VALIKKO

Oli aika jolloin oikeistohallituskin ymmärsi verotuksen reiluutta

Nykyisen, hyvinvointia rakentaneen verotusmallin toi Suomeen porvarihallitus yli sata vuotta sitten. Miksi nykyiselle oikeistohallitukselle tämä edeltäjiensä järkevä toimintatapa ei enää kelpaakaan?

Progressiivinen verotus otettiin käyttöön Suomessa 105 vuotta sitten, vuonna 1920. Suomessa tuli voimaan pysyvä laki tulo- ja omaisuusverosta 1921. Malli oli kopioitu Ruotsista. Lain tarkoitus oli tehdä verotuksesta oikeudenmukaisempaa ja aiempaa tasapuolisempaa.

Suomessa oli tuolloin porvarihallitus ja pääministerinä toimi Rafael Erich. Hän oli kokoomuspoliitikko, oikeustieteilijä ja diplomaatti.

Samainen porvarihallitus asetti myös oppivelvollisuutta koskevan lain, joka vahvistettiin huhtikuussa 1921.

Yksi lain tarkoituksista oli, että jokainen suomalainen, yhteiskuntaluokasta riippumatta oppii lukemaan ja tekemään päätöksiä oman lukutaitonsa kautta.

TUOLLOIN, YLI SATA VUOTTA sitten päättäjät suuressa viisaudessaan ovat tehneet hyviä ratkaisuja. Nämä olemme voineet koulussa todeta. Keskustelemme tunneilla opiskelijoiden kanssa tuosta edistyksellisestä ajasta.

Miten viisaita ja rohkeita päättäjiä tuohon aikaan oli yli puoluerajojen! Porvarihallituskin halusi kehittää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointivaltiota.

Nyt 2025 meillä Suomessa on jälleen oikeistohallitus. Jokainen näkee, miten suomalaista sivistystä ja yhteiskuntaa tuodaan alaspäin hurjilla leikkauksilla. Leikkauksilla, jotka koskevat muun muassa koulutusta, hyvinvointia ja valmiiksi vähäosaisia. Tämän myöntäminen voi olla toki vaikeaa ja nämä herättävät paljon tunteita ja erilaisia näkemyksiä.

Mutta eikö ole päivänselvää, että aiempi oikeistohallituksen sadan vuoden takainen järkevä linja ei enää päde – ja nyt toimitaan toisin?

Petteri Orpon hallitus ottaa velkaa noin 12,2 miljardia euroa. Ymmärrän, että velkaa otetaan hyvinvointivaltion palveluiden säilymiseksi ja kehittämiseksi.

Eduskuntavaaleissa 2023 vaalilupauksia olivat esimerkiksi velkaa ei oteta sekä koulutuksesta ja hyvinvoinnista ei leikata. Nyt leikataan juuri näistä ja heiltä, joilla valmiiksi on vähemmän ja velkarahasta annetaan lisää heille, joilla jo on enemmän.

OTTAAKO JOKAINEN suurituloinen veronkevennykset vastaan hyvällä omallatunnolla? Ostovoima lisääntyy heillä, joilla rahaa on ennestään ja heikkenee heillä, joilla raha on tiukassa jo nyt.

Samalla myös säästämisen ja sijoittamisen mahdollisuus heikkenee heillä, joille säästäminen olisi nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Mitä mahtaisivatkaan päättäjät runsaan sadan vuoden takaa ajatella seuraajiensa nykymenosta?

 

Kirjoittaja on opettaja ja kuntapäättäjä Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Kuntavaaliehdokkaista päättäjiksi – tällaisia taitoja meidän valittujen pitää nyt hankkia

Kuntavaaleissa on suhteellisen helppoa olla ehdokkaana, mutta valinnan jälkeen jokaiselle uudelle valtuutetulle tulee nopeasti paljon tärkeää opeteltavaa.

Miltei tasan kuukausi sitten käytiin kunta- ja aluevaalit. Vaali-iltana ilo oli ylimmillään, kun puolueemme sai molemmissa vaaleissa voiton. Kuntavaaleissa voidaan puhua jopa historiallisesta voitosta.

Saimme iloita myös kotikaupungissani Pietarsaaressa, jossa nostimme kannatustamme viisi prosenttiyksikköä ja sosialidemokraattisten valtuutettujen määrä nousi kahdeksasta kymmeneen.

Uusi valtuusto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa kesäkuussa, mutta sitä ennen käydään vielä puolueiden väliset neuvottelut paikkajaosta kaupunginhallitukseen ja eri lautakuntiin sekä valtuuston että muiden toimielinten puheenjohtajista ja varapuheenjohtajista. Lopullisesti uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa tehdään lopulliset päätökset henkilövalinnoista.

