Keskustelua vihapuheesta hallitsevat vihapuheen vähättelijät. Lyömäaseenaan he käyttävät vihapuheen määritelmää, kertoo Tampereen yliopiston mediatutkimuksen professori Kaarina Nikunen STT:lle. Nikusen mukaan vähemmistöt ja muut näkökulmat pyritään näin hiljentämään.
Tiedot perustuvat tutkimukseen, jossa selvitettiin, miten ihmiset puhuvat vihapuheesta. Tutkijat analysoivat noin 290 000 viestiä, jotka haettiin suomenkielisiltä keskustelupalstoilta ja sosiaalisen median alustoilla vuosina 2015-2022.
Määritelmän ja merkityksen hämärtäminen vihapuheesta keskusteltaessa on Nikusen mukaan tietoista vaientamista. Tutkimuksen mukaan nimittäin monet ymmärsivät vihapuheen käsitteen. Hämärtämistä tehdään, jotta vihapuhetta voisi levittää ilman, että siihen puututaan. Käsitettä käytetään myös poliittisiin tarkoitusperiin.
HÄMÄRTÄMÄLLÄ kiistetään myös asian vakavuus, sanoo Nikunen.
Tällaisen vihapuhekeskustelun avulla tuotetaan myös varsinaista vihapuhetta esimerkiksi vähemmistöjä kohtaan.
- Tosiasiallisesti vihapuheeseen puuttumalla suojellaan laissa määriteltyjä ihmisoikeuksia, kuten kaikkien oikeutta tasa-arvoon ja ihmisarvoiseen kohteluun.
Vihapuhe on puhetta, joka ilmaisee vihaa tai yllyttää väkivaltaan tiettyjä yksilöitä tai ihmisryhmiä kohtaan. Vihapuheen kohteeksi joutuvat erityisesti vähemmistöt, esimerkiksi rodullistetut ihmiset sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Lisäksi kohteeksi joutuvat usein naiset.
Vihapuheen taustalla voi olla esimerkiksi poliittinen ideologia. Niin on esimerkiksi silloin, kun poliittinen ryhmä hyökkää vihapuheella jotakin vähemmistöryhmää kohtaan, Nikunen kertoo.
TUTKIMUKSESSA tarkasteltuja vihapuhekeskusteluja käytiin esimerkiksi Vauva.fi-sivustolla, viestipalvelu X:ssä ja Facebookissa. Viestejä lähetettiin useimmiten anonyymin nimimerkin takaa.
Tutkimuksessa selvisi, että vihapuhekeskustelussa nousee esiin populistinen retoriikka sorretun kansan ja totuuden sekä korruptoituneen epäluotettavan eliitin vastakkainasettelun välillä. Retoriikan eli ilmaisutavan mukaan eliitti yrittäisi vaientaa kansaa totuudelta leimaamalla heidät vihapuheen tuottajiksi, Nikunen kertoo.
- Vihapuhe nähtiin pyrkimyksenä vaientaa ”toisinajattelijat” tai ”kansa”. Toisaalta vihapuhetta myös vähäteltiin ilmiönä ja ylipäätään viesteissä kiistettiin vihapuheen vahingollisuus, Nikunen sanoo.
Asioita käännettiin hänen mukaansa tahallaan ympäri.
Vihapuhekeskustelussa vihapuheesta syytetyt nähtiin puheen uhreina. Vihapuheen tuottajiksi puolestaan leimattiin vähemmistöt.
Esimerkiksi perussuomalaiset kansanedustajat ovat kertoneet joutuneensa vihapuheen uhreiksi, vaikka julkisuudessa he ovat itse olleet esillä vihapuheen tuottajina, Nikunen sanoo.
NIKUSEN mukaan itse vihapuhe tulee liikkumaan sosiaalisen median alustoilta toisille, mutta vihapuheen vähenemisestä ei ole merkkejä.
Vihapuhe julkisilla sosiaalisen median alustoilla tulee lisääntymään, uskoo Nikunen. Yksi syy tähän voi olla sisältöjen moderoinnin vähentäminen. Esimerkiksi Facebookin omistava Meta on vähentänyt vihapuheen moderointia, kertoo Nikunen.
Nikunen toivoo, että vihapuheesta voitaisiin käydä rakentavampaa keskustelua. Hän kertoo, että keskusteltaessa vihapuheesta siihen puuttuminen nähtiin sensuurina, vapauden riistona tai kaiken kieltämisenä.
- Tästä ei ole kyse. Vihapuheeseen puuttumiseen on monenlaisia keinoja.
KESKUSTELUISSA vihapuhetta normalisoitiin ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja vihapuheen kohteisiin väheksyttiin.
Tutkija on huolissaan siitä, miten vihapuheeseen puuttumista pyritään vesittämään. Tällä voi olla monia negatiivisia seurauksia. Pahimmassa tapauksessa ihmiset eivät halua enää osallistua keskusteluihin, koska he pelkäävät esimerkiksi maalitetuksi joutumista.
Nikusen mukaan rakentavan keskustelun syntyminen muodostuu vaikeaksi, jos keskusteluun tulee vahvaa hämärtämistä ja yksinkertaistamista.
