna.

TÄSTÄ huolimatta juuri KD on päätynyt vastustamaan alkoholia ja saa asialleen paljon julkisuutta.

Huomion hinta on kokoomuslainen alkoholipolitiikka. Sen vastustaminen hallituksen sisällä on merkityksetöntä poseerausta.

Kristillisdemokraattisen alkoholiajattelun edistäminen Petteri Orpon hallituksessa on oire vakavista sisäisistä ristiriidoista.

Things are getting Petter. Sitä ei peitä edes Suvivirren laulaminen.

AVAINSANAT

Suomi-politiikan kuninkaantekijä ei oikein tiedä, mitä se tekisi tai minne menisi

Kaikkonen - se toinen Antti, joka halajaa pääministeriksi.

Keskusta saa aivan liian vähän ääniä etelästä voidakseen enää koskaan kamppailla eduskuntavaalien voitosta, ellei jokin muutu dramaattisesti.

Kun Juha Sipilä vei keskustan viimeksi pääministeripuolueeksi vuonna 2015, puolueen ääniosuus Helsingin vaalipiirissä oli 7,2 %, Uudellamaalla 11,5 %, Varsinais-Suomessa 16,2 % ja Pirkanmaalla 16,6 %.

Kevään 2023 vaaleissa Annika Saarikon johtama keskusta sai Helsingin äänistä 1,6 %, Uudeltamaalta 4,8 %, Varsinais-Suomesta 8,4 % ja Pirkanmaalta 7,1 %.

Vuonna 2015 keskusta sai näistä etelän neljästä suuresta vaalipiiristä 157 000 ääntä, mutta 2023 enää noin 79 000, vaikka samaan aikaan asukasmäärä näissä vaalipiireissä on lisääntynyt.

Keskusta ei missään oloissa kamppaile suurimman puolueen asemasta tällaisilla luvuilla ja kehityksellä.

Kaupunkeja ei voi vallata, ellei tee kaupunkilaista politiikkaa.

TILANNE on ilmeinen mutta keskustalle tuskallinen.

Sipilän nousu oli jonkinlainen anomalia, poliittisen lähihistorian suomalainen poikkeus, jossa politiikan ulkopuolinen liikemies kohosi puolueen uudeksi Messiaaksi.

Tuli oikeistolaisiin painotuksiin nojannut vaalivoitto yhden oppositiokauden jälkeen ja ehta porvarihallitus. Tyly vaalitappio heti sen perään.

Täyskäännös Rinteen ja Marinin punavihreään hallitukseen oli äänestäjille ja osalle puolueväeäkin hämmentävä. Riitaisan kauden päätteeksi taas hävinnyt keskusta ilmoittikin heti, ettei enää lähde seuraavaan, Orpon nykyiseen oikeistohallitukseen.

Niinpä keskusta istuu nyt oppositiossa niiden samojen puolueiden kanssa, joiden kanssa se kamppaili edellisessä hallituksessa. On todistettu sarjaa epätahtisia ja vähän epätoivoisiakin yrityksiä erottua yhtäaikaa sekä istuvasta hallituksesta että muusta oppositiosta.

Peruskannatus ei riitä kokoomuksen haastamiseen. Liikkuvien äänestäjien äänille on tiukan ja johdonmukaisen oikeistolaisen politiikan jälkeen nyt ottajia etenkin vasemmalla. SDP:n ja vasemmistoliiton kannatus on noussut kolmessa vuodessa reippaasti.

Maakuntien päävastus perussuomalaiset on hiipunut hallitusvastuussa, mutta yleiseurooppalainen kehys ei ennakoi puolueen nopeaa paluuta pieneksi puolueeksi.

Keskustan tarjoama vaihtoehto, näennäisen turvallinen paikallaan pysyminen ja parhaan toivominen ei vaikuta kiinnostavan tarpeeksi äänestäjiä. Kahdenkymmenen prosentin puolueeksi tai sen yli palaaminen edellyttäisi valtavan liikkuvien äänestäjien joukon tavoittamista ja heitä on ennen kaikkea suurissa kaupungeissa.

Kaupunkeja ei voi vallata, ellei tee kaupunkilaista politiikkaa.

Keskusta on monelle hyvä kakkonen tai ehkä vähän kädenlämpöinen.

TILANNE on vaikea muttei kaikin tavoin lohduton.

Puoluebarometrissä suomalaiset suhtautuvat keskustaan yhtä myönteisesti kuin SDP:hen. Keskustalla on toisin sanoen kannatuspotentiaalia, joka ei vain realisoidu kannatuskyselyissä, joissa on valittava vain yksi puolue.

Keskusta on monelle hyvä kakkonen tai ehkä vähän kädenlämpöinen. Kaikista puolueista keskustaan on vähiten siihen erittäin kielteisesti suhtautuvia.

Haaste ja ongelma menee paljon syvemmälle kuin puheenjohtajan nimeen. Antti Kaikkonen on ikänsä politiikassa tehnyt mies, joka tuskin enää yllättää. Pelkästään pääministeriksi tähtäämällä ei vaaleja voiteta.

Puoluevaikuttaja Silja Silvasti epäili suorasanaisesti puoluekokouksen yhteydessä, ettei keskustalaisten ”perse kestä merivettä” edessä häämöttävässä seuraavan hallituksen leikkausurakassa. Silvastin mielestä keskustan ei pidä mennä hallitukseen ensi vaalikaudella ollenkaan.

Keskustalla on kokemusta oppositioon jäämisestä toiseksi kaudeksi putkeen yli 20 vuoden takaa, eikä se ollut miellyttävää. Niin on käynyt viimeksi Paavo Lipposen kahden hallituskauden aikana 1995-2003.

Jos SDP nousee nyt hallitukseen, oppositioon jäädessään keskusta kamppailisi jälleen perussuomalaisten varmuudella näkyvää ja kuuluvaa kapinalinjaa vastaan kuten 2011-15.

Ei ole mitään takeita siitä, että aina vain kaupungistuva maa kääntyisi enää keskustan puoleen.

Silti keskusta on pitkälti avainasemassa siinä, minkälainen hallitus Suomeen lopulta syntyy 2027 vaalien jälkeen. Se on edelleen keskellä vaa’ankieliasemassa ja kelpaa kaikkien kumppaniksi. Keskustalle on ottajia, keskisuurenakin puolueena.

AVAINSANAT

Keskustelu epäonnistui – mikäs siinä, kyse on vain ydinaseista

Ilmavoimien F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjä lensi kahden yhdysvaltalaisen B-52 Stratofortress -pommikoneen kanssa Suomen ilmatilassa 21. heinäkuuta 2024.

Suomi poistaa lakiin kirjattuja ydinaserajoituksiaan rukkaamalla ydinenergialain uuteen uskoon. Muutosta ajaa Petteri Orpon (kok.) hallitus ja eduskuntakäsittelyn myötä samoille rattaille hypännyt oppositiopuolue keskusta.

Kuten tiistaina julkaistusta puolustusvaliokunnan mietinnöstä voi lukea, loput oppositiosta vastustaa rajoitusten poistamista.

Puolustuspolitiikassa on Suomessa vaalittu konsensusperiaatetta. Yksimielisyyspyrkimyksellä on nähty jopa maanpuolustuksellista merkitystä. Nyt hyve jää historiaan vaikka pöydällä olevat kysymykset ovat kirjaimellisesti eksistentiaalisia.

Tilanne olisi helpompi ymmärtää, jos osapuolet olisivat samaa mieltä tosiasioista mutta tekisivät niistä perustellusti erilaiset johtopäätökset. Valitettavasti tämäkin on epäselvää.

HALLITUKSELLA ja keskustalla vaikuttaisi olevan erilaiset tosiasiat kuin SDP:llä, vihreillä ja vasemmistoliitolla. Erimielisyyttä on muun muassa siitä, onko Suomen maantieteellinen sijainti peruste lakiin kirjattujen ydinaserajoitusten poistamiselle vai syy säilyttää ne.

Hallituksen mukaan ydinaserajoitusten poistaminen on Suomen puolustuksen ja Nato-yhteistyön kannalta välttämätöntä. SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton mukaan näin ei ole.

SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton mukaan valiokuntakuulemisissa ei tullut ilmi turvallisuusperusteita, jotka puoltaisivat lakimuutoksia. Hallitus ja keskusta ovat päinvastaista mieltä. Enemmistö valiokunnan kuulemista asiantuntijoista katsoo, ettei rajoitusten poistaminen heikennä Suomen turvallisuutta. Osa asiantuntijoista on eri mieltä.

Koska perustelut ovat ytimeltään turvaluokiteltua, salassa pidettävää tietoa, kansalaisen on mahdotonta arvioida kumpi osapuoli on oikeassa.

Mikäs siinä, kyse on vain ydinaseista.

Ei tämän näin olisi pitänyt mennä.

YDINASEISIIN liittyy myös puolustusvaliokunnan mietinnössä käytetty ilmaisu strateginen epämääräisyys. Yksityiskohtia puolustusyhteistyöstä ei kerrota julkisuuteen.

Edes sitä milloin olemme tai emme ole rauhantilassa ei tarkasti määritellä. Epämääräisyys on strategista, koska se on osa pelotetta. Kun vihollinen ei voi olla varma, missä Naton ydinaseet milloinkin ovat tai mitä niiden kanssa tosipaikan tullen kaavaillaan, sen ajatellaan olevan varpaillaan.

Puolustusvaliokunnan mukaan Suomesta ei ole tulossa ydinasevaltiota, mutta tulemme tekemään aseisiin liittyvää puolustusyhteistyötä ilman nykyisen lainsäädännön rajoitteita. Suomeen ei olla sijoittamassa rauhanaikana ydinaseita ja ydinaseisiin liittyvä päätösvalta säilyy kaikissa olosuhteissa Suomella.

Pysymme myös kaikissa allekirjoittamissamme kansainvälisissä aserajoitus- ja valvontasopimuksissa.

Kun rajoitukset kuitenkin poistetaan, on vaikea sanoa mitä esimerkiksi puolustusyhteistyöllä tässä tarkoitetaan.

MUTTA yksi on varmaa, julkinen keskustelu aiheesta ei herätä luottamusta. Ei tämän näin olisi pitänyt mennä. Saman tuntuu myöntävän mietinnössään myös puolustusvaliokunta.

– Suomen vahvuus on ylivaalikautisessa hallitus- ja oppositiorajat ylittävässä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa päätöksenteossa. Siksi valiokunta muistuttaa näiden asioiden parlamentaarisen valmistelun tärkeydestä, mietinnössä todetaan eikä kyse ole opposition vastalauseesta.

Terveiset on suunnattu ydinaserajoituksia koskevan lakimuutoksen täysin puskista eduskunnalle esitelleelle Petteri Orpon hallitukselle.

AVAINSANAT

Laula sitä suvivirttä – älä möykkää aiheesta somessa

On kevät ja Suvivirttä, tuota 1600-luvulla sävellettyä ”taisteluhymniä” lauletaan taas koulujen päättäjäisissä. Valitettavasti mediassa ja somessa leviävä suvivirsiaiheinen julkinen mölinä uhkaa estää laulua kuulumasta.

Virren ja Varpunen jouluaamuna -laulun veisuusta on rapsautettu Espoon kaupungille uhkasakot, ja laulua kuulemaan joutuneelle korvauksia.

Siksi Suvivirttä lauletaan nyt kaikkialla. Mediassa, eduskunnan valtiosalissa ja aivokuorellani, kun koetan rentoutua.

Käynnissä on taistelu, jossa perinteinen suomalainen yhtenäiskulttuuri koivuine, tähtineen ja luterilaisine perinteineen on tullut haastetuksi.

Jos droonivaroitukset menivätkin mönkään, Wilmaan lähitunteina napsahtelevat Suvivirsi-alertit kehottavat koululaisten vanhempia valppauteen kautta maan. Kevätjuhlissa ei ehkä ole turvallista.

KULTTUURISOTIEN rintamat heimouttavat yhteiskuntaa. Ne ovat nimensä mukaisesti rintamia, joissa vihollisleirit kiikaroivat toisiaan taisteluhaudoista.

Vastapuolta ei silmäillä keskustelun vaan sodan toivossa. Puheiden tavoitteena on vihollisuuksien lietsonta ja vastustajan voittaminen kaikilla mahdollisilla keinoilla, kunhan kyse ei ole asiallisesta argumentoinnista. Se olisi tässä sodassa raukkamaista.

Virrestä on jo opetushallituksen ohjeistus, kolme perustuslakivaliokunnan ratkaisua, eduskunnan oikeusasiamiehen kanta ja tuhansia julkisia kansalaismielipiteitä.

Niin sanottua suvivirsikeskustelua on nyt oman rajallisen muistini mukaan 20 vuoden ajan kokeiltu. Ei ole toiminut eikä toimi.

Viimeisimpänä Suvivirttä on ehdotettu lisättäväksi perusopetuslakiin, vaikka virrestä on jo opetushallituksen ohjeistus, kolme perustuslakivaliokunnan ratkaisua, eduskunnan oikeusasiamiehen kanta ja tuhansia julkisia kansalaismielipiteitä, joita tulee jatkuvasti lisää myös tätä kirjoitettaessa.

Ennen kuin Suvivirttä esitetään lisättäväksi perustuslakiin, samalla kun sitä soitetaan cell broadcast -järjestelmän kautta väkisin kaikille, ehdotan uutta lähestymistapaa.

LAULETAAN virttä jatkossakin koulujen päättäjäisissä, koska kyse ei (edellä luettelemieni viranomaispäätösten mukaan) ole uskonnon harjoittamisesta.

Jos tulee ongelma, suhtaudutaan siihen samalla tavoin kuin muihinkin arjen vähäisiin vastoinkäymisiin. Ei tehdä juttuja. Ei möykätä somessa. Ei veisata virttä julkisilla paikoilla holtittomasti niin kuin veristen peltojen Marseljeesia Ranskan vallankumouksessa.

Suhtaudutaan siihen samalla tavoin kuin muihinkin arjen vähäisiin vastoinkäymisiin.

Jos joku valittaa, antaa valittaa. Jos tulee hallinnollinen prosessi, antaa tulla, koska tulee myös kevät, uudet silmut ja koululaisten kesäloma.

Jos tämä joitakin itkettää, kaikkien ei ole pakko itkeä.

Tunteiden ei ole pakko levitä influenssan tavoin vain siksi, että Zuckerberg, Musk ja iltapäivälehdet saavat siitä rahaa.

AVAINSANAT