- Politiikka
- 18.01.2025
- 16:55
Europarlamentaarikko Li Anderssonin (vas.) järjestämällä Käänne-festivaalilla käytiin paneelikeskustelu työajan lyhentämisestä. Keskustelussa ex-pääministeri Sanna Marin (sd.) herätteli suomalaisia poliitikkoja keskustelemaan työelämän muutoksista.
Keskusteluun osallistuivat tällä hetkellä Tony Blair Instituten strategisena neuvonantajana toimivan Marinin lisäksi Will Stronge brittiläisestä Autonomy Institute -ajatuspajasta ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n asiantuntija Samuli Sinisalo. Keskustelu käytiin englanniksi.
Lyhyemmästä työviikosta tai -työpäivistä on tehty useampia kokeiluja eri maissa ja niistä on saatu myönteisiä kokemuksia. Stronge sanoi uskovansa, että kun työajan lyhentämisestä on paljon dataa, on vain ajan kysymys, milloin suuret kansainväliset yritykset tarttuvat toimeen. Hän uskoo, että tutkimustieto aktivoi myös poliitikkoja.
– Uskon, että tapa, jolla tämä asia etenee, on sekoitus ammattiliittoja, progressiivisia työnantajia ja poliittista tahtoa.
Samuli Sinisalo toi esiin, että vuonna 2019 JHL:n kyselyn mukaan suomalaisista noin puolet pitivät lyhennettyä työaikaa tavoittelemisen arvoisena asiana. Uusi kysely samasta aiheesta tehtiin vuonna 2024.
– Kun kysyttiin, lyhentäisitkö työaikaasi, jos palkka pysyisi samana, kukaan ei ollut työajan lyhentämistä vastaan. Yhtä suosittua työajan lyhentäminen ei ollut, jos palkka vähenisi samassa suhteessa.
MARIN arvioi, ettei Suomessa oltu vielä valmiita keskusteluun lyhyemmästä työajasta, kun hän nosti aiheen tapetille vuonna 2019 liikenne- ja viestintäministerinä toimiessaan.
– Muutokset digitalisaatiossa, uusissa teknologioissa, muuttavat yhteiskuntiamme ja työelämäämme monin tavoin. Halusin varmistaa julkisella ehdotuksellani, että myös työntekijät, tavalliset ihmiset hyötyvät muutoksista, eivätkä vain yhtiöt tai yritykset, jotka ovat jo automatisoimassa toimintaansa tai ottamassa käyttöön uutta teknologiaa.
Marin nosti esiin Suomen kokeilut lyhyemmistä työviikoista tai -päivistä 1990-luvulta, joiden tulokset olivat rohkaisevia. Monissa tapauksissa tuottavuus lisääntyi, työntekijät olivat onnellisempia, eikä kokeiluissa mukana olleille työpaikoille koitunut haitallisia taloudellisia seurauksia.
Keskustelussa pohdittiin, voisiko vaatimus lyhyemmästä työajasta olla univesaali eli koskea kaikkia aloja. Keskustelussa tuotiin esiin alojen erilaisuus – esimerkiksi asiantuntijoiden tekemä tietotyö ja sosiaali- ja terveysalan työ potilaiden parissa ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.
– Tämä on yksi syy, miksi asiasta on ollut niin vaikeaa keskustella, koska kaikki katsovat asiaa omista todellisuuksistaan, Marin kuvasi.
– Siksi olisi tärkeää, että meillä voisi olla kokeiluja eri aloilla – esimerkiksi julkisella sektorilla, palvelusektorilla, eri teollisuuden aloilla – jotta näkisimme, miten muutokset vaikuttavat.
Marinin mukaan kokeiluista voitaisiin päättää Suomessa esimerkiksi hallitusneuvotteluissa, mutta poliitikkojen ja puolueiden pitäisi keskustella asiasta myös etukäteen. Hän toivoi, ettei aihetta sivuutettaisi niin sanotusti pelkän perstuntuman (gut feeling) perusteella.
En usko, että me Suomessa täysin ymmärrämme, mitä maailmalla tapahtuu.
MARIN nosti esiin, että toisinaan keskustelu lyhyemmästä työajasta näyttäytyy sellaisena, että tavoitteena olisi, etteivät ihmiset enää tekisi töitä. Näin ei kuitenkaan ole.
– Minä sosialidemokraattina ajattelen, että työ on hyvin tärkeä osa elämäämme, eikä vain palkan ja toimeentulon vuoksi, vaan työ antaa ihmisille merkitystä. Se on meille tärkeää myös sosiaalisesti ja henkisesti.
Marin huomautti, että yhteiskunnassa on paljon ihmisiä, jotka työskentelevät liikaa, tekevät ylimääräistä työtä ilman palkkaa ja myös rasittuvat työssään henkisesti. Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät työskentele lainkaan, koska he kokevat, etteivät kykene työskentelemään hektisessä ja paljon vaativassa työelämässä.
– 1990-luvulla kokeilut tähtäsivät myös siihen, että työtä jaettaisiin ihmisten kesken. Ajattelen, että tämä on yksi kulma keskustelussa, joka pitäisi ottaa huomioon. Suomessa on paljon työttömiä, eikä ole yhteiskunnan tai yksilön näkökulmasta hyvä asia, jos he eivät voi osallistua työelämään, koska he eivät pysty sitoutumaan siihen täysin.
Marin moitti suomalaista keskustelua työelämän muutosten ympärillä.
– En usko, että me Suomessa täysin ymmärrämme, mitä maailmalla tapahtuu, hän totesi.
Hän nosti esiin esimerkiksi Kiinan, jossa tehtaita pyöritetään vähäisimmällä mahdollisella työvoimalla lisääntyneen automatisaation vuoksi.
– Emme ymmärrä tahtia ja radikaaleja muutoksia, joita on jo tapahtunut. Keskustelumme on jumittunut kymmenen, kahdenkymmenen vuoden taakse. Jos emme ole halukkaita käymään keskustelua siitä, mitä tapahtuu muualla ja mitä tulee tapahtumaan täällä, ajattelen, että meidän kilpailukykymme kärsii siitä paljon.
– Meidän ei pidä katsoa talouttamme kuplana, johon muu maailma ei vaikuta, koska olemme pieni maa ja talous – juuri siksi olemme täysin riippuvaisia siitä, mitä muualla tapahtuu.
ANDERSSON nosti keskustelussa muutamaan kertaan esille Espanjan esimerkin, jossa sosialidemokraattien ja vasemmiston koalitiohallitus on tehnyt hyvin progressiivista työlainsäädäntöä.
– Espanja on nostanut minimipalkkoja, he ovat myös tehneet lainsäädäntöä alustataloudesta. He tähtäävät siihen, että alustataloudessa työskennellään työsuhteissa. Espanjassa menee hyvin myös taloudellisesti ja nyt työministeri suunnittelee työtuntien vähentämiseksi neljästäkymmenestä 37,5 tuntiin ilman palkanvähennystä. Tämä on kiinnostava esimerkki, hän sanoi.
Anderssonin mielestä työaikakokeilut olisivat hyvä tavoite seuraavaan hallitusohjelmaan.
Andersson muistutti, että työajan lyhentämisen onnistumiseen tarvitaan kansan ja poliitikkojen tuki. Suhtautuminen on hyvin erilaista oikeiston ja vasemmiston välillä.
– Aiheen parissa on nähty myös negatiivista kehitystä. Kreikassa oikeistohallitus esitteli kuusipäiväisen työviikon, hän muistutti.
