Minja Koskela vaatii hallitusta kertomaan millä puolustusmenojen roima lisäys rahoitetaan

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela puhui puolueen europarlamentaarikkojen kesäkokouksessa Helsingissä 9. kesäkuuta.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela vaatii Petteri Orpon (kok.) hallitusta kertomaan miten Suomen puolustusmenojen nosto 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta rahoitetaan.

Koskela toteaa blogissaan, että vuoteen 2032 mennessä toteutettuna nosto tarkoittaisi lähes 16 miljardin euron panostusta.

– Puolueiden, jotka tätä kannattavat, on kyettävä kertomaan uskottavat rahoitusvaihtoehdot. On oltava rehellinen sen kanssa, että tällainen valinta tulisi tarkoittamaan leikkauksia muista suomalaisille kriittisistä palveluista, kuten sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta. Samalla syödään kokonaisturvallisuuden edellytyksiä, Koskela kirjoittaa.

Koskela pitää myös ”täysin käsittämättömänä”, että hallitus on linjannut puolustusmenojen merkittävästä lisäyksestä ilman käsitystä siitä, miten lisäys rahoitettaisiin.

OPPOSITIOPUOLUEET ovat arvostelleet viikonloppuna hallitusta parlamentarismin laiminlyönnistä ja epärealistisuudesta puolustusmäärärahojen nostossa.

Viikonloppuna puoluekokouksensa pitäneet vihreät kritisoivat pääministeriä ja hallitusta siitä, ettei puolustusmäärärahoja ole käsitelty riittävän parlamentaarisesti eikä käyty keskustelua siitä, mistä nämä rahat vaikeassa taloustilanteessa otetaan, vaikka kaikkialta muualta leikataan.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen totesi perjantaina Suomen Kuvalehdelle, että puolustusmäärärahoista on käyty eduskunnassa toistaiseksi ”tyydyttävällä tavalla” parlamentaarista keskustelua.

– Kansanedustajilla on ollut useassa yhteydessä mahdollisuus perehtyä kysymykseen. Asiasta ei kuitenkaan ole muodostettu kantaa parlamentaarisessa menettelyssä siten, että puolueet olisivat yksissä tuumin tehneet päätöksiä asiassa, Tuppurainen sanoi SK:n haastattelussa.

Hän viittasi edesmenneen entisen puolustusministerin Ilkka Kanervan (kok) työryhmään, joka päätti parlamentaarisesti puolustusmäärärahojen tasosta kymmenisen vuotta sitten. Tuppuraisen mukaan samanlainen työryhmä olisi voinut olla paikallaan nytkin.

TUPPURAISEN mukaan demarit näkevät, että vastaava parlamentaarinen kannanmuodostus voitaisiin vielä tehdä esimerkiksi eduskunnan valiokunnassa tai myöhemmässä vaiheessa

– Huolellinen parlamentaarinen prosessi lisäisi puolustusmenojen nostamisen hyväksyttävyyttä, mutta kriittinen keskustelu sinänsä on myös demokraattinen arvo. Nyt parlamentaarinen prosessi on sivuutettu ja keskustelu on olematonta.

Myös keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen luonnehti samassa SK:n artikkelissa parlamentaarista prosessia ”toistaiseksi aika köykäiseksi” ja toivoi asiasta lisäneuvotteluja puolueiden välillä.

Minja Koskela näkee blogissaan, että turvallisuuspoliittinen on keskustelu on fraasiutunut ja pelaa enemmän uhkakuvilla kuin turvallisuusympäristön analyyttisella sanoittamisella.

– Tällaisessa puheenparressa piilee yhteiskunnallisia riskejä. Yhtäältä se voi kaventaa demokratiaa, kun kansalaisten mandaattia menojen mittavalle nostolle haetaan ilman kunnollista julkista ja parlamentaarista keskustelua. Toisaalta yhteiskunnan militarisoituminen voi pahimmillaan lietsoa alarmistista ilmapiiriä ja lisätä siten kansalaisten kyynisyyttä, vastakkainasettelua huolta ja jopa pelkoa.

Koskelan mukaan kriittinen keskustelu suhteessa puolustuspolitiikkaan ”on jo hiipunut”.

PUOLUSTUSMINISTERI Antti Häkkänen (kok.) ilmoitti 5. kesäkuuta, että Suomi allekirjoittaa Naton tavoitteen nostaa puolustusmenoja yhteensä viiteen prosenttiin.

Summa jaetaan kahteen koriin: 3,5 prosenttia sisältää suorat puolustuksen vahvistamiseen liittyvät kulut, ja 1,5 prosenttia sisältää puolustukseen liittyviä menoja, jotka eivät ole esimerkiksi suoria asehankintoja.

– Toisin kuin Häkkänen on julkisuudessa antanut ymmärtää, kumpaakaan päätöstä ei edeltänyt parlamentaarinen keskustelu tai puolueiden välinen neuvottelu. Infotilaisuudet eivät ole synonyymi prosessille, jossa etsitään puolueiden välistä yhteistä kantaa neuvotteluiden ja kansanedustajien aktiivisen informoimisen sekä mahdollisesti täysistuntokeskusteluiden eli julkisten debattien kautta, Minja Koskela painottaa blogissaan.

Eutanasia-aloitteen käsittely jatkuu syksyllä: ”Ei tämän lain säätämisen pitäisi olla muita kummempaa”

Eutanasialaki säädettävä Suomeen -kansalaisaloitteen on allekirjoittanut yli 53 000 henkilöä.

Kansalaisaloite eutanasian sallimisesta on kerta toisensa jälkeen siirretty työryhmiin lisäselvityksiä varten. Nyt asian käsittely jatkuu syksyllä, mutta miksi se on niin vaikeaa?

Sosiaali- ja terveysvaliokunta järjesti keskiviikkona julkisen asiantuntijakuulemisen kansalaisaloitteesta Eutanasialaki säädettävä Suomeen (KAA 4/2024). Kuulemisen pääviesti oli, että nyt on selvitetty tarpeeksi: valiokunnan on tehtävä päätös siitä, lähdetäänkö aloitetta viemään eteenpäin ja aikanaan eduskunnan käsittelyyn sekä äänestykseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Maija Miettinen kertoi, että koska työryhmä ei ollut saanut aikaan yksimielistä lausuntoa, mietintöä ei jätetä. Miettisen mukaan asian käsittely jatkuu kuitenkin syksyllä, koska siihen liittyviin laillisiin ongelmiin on pyydetty lausuntoa oikeusministeriöltä.

Valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.) moitti OM:ää siitä, ettei se ollut vastannut pyyntöön. Lainsäädäntöneuvos Sami Kiriakos vastasi, että pyyntö oli saapunut vasta edellisviikon perjantaina ja korosti että aloite vaatii monipuolista ja laaja-alaista oikeudellista arviointia.

– Rikoslain piiriin se ei missään tapauksessa kuulu. Tässä vaiheessa vaihtoehtoina voi nähdä muutokset potilaslakiin tai kokonaan uuden lain tekemisen, Kiriakos arvioi.

Eduskunta hylkäsi veteraanipoliitikkojen Esko Seppäsen ja Iiro Viinasen vetämän edellisen kansalaisaloitteen eutanasian sallimisesta vuonna 2018. Se keräsi lähes 63 ooo allekirjoittajaa.

Eduskuntakäsittelyn jälkeen Juha Sipilän (kesk.) hallitus asetti STM:n asiantuntijaryhmän selvittämään ihmisen elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa ja muun muassa eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita, mutta ryhmä ei kolmessa vuodessakaan saanut aikaan yksimielistä näkemystä siitä, tulisiko lääkäriavusteinen kuolinapu tai aktiivinen eutanasia laillistaa.

NYKYISEN aloitteen on allekirjoittanut yli 53 000 henkilöä, ja se luovutettiin eduskunnalle viime vuoden toukokuussa.

Aloitteen alkuunpanija, Terhokodin saattohoidossa pitkän uran tehnyt ylilääkäri Juha Hänninen kertasi kuulemisessa, että kuolinapu ja itsemurha ovat eri asioita eikä toisen ihmisen kärsimystä voi koskaan todella tuntea tai mitata.

– Eutanasia ei ole elämän ja kuoleman kysymys, vaan ihmisen itsemäärämisoikeudellinen lupa luopua kärsimyksestä. Sitä pitää kunnioittaa. On ihmisarvoa alentavaa, että toiselle voidaan sanoa ”et sinä oikeasti kärsi tai halua kuolla”, Hänninen sanoi.

Hänninen muistutti, että krooniset ja vaikeat sairaudet sekä kipu muuttavat ihmisen persoonaa ja rajoittavat tämän toimintakykyä ja elämää. Hän luetteli asioita, jotka on valmisteltava kuntoon, jotta laki eutanasian sallimisesta voitaisiin säätää: palliatiivisen ja saattohoidon saatavuuden varmistaminen, niihin ja eutanasiaan erikoistuneiden lääkärien riittävyys sekä koulutusta niille terveydenhuollon henkilöstössä, jotka sitä haluavat.

EUTANASIAN sallimiseen liittyy paljon eettisiä dilemmoja, ennakko-oletuksia ja pelkoja. Yleisimpiä syitä vastustaa on oletus siitä, että esimerkiksi elämän loppuvaiheessa olevien vanhusten tai vammaisten ihmisarvoa alettaisiin heikentää – tai pahimmillaan tarjota eutanasiaa ”ratkaisuksi” terveydenhuollon krooniseen resurssipulaan.

– On tietenkin selvää, että millään rahaan liittyvällä ei ole eikä saa olla päätöksen kanssa tekemisestä. Verrokkimaiden kokemuksista ei liioin löydy näyttöä ihmisarvo-ongelmista, Juha Hänninen kommentoi kuulemistilaisuudessa.

Eutanasia tai lääkäriavusteinen itsemurha on sallittu kymmenessä maassa. Ne ovat Hollanti, Belgia, Luxemburg, Sveitsi, Espanja, Portugali, Kanada, Kolumbia, Uruguay ja Uusi-Seelanti. Australiassa ja Yhdysvalloissa eutanasia on sallittu joissakin osavaltioissa.

Suomessa aihe jakaa lääkärikuntaa voimakkaasti. Lääkäriliitto on ottanut aloitteeseen kielteiseen kannan, mutta kyselytutkimuksissa enemmistö lääkäreistä on ilmaissut kannattavansa sitä, kunhan reunaehdot ja vastuukysymykset ovat selvät.

Suomen Lääkäriliiton ja Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan eutanasian laillistamisen kannatus suomalaisten lääkäreiden keskuudessa on kasvanut. Vuonna 2024 tutkimukseen osallistuneista lääkäreistä noin 55 prosenttia oli joko täysin tai osittain samaa mieltä sen väittämän kanssa, että eutanasia tulisi laillistaa.

Uutissuomalaisen vuonna 2024 teettämässä kansalaiskyselyssä 78 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että eutanasia tulisi laillistaa Suomessa.

SDP:N kansanedustajan, lääkäri Aki Lindénin mukaan puolue otti viime kesän kokouksessaan lakialoitteeseen varovaisen myönteisen kannan.

– Sen edellytyksenä on tietenkin, ettei ole promillenkaan mahdollisuutta, että lain soveltamiseen liittyisi mitään hinta- tai säästökysymyksiä. Myös palliatiivinen ja saattohoito on saatava riittävälle tasolle valtakunnallisesti, Linden kommentoi.

Demareista Suna Kymäläinen ihmetteli, miksi eutanasialakia siirretään hallituskaudelta toiselle aina uusiin työryhmiin ja selvityksiin, eikä edes yritetä saada asiaan ratkaisua – suuntaan tai toiseen. Hän sai tukea niin ikään lääkäritaustaiselta Maarit Castrenilta (kok.) sekä asiantuntijaryhmän emeritusprofessori Raimo Lahdelta.

– Olen ollut mukana monien lakien teossa ja uudistamisessa, viimeksi aborttilain. Sitäkin pidettiin aikoinaan täysin mahdottomana säätää. Korostan, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella (EIT) ole ollut huomauttamista asiaan niissä maissa, joissa aktiivinen eutanasia ja avustettu itsemurha ovat sallittuja, Lahti sanoi.

Emeritusprofessori painotti, ettei aloitteeseen tarvita ”enää yhtäkään työryhmää tai kuulemista” lisää.

– Tämä vuosikausien aikana kerätty pohja on täysin riittävä. On aika ottaa aloite normaaliin käsittely- ja päätösprosessiin. Ei tämän lain säätämisen pitäisi olla muita kummempaa.

Sitä ei tapahdu ainakaan ennen syksyä, jolloin oikeusministeriö antaa lausuntonsa aloitteesta. Nähtäväksi jää, riittääkö Petteri Orponkaan (kok.) hallituksella rohkeus tarttua monella tapaa vaikeaan ja arkaan asiaan.

Juttua muokattu to klo 14.19: täsmennetty Raimo Lahden kommenttia.

 

 

Puolustusvaliokunta: miinasopimuksesta voidaan luopua – vasemmistoliitto varoittaa Suomen maineen kärsivän

Eduskunnan puolustusvaliokunta puoltaa Suomen aikeita irtautua Ottawan jalkaväkimiinasopimuksesta. Vain vasemmistoliitto jätti valiokunnan lausuntoon eriävän mielipiteensä.

Puolustusvaliokunnan mukaan jalkaväkimiinojen käyttöönotolle on nykyisessä turvallisuustilanteessa hyvät perustelut. Venäjän sodankäyntitapa on muuttunut niistä ajoista, kun miinasopimukseen 2010-luvun alussa liityttiin, eivätkä sen ajan laskelmat vihollisen pysäyttämisestä muilla keinoilla enää päde.

– Ukrainassa miinoitteet ovat osoittautuneet puolustajan tärkeimmäksi keinoksi hidastaa määrällisesti ylivoimaisen vihollisen hyökkäystä. Jalkaväkimiinat ovat osa kerroksellista puolustusjärjestelmää, jossa vihollista ohjataan kohti ennalta valmisteluja tuliasemia, valiokunnan varapuheenjohtaja Mikko Savola (kesk.) sanoo tiedotteessa.

VASEMMISTOLIITON valiokuntajäsen Timo Furuholm jätti lausuntoon puolueensa eriävän mielipiteen.

”Kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä ja siitä kiinni pitäminen on Suomen turvallisuuden etu. Irtautumalla Ottawan sopimuksesta me itse heikennämme tätä”, puolue katsoo.

Vasemmistoliitto sanoo, ettei valiokuntakäsittelyssä ole paljastunut sellaista irtautumisen tuomaa sotilaallista hyötyä, joka olisi suhteessa teosta aiheutuviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin imagohaittoihin.

”Irtautumisella on haitallisia vaikutuksia Suomen maineelle”, puolue varoittaa.

Seuraavaksi asiaa käsittelee ulkoasiainvaliokunta. Irtautumisesta päätetään aikanaan eduskunnan täysistunnossa.

AL: Puoluetoimistoja kiusanneelle valepommimiehelle ehdollista

Mies kiisti käräjillä syyllistyneensä valepommilähetyksiin.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi puoluetoimistoihin lähetetyistä valepommeista syytetyn 45-vuotiaan miehen ehdolliseen vankeuteen, kertoo Aamulehti.

Lehden mukaan miehen syyksi luettiin seitsemän laitonta uhkausta ja rangaistukseksi tuli seitsemän kuukautta ehdollista vankeutta. Tuomio ei ole lainvoimainen.

Käräjäoikeus julisti ratkaisunsa eilen oikeudenkäynnin päätteeksi. STT ei ole saanut käräjäoikeudelta tietoa tuomionannosta.

Valepommeja sisältäneitä kirjeitä lähetettiin vuonna 2023 eduskuntavaalien alla SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton puoluetoimistoihin. Mies kiisti syytteet ja sen, että hän olisi kirjeiden lähettäjä.

Mies oli aiemmin toiminut perussuomalaisissa ja muun muassa kirjoittanut erilaisia yhteiskunnallisia analyyseja puolueen ajatuspajalle.

AVAINSANAT

Ryhmäkuri saa päätökset näyttämään suositummilta kuin ne ovatkaan

Vaalikaudesta toiseen ainakin yksi teema nousee julkiseen keskusteluun kaikista muista teemoista piittaamatta: ryhmäkuri. Sitä noudattamalla hallitus varmistaa myös epäsuosittujen esitystensä etenemisen eduskunnassa.

Ristiriita perustuslakiin on aika ilmeinen. Sen 29. pykälä kuuluu seuraavasti:

”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Tällä viikolla tapetilla on ollut esimerkiksi saamelaiskäräjälaki. Kaksi hallituspuolue perussuomalaisten kansanedustajaa Sara Seppänen ja Juha Mäenpää äänestivät eduskunnassa hallituksen esityksen sisältölinjauksia vastaan ja saattavat saada rangaistuksen.

Aiemmin puolue on julistanut rehvakkaasti, ettei heillä ole ryhmäkuria.

Stubbin hallituksen lopusta tuli kuuluisa naurunremakan säestämä kaaos.

KULLAKIN eduskuntaryhmällä on sääntönsä, joita ryhmän jäsenten odotetaan noudattavan, lukee perustuslaissa mitä tahansa.
Yksi niistä koskee ryhmän enemmistön kantaa, jonka mukaan kaikkien odotetaan toimivan tärkeissä äänestyksissä.

Edustaja voi saada luvan esiintyä ryhmän päätöksestä poikkeavasti perustellusta syystä, kunhan ei pyydä lupia tavan takaa. Jokaisella ryhmällä on asiasta omat käytäntönsä.

Tästä on kyse esimerkiksi saamelaiskäräjälaissa ja vaikkapa SDP:n Johanna Ojala-Niemelälle myönnetyssä luvassa äänestää henkilökohtaisista syistä toisin kuin muu eduskuntaryhmä. Tai rajalaissa, jossa peräti kuusi SDP:n edustajaa sai poikkeusluvan. Nyt julkisuudessa on puhuttu Ottawan sopimuksesta ja mahdollisista irtiotoista.

Hallituksella on painetta piiskata hallituspuolueiden kansanedustajia ruotuun, jotta hallituksen esitykset menevät läpi. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että suuri osa kaikista päätöksistä näyttää suositummilta kuin ne todellisuudessa ovat.

Stubbin hallituksen lopusta tuli kuuluisa naurunremakan säestämä kaaos, kun hallituspuolueiden edustajat kaatoivat omia esityksiään.

Yleensä yksittäiset kansanedustajat sitoutetaan hallitusohjelman linjaan jo hallitusneuvottelujen päätteeksi neljän vuoden ajaksi. Riviedustajien rooli tuon linjan määrittelyssä on usein minimaalinen.

Kun hallitus sitten päättää supistaa sairaalapalveluita juuri tietyltä alueelta, kyseisen alueen äänistä taisteleva hallituspuolueen kansanedustaja tuntee houkutusta sanoa vastaan.

Järjestelmän voitto vai tappio?

Aikuisten maailmassa saa edelleen olla idealisti mutta omalla vastuulla.

OPPOSITIOSSA vastaavaa ryhmäpainetta ei suoraan ole mutta käytännössä ryhmäpäätökset ovat tavallisia ja niitä myös noudatetaan.

Puolueet lähtökohtaisesti haluavat esiintyä yksituumaisina ja näyttää yhtenäisiltä. Riitaisa puolue ei ehkä ole houkutteleva muidenkaan puolueiden silmin, vaikka kysymys ryhmäkurista on monimutkainen.

Äänestäjä toivoo kyselyjen mukaan kansanedustajalta itsenäisyyttä mutta myös yhteistyökykyä. Hyveet eivät aina osu yhteen vaan vaativat jommankumman taipumista.

Kukaan edustaja ei äänestä aina toisin kuin oma ryhmänsä eikä voisikaan. Ei edes Johannes Yrttiaho (vas.). Lähtö ryhmästä voi tulla jo yhdestä kahdesta hairahduksesta.

Aikuisten maailmassa saa edelleen olla idealisti mutta omalla vastuulla.

AVAINSANAT

Amerikan malliin: yksilönvapauksia kaikin tavoin rajoittava valtio on epäilyttävä

Valkoisen talon tuuliviiri on pyörinyt vauhdikkaasti presidentti Donald Trumpin virkakauden alkamisen jälkeen.

Suuria lausuntoja ja näyttäviä allekirjoituksia, jotka ovat lähinnä aiheuttaneet kaaosta Yhdysvaltain sisä- ja ulkopolitiikassa konkreettisten muutoksien sijaan.

Yhdysvaltain nykytilanteen seuraamisessa on useasti tullut mieleen Mauno Koiviston toteamus ”ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään niin olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Meillä kun ei ole kristallipalloa josta näkisimme miten tässä tulee lopulta käymään.

Virkakautensa ensimmäisen sadan päivän aikana Trump on käynnistänyt merkittävimmän hyökkäyksen Yhdysvaltain tasavaltalaisia instituutioita kohtaan sitten Richard Nixonin.

Perustuslaki ja korkein oikeus ovat olleet koetuksella Trumpin allekirjoittaessa presidentillisiä asetuksia. Ainakin toistaiseksi järjestelmä tuntuu kestävän hyökkäykset. Erityisesti konservatiivi­enemmistöinen korkein oikeus on seisonut vakaasti perustuslain tukena. Se on keskeyttänyt ja kumonnut useita Trumpin hallinon toimia.

Trump on käynnistänyt merkittävimmän hyökkäyksen Yhdysvaltain tasavaltalaisia instituutioita kohtaan sitten Richard Nixonin.

MERKITTÄVÄ osa Trumpin ajamista muutoksista ovat olleet republikaanien tavoitteita jo vuosikymmenien ajan, joten tässä suhteessa tilanne ei ole poikkeuksellinen. Ainoastaan hallinnon tyyli ja vauhti ovat poikkeuksellisia.

Hyvänä esimerkkinä pitkäkestoisesta tavoitteesta on liittovaltion opetusministeriön lakkauttaminen. Lähes heti sen jälkeen kun presidentti Carter sen perusti niin presidentti Reagan oli sitä lakkauttamassa.

Opetusministeriön lakkauttamisen ohella löytyy useita muita yhtymäkohtia Trumpin ja Reaganin hallintojen välillä. Molemmat ovat leikanneet merkittävästi liittovaltion tehtäviä ja siirtäneet valtaa liittohallitukselta osavaltioille. Valtaa ei siis olla keskittämässä presidentin vaan maan tasavaltalaisen ihanteen mukaisesti osavaltioille. Ne ovatkin loppuviimeksi merkittävin pidäke presidentin vallalle.

YMMÄRRETTÄVÄSTI Suomessa opetusministeriön lakkauttaminen tuntuu katastrofaaliselta, mutta Yhdysvalloissa tilanne on toinen, ja se johtuu käsityksestä valtiosta.

Meille valtio on kaikki kaikessa. Valtio pitää viime kädessä huolen kansalaisesta ja lähtökohtaisesti luotamme valtioon.

Yhdysvalloissa tilanne on aivan päinvastainen ja valtioon suhtaudutaan lähtökohtaisesti epäluuloisesti sen pyrkiessä kaikin tavoin rajoittamaan yksilönvapauksia sekä osavaltioiden oikeuksia.

Kansakunnan perustajaisät halusivat luoda mahdollisimman heikon liittohallituksen, jolle annettiin käytännössä vain ulko- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvia tehtäviä sekä rajatusti taloudellista valtaan kuten vallan päättää tulleista. Kaikki muu kuuluu osavaltioiden hoidettaviksi. Tämä on syytä Suomessa tiedostaa kun analysoidaan Yhdysvaltain tapahtumia Trumpin toisella virkakaudella.

AVAINSANAT