Nyt puhuu Teuvo Hakkarainen – ”Minä ihmettelen, jos kävelevät äänestyskoppiin”

Toiselle kierrokselle edenneet presidenttiehdokkaat Pekka Haavisto (vasemmalla) ja Alexander Stubb.

Presidentinvaalien toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat, kokoomuksen Alexander Stubb ja valitsijayhdistyksen Pekka Haavisto käyvät toisella kierroksella kamppailua muun muassa Jussi Halla-ahon 615 000 äänen potista.

Halla-ahon mukaan perussuomalaisia on turha odottaa automaattisesti kokoomuksen Alexander Stubbin taakse vaalien kakkoskierroksella.

Hänen mukaansa moni ajattelee, että perussuomalaisilla olisi joku luonnollinen ehdokas, mutta se ei pidä paikkaansa

– En aio antaa perussuomalaisille mitään ohjeistusta valinnoista, eikä puoluekaan todennäköisesti sitä tee, Halla-aho totesi eilen.

Perussuomalaisten kansanedustajista Sheikki Laakso on kertonut tukevansa Haavistoa. Nyt esiin odotellaan myös muita Stubbin tai Haaviston tukijoita muista puolueista. Vasemmistoliiton kansanedustaja, entinen presidenttiehdokas Merja Kyllönen on kertonut tukevansa Stubbia.

PEKKA Haavisto on näissäkin presidentinvaaleissa nostanut esiin ystävyyttään perussuomalaisten mepin Teuvo Hakkaraisen kanssa.

Haavisto ei varmasti panisi pahakseen, jos Hakkarainen antaisi hänelle tukensa toisella kierroksella.

Demokraatin puhelimitse aamupäivällä tavoittama Hakkarainen antaa heti suorin sanoin ymmärtää, ettei kummankaan kakkoskierroksen ehdokkaan linja miellytä ja äänestyspäätös on vaikea, kuin ruton ja koleran väliltä valitseminen. Hän saattaa myös jättää äänestämättä.

Hän summaa, ettei ole asiaa sen enempiä pohtinut.

– Kyllä voi tulla mielenkiintoinen toinen kierros.

Stubb on ollut gallupeissa Haaviston edellä, kun on kysytty kansalaisten kantaa toisen kierroksen äänestyskäyttäytymiseen.

Onko Haavistolla mahdollisuuksia?

– On, jos perussuomalaiset eivät mene äänestyskoppiin.

Entä jos menevät?

– Kyllä ne varmaan Stubbia menevät äänestämään, ne jotka menevät.

Hakkarainen kehuu Haavistoa, jonka kanssa hän yhä pitää vaihtaa viestejä ja soittelee, oikein mukavaksi mieheksi.

Toisaalta Hakkaraisen puheista käy ilmi, että hänelle tuntuu olevan vaikea ajatus sulattaa siitä, että Haavisto edustaisi puolisonsa kanssa esimerkiksi Linnan juhlissa tai presidentin vastaanotolla. Tässä mielessä kysymyksenasettelu näyttää siis olevan yhä samanlainen kuin se oli silloin, kun hän Haavistoon tutustui ja kävi tämän kanssa tästäkin aiheesta keskustelua.

– Olen konservatiivinen tämmöisellä alueella, Hakkarainen sanoo.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että jos menet äänestyskoppiin, kallistut Stubbin puolelle?

– Jos minä sinne koppiin menen, niin siinä voi käydä.

– Minulla voi olla muutakin menoa sinä viikonloppuna, Hakkarainen tosin huomauttaa.

Hän sanoo myös, että Stubb on ”halannut” jo niin monta kertaa perussuomalaisia, että ”vastahalaus ehkä jää tekemättä”.

– Pitäisi nähdä se Stubb ja jututtaa ihan henkilökohtaisesti, sitten tietäisi.

Hakkarainen ei tunne Stubbia paremmin, mutta kertoo nähneensä hänet jonkin kerran eduskunnassa.

KUN Hakkarainen puhuu halaamisesta, hänellä on hampaankolossa suhteessa Stubbiin vanhat Sipilän hallituksen ajat ja se, miten Stubb on niitä kommentoinut.

Entinen kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministerinä Sipilän hallituksessa toiminut Stubb on nimittäin kertonut, että kokoomuksen filosofiana oli ”halata perussuomalaiset kuoliaaksi” hallituskauden aikana.

– Perussuomalaisten kannatus puolittui kesän aikana 18 prosentista 9:ään. Ajattelimme, että se oli tässä. Mutta sitten kävi toisin, Stubb on sanonut.

– Se oli niin karkea homma se 2015, kun oltiin hallituksessa ja siinä oli tarkoituksena vain pudottaa meidän kannatus välittämättä politiikasta yhtään mitään. Se on jäänyt vähäsen tuonne takaraivoon se homma, Hakkarainen muistelee.

Hän uskoo, että sama asia on myös monilla muilla perussuomalaisilla mielessä.

– Minä ihmettelen, jos kävelevät äänestyskoppiin.

HAKKARAINEN jatkaa, ettei välitä nykyisestäkään hallituksesta. Hänen mukaansa ”marginaalipuolue” – hän tarkoittaa RKP:tä – sanelee hallituksessa hyvin pitkälle, mitä tehdään ja antaa kohujen paisua välittämättä asiasta.

– Esimerkiksi Ruotsissa ei tuolla kannatuksella pääsisi edes valtiopäiville. Mitä tuollaisella puolueella tekee siellä (hallituksessa) oikeastaan määräävässä asemassa, Hakkarainen sanoo.

Koska Ruotsissa äänikynnys on 4 %, RKP kuitenkin pääsisi nippa nappa 4,3 prosentin kannatuksella vaalipäiville.

Purra pestasi potkunsa oikeuteen vieneen ex-kaupunginjohtajan

Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laine Euroopan kulttuuripääkaupuki 2026 -julkistustilaisuudessa keskustakirjasto Oodissa Helsingissä 24. kesäkuuta 2020.

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) erityisavustajana on aloittanut valtiotieteiden maisteri Janne Laine.

Savonlinnan kaupunginvaltuusto erotti Laineen kaupunginjohtajan tehtävästä vuonna 2025.

Erottamisen perusteina olivat ongelmat henkilöstön kanssa toimimisessa ja yhteistoiminnassa luottamushenkilöiden kanssa sekä käyttäytyminen edunvalvontatilaisuuksissa.

LAINEEN vastuualueeseen Purran kabinetissa kuuluvat alue-, kunta- ja maakunta-asiat, Itäisen Suomen ohjelma ja valtionhallinnon kehittämisasiat, kertoo valtiovarainministeriö tiedotteessaan.

- On tärkeää huolehtia koko Suomen tasapainoisesta kehittämisestä ja alueellisesta tasa-arvosta edistämällä alueiden mahdollisuuksien hyödyntämistä taloudellisen kasvun, elinvoimaisuuden, yrittäjyyden, investointien sekä työllisyyden parantamisen avulla. Samalla hallintoa on tehostettava ja yksinkertaistettava sekä vaikuttavuutta parannettava, Laine sanoo tiedotteessa.

SAVONLINNAN kaupunginvaltuuston erottamispäätöksen perusteina olivat ongelmat henkilöstön kanssa toimimisessa ja yhteistoiminnassa luottamushenkilöiden kanssa sekä käyttäytyminen edunvalvontatilaisuuksissa.

Laine valitti erottamispäätöksestä hallinto-oikeuteen, joka kumosi päätöksen viime keväänä. Hallinto-oikeus katsoi Laineen kuulemisen olleen puutteellista, eikä valtuusto ollut siltä osin huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.

Laine on toiminut kunnanjohtajana myös Honkajoella ja Ikaalisissa sekä Helsingin yliopiston pääsihteerinä ja yliopistosihteerinä.

Kansanedustaja syyttää Orpoa ”kerosiinikommunismista”

Kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.) kritisoi pääministeri Petteri Orpon (kok.) maakuntalentoja puolustavaa lausuntoa. Orpo puhui aiheesta Kainuun Sanomien haastattelussa.

Pääministeri totesi, että valtion tuen maakuntalennoille on jatkuttava yhdenvertaisuuden nimissä.

– On käsittämätöntä, että pääministerin mittari yhdenvertaisuudelle ovat verorahoilla maksetut maakuntalennot. Minusta se alkaa olla jo kerosiinikommunismia, Harjanne toteaa tiedotteessaan.

Harjanteen mukaan hallitus ei voi puhua uskottavasti velasta ja taloudellisesta vastuusta, jos se samaan aikaan pitää kiinni tehottomista tuista.

Liikenne- ja viestintäministeriön virkakunta esitti lokakuun puolivälissä maakuntalentojen ostoliikenteen tukemisen lakkauttamista nykyisten sopimusten päätyttyä vuonna 2028. Virkakunnan mukaan maakuntalennot maksoivat valtiolle viime vuonna 20,2 miljoonaa euroa.

Lisäksi tuettu lentoliikenne aiheuttaa Finavialle noin 20 miljoonan euron vuotuiset tappiot.

HARJANTEEN mukaan hallituksen linja on ristiriidassa sen oman talouspuheen kanssa. Hallitus on perustellut leikkauksiaan muun muassa oikeuslaitokseen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan velkaantumisen taittamisella.

– On aivan vitsi esittää tekevänsä taloudellisesti vastuullista politiikkaa tai huolta velasta, jos on valmis kirjaimellisesti polttamaan valtion rahaa taivaalle.

Vihreät on esittänyt, että valtion talouden tasapainottaminen aloitettaisiin karsimalla ympäristölle haitallisia tukia. Harjanteen mukaan maakuntalennot ovat tästä selkeä esimerkki.

– Ilmastolle ja luonnolle haitallisten tukien karsiminen pitäisi olla se ilmeisin juttu nyt.

Tähän PS-säästömalli johtaisi: tuhansia valtion työpaikkoja leikkuriin

Perusuomalaiset ja kokoomus tarjoavat julkishallintoon lisää tekoälyä ja itsepalvelua.

Perussuomalaisten ensi vaalikaudelle ehdottamat säästöt valtionhallinnosta vähentäisivät valtiolta tuhansia työpaikkoja: leikkauksia voisi tulla jopa 18 000:n henkilötyövuoden verran.

Pahimmillaan karsimistarve voisi vastata lähes neljäsosaa valtion nykyisestä henkilöstöstä, valtiovarainministeriö arvioi Suomen tietotoimistolle.

Sekä kokoomus että perussuomalaiset ovat ehdottaneet sopeutusohjelmissaan vuosille 2028-2031 mittavia säästöjä valtionhallintoa uudistamalla. Kokoomus leikkaisi 700 miljoonaa euroa, perussuomalaiset vieläkin enemmän eli 1,3 miljardia euroa.

Jos esimerkiksi 1,3 miljardin euron säästö pyrittäisiin tekemään pelkästään henkilöstöä vähentämällä, se tarkoittaisi valtiovarainministeriön arvion mukaan 18 000 henkilötyövuoden poistoa viime vuoden tasosta.

- Ehdotettu säästö on siis mittaluokaltaan erittäin iso, sillä valtiolla työskentelee tällä hetkellä noin 77 000 ihmistä, sanoo valtiovarainministeriön valtionhallinnon kehittämisosaston johtaja Tero Meltti STT:lle.

NÄIN SUURI työvoimaleikkaus edellyttäisi isoa yhteiskunnallista keskustelua valtion roolista.

- Keskittyykö valtio vaikkapa pelkästään turvallisuuspuolen tehtävien hoitoon tai mitä sen lisäksi tehdään, Meltti kysyy.

Perussuomalaiset on kertonut ohjelmassaan, että turvallisuudelle tärkeitä toimijoita suojeltaisiin leikkauksilta.

Turvallisuussektorilla työskentelee esimerkiksi poliiseja, vanginvartijoita ja rajavartijoita. Toimialalla työskentelee VM:n mukaan yli 40 prosenttia valtionhallinnon työntekijöistä.

- Jos turvallisuussektorilla työskentelevä henkilöstö haluttaisiin jättää irtisanomisten ulkopuolelle, kohdistuisi säästö jäljelle jäävään osaan, jota on noin puolet valtion työntekijöistä, Meltti sanoo.

Säästöt pitäisi silloin tehdä muihin valtion virastoihin, laitoksiin ja ministeriöihin, kuten esimerkiksi tuomioistuimiin, Verohallintoon, Lupa- ja valvontavirastoon, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen tai Väylävirastoon.

PÄÄHALLITUSPUOLUEET perussuomalaiset ja kokoomus ovat esittäneet, että valtionhallinnon säästöjen saavuttamisessa hyödynnettäisiin tekoälyn mahdollisuuksia ja eläkkeelle siirtymisiä.

VM:n mukaan ensi vaalikaudella valtion palveluksesta on jäämässä eläkkeelle arviolta 11 000 ihmistä. Lisäksi tekoälyn ja automaation avulla tavoitteena on saavuttaa 20 prosentin tuottavuusparannus vuoteen 2031 mennessä julkisessa hallinnossa.

- Periaatteessa tuollaisella mekaanisella laskukaavalla tekoälyn hyödyntämisellä ja eläköitymisillä jopa tämä perussuomalaisten tavoite olisi toteutettavissa, Meltti sanoo.

Hän huomauttaa silti, että eläköitymisiä ei tapahdu tasaisesti eri tehtävissä, vaan ne kohdistuvat eri viranomaisten toimintoihin sattumanvaraisesti.

Lisäksi tekoälyllä ei voida korvata mitä tahansa työtä.

- Esimerkiksi lupatoimintaa tai etuisuuksien käsittelyä pystytään varmasti tehostamaan tekoälyllä, mutta ei kaikkia valtion toimintoja.

NYKYINEN Petteri Orpon (kok.) hallitus on jo päättänyt noin 700 miljoonan euron säästöistä valtionhallintoon tällä vaalikaudella.

- Laajoja irtisanomisia ei ole vielä tehty, mutta määräaikaisten työntekijöiden käyttöä on vähennetty. Kaikki säästöt eivät tosin vielä ole astuneet voimaan, Meltti kertoo.

Hänen mukaansa näiden säästöjen seurauksena palvelutasoa on jouduttu alentamaan ja virastot ovat harventaneet toimipisteverkostoaan.

Ensi vaalikaudelle väläytellyt lisäsäästöt voisivat merkittävästi heikentää kansalaisten palveluja.

Hyöty julkiseen talouteen voi kuitenkin jäädä vain murto-osaan tavoitteesta, koska samalla esimerkiksi työttömyyskulut kasvavat.

Puolueiden esittämien sopeutusohjelmien taustalla on parlamentaarisen velkajarrutyöryhmän tavoite, jonka mukaan julkista taloutta tulisi sopeuttaa alustavan arvion mukaan noin 8-11 miljardilla eurolla ensi vaalikaudella.

Valtionhallintoon tehtävien säästötoimien toteutunut hyöty julkiseen talouteen voi kuitenkin jäädä vain murto-osaan tavoitteesta, koska samalla esimerkiksi työttömyyskulut kasvavat.

Valtiovarainministeriö on arvioinut, että isoissa irtisanomistilanteissa toteutunut säästö julkiselle taloudelle olisi vain noin neljäsosa säästötavoitteesta.

- Tässä arviossa oletetaan, että kaikki eivät työllistyisi toisiin tehtäviin ja valtio joutuisi maksamaan työttömyys- ja muita tukia, Meltti kuvailee.

Teksti: STT / Saila Kiuttu

Arvio: Elokuva Riikka Purrasta on etäinen turistimatka persulandiaan

Varapuheenjohtaja Teemu Keskisarja työllisti Riikka Purraa kuvausten aikana kohulausunnoillaan.

Dokumentaristi Liisa Akimofin uusi Riikka Purra -elokuva muistuttaa taannoista perussuomalaisten bussiretkeä Itä-Helsingin Puhokseen: eksoottista ilmiötä tarkkaillaan turvallisen etäältä, vaikutteita peläten.

Ei kai minusta tule persua, pohtii Akimofin kertojanääni ironisesti huolissaan heti elokuvan alussa. Vähän myöhemmin dokumentaristi ilmoittaa hämmentyneelle Purralle, miten tämä voisi hänen mielestään olla yhtä hyvin vaikka vasemmistoliittolainen.

Muutamat tällaiset kertojan heitot paljastavat, että dokkaria kuvataan ja tehdään nyt vanhan maailman kulttuurikartan filtterien kautta. Siinä vasemmistolaisuus on default-arvo, ja populistioikeisto edustaa tekijän omalle kuplalle vierasta, ihmeteltävää kuplaa.

Perussuomalaisten kaltaista, monen erikoisen viiteryhmän aateosuuskuntaa ei vain pysty niputtamaan vanhojen puoluerakenteiden mukaisesti.

ME OLLAAN vähän tällainen autistien puolue, selittää elokuvan ”R2” eli perussuomalaisten johdon toinen Riikka, valtiosihteeri Slunga-Poutsalo.

Se tuleekin elokuvassa selväksi, osin vähän tahattomasti.

Persut korostavat keskittyvänsä politiikassaan vain asiaan ja kylmiin faktoihin, mutta jäävät silti päätöksenteossa suhteettoman pitkäksi aikaa hinkkaamaan epäolennaisia kulttuuri-identiteettikysymyksiä, tai yksityiskohtia kuten taksikylttien palauttamista autojen katolle.

Maahanmuuttajien pelkääminen, syyllistäminen tai vastustaminen on dokumentin perusteella uskonkappaleen kaltainen yhteinen nimittäjä kaikille puolueen fraktioille. Kaikki muu saa tarvittaessa väistyä sen tieltä.

AKIMOF on ahkerasti kuvannut Purraa kavereineen oluella, puolueen tapahtumissa, tiedotustilaisuuksissa ja arkisessa ministerityössä.

Samalla elokuva katsoo poispäin monista puolueen menestykselle elintärkeistä taustavaikuttajista.

Puolueen julkisuustemppujen ilmiömäinen ideoija Matias Turkkila pääsee selittämään susilauman dynamiikkaa, muttei sitä millaisella trollitehtailulla hän ohjaa somekansan syvien rivien reaktioita pomonsa hyödyksi.

Elokuva katsoo poispäin monista puolueen menestykselle elintärkeistä taustavaikuttajista.

Joitain kohtauksia on vaikea perustella. Vierailu Brysselin Ecofin-kokouksessa jää peräkkäin asetelluiksi otoksiksi Riikasta kävelemässä eri euromiljöissä. Samalla reissulla Akimof käy vilkuttamassa bussin ikkunasta Naton päämajalle – miksi?

Muuten elokuvassa on hienon vetävä rytmi, eikä kohteita onneksi pilkata.

Purraa fanittavissa kansalaisissa on värikkäitä hahmoja, mutta yhtä höhliltä näyttävät vasemmistolaiset vastamielenosoittajat ”tunnistusta haittaavine” kasvomaalauksineen.

UUSIA PALJASTUKSIA politiikanteon kulisseista ei tästä elokuvasta löydy – ainakaan päivänpolitiikkaa seuraaville. Purran yksityiselämän tragediatkin on kerrottu lehtihaastatteluissa jo vuosia aiemmin.

Dramaattisia hetkiä on muutama. Dokumentaristi oli onnekseen paikalla, kun Teemu Keskisarjan syksyllä 2025 puheillaan käynnistämä, laskelmoitu rasismikohu johti hallituspuolueet tukkanuottasille.

Väsynyt Purra saa omiensa parissa lyhyen itkukohtauksen ja näyttää taipuvan pääministerin vaatimiin uusiin pelisääntöihin.

Seuraavissa kohtauksissa, kansalaistilaisuuksissa ja toritapahtumissa Purra on toipunut ja vähätteleekin rumien puheiden merkitystä – eikä muutoshalusta tai katumuksesta ole merkkiäkään.

Elokuvaa on kuvattu puolen vuoden ajan, kesästä 2025 joulukauteen asti. Tämän jälkeenkin on tullut uusia rasismikohuja, joissa sama kuvio toistuu: läppä läppä, ettekö tosikot wokettajat nyt huumoria ymmärrä, valitatte sanoista mutta me teemme tekoja.

Pääministeri paheksuu yhä pelisääntörikkomuksia, mutta tulee nykyisin säälittä hallituskumppaninsa yliajamaksi. Riikka ei enää piittaa eikä pyytele anteeksi.

ELOKUVA:
Minä ja Riikka Purra
Ohjaus: Liisa Akimof
Pääosissa: Riikka Purra
2026, 93 min. Ensi-ilta 30.10.
★★★☆☆

LEHTIHAASTATTELUISSA Akimof on korostanut, miten hän haluaa vähentää yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja näyttää kohteensa ymmärrettävinä ihmisinä. Se onnistuukin.

Samalla elokuvan kohderyhmä jää vähän epäselväksi. Jos katsoja on persuja demonisoiva vasemmistolainen, tuskin hän tämän takia luopuu ennakkoluuloistaan.

Meille muille, joita kiinnostaisi millainen ihminen Riikka Purra näennäisen maahanmuuttoangstinsa ja -vihansa takana on, elokuva jää pinnalliseksi, irrallisten kohtausten kavalkadiksi.

Kuin katselisi ministerin, puoluelaisten ja toimittajien juoksentelua Puhos-bussin ikkunalasien takaa.

Greenpeace: EU:n öljyfirmoille sodasta 36 miljardin voitot – verotuotoilla olisi saanut Suomeen kaksi bensapakettia

Polttoaineiden hintoja Nesteen Hermannin huoltoasemalla Helsingissä 23. lokakuuta.

EU-alueen öljyteollisuudelle on kertynyt 36 miljardin voitot Iranin sodan ja sitä seuranneen fossiilisten polttoaineiden hinnan nousun myötä, todetaan Greenpeacen tilaamassa tutkimuksessa.

Kyse on sodan kaltaisista ulkoisista tekijöistä johtuvista windfall-voitoista.

Suomessa öljyteollisuudelle kertyi ylimääräisiä voittoja 380 miljoonaa euroa maaliskuun alun ja lokakuun 19. päivän välisellä ajalla. Yrityksille kertyi päivässä voittoa 1,6 miljoonaa euroa.

GREENPEACEN energia-asiantuntija Steffen Bukoldilla teettämässä Excess Oil Profits in the EU -analyysissa verrattiin raakaöljyn sekä dieselin ja bensiinin pumppuhintoja EU-alueella ennen ja jälkeen Iranin sodan syttymisen.

Tutkimuksen mukaan verottomat dieselin hinnat nousivat tarkastelujaksolla EU:ssa keskimäärin 22,7 senttiä litralta enemmän kuin raakaöljyn hinnat, ja bensiinin hinnat 13,3 senttiä enemmän. Suomessa vastaavat luvut olivat dieselin osalta 19,6 senttiä litralta ja bensan osalta 12,1 senttiä litralta.

EROTUS on raportin mukaan öljy-yhtiöiden ylimääräistä voittoa.

Greenpeacen mukaan öljy-yhtiöt ovat käyttäneet Iranin sotaa ja Lähi-idän kriisiä tekosyynä rikastumiseen EU-maiden autoilijoiden kustannuksella.

Jos Suomessa olisi ollut käytössä esimerkiksi 33 prosentin vero öljy-yhtiöiden windfall-voitoille, olisi valtion kassaan voinut Greenpeacen mukaan maalis-lokakuun aikana kertyä yli 125 miljoonaa euroa.

SUMMALLA kattaisi kaksi Petteri Orpon (kok.) hallituksen bensapakettia, järjestö toteaa tiedotteessaan.

– Tämän rahan olisi voinut käyttää esimerkiksi hallituksen ainoaan ilmastotoimeen eli piippujen tulppaamiseen tai vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman budjetin moninkertaistamiseen, Greenpeacen ilmasto-ja energia-asiantuntija Olli Tiainen toteaa.

Raportin mukaan öljy-yhtiöt tekivät suurimmat ylimääräiset voittonsa Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja Puolassa. Diesel-litraa kohden öljy-yhtiöt käärivät suurimmat lisävoitot Ruotsissa (0,274 €), Espanjassa (0,266 €) ja Sloveniassa (0,254 €). Bensiinilitraa kohden ne hyötyivät eniten Tanskassa (0,184 €), Saksassa (0,169 €) ja Espanjassa (0,155 €).

ÖLJY-YHTIÖT Shell, Total ja Neste julkistivat eilen ennätystuloksia.

Greenpeace vaatii EU-maiden hallituksia ottamaan käyttöön pysyvän lisäveron öljy- ja kaasuyhtiöiden voitoille. Veron tuotot järjestö käyttäisi ihmisten energialaskujen leikkaamiseen, Euroopan energiaomavaraisuuden nopeuttamiseen uusiutuvan energian ja energiansäästön avulla, sekä ilmastokriisistä kärsivien yhteisöjen tukemiseen Euroopassa ja muualla maailmassa.