Kari Rajamäki: Fortum ja kokoomuksen energiapaketti

Ydinvoiman rakentamisessa on eduskunnassa ja kansallisessa päätöksenteossa korostettu vastuullista valmistelua.

Olkiluodon ensimmäisissä käsittelyvaiheissa huomasin arvostavani Mauno Koiviston lähestymistapaa. Koivisto kiinnitti huomion rajuihin kustannuksiin ja varoitti teollisuuden kehittämisen kannalta keskeisten voimavarojen sitomisesta vuosikymmeniksi hankkeeseen.

Ydinvoiman lisärakentamista pidettiin lopulta välttämättömänä energiaomavaraisuuden varmistamiseksi ja koska ydinvoiman lisärakentamista markkinoitiin sillä, että se ei vaatisi valtionrahoitusta.

Nyt kokoomus hakee jälkeenpäin Olkiluodon ja Fortumin pelastajaksi kansaa ja valtiota. Samalla halutaan vapauttaa demokratia ja eduskunta päättämästä uusista ydinvoimaloista.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen tuomitsee myös Mykkäsen uuden sähkölaskun ”kokoomuslisän”. Tähän saakka ydinvoiman rakentamista on vaadittu, koska se ei vaadi valtionrahoitusta.

Totuus on päinvastainen: kuljettu tie osoittaa nyt, että Fortumin valtiolliset panokset edellyttävät väkevämpää valtion ja parlamentaarista ohjausta. Jatkossakaan ei ydinvoiman käytön tai turvallisuuden seuraukset jää ilman kansallisen vastuun ja taakankannon seurauksia.

Rikostutkinnat raukeavat ja korruptio tutkinnat eivät etene.

OLKILUODON ydinvoimalan jatkuvien teknisten ”yllätystarkastusten” tai seisokkien osalta on selvitettävä, onko niiden syntyyn mahdollisesti aiheutunut riski-tekijöitä rakentamisen valvonnan puutteiden johdosta.

Oliko ydinvoimalan toteutus ja mitoitus testattu vai haettiinko jo silloin sitä Mykkäsen ennenkokematonta ”jättiratkaisua”?

Työ- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisessa eduskunnassa lokakuussa 2012 tuli esille – kuten silloin jo totesin – rikollista toimintaa lähenevää toimintaa.

Olkiluodon työmaan ongelmaksi oli koettu, että ulkomaisten yritysten rekisteröityminen suomalaiseen verorekisteriin oli vapaaehtoista. Myös ulkomaalaisyritysten suomalaisten yhteyshenkilöiden pätevyyttä pidettiin riittämättömänä hoitamaan asioita työmaalla.

Sisäministerinä toimiessani 2003 perustettu pimeän ulkomaisen työvoiman valvontayksikkö hävitettiin 2008 kokoomuksen Anne Holmlundin ottaessa sisäministeriön ja Mikko Paateron poliisin johtaakseen.

Kun työt TVO:n uuden reaktorin työmaalla alkoivat, toimin sisäministerinä. Arvostelin puutteellista lainsäädäntöä ja rajusti viranomaisia.

Ylen uutiset kertoi otsikolla ”Olkiluodon työmaa on halpatyövoiman pilottihanke.” Jutussa siteerattiin puhettani eduskunnassa:

“Kun me täällä olimme hyväksymässä tätä hanketta aikoinaan, niin emme kyllä kuvitelleet, että tästä tehdään halpatyömarkkinoiden ja kaksien työmarkkinoiden pilottihanketta. Tällä tulee olemaan vakava vaikutus koko tämän sektorin tulevaisuuden poliittiseen selkänojaan.”

“Tähän liittyy niin vakavia verolakien rikkomuksia, Suomen lakien vastaista toimintaa ja työnteijöiden kiristämistä, työsyrjintää. Eräiltä osin toiminta lähenee jo rikollista toimintaa.”

Viittasin muun muassa Satakunnan poliisilaitokselle tehtyihin konkreettisiin puolalaisten nosturikuljettajien todistamiin ilmoituksiin. Ne olivat maanneet siellä jo kaksi ja puoli vuotta, eikä poliisi ottanut edes yhteyttä työnantajaan.

Rakennusliiton Satakunnan aluejärjestön jättämät tutkintapyynnöt eivät väärinkäytösepäilyistä huolimatta edenneet ministerin eikä oikeusviranomaisten päätöksillä. Helsingin poliisin yrityksistä huolimatta poliisiylijohtaja Paatero ja hallitus eivät ryhtyneet mihinkään käytännön toimiin pimeän ulkomaisen työvoiman kasvaessa.

”Korruptiovapaa” maa on markkinointikupla.

OECD on vakavasti huomauttanut Suomen rikostorjunnan ja korruptiotutkinnan laiminlyönneistä ja vaatinut Suomelta asiasta kiireisiä toimenpiteitä.

Poliisihallinnon rakenteen korjaaminen Paateron jäljiltä on oikeusvaltion keskeinen remonttikohde. Poliisihallinnon rakenteen korjaaminen edellisen poliisijohtaja Seppo Kolehmaisen valmistelun pohjalta on kiireellinen asia.

Rikostutkinnat raukeavat ja korruptio tutkinnat eivät etene. ”Korruptiovapaa” maa on markkinointikupla. Tarvitsemme EU:n oikeusviranomaisten vahvempaa saantia mukaan Suomen tilanteen korjaamiseksi.

”Suomessa ei ole korruptiota, koska sitä ei tutkita”, totesi sattuvasti asiasta huolta kantanut poliisi.

Seppo Lindblom totesi vuonna 2010, että juuri kun talouden uutta käännettä odotettiin, hallinnon, talouden ja politiikan rakenteisiin tuli kielteisiä piirteitä.

Kirjoittaja on valtiopäiväneuvos, joka toimi sisäministerinä 2003-2007 ja kansanedustajana 1983-2015.

AVAINSANAT

Mitä Rovaniemi tarvitsee asukkaiden arjen parantamiseen? Ainakin parempia pyöräteitä

Rovaniemen kevyen liikenteen väylät ovat vaihtelevassa kunnossa. On railoja, routavaurioita ja kapeat tienpientareet, jolloin kulkijoille tuo ongelmia raskas liikenne.

Osassa seutua kevyelle liikenteelle ei ole omaa kaistaa lainkaan.

Pyörätiet edistävät ja tukevat sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä, yhteisöllisyyttä ja ympäristön hyvinvointia. Pyöräily on liikuntaa, joka muun muassa edistää sydän- ja verenkiertoelimistön terveyttä, vahvistaa lihaksia ja parantaa nivelten liikkuvuutta.

Hyvät ja turvalliset pyörätiet madaltavat kynnystä valita pyörä auton sijaan, mikä lisää päivittäistä liikunnallista aktiivisuutta.

Mielenterveys ja hyvinvointi vahvistuvat. Liikunta vapauttaa endorfiineja, mikä vähentää stressiä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Pyöräily ulkona luonnonvalossa ja viheralueiden lähellä parantaa mielialaa ja vähentää henkistä kuormitusta. Yle uutisoi vastikään, että työpäivistä osan pyöräilevillä työntekijöillä oli vähemmän sairauspoissaoloja.

TURVALLISUUS lisää pyöräilyn suosiota. Erilliset ja laadukkaat pyörätiet vähentävät liikenneonnettomuuksien riskiä, mikä rohkaisee eri-ikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä pyöräilemään enemmän.

Yhteisöllisyys ja tasa-arvoisuus vahvistuvat. Hyvin suunnitellut pyörätiet yhdistävät asuinalueita, kouluja, työpