VALIKKO

Kimmo Sasi on kuollut

Kimmo Sasi Porin Suomi Areenassa 17. heinäkuuta 2017.

Pitkän linjan kokoomuspoliitikko Kimmo Sasi on kuollut vaikeaan sairauteen Helsingissä tänä aamuna.

Asiasta kertoi STT:lle Sasin pitkäaikainen ystävä, kansanedustaja Ben Zyskowicz Sasin omaisten pyynnöstä.

Sasi oli kuollessaan 73-vuotias. Hän toimi vuosina 1983-2015 kokoomuksen kansanedustajana Pirkanmaan vaalipiirin (ent. Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri) edustajana.

Hän toimi liikenne- ja viestintäministerinä sekä ulkomaankauppaministerinä vuosien 1999-2003 aikana Paavo Lipposen (sd.) hallituksissa.

Sasi oli Pohjoismaiden neuvoston presidentti vuonna 2012. Hän oli poliittisella urallaan hyvin kiinnostunut ja aktiivinen pohjoismaisen yhteistyön sekä Suomen kaksikielisyyden edistäjä. Uransa aikana hän toimi myös Suomenruotsalaisten kansankäräjien jäsenenä ja varapuheenjohtajana.

KIMMO SASIN ura kansanedustajana katkesi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, kun hän ei päässyt läpi Pirkanmaan vaalipiirissä.

Ylen haastattelussa Sasi arveli, että putoamisen syynä olivat ennakkogallupit, jotka olivat tuolloin povanneet hänelle varmaa paikkaa.

Vuonna 2019 hän oli ehdolla europarlamenttiin, mutta ei tullut valituksi.

Viime vuosina Sasi työsti perusoikeuksia käsittelevää väitöskirjaa Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Helsingin Sanomien haastattelussa Sasi kertoi, että väitöskirjan aihe oli yhdenvertaisuus perusoikeutena ja verotus.

PÄÄMINISTERI, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo esitti X:ssä osanottonsa Sasin perheelle ja läheisille.

-  Hän oli aina muiden tukena ja etsimässä ratkaisuja vaikeisiinkin kysymyksiin. Suuri kunnioitus, Orpo kirjoitti.

Myös ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) muisteli sosiaalisessa mediassa Sasia lämmöllä.

-  Kimmo oli usean vuoden ajan tärkeä keskustelukumppani eduskunnassa. Hänellä oli terävä äly ja hyvä huumorintaju, joista molemmille oli käyttöä, kun päivä joskus valiokunnassa tai esimerkiksi 2015 hallitusneuvotteluissa venyi, Valtonen muisteli X-päivityksessään.

ENTINEN pääministeri Paavo Lipponen luonnehtii Kimmo Sasia asiantuntevaksi, laaja-alaiseksi ministeriksi ja aktiiviseksi kansanedustajaksi.

– Työtoverina arvostin hänen avoimuuttaan ja huumorintajuaan. Yhteistä meille oli Tampere, sukuni pääkaupunki. ”Oman” ministerin menetys on raskas asia. Otan osaa Kimmo Sasin omaisten suruun, Lipponen sanoo Demokraatille lähettämässään sähköpostiviestissä.

AVAINSANAT

Yrittäjien kannatuskysely: SDP nousi työssäkäyvien suosikkipuolueeksi

Suomen Yrittäjien työelämäkyselyssä SDP on noussut kokoomuksen ja perussuomalaisten ohi palkansaajien ja yrittäjien suosituimmaksi puolueeksi.

Demareitä äänestäisi nyt eduskuntavaaleissa 21 prosenttia vastaajista, kun vielä edellisvuoden tammikuussa luku oli 15 prosenttia.

Aiemmin kokoomus oli työssäkäyvien ykköspuolue, mutta nyt sen kannatus painui kyselyssä 15 prosenttiin. Samoin keskusta kiilasi ihan kokoomuksen kantaan 12 prosentin kannatuksella, ohittaen perussuomalaiset.

Perussuomalaisten kannatus putosi kymmeneen prosenttiin, kun se tammikuun 2024 kyselyssä oli vielä 16 prosenttia.

VIHREÄT ja vasemmistoliitto ovat normaalitasollaan, noin seitsemän prosentin kannatuksella.

Suomen Yrittäjien mielestä kyselytulos osoittaa samaa kuin kevään ja alkukesän muutkin politiikan mielipidemittaukset.

Hallituspuolueiden kannatuslasku kertoo siitä, etteivät niidenkään äänestäjät usko varauksetta nykyisten toimien tehoon.

– Työelämässä olevien parissa ei ole tällä hetkellä vahvaa luottamusta siitä, että tehdyt uudistukset tuovat kasvua ja työllisyyttä, yrittäjäjärjestön toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen sanoo tiedotteessa.

PALKANSAAJIEN ja yrittäjien keskinäiset puoluejaot ovat säilyneet kyselyssä ennallaan.

Johtajista ja ylemmistä toimihenkilöistä suuri osa kannattaa kokoomusta, keskustalla on pien- ja mikroyrittäjistä hyvä ote, ja demarit ovat vahvasti palkansaajapuolue.

Vasemmistoliiton kannatus on suurinta työttömien keskuudessa. Heistä 29 prosenttia äänestäisi sitä.

Perussuomalaiset ovat leimallisesti miesten puolue: vain viisi prosenttia naisvastaajista sanoo äänestävänsä sitä.

Tutkimusyhtiö Verianin kesäkuun alusssa tekemään kyselyyn vastasi 1 093 työelämässä olevaa ihmistä: työntekijöitä, yrittäjiä ja työttömiä. Vastaajilta kysyttiin, mitä puoluetta tai ryhmää he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt. Virhemarginaali on kolmisen prosenttia.

AVAINSANAT

Vain puolet suomalaisista luottaa saavansa eläkettä tulevaisuudessa

Hieman yli puolet suomalaisista luottaa suomalaiseen eläketurvajärjestelmään, ilmenee Eläketurvakeskuksen vuosittaisesta Eläkebarometristä. Samalla yli puolet 18-29-vuotiaista ei usko, että eläkkeet pystytään maksamaan myös tulevaisuudessa.

Kriittisesti eläkejärjestelmään suhtautui neljännes vastaajista.

Eniten luottamusta on yli 60-vuotiailla, eläkeläisillä ja toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvilla. Keskimääräistä vähemmän luottoa löytyi alle 30-vuotiailta, yrittäjiltä, opiskelijoilta ja työttömiltä.

VAJAA PUOLET vastaajista arvioi, että eläkkeet pystytään maksamaan myös tulevaisuudessa. Eri mieltä väitteen kanssa oli neljännes vastaajista. 18-29-vuotiaista yli puolet oli jokseenkin tai täysin eri mieltä siitä, että eläkkeet pystyttäisiin maksamaan myös tulevaisuudessa.

Tutkimusyhtiö Ve rianin huhtikuussa toteuttamaan kyselyyn vastasi noin tuhat täysi-ikäistä suomalaista. Aineisto on painotettu iän, sukupuolen ja asuinalueen mukaan.

AVAINSANAT

Riikka Purra: Näissä hallituksen uudistuksissa perussuomalaisilla on vielä muutostarpeita

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (vas.), sisäministeri Mari Rantanen ja puheenjohtaja Riikka Purra ministeriryhmänsä kokouksessa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra sanoo, että hallituksella on vielä neuvoteltavaa ilmastotoimista. Myös irtisanomisuudistuksessa on hänen mukaansa yksityiskohtia, jotka eivät puolueelle käy.

Purra kommentoi tilannetta puolueensa ministeriryhmän kesäkokouksessa Raumalla maanantaina.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) kiisti viime viikolla, että hallituksen sisällä olisi ilmastotoimista eripuraa. Hallituksen on tarkoitus linjata uusista ilmastotoimista energia- ja ilmastostrategiassa sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa, joita odotetaan lausuntokierrokselle pian.

STT kysyi Purralta, onko todella näin, ettei eripuraa ole.

-  Tässä strategiassa on ymmärtääkseni vielä paljonkin hiottavaa nimenomaan näistä erilaisista keinoista, Purra vastasi.

Samalla hän totesi, ettei asia ole hänen omalla pöydällään.

Purran mukaan hallitus on samaa mieltä siitä, ettei se tee toimia, jotka vähentävät hakkuita ja siitä, ettei päästöoikeuksia osteta rahalla muista maista.

Purra sanoi, että on käytännössä yhä selvempää, ettei Suomi tule saavuttamaan tavoitettaan olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

TILAISUUDEN puheenvuorossaan Purra sanoi, ettei puolue voi hallituksessa hyväksyä kahta työmarkkinamuutosta nykymuodossaan.

Hän on puhunut asiasta aiemminkin, mutta esitti vaatimuksensa maanantaina aiempaa yksityiskohtaisemmin.

Perussuomalaisille eivät käy lausuntokierroksella olleet versiot esityksistä, joilla helpotetaan irtisanomista ja mahdollistetaan vuoden määräaikaiset työsuhteet ilman perustetta.

-  Näyttää, että kolmikantavalmistelussa, kuten julkisuudessakin on vähän kerrottu, on lähdetty menemään selvästi hallitusohjelman kirjauksia pidemmälle. Tämä ei ole mitenkään mahdollista, se ei ole meille mahdollista, Purra sanoi Raumalla.

Purra huomautti, ettei missään muussakaan asiassa, kuten maahanmuutossa, ole hyväksytty hallitusohjelmaa pidemmälle meneviä asioita.

IRTISANOMISEN helpottamisen uudessa lakiluonnoksessa peruslähtökohta oli Purran mukaan huomattavasti laajempi kuin mitä hallitus oli sopinut.

Hallitusohjelman mukaan jatkossa irtisanomiseen riittäisi vain asiallinen syy, kun tällä hetkellä syyn pitää olla asiallinen ja painava.

-  Toimeksianto laajeni niin, että koko irtisanomista koskeva säännös olisi muutoksen kohteena. Näin ollen näitä heikennyksiä ehdotettaisiin myös irtisanomisperusteen kokonaisarviointiin, muuten työn tarjoamisen velvollisuuteen ja muihin tekijöihin, Purra luetteli.

Purra on aiemmin sanonut, ettei myöskään alisuoriutumisen lisääminen irtisanomisperusteeksi käy puolueelle. Perussuomalaiset on nähnyt ongelmia myös varoitusmenettelyn muutoksissa.

Purra vaati, ettei määräaikaisia sopimuksia ketjutettaisi vakituisten työpaikkojen kustannuksella. Hän kiinnitti luonnoksessa huomiota siihen, että työnantaja saisi palkata samaan tehtävään vuoden välein aina uuden määräaikaisen työntekijän ilman perustetta.

-  Tässä on työnantajalle asetettu selvitysvelvollisuus, mutta sekään ei sitä ketjuttamista estä, koska tämän määräaikaisen työsopimuksen saa joka tapauksessa aina tehdä uuden työntekijän kanssa.

Hallituspuolueiden kesken neuvotellaan varsinaisten lakiesitysten sisällöstä.

Teksti: STT / Anni Keski-Heikkilä

AVAINSANAT

Kirjavisa: Tarinoita neuvostojen maasta

Kevään visasesonki päättyi vastauspinoon, jolla hipoltiin kauden ennätystä. No, nobel ja keltaiset kannet…

Aloitetaan tuoreemmasta päästä, kun Saara Kuoppala ei liene näillä palstoilla aiemmin juuri esiintynyt.

”Kirjavisan sitaatti oli kiinnostava ja tuttu, vaikka ei ihan heti kelloja soittanutkaan. Pohdimme yhdessä puolisoni kanssa ja oli selvää, että teksti sijoittui Itä-Eurooppaan. Teos oli meidän kirjallisuuspiirissä luettavana samana keväänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaa vuonna 2022. Tämä melkeinpä etnografinen teos avaa hyvin kuinka moninainen venäläinen ajattelu on ja miten Neuvostoliitto on sitä muovannut.

Kirja on Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen loppu – Kun nykyhetkestä tuli second handia.”

Juhani Niemi edustaa kokeneempaa visakaartia.

”Teos on noin 700-sivuinen, joten luettavaa riittää, ehkä vähän liiaksikin, toisaalta mitä siitä nyt sitten olisi rajannut poiskaan.

Pelkona on, että jonkinasteinen Neuvostoliitto voi tästä sotkusta syntyä. Siksi Ukraina tarvitsee kaiken mahdollisen tuen.”

Edellisen Sukunimikaima Mauri kuittaa sen Nobelin, mutta jatkaa Ps:ssään vielä myös edelliskerran tekoälypohdintaa.

”Nobel kirjailijan moniääninen teos perustuu tavallisten ihmisten elämään ennen ja jälkeen Neuvostoliiton romahtamisen. Se kertoo niistä, jotka sortuivat ja niistä, jotka hyötyivät maailmaa mullistaneesta tapahtumasarjasta. Svetlana Aleksijevitš on tehnyt kirjaa varten valtavan työn kerätessään tarinoita eripuolilta Venäjää ja sen nykyisiä naapurivaltioita.

Neuvostoihmisen loppu on kuvaus siitä mitä totalitaarinen järjestelmä tekee ihmiselle ja kuinka vaikeaa on päästä entisestä eroon. Nykyisessä maailman tilanteessa jokaisen, joka haluaa ymmärtää nykyistä Venäjää, tulisi lukea tämä kirja.

PS. Edellisen visan tekoälyvastauksella ei varsinaisesti ollut tarkoituksena herätellä keskustelua, vaan nostaa kissa pöydälle. Eettisesti mielestäni kaikki keinot ovat visaratkaisun etsimiseen sallittuja, jopa kaverille kilauttaminenkin. Sen sijaan kirja-arvioinnin tekemiseen se on typerää. Nyt kun kirjailijoiden ja lukijoiden elämään tekoäly on tunkeutunut ryminällä, niin ehkä jatkossa sitaatit kannattaisi testata AI:llä, ettei ratkaisun löytäminen olisi liian helppoa.

Minulle kirjavisan oikean teoksen löytäminen tuottaa suurta riemua, varsinkin jos sen eteen joutuu tekemään paljon työtä. Lisäksi oman arvion tiivistäminen pariin lauseeseen on kiinnostavaa. Bonuksena tulee kyseisen kirjan lukeminen, jos sitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Kirjavisa on esitellyt minulle monia kiinnostavia teoksia. Kiitos siitä.”

Kiitos kiitoksista. Juuri tuo viimeisen kappaleen sisältö tiivistää hyvin sen, mikä on ollut Kirjavisan perimmäinen missio kaikki sen 33 vuotta.

ALEKSIJEVITSHIN KOHTAAMAAN vastaanttoon tarttuu visaveteraani Mauri Panhelainen.

”Aleksijevits on ihmisten kertomuksia ja haastattelumenetelmää hyödyntäen kuvannut myös Afganistanin sodan vaikutuksia sotilaisiin sekä muun muassa Tsernobylin ydinkatastrofia. Omien sanojensa mukaan hän pyrkii kirjoillaan ’supistamaan historian ihmiseksi’. Kirjallisessa menetelmässään hän hyödyntää aitoja ihmisääniä ja tunnustuksia, todistajanlausuntoja ja dokumentteja. Hän on samanaikaisesti kirjailija, toimittaja, sosiologi, psykologi ja saarnaaja.

Venäjäksi kirjoittavan Aleksijevitsin kirjojen vastaanotto on ollut hyvin ristiriitainen. Toisaalta hän on saanut runsaasti varsinkin ulkomaisia kirjallisuuspalkintoja, mutta joutunut kotimaassaan oikeuteen syytettynä kuvaamiensa ihmisten halventamisesta ja historian väärentämisestä. Hän asuu nykyään Berliinissä.

Täällä suomalais-venäläinen teatteriryhmä on esittänyt hänen teoksiinsa perustuen kolme näytelmää lukion entisissä tiloissa Vuosaaressa. Ainakin keskimmäinen niistä, jonka olen nähnyt, Afganistanin sotaan perustuvat Sinkkipojat, oli poikkeuksellisen vaikuttava.”

Stefan Ek, kuten niin moni muu, sivuaa vastauksessaan myös Venäjän nykytilaa.

”Teos on viides ja viimeinen(?) osa dokumenttiromaanisarjassa, jota hän itse on kutsunut ’Utopian ääniksi – kertomus neuvostoihmisestä’. Aleksijevitšilla on varsin ainutlaatuinen kyky dokumentaarisessa lähestymistavassaan, hän luo monumentaalisissa ’ääntenromaaneissaan’ kollektiivisen autofiktion, joka perustuu runsaslukuisten, tuikitavallisten ihmisten hastatteluihin ja kertomisiin.

Luulenpa myös, että Aleksijevitšin lukeminen lisää rutkasti ymmärrystä siitä, miksi nyky-Venäjäkin on suistunut ihan tolkuttomaan ja surulliseen tilaan.”

Riitta Korhoselle meinasi tulla kiire, mutta onneksi vastaus oli lähellä.

”Kolme päivää vastausaikaa ja vihjeitä kitsaasti – en ala! Mutta tarkemmin katsoen sitaatti näytti haastattelupätkältä – eli kirjahyllystä käteen viime vuosien ehdottomasti tärkein lukukokemus: Svetlana Aleksijevitshin Neuvostoihmisen loppu.

Kirja on pakollista luettavaa, jos haluaa ymmärtää Venäjän nykymenoa ja sen yhä synkemmältä näyttävää tulevaisuutta. J. V. Stalinin ihailu ei ole kadonnut kansan syvistä riveistä minnekään, joten V. V. Putinin aloittama paluu vanhaan sopii hyvin liian monelle venäläiselle. Samoin kuin hyökkäys Ukrainaan.

Vuonna 2015 Nobelin saaneen Aleksijevitshin muita useiden satojen tavallisten kansalaisten haastatteluihin perustuvia teoksia ovat Sodalla ei ole naisen kasvoja, Sinkkipojat ja Thernobylistä nousee rukous. Paikoin ahdistavaa luettavaa nekin.

Aleksijevitsh syntyi vuonna 1948 Ukrainassa, isä oli valkovenäläinen ja äiti ukrainalainen. Perhe muutti pian Minskiin, jossa kirjailija työskenteli myös toimittajana. Hän pakeni vuonna 2020 Berliiniin, kun massa alkoi ennen näkemätön opposition sorto vilpillisten presidentinvaalien jälkeen. Aleksijevitsh oli kuulunut opposition pääehdokkaan Sviatlana Tsihanouskajan tukiryhmään.”

SIRPA TASKINEN nostaa referenssinä esiin toisen neuvostotaustaisen kirjailijan.

”Itänaapuri on kokenut aikamoisia muutoksia hieman yli sadan vuoden aikana. Luen parhaillaan (uudestaan) Nabokovin muistelmia lapsuudestaan. Hänen perheensähän oli erittäin rikasta Venäjän yläluokkaa ennen vallankumousta. Mikä on muuttunut? Jälleen on hyvin varakkaita uusrikkaita kun taas osa kansasta elää edelleen surkeassa köyhyydessä.

Svetlana Aleksijetvitṥ (s. 1948) on koonnut kirjaansa muistoja ja tunnelmia neuvostoajasta (Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia). Näin ulkopuolelta nähtynä se oli kauhistus, mutta vakaumukselliset neuvostoihmiset ajattelivat toisin. ’Minä synnyin Neuvostoliitossa, ja siellä minun oli hyvä olla.’ Monille se merkitsi ihanteita, rakennettiin sosialismia ja kommunismia: ’anna elämäsi synnyinmaalle – se on kalleinta mitä meillä on.’ Lännessä pidettiin Gorbatṥovia sankarina, mutta uusi Venäjä petti monien odotukset. Näinkö kävi myös naapurimaan presidentille?”

Vexi Lehto heittäytyy vastauksessaan jopa proosarunolliseksi.

”Murheellinen on maa ja kansa joka karkoittaa kirjailijansa (omatuntonsa) vieraille maille.
Valhe, väkivalta, pelko ym. eivät voi ikuisesti pitää diktatuureja pystyssä.
Onko ikuisuus vuosi, vuosikymmen, sukupolvi, vuosisata jne., sitä emme valitettavasti tiedä.
Murheelliselta näyttää.”

Loppuun vielä Raila Rinne, joka tarjoaa hyvän kesän keittiölukuvinkin.

”Nyt en tiedä vaan arvaan, että visasitaatti saattaisi olla Svetlana Aleksijevitsin kirjasta Neuvostoihmisen loppu. Se ilmestyi suomeksi 2018 Tammen Keltaisessa kirjastossa Vappu Orlovin kääntämänä. Vaikka olen vuosikymmenien mittaan lukenut – ajoittain ahminut – neuvostoliittolaista ja venäläistä kirjallisuutta suomeksi/ruotsiksi, on tämä jäänyt sivuun. Ostin sen vastikään kun naapurikirjakaupassa oli kolmen pokkarin tarjous. Lukeminen odottaa mökkimatkaa lähiaikoina (mökillä voin vain keittää perunoita, pilkkoa salaattiaineksia ja lukea, lukea – onneksi siellä nykyään on valo).”

Teoksen tunnistivat myös Veikko Huuska, Liisa Ilomäki, Salla Koivisto, Helena Nurmio, Jaana Pikkarainen-Haapasaari, Tarmo Tikka ja Jukka Eero Wuorinen. Palkinto Saara Kuoppalalle. (rb)

Visasitaatti 10*

Kauden päätöksen ja keskikesän kunniaksi astreriskillinen (kirjailija esiintynyt jo aiemmin Kirjavisassa) runotehtävä. Tämä muutama vuosi sitten edesmennyt mestarillinen sanataituri vietti kesiään Lohjanjärvellä liki visaukon kesälaidunta. Sieltäkö lie nämä tunnelmat plokattu, uikut siihen viittaisivat? Kuka? Mikä?

Vastaukset kesätauon tähden vasta 17.7. mennessä s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Oi kesäiltaa, sen illallisuutta
Oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta
Kun yöhön yhtyy sen laineettomuus
Ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus.

Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,
oi värjyvän väreilevyyttä,
viatonten vaarattomuutta
ja laajuuden levollisuutta –
uikun poikasta, viittä kuutta
ja syvää vettä, sylillisyyttä.”

(Kaksi ensimmäistä säkeistöä yhdeksästä)

AVAINSANAT

Suomi haastoi komission merilohen kalastuskiintiöistä

Lohta myynnissä Helsingin kauppatorilla.

Suomi on nostanut Euroopan komissiota vastaan kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa, valtioneuvosto kertoo tiedotteessa.

Suomi vaatii, että komission päätös alentaa Suomen tämän vuoden merilohen kalastuskiintiötä kumotaan. Komissio alensi kiintiötä reilulla 3  100:lla lohella vuoden 2024 liikakalastuksen perusteella.

Kanteen mukaan Suomi ei ole ylittänyt sille osoitettua kiintiötä viime vuonna. Suomella ja komissiolla on eriävä näkemys siitä, oliko maa- ja metsätalousministeriön toteuttama lohen kalastus EU-lainsäädännön mukaista tieteellistä kalastusta.

ASIAN taustalla on EU-säännös, jonka mukaan lohen kohdennettu kalastus oli viime vuonna kielletty Pohjoisella Itämerellä, Ahvenanmerellä, Saaristomerellä ja Selkämerellä. Kiellosta oli mahdollista poiketa muun muassa tieteellisiin tutkimustarkoituksiin tapahtuvan kalastuksen osalta.

Suomen näkemyksen mukaan kiintiöiden alentaminen ei ole mahdollista myöskään tilanteessa, jossa komission ja jäsenvaltion välillä on erimielisyyttä siitä, onko jäsenvaltiossa toteutetussa kalastuksessa ollut kyse tieteellisiin tarkoituksiin harjoitettavista kalastustoimista.

AVAINSANAT