VALIKKO

Mitä perussuomalaiset Yleisradiolta haluavat: lakkautusta, johdon puhdistusta vai ohjelmien vaihtoa mieluisampiin?

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne vaatii Yleisradion johtoa vaihtoon, Yle-työryhmän jäsen Joakim Vigelius moittii Ylen tekemiä leikkauksia ja kansanedustaja Teemu Keskisarja haluaisi korvata Ylen ohjelmia someinfluesserien tuotannoilla. Mitä perussuomalaiset oikeasti Yleltä haluavat?

Perussuomalaisten, kokoomuksen ja KD:n nuorisojärjestöjen puheenjohtajat luovuttivat viime marraskuussa eduskunnalle 50 000 allekirjoitusta keränneen Yle kuriin nyt! -kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin, että yhtiön rahoituksesta leikataan entistä enemmän ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan nykyistä tarkemmin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kuitenkin hylkäsi aloitteen yksimielisesti viitaten sekä hyviin hallintotapoihin että eduskuntaryhmien syksyllä 2024 hyväksymään parlamentaarisen sopuun, jonka päätöksellä Yleltä leikataan yhteensä 66 miljoonaa euroa vuoteen 2027 mennessä.

Jo tämän kevään yt-neuvotteluiden seurauksena Yleisradiossa päättyykin satoja erimuotoisia työsuhteita, ohjelmia ja toimituksia lakkautetaan ja tuotannot supistuvat kautta linjan.

TÄMÄKÄÄN ei kaikille perussuomalaisille riitä. Europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen on kertonut ajavansa koko Yleisradion lakkauttamista.

Kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps.) esitti eduskunnassa viime torstaina, että lisäsäästöjä vaativasta kansalaisaloitteesta pitäisi edes äänestää. Keskisarja (s. 1971) vertasi paatoksellisessa puheessaan Yleisradiota ”minun lapsuudessani 1960-luvulla” esitetyn animaatiosarja Suursyömärin nimikkohahmoon.

Keskisarjan mukaan Yle ”on ahneimpia yleisradioyhtiöitä maailmassa, jonka propagandan pakkosyötöstä maksamisesta välttyy vain tulottomana”. Ylen ”suomalaisuusvihan, sateenkaaripropagandan ja rasismin vastustamiseen verhotun itseinhon” korvaajiksi Keskisarja esitti verkossa ja sosiaalisessa mediassa maksullista vaikuttajamainontaa tekeviä yksityistahoja, kuten oikeistosympatioistaan tunnettua Ivan Puopoloa.

Koska myös perussuomalaiset olivat mukana aloitteen yksimielisessä valiokuntahylkäyksessä, Keskisarja joutunee puolueessaan jonkinlaiseen puhutteluun.

Keskisarjan puheenvuoron kommentit olivat enimmäkseen niin absurdeja, että niitä on vaikea ottaa vakavasti – mutta juuri perussuomalaisten toimintatapaan on jo vuosia kuulunut mielikuvituksellistenkin väitteiden esittäminen Yleisradion organisaatiosta, päätöksenteosta, toiminnasta ja ohjelmista.

HETI KEVÄÄN VAALIEN jälkeen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.). vaati puoluelehti Suomen Uutisissa hallinnonalalleen kuuluvalta Yleltä ”lisää leikkauksia, johtoa vaihtoon joka puolella ja kunnon tulosvastuuta: tulos tai ulos”.

Ranne myös kertoi, että kentällä kiertäessä ihmiset kyselevät aktiivisesti ”miksi et ole heittänyt pihalle Merjaa” (Ylen toimitusjohtaja Ylä-Anttilaa) sekä valitteli, ettei hänellä ole ministerinä valtaa puuttua Ylen sisäisiin asioihin.

Onko Ranteen ihanteena tai tavoitteena siis valtio, jossa suhdanteiden mukaan valituilla poliitikoilla olisi valta määrätä yksittäisen (media)yhtiön henkilöstö- ja sisältövalinnoista, jaella potkuja mielensä mukaan ja ylipäätään puuttua kaikkeen, mitä yhtiössä tehdään?

Ministeri ei voi olla tietämätön siitä, mitä hänen hallinnonalansa vastuu- ja valta-alueisiin kuuluu ja mitä ei.

SAMAAN AIKAAN perussuomalaisten edustaja parlamentaarisessa Yle-työryhmässä, kansanedustaja Joakim Vigelius näyttää kantavan huolta Yleisradion rivityöntekijöiden tilanteesta.

Kun Yle käynnisti maaliskuussa joukkoirtisanomisensa uutistoiminnasta, perussuomalaisia parlamentaarisessa Yle-työryhmässä edustava Vigelius paheksui säästöpäätöksiä väärin tehdyiksi ja vääriin ihmisiin osuviksi.

Hän sanoi tiedotteessaan epäilevänsä, että Ylen johto kohdisti irtisanomiset tarkoituksella ”suomalaisten tärkeinä pitämiin” sisältöihin, vastoin eduskunnan tahtoa.

KESKENÄÄN RISTIRIITAISET ulostulot ja vaatimukset ovat tahallista hämmentämistä, sanoo tutkija, tiedotusopin dosentti ja Ylen entinen hallituksen jäsen Heikki Hellman.

– Raflaavat lausunnot ovat julkisuuspolitiikkaa ja esiintymistä etenkin omille kannattajille, vaikka hyvin tiedetään, ettei näkemyksiä voi toteuttaa. Kaikilla puolueilla on alueita ja painopisteitä, joilla toimitaan samoin, mutta perussuomalaisille Yle on jatkuvien hyökkäysten kohde.

Hellman muistuttaa, että samalla kuin Suomessa kauhistellaan USA:n presidentin Donald Trumpin hallinnon suoraa puuttumista riippumattomaksi katsottuun viranomaistoimintaan, Ranne menee pidemmälle.

– Yleisradio on itsenäinen osakeyhtiö, jonka sisäiset asiat eivät kuulu eduskunnalle, saati yksittäiselle ministerille. Toki kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto päättää yhtiön strategiasta, rahoituksesta ja asemasta, mutta sillä nimenomaan ei ole valtaa puuttua ohjelmapolitiikkaan, saati henkilövalintoihin. On aika ennenkuulumatonta, että demokraattisen maan ministeri harmittelee tällaista asiantilaa julkisesti.

Hellman arvioi, että osin kyse saattaa olla ”vaalikrapulasta”: rumasti hävittyjen alue- ja kuntavaalien jälkeen perussuomalaisissa halutaan kääntää huomio muualle ja miellyttää kannattajakuntaa.

YLEISRADIOSSA toimitusjohtajan nimittäminen ja erottaminen sekä muun johdon valinta kuuluu Ylen hallitukselle.

Poliittisista yrityksistä puuttua sisältöön ei ole ollut puutetta. Myös aiempina vuosikymmeninä poliitikot ovat pyrkineet vaikuttamaan suoraan sekä Ylen ohjelmiin että yksittäisiin tekijöihin.

1960-1970-luvulla Ylen sisälle syntyi voimakas vasemmistosuuntaus, kun yhtiön johto halusi myös toimittajakuntaan parlamentaaristen voimasuhteiden mukaista eri puolueiden edustusta.

Vaikka tämä käytäntö päättyi jo 1980-luvulla, asiasta muistuttavat monet nuorenkin polven poliitikot.

Jo Juha Sipilän (kesk.) hallitus teki leikkauksia Ylen rahoitukseen, mutta niistä ei koitunut nykyisiä jätti-irtisanomisia.

Sen sijaan pääministeri oli henkilökohtaisesti mukana jupakassa, joka johti useamman toimittajan eroon, Julkisen sanan neuvoston (JSN) langettavaan päätökseen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle, Ylegate-kirjaan ja päätoimittaja Atte Jääskeläisen eroon toukokuussa 2017.

Sipilä suuttui puolisen vuotta aiemmin julkaistusta Ylen uutisesta, jossa käsiteltiin hänen sukulaistensa sidonnaisuutta kaivosyhtiö Terrafameen. JSN taas katsoi, että Ylessä oli annettu Sipilän painostuksen vaikuttaa uutisoinnin rajoittamiseen, ja useat toimittajat kritisoivat Jääskeläistä liian läheisistä väleistä hallituspuolueiden päättäjiin.

Heikki Hellman arvioi, etteivät ylläolevat tapahtumat olleet oire tämän hetken tilanteesta, vaan erillinen tapauksensa.

– Siinä oli kyse enemmän poliitikon yksittäisestä tuohtumuksesta ja Jääskeläisen toiminta- ja johtamistavoista. Mutta isommassa kuvassa on selvää, että 2010-luvulta lähtien Yleen on kohdistunut erilaisia hyökkäyksiä, joilla sen asemaa halutaan heikentää.

TUTKIJAN mielestä poliittinen ja yhteiskunnallinen polarisaatio tekee yhä vaikeammaksi päättää Yleisradion(kaan) asioista kestävillä ja tietoon pohjautuvilla tavoilla. Hän ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi komiteajärjestelmän paluuta, mikä toimii yhä esimerkiksi Ruotsissa.

– Arvostan kyllä parlamentaarisen työryhmän työtä, mutta nykyinen valmistelutapa ei takaa, että ratkaisut nojaisivat asiantuntemukseen ja tutkittuun tietoon. Esimerkiksi väite Ylen leikkausten perustelusta valtiontalouden tilalla elää sitkeästi, vaikka se raha ei siirry mihinkään, on vain Yleltä pois.

Hellman epäilee, että Yle-työryhmän oppositiojäsenet taipuivat suurleikkauksiin siitä pelosta, että muuten säästöpäätökset olisi viety vielä rajumpina hallituksen ja ministeri Ranteen tehtäväksi.

YLEISÖN, katsojien ja sisällönkuluttajien mielipiteet Ylestä jakautuvat, mutta eivät ehkä niin rajusti kuin eduskunnan tai sosiaalisen median kohinasta luulisi.

Yleisradiota pidettiin Evan tämän kevään mediakyselyssä Suomen luotettavimpana uutisten lähteenä. Tässä sen asema on ollut pitkään vahva.

Silti Suomesta löytyy myös pieni mutta äänekäs ihmisjoukko, joka ei ymmärrä miksi meille tarvitaan tämänkaltainen julkisen palvelun yleisradioyhtiö – vaikka samanlainen löytyy monesta muustakin demokraattisesta länsimaasta.

– Tämä joukko on jotain 10-20 prosentin väliltä, kirjava eikä se yleensä luota muihinkaan instituutioihin, Hellman kommentoi.

Ovatko Yleen kohdistuva poliittinen hyökkäily ja vaatimukset johdon puhdistamisesta sitten yhdentekeviä?

Hellmanin mielestä niissä on kyse yhtä mediayhtiötä isommista asioista.

– Jos median riippumattomuus valtiovallasta ja sitä mukaa luotettavuus suuren yleisön silmissä menetetään, ollaan vaarallisilla vesillä. Jo nyt on nähtävissä riski, että lisäleikkausten pelko alkaa ohjata sisäistä päätöksentekoa. Siksikin pidän erittäin huolestuttavana, että vastuuministeri puhuu julkisesti tavoitteenaan itsenäisen mediayhtiön ”koko johdon vaihtamisesta” ja käytännössä alasajosta.

 

AVAINSANAT

Näin SDP valitsee ehdokkaansa Helsingin apulaispormestariksi – tässä kärkinimien tilanne juuri nyt

Apulaispormestaripeli vaikuttaa olevan aidosti auki SDP:ssä, kun moni vaaleissa pärjännyt nimi ei ole käytettävissä.

Apulaispormestarikisa nytkähti eilen SDP:ssä eteenpäin, kun SDP:n pormestariehdokkaana Helsingissä ollut kansanedustaja Eveliina Heinäluoma vahvisti muutoinkin uumoillun päätöksensä olla tarttumatta kaupunkiympäristön apulaispormestarin tehtävään.

Pesti on tulossa SDP:lle, mutta kuntavaalien ääniharava Heinäluoma ilmoitti tavoittelevansa tällä kertaa uuden kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävää, joka ei edellytä kansanedustajan asemasta luopumista.

Heinäluoman ratkaisu käynnisti SDP:n sisäisen kisan Helsingissä.

Tänään myös SDP:n ääni-imureihin Helsingissä lukeutunut Ville Jalovaara kertoi Demokraatille, ettei ole käytettävissä tehtävään.

Demokraatin tietojen mukaan Heinäluoman mutta myös Jalovaaran ratkaisut kuitenkin yllättivät osan demareista.

HELSINGIN SDP tiedotti myöhemmin eilen Heinäluoman päätöksen jälkeen, että apulaispormestarin henkilöstä päätetään Helsingin Sosialidemokraatit ry:n ylimääräisessä piirikokouksessa perjantaina 16.5.

Sitä ennen Helsingin demarien puolueosastot voivat asettaa apulaispormestarivaaliin ehdokkaita, joista piirikokous valitsee SDP:n ehdokkaan apulaispormestariksi.

Helsingin SDP oli vastaavassa tilanteessa tasan kaksi vuotta sitten, kun apulaispormestarina toiminut Nasima Razmyar valittiin kansanedustajaksi.

Apulaispormestarista käytiin tuolloin äänestys. Suljetussa lippuäänestyksessä oli neljä puolueosastojen asettamaa ehdokasta: Hilkka Ahde, Ville Jalovaara, Johanna Laisaari ja Markku Rantahalvari.

Kahden eniten ensimmäisellä kierroksella ääniä saaneen Ahteen ja Laisaaren välillä käytiin toinen äänestyskierros ja valituksi kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestariksi tuli Johanna Laisaari.

Myös tällä kertaa vaali käytäneen suljettuna lippuäänestyksenä, kunhan ehdokkaita on enemmän kuin yksi.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

NYT apulaispormestarin tontti on kuitenkin toinen ja siihen kuuluvat muun muassa liikenneratkaisut, maankäyttö ja asuminen.

Tehtävä on ollut koko olemassaolonsa ajan vihreiden ja Anni Sinnemäen hallussa. Aihepiiri on perinteisesti herättänyt Helsingissä poliittisia intohimoja.

Perehtyneisyydestä ja asiantuntemuksesta ei ole hommassa haittaa eikä kokemuksesta kaupungin hallinnossa.

Menestyksellä vaaleissa eli äänimäärällä on oma merkityksensä, mutta esimerkiksi Laisaari nousi apulaispormestariksi varavaltuutetun paikalta.

Helsingissä SDP:n ääniharavia Heinäluoman jälkeen olivat järjestyksessä Razmyar, Jalovaara, Tuula Haatainen, Ville Merinen ja Ahde.

Heistä Razmyar luopui apulaispormestarin paikasta vuonna 2023 noustuaan eduskuntaan, eikä ole hakeutumassa takaisin.

Haatainen on entinen apulaiskaupunginjohtaja, mutta myös hän on kansanedustaja ja kertonut julkisuudessa syöpäsairaudestaan.

Kansanedustaja Merinen oli ehdolla ensi kertaa Helsingissä, eikä ole halukas tehtävään.

Taustakeskusteluissa esiin nousevat tälläkin kertaa esiin nimenomaan Laisaaren ja Ahteen nimet.

Laisaari sanoo Demokraatille tiistaina harkitsevansa vakavasti uuttakin apulaispormestarin tehtävää. Ahde ei ole omassa pohdinnassaan vielä niin pitkällä vaan vasta harkitsee harkitsemista.

Heitä yllättävämpiä valintoja voisivat olla valtuustoon ja SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajistoon heti noussut Niilo Toivonen tai eduskuntaan vasta palannut entinen pitkäaikainen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, joka oli nyt ehdolla Helsingissä.

Myös kansanedustaja Elisa Gebhard saa mainintoja.

Heistä Kumpula-Natri sanoo Demokraatille, että hänen pohdintansa on kesken. Gebhard puolestaan kommentoi, ettei ole vielä ehtinyt pohtia asiaa. Hän toivoo vaaliin kuitenkin useampia ehdokkaita.

Toivonenkaan ei sulje mahdollisuutta pois tässä vaiheessa vaan sanoo pohtivansa asiaa. Monen muun tavoin myös hän korostaa haluavansa kuulla puolueen sisäistä keskustelua.

Poissa pelistä ovat siis varmasti ainakin Heinäluoma, Razmyar, Jalovaara ja Merinen, mutta monen kohdalla tilanne on aidosti auki. Moni pannee merkille, etteivät kaikki kansanedustajatkaan kieltäytyneet ainakaan suoraan.

SILLÄ millaista kaavoitus- ja ympäristöpolitiikkaa tuleva SDP:n apulaispormestari kannattaa on suuri merkitys Helsingin pääpuolueiden välisiin suhteisiin.

Käytännössä linja on lähellä joko kokoomusta tai vihreitä ja vasemmistoliittoa.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

Viimeisimpänä esimerkkinä oli kaupunkiympäristölautakunnan äänestys kiistellystä Lapinlahden tunnelista, jota Eveliina Heinäluoma lautakunnassa kannatti.

Sen sijaan toinen SDP:n edustaja lautakunnassa, nyt vaaleissa valtuustosta pudonnut Sami Kuusela, vastusti tunnelia yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

Helsingissä pormestari ja apulaispormestarit tulee valita valtuutettujen tai varavaltuutettujen joukosta. Niin sanotusta pystymetsästä valintaa ei siis sentään tehdä.

AVAINSANAT

”Ei tässä mitään poliittista diiliä ollut. Ei todellakaan” – Kokoomuksella ja perussuomalaisilla erilaiset selitykset Lehtosen valinnalle

Puheenjohtaja Mira Nieminen (ps.) tiedotustilaisuudessa Kelan valtuutettujen kokouksen jälkeen eduskunnassa Helsingissä 29. huhtikuuta.

HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen valittiin tiistaina Kelan pääjohtajaksi monitulkintaisten vaiheiden jälkeen. Kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetut kertoivat Lehtosen valintaan johtaneista käänteistä toisistaan poikkeavan version.

Valinnasta päätti tänään alkuillasta Kelan valtuusto, jossa Lehtosta kannattaneilla kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajilla on enemmistö. Kaikki opposition edustajat äänestivät Kelan hallituksen esityksen mukaisesti Melan johtajaa Heli Backmania, joten äänestys päättyi Lehtosen hyväksi 7-5.

ALKUJAAN kokoomuksen kerrottiin ajavan tehtävään työministerin tehtävät pian jättävää Arto Satosta mutta valinnan poliittisuudesta noussut julkinen meteli huononsi Satosen osakkeita ja siirsi samalla Kelan valtuuston ratkaisevan kokouksen alue- ja kuntavaalien jälkeiseen aikaan.

Lehtonen oli viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen ehdokas. Kokoomuslaisuutensa lisäksi Lehtosta pidetään myös Satosta pätevämpänä, joten Kelan valtuuston puheenjohtaja Mira Nieminen (ps.) esitti tiistain kokouksessa pääjohtajaksi Lehtosta. Esitystä kannatti kokoomuksen Sari Sarkomaa.

Lehdistötilaisuudessaan pääjohtajavalinnan jälkeen valtuuston puheenjohtaja Nieminen kertoi, että kokoomuslaiset ja perussuomalaiset olivat sopineet Lehtosen valinnasta eilen maanantaina. Samalla Nieminen sanoi ajaneensa itse tehtävään Lehtosta koko ajan. Nieminen kiisti, että valintaprosessissa olisi ollut esimerkiksi kunta- ja aluevaaleihin tai Arto Satoseen liittyvää erityisyyttä.

NIEMISELTÄ kysyttiin miten ja missä vaiheessa kokoomus ja perussuomalaiset päättivät ajaa Kelan johtoon Lehtosta.

– Tästä päätettiin, keskusteltiin eilen, Nieminen sanoi.

– Kävimme molemmat puolueissamme ja ryhmissämme keskustelut ja tulimme siihen tulokseen, että meillä on yhteneväinen näkemys Lehtosesta, hän täsmensi.

Kun kokoomuksen valtuutettu, kansanedustaja Mia Laiho saapui hieman myöhemmin kommentoimaan Lehtosen valintaa medialle, hän ei tuntunut tietävän mitään Niemisen mainitsemista keskusteluista. Laiho korosti, ettei kokoomus ollut lukinnut ehdokastaan ennen tämänpäiväistä äänestystä.

– Emme olleet tehneet mitään henkilövalintoja ennen tätä kokousta myöskään puolueen sisällä. Meille on annettu tässä ihan oma päätäntävalta eli puoluejohto ei ole meitä tässä ohjannut, Laiho sanoi.

LAIHO ei halunnut ottaa kantaa siihen miten perussuomalaiset päätyivät Lehtosen kannalle.

– En ole itse ainakaan ollut missään keskusteluissa perussuomalaisten kanssa. Ainoa mikä keskustelu, jonka itse olen käynyt on käyty kokoomuksen sisällä.

Kokoomuslaisen Lehtosen valinta kokoomusjohtoisen hallituksen kansanedustajien äänillä Kelan pääjohtajaksi ei Laihon mukaan myöskään perustunut poliittiseen sopimukseen.

– Ei tässä mitään poliittista diiliä ollut. Ei todellakaan. Tässä on valittu tehtävään paras hakija nyt näillä tiedoilla mikä meillä tällä hetkellä hakijoista oli ja mitä kokonaisarvioiden perusteella on saatu.

Mutta oli kuitenkin hallituspuolueiden diili?

– Ei tässä ollut mitään diiliä. Me emme ole sopineet ainakaan kokoomus ei ole sopinut tässä nyt mitään diiliä.

Laiho myös kiisti, että Lehtosen eduskuntavaaliehdokkuus olisi vaikuttanut kokoomuksen päätökseen tukea häntä pääjohtajaksi.

– Hänen poliittinen taustansa ei ollut tässä missään roolissa. Kyllä hän ihan omilla ansioillaan ja omalla taustallaan, kokemuksellaan on tähän tehtävään valittu.

AVAINSANAT

HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen on valittu Kelan johtoon – Oppositio arvostelee keskustelun ja yhteistyön puutetta

Perussuomalaiset ja kokoomusvaltuutetut ajoivat Kelan uudeksi pääjohtajaksi HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosen.

Kelan uudeksi pääjohtajaksi on valittu äänin 7-5 HUSin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen. Valinnan takana oli hallituspuolueiden sopimus. Lehtonen oli kokoomuksen ehdokas viime eduskuntavaaleissa, muttei tullut valituksi.

Lehtonen sai taakseen seitsemän Kelan 12 valtuutetusta eli hallituspuolueiden edustajat. Lehtosta esittivät virkaan perussuomalaiset valtuutetut, joita kokoomuksen edustajat tukivat.

– Äänestystuloksella 7-5 Lasse Lehtonen on valittu Kelan uudeksi pääjohtajaksi. Valintaa puoltavat laaja kotimaiset ja kansainväliset kokemus, näytöt muutosjohtamisesta ja kokonaiskuvan hallinta. Odotamme häneltä myös valmiutta isoihin muutoksiin ja uusiin mahdollisuuksiin, joita Kelalle haetaan, kommentoi valtuuston puheenjohtaja Mira Nieminen (ps.).

Pääjohtajasta päättävät Kelan valtuutetut, jotka ovat kansanedustajia. Kokoomuksella ja perussuomalaisilla on yhteensä seitsemän valtuutettua ja oppositiopuolueista SDP:llä, keskustalla ja vihreillä yhteensä viisi valtuutettua.

Nieminen esitti johtajaksi Lehtosta sen jälkeen, kun kokoomus ja perussuomalaiset olivat sopineet asiasta eilen maanantaina. Kyseessä on siis hallituspuolueiden poliittinen sopimus.

SDP:N ja muiden oppositionpuolueiden edustajat moittivat hallitusta ennen kokousta siitä, ettei pitkittyneessä ja sekavassa valintaprosessissa edes yritetty ylittää hallitus-oppositiorajoja.

– Mitään tällaista keskustelua parhaasta nimestä tehtävään ei missään vaiheessa ole päästy käymään. Kela on kuitenkin parlamentaarisesti johdettu ja eduskunnan alainen laitos, kuten esimerkiksi Yleisradiokin. Uskon, että asiasta on syntynyt tällainen mylläkkä osin juuri aidon keskustelun puutteen takia, Antti Kurvinen (kesk.) sanoi.

Ennakkoon varmana pidetty kokoomuksen ehdokkaan, ex-työministeri Arto Satosen valinta alkoi näyttää hallituksen silmissä kiusallisen selvästi poliittiselta virkanimitykseltä, kun Kelan hallitus tuki Heli Backmania äänin 8-1 ja julkisuudessa alettiin esittää kysymyksiä Satosen kompetenssinsa ja kokemuksesta tehtävään.

Perussuomalaisten Nieminen piti valintaprosessia ”täysin normaalina, vaikka se venyi ja pitkittyi erinäisistä syistä” ja kiisti, että valinnassa olisi ”mitään poliittista”. Sen sijaan hän moitti asiasta käytyä julkista keskustelua.

– Luottamuksellisia tietoja ei saisi levitellä mediassa, jos haluamme jatkossakin hyviä hakijoita, Nieminen lausui.

DEMARIVALTUUTETUISTA Ilmari Nurminen otti ennalta selvimmin kantaa siihen, että valituksi tulisi Kelan hallituksen ehdokas Backman.

– Pitäisin aika erikoisena, jos tähän prosessiin tuotaisiin vielä jotain mustia hevosia. En arvostele kenenkään pätevyyttä, mutta kyllä minusta Kelan hallituksen arvio on paras selkänoja tälle valinnalle, Nurminen muotoili ennen valintaa.

Myös demarien Matias Mäkynen kommentoi, että vaikka poliittinen tausta ei saa olla rasite, sen ei pitäisi liioin antaa ”ohituskaistaa” muuten pätevämpien ehdokkaiden ohi.

– Heli Backman olisi ollut meidän valintamme, mutta hallituspuolueilla oli omat syynsä valita Lasse Lehtonen. Valinta politisoitui, eikä mitään aitoa halua parlamentaariseen keskusteluun ollut. Opposition edustajille ei missään vaiheessa kerrottu mitään, vaan asia tuotiin kuin valmiiksi päätettynä nyt esiin, Mäkynen sanoi.

Mäkynen arvioi, että Lehtosen valinnan ratkaisi raskaan vaalitappion kokeneiden perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran (ps.) tuen vetäminen pois Arto Satoselta.

– Ja onhan se laisensa signaali, ettei riippumattomien asiantuntijoiden, tässä tapauksessa Kelan hallituksen, näkemys paina valinnoissa.

Juttua muokattu ti 29.4. klo 17.43: lisätty varmistunut tieto Lehtosen valinnasta, äänijakaumasta sekä Mira Niemisen ja Matias Mäkysen kommentit.

 

 

 

 

 

AVAINSANAT

Vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen tekeminen pakolliseksi, kansanedustaja vaatii – ”Lisäisi läpinäkyvyyttä”

Kuntavaalien vaalimainoksia Helsingissä keväällä 2025.

Kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.) vaatii, että vaalirahoituksen ennakkoilmoituksesta tehdään pakollinen. Harjanteen mielestä se lisäisi läpinäkyvyyttä ja vahvistaisi demokratiaa.

Vaalirahoituksen ilmoittaminen ennakkoon on vaaleissa ehdolla oleville vapaaehtoista. Harjanne huomauttaa, että vain murto-osa tekee ilmoituksen. Harjanteen mielestä äänestäjät jäävät siksi vaille olennaista tietoa ehdokkaan taloudellisista tukijoista ja sitoumuksista ennen äänestyspäätöksen tekemistä.

– Ennakkoilmoituksen tekeminen pakolliseksi ennen vaalipäivää vahvistaisi vaalirahoituksen läpinäkyvyyttä ja voisi ehkäistä mahdollisia väärinkäytöksiä. Merkittävä osa vaalirahoituksesta on ehdokkailla tiedossa ja kerättynä jo ennen vaaleja, joten ennakkoilmoituksen antaminen on paitsi mahdollista, myös perusteltua, Harjanne sanoo tiedotteessa.

Harjanne nostaa esiin, että esimerkiksi kevään kuntavaaleissa puolueiden välillä oli merkittäviä eroja siinä, kuinka suuri osuus ehdolla olleista oli tehnyt ennakkoilmoituksen. Vihreillä sen tekemistä edellytetään ehdokassopimuksessa.

– On ymmärrettävää, että ennakkoilmoituksen ja vaalien jälkeen annettavan ilmoituksen välillä voi olla eroja, mutta tästä huolimatta etukäteinen tietoa rahoituksen kokoluokasta ja pääasiallisista lähteistä on tärkeä osa avoimuutta, Harjanne perustelee.

AVAINSANAT

Oikeuskansleri antaa ratkaisunsa ministeri Rantasen toiminnasta vappuaattona

Sisäministeri Mari Rantasen (ps.) epäillään yrittäneen vaikuttaa lainvastaisesti vuoden 2025 pakolaiskiintiön valmisteluun. Rantanen on kiistänyt asian.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti vahvistaa Demokraatille, että päätös sisäministeri Mari Rantasen (ps.) toiminnasta vuoden 2025 pakolaiskiintiön valmistelussa tulee huomenna eli vappuaattona.

Pöysti kertoi maaliskuussa, että pyydetyt selvitysasiakirjat on toimitettu ajallaan. Arvioitu takaraja kanslerin ratkaisulle oli juuri huhtikuu.

Oikeuskansleri vaati sisäministeriöstä selvitystä erityisesti pakolaiskiintiön kohdentamisen valmistelussa annetusta poliittisesta ohjauksesta ja sen asiallisista ja oikeudellisista perusteista.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) keskeytti pakolaiskiintiön valmistelun marraskuussa 2024, kun kävi ilmi, että sisäministeri Rantasen johtaman ministeriön epäiltiin pyrkivän suosimaan lainvastaisella tavalla kristittyjä pakolaisia muslimimaista tulevien kustannuksella.

OIKEUSKANSLERI Pöysti totesi tuolloin, että yhdenvertaisuusvaltuutetun aiheesta esittämä kannanotto on perusteltu ja siinä esiin tulleet seikat poliittisesta ohjauksesta on selvitettävä.

Rantasen ohella selvitys on pyydetty tätä sairausloman ajan tuuranneelta Lulu Ranteelta (ps.), valtiosihteeri Antti Salmiselta sekä erityisavustaja Maria Paasolta.

Oikeuskansleri edellytti selvitystä siitä, millä perusteilla poliittisen johdon linjauksessa kristityistä maista tulevien pakolaisten määrää esitettiin lisättäväksi ja muslimimaista tulevia vähennettäväksi.

Valtioneuvoston oikeuskansleri on riippumaton ylin laillisuusvalvoja, joka harkitsee itsenäisesti selvitystoimet ja mahdolliset jatkotoimenpiteet. Saatujen selvitysten perusteella oikeuskansleri harkitsee itsenäisesti myös näyttö- ja oikeuskysymykset ja johtopäätökset.

Oikeuskansleri valvoo perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskanslerille on tehty myös kantelu vuoden 2025 pakolaiskiintiön valmistelusta.

AVAINSANAT