MEILLÄKIN uuden valtuuston nelivuotinen kausi alkaa monessa kunnassa tiukentuvan kuntatalouden varjossa. Kunnat ovat saaneet lähiaikoina uusia tehtäviä, jotka maan hallitus on moneen kertaan luvannut rahoittaa kokonaan.

Näistä viimeisimmät työllisyyspalveluiden siirto kunnille tämän vuoden alusta sekä perusopetuksen oppimisen tuen uudistus, joka astuu voimaan elokuun alussa.

Jo nyt tiedetään, että työllisyyspalveluiden rahoitus oli alimitoitettu ja kun kehysriihessä päätettiin leikata 75 miljoonaa euroa kuntien valtionosuudesta, voi vain arvailla, pitääkö hallituksen lupaus uusien tehtävien täysimääräisestä rahoittamisesta paikkansa.

Kuntien tulee joka tapauksessa hoitaa lakisääteiset velvoitteensa. Jos nykyiset verotulot ja valtionosuudet eivät riitä niiden rahoittamiseen, on harkittava muita keinoja talouden tasapainottamiseksi eli veronkorotuksia ja toiminnan tehostamista.

Uudet valtuutetut joutuvatkin heti kautensa alussa perehtymään oman kunnan taloustilanteeseen, koska vuoden 2026 talousarvion valmistelu käynnistyy heti toimikauden alussa.

Kuntapolitiikassa korostuvat halu yhteistyöhön, neuvottelutaito ja kyky tehdä kompromisseja.

Kuntapolitiikassa pyritään päätöksissä yksimielisyyteen, koska kuntapolitiikassa ei ole eduskunnan kaltaista hallitus vastaan oppositio -asetelmaa. Päätöksenteon tulisi olla riittävän avointa ja kaikilla päätöksentekoon osallistuvilla tulee olla mahdollisuus tuoda oma näkemyksensä yhteiseen keskusteluun.

Aina ei kuitenkaan löydetä yhteistä linjaa, mutta kuntapolitiikassa korostuvat halu yhteistyöhön, neuvottelutaito ja kyky tehdä kompromisseja.

Nyt valtuustokauden alussa on syytä huolehtia, että erityisesti uudet valtuutetut ja muut luottamushenkilöt saavat hyvän perehdytyksen ja koulutuksen tehtäviinsä.

Kaikkea ei voi kerralla oppia, mutta perusasiat kuntalaista, kuntien rahoitusjärjestelmästä, substanssilainsäädännöstä, kaupungin hallintosäännöstä ja kokouskäytännöistä olisi jonkinlainen minimi. Kokeneempien luottamushenkilöiden kokemuksista voi myös oppia.

Itse odotan mielenkiinnolla nyt alkavaa valtuustokautta. En ole ensikertalainen, mutta edellisestä omasta läpimenostani kuntavaaleissa on kulunut jo lähes 30 vuotta.

Maailma ja kunnat ovat muuttuneet noiden vuosikymmenten aikana, mutta tunnen vahvasti, että innostukseni oman kotikaupungin ja yleensä kuntien kehittämisestä asukkaidensa parhaaksi ei ole sammunut.

Kirjoittaja on johtava asiantuntija ja kasvatustieteiden maisteri Pietarsaaresta.

AVAINSANAT

Köyhyys ei ole oma valinta, vaikka empatiakyvytön hyväosainen haluaisi niin luulla

Menneellä viikolla sosiaali- ja terveysministerin Kaisa Juuson (ps) eduskunta-avustaja kohahdutti kommentoimalla, että tukia odottavat ihmiset olisivat luusereita, jotka ovat ansainneet köyhyytensä.

Yhteiskunnassamme elää yhä vahvana harhaluulo, että köyhyys olisi ihmisen oma valinta tai seurausta laiskuudesta. Tämä ajatus on paitsi epäoikeudenmukainen, myös täysin todellisuudesta irrallaan.

Suurin osa köyhyydessä elävistä ihmisistä tekee parhaansa selvitäkseen. He käyvät töissä, opiskelevat, hoitavat lapsia tai toimivat omaishoitajina, mutta silti rahat eivät riitä edes elämisen peruskuluihin.

Köyhyyteen johtavat usein olosuhteet, joihin yksilö itse ei voi vaikuttaa. Sairastuminen, työttömyys, pienipalkkaiset työt, asumisen korkeat kustannukset tai ylisukupolvinen huono-osaisuus eivät ole valinta, vaan näitä voi kohdata meistä aivan jokainen elämämme aikana.

Köyhyys ei ole valinta, mutta sen poistaminen yhteiskunnasta on.

Esimerkiksi pitkäaikaissairas ei valitse sairauttaan, eikä yksinhuoltaja voi taikoa lisää tunteja vuorokauteen ehtiäkseen tehdä useampaa työtä. Jos turvaverkot puuttuvat tai voimat eivät riitä, ihminen jää usein yksin tilanteensa kanssa.

ERITYISEN helppoa vähävaraisten tuomitseminen on silloin, jos ei ole koskaan itse joutunut miettimään rahojen riittämistä: ostaako ruokaa vai lääkkeitä, maksaako vuokran vai sairaalalaskun.

Köyhyyden keskellä eläminen on jatkuvaa selviytymistä, joka kuluttaa ihmistä niin henkisesti, kuin fyysisesti. Köyhyyden vähättely tai syyllistäminen ei auta ketään, mutta oikeudenmukainen sosiaalipolitiikka, riittävä perusturva ja tuki voivat auttaa ihmisiä nousemaan ylös heikoimmallakin hetkellä.

Petteri Orpon (kok) hallitus on pitänyt päätöksillään huolen siitä, että köyhyys ja eriarvoisuus lisääntyvät.

Kun hallitus valitsee kannustaa köyhää leikkauksilla ja rikkaita veroporkkanoiden avulla, on päivänselvää, millaisilla arvovalinnoilla maamme hallitus kansalaisia eri kasteihin jakaa.

Empatiakyvyn puute on yksilökeskeisen ajattelutavan tuotos. Sen vuoksi monella on aiempaa vaikeampaa asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää toisten tunteita ja tarpeita.

Köyhyys ei ole valinta, mutta sen poistaminen yhteiskunnasta on. Meidän tehtävämme on vaatia päättäjiltä toimia, jotka takaavat jokaiselle ihmisarvoisen elämän kaikissa elämän vaiheissa.

 

Kirjoittaja on työsuojelutarkastaja ja Seinäjoen Demareiden puheenjohtaja Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Nuori kokoomuslainen sanoi minulle, ettei ammattiliittoja tarvita – lisistä tai lomarahoista häntä ei silti huvittanut luopua

Yllättävän usein kuulee – varsinkin niiltä, jotka eivät ammattiliittoihin kuulu – että liitot joutaisivat menneisyyteen, eikä niistä ole kuin haittaa.

Silti samaiset kritisoijat ovat ensimmäisinä kyselemässä, millaisia yleiskorotuksia työehtosopimusneuvotteluissa saatiin, milloin palkat nousevat ja kuinka nyt ei enempään pystytty. Edut kelpaavat, mutta omaa panosta ei haluta antaa järjestäytymällä itse.

Vaalikampanjoinnin aikana keskustelin kahden kokoomuslaisen nuoren ehdokkaan kanssa. Hekin olivat sitä mieltä, ettei liittoja tarvita.

Kumpainenkin työskenteli opintojensa ohessa kaupassa, mutta kuvailivat työtään paskaduuniksi, jossa ei tarvitse ajatella mitään. Toinen vielä jatkoi, että hän toivoo, ettei kaupoissa tulevaisuudessa olisi muita kuin itsepalvelukassoja.

Kysyin, mihin kaikki myyjät sitten työllistyisivät ja mistä saataisiin näistä töistä tulleet verotulot yhteiskunnalle. Kuulemma jotain parempia töitä voisivat ryhtyä tekemään, mutteivät kuitenkaan heti keksineet, mitä ne työt olisivat.

Sen sijaan tuloverotus Suomessa pitäisi saada alas.

Ilmeisesti sekin on ääni, kun palkansaaja itkee, miten tulisi toimeen, saisi perheelleen ruokaa ja laskut maksettua.

Muistutin, että hänkin on saanut opiskella Suomessa ilmaiseksi, joten jos verotus laskettaisiin alas, miten koulutus rahoitettaisiin – vai pitäisikö Suomesta tehdä Amerikka? Sitä ei sentään haikailtu.

Mutta kaikki voivat ryhtyä yrittäjiksi, vaikka joku saattaisi nykyisestä työstään tykätäkin, matalasta palkastaan huolimatta.

He peräänkuuluttivat lisää osinkoja johtajille ja että kukin neuvotelkoon oman palkkansa, siihen ei liittoja tarvita.

Eivät he silti olleet valmiita ilta- tai viikonloppulisistään saati lomarahastakaan luopumaan, vaikka ne tulevat yleissitovan työehtosopimuksen kautta, jonka se ikävä ammattiliitto on neuvotellut työnantajaliiton kanssa.

KERROIN heille, että yhä yleisin työsuhderiita, joka työssäni eteen tulee, on alipalkkaus. Vaikka meillä on yleissitovat työehtosopimukset, on työnantajia, jotka eivät maksa edes sitä minimitasoa.

Onko se oikein? Eikö siis liittoja tarvita? En saanut vastausta.

Tällainen erimielisyysasia tuli eteeni taas. Ihan kaikkia saatavalajeja, mitä vain voi keksiä, on työnantaja jättänyt maksamatta. Ei yleiskorotuksia, ylityölisiä, arkipyhäkorvauksia, ei edes lomapalkkaakaan ole koskaan maksettu.

Työnantajan mukaan vuosilomalain täytyy olla joku uusi juttu. Kirjanpitäjäkin on sanonut lomapalkkojen olevan vapaaehtoisia.

Juu, niinkin uusi juttu, että vuonna 1973 on vuosilomalaki tullut Suomessa voimaan. Vasta 52 vuotta ollut.

MAAN HALLITUS jatkaa heikompien kurittamista.

Verokevennyksiä saavat suuripalkkaiset, kun taas muun muassa työntekijöitä ja ammattiliittoihin kuuluvia aiotaan rankaista poistamalla työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus.

Haluaako hallitus tosiaan, että yleissitovuudet työehtosopimuksissa katoavat ja työssäkäyvien köyhyys jatkaa kasvuaan? Näin rapautuvat työmarkkinat Suomessa.

Uusi työministeri Matias Marttinen (kok.) aloittaa tehtävässään. Hän on jo kertonut, että väistyvän ministeri Arto Satosen (kok.) tiellä jatketaan.

Heikennyslistalta löytyvät yhä henkilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen, työntekijän takaisinottovelvoitteen poistaminen ja se, että määräaikaisia työsopimuksia voisi tehdä ilman perustetta jopa vuodeksi kerrallaan. Osa-aikatyötä tekevien tulee jatkossa hakea neljää työpaikkaa, jotta he voivat soviteltua päivärahaa saada.

Silti Marttinen tiedotustilaisuudessaan painotti: ”Haluan ministerinä varmistaa, että palkansaajien ääni kuuluu.”

Ilmeisesti sekin on ääni, kun palkansaaja itkee, miten tulisi toimeen, saisi perheelleen ruokaa ja laskut maksettua.

Nyt, jos koskaan, ammattiliittoja tarvitaan. Varsinkin vuonna 2025.

Kirjoittaja on Teollisuusliiton aluetoimitsija ja kuntapäättäjä Vaasasta.

AVAINSANAT

Oppimisen tuen uudistus tulee – osaako kuntasi varata siihen riittävästi rahaa?

Elokuussa voimaan tuleva oppimisen tuen lakiuudistus tuo merkittäviä – ja hyviä -muutoksia perusopetukseen. Nyt sen rahoitus on myös varmistettava kuntatasolla.

Kolmiportainen tuki (yleinen, tehostettu ja erityinen) poistuu, ja tilalle tulee ryhmäkohtainen tuki kaikille oppilaille sekä tarvittaessa oppilaskohtaisia tukitoimia.

Tavoitteena on varhainen ja oikea-aikainen tuki, joka vastaa entistä paremmin oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin.

Samalla hallitus on päättänyt lisätä perusopetuksen vähimmäistuntimääriä kolmella vuosiviikkotunnilla erityisesti äidinkielen ja matematiikan opetukseen. Tämä muutos astuu voimaan myös 1.8.2025, ja sen myötä alakoululaisille tarjotaan enemmän aikaa keskeisten perustaitojen vahvistamiseen.

UUDISTUS on tervetullut askel kohti tasa-arvoisempaa ja yksilöllisempää opetusta. Varhainen tuki ja riittävä resursointi ovat avainasemassa oppimistulosten parantamisessa ja kouluhyvinvoinnin edistämisessä.

Erityisesti lisätunnit äidinkielessä ja matematiikassa tarjoavat mahdollisuuden vahvistaa oppilaiden keskeisiä taitoja ja ehkäistä oppimisvaikeuksien syntymistä.

Vaikka valtionosuudet kasvavat lakimuutoksen myötä, on olemassa suuri riski, että nämä varat käytetään muuhun kuin perusopetukseen.

Saimme lukea hallituksen puoliväliriihen päätöksistä huhtikuussa, ja ikävä kyllä pelot kuntien talouden tulevaisuudesta konkretisoituivat.’

On entistä tärkeämpää, että luottamushenkilöt varmistavat, ettei koulutuksen rahoitus vaarannu.

Kuntien valtionosuusleikkaukset, yhteisöveron alentaminen ja muut talouden säästötoimenpiteet luovat entistä suuremman paineen kunnalliselle päätöksenteolle.

Vaikka oppimisen tuen uudistus tuo lisää resursseja, on entistä tärkeämpää, että luottamushenkilöt varmistavat, ettei koulutuksen rahoitus vaarannu kuntatalouden tasapainottamisen myötä.

Luottamushenkilöiden on seurattava tarkasti, että koulutus säilyy kunnissa edelleen keskiössä, ja että saadut valtionosuudet ohjautuvat oikeaan tarkoitukseen, eli lasten ja nuorten tukemiseen. Kuntien taloustilanne on monin paikoin tiukka, ja ilman tarkkaa valvontaa lisärahoitus saattaa päätyä paikkaamaan muita budjettivajeita.

TÄMÄ ON myös arvokysymys. Panostaminen koulutukseen on investointi tulevaisuuteen.

Meidän on varmistettava, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus saada tarvitsemansa tuki ja että koulutuksen laatu ei heikkene kuntien talouspaineiden vuoksi.

Koulutus on aina ollut puolueemme prioriteetti, ja meidän on varmistettava, että tämä linjaus säilyy myös tulevalla kaudella. Meidän tehtävänämme on varmistaa, että koulutukseen varatut varat käytetään juuri siihen, mihin ne on tarkoitettu.

Meidän on turvattava laadukas perusopetus ja annettava lapsille ja nuorille parhaat mahdollisuudet oppia ja kasvaa.

Suomalaisen perusopetuksen ydin on sen yhdenvertaisuus ja kaikkien oppilaiden tasa-arvoiset mahdollisuudet saada laadukasta opetusta. Pidetään siitä huoli myös tulevaisuudessakin!

Kirjoittaja on viestintäasiantuntija ja kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja (sd.) Vaasasta.

AVAINSANAT

Voitokkaat vaalit takana – nyt edessä on vastuunotto maailman myrskytessä

Demarit pääsivät kunta-ja aluevaaleissa paalupaikalle tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Se on loistava ja toivoa tuova suoritus.

SDP:n arvopohja on uskottava ja lähtökohdiltaan pysyvä: onhan sitä testattu jo yli 125 vuoden aikana.

Aika ennen seuraavia eduskuntavaaleja on käytettävä viisaasti, jotta äänestäjämme pysyvät vauhdissa mukana ja äänestämishalukkuus lisääntyy. Oppositiossa nyt kun ollaan on oikein, että hallituksen ehdotuksia tarpeen tullen kritisoidaan.

Räikeän vastakkainasettelun sijasta – nyt kun eduskuntavaalit lähestyvät – tarvitaan konsensushaluista asennetta ja parempia käytöstapojakin, silloinkin kun istuvan hallituksen päätökset eivät miellytä – vaikka tämä saattaa ollakin vaikeata.

Tasapainotaiteilua siis, eikä helppoa. Hallitukset kun tulevat jatkossakin olemaan koalitiohallituksia.

TÄLLÄ HETKELLÄ tuntuu siltä, että maailma on mullin mallin ja vähän kuin heikun keikun. Ukrainan sota on tullut meitä lähelle. Yhdysvalloissa Trump murskaa demokratiaa alas kaikin voimin.

Edustuksellisen demokratian heikkeneminen maailmalla on nähtävissä esimerkiksi epäluotettavina vaaleina. Tuomioistuinten riippumattomuus, yksilön koskemattomuus ja turvallisuus ovat heikentyneet jokaisessa maanosassa.

Tarvitaan konsensushaluista asennetta ja parempia käytöstapojakin.

Ellei julkisen vallan instituutioiden toiminnan oikeudenmukaisuuteen voida luottaa, demokraattinen järjestelmä auttamatta huojuu. Vain kolmasosa maailman väestöstä elää demokraattisessa valtiossa.

Vahvoja demokratioita sanotaan olevan maailmassa jäljellä enää 21. Vaikka demokratioiden määrä onkin lisääntynyt, laatu on tutkimustulosten mukaan heikentynyt.

Demokratian myyminen ei nyt taida olla hittituote.

Edellä olevat haasteet koskevat myös meitä Suomessa. Demokratian vahvistaminen on jokaisen sukupolven tehtävä. Yhteiskunnan instituutioilla ja kansalaisjärjestöillä on tässä vahva roolinsa.

Demokratian pelastaminen on erityisen tärkeä tehtävä poliittisille puolueille.

Kirjoittaja on SDP:n vuosien 1991-2003 kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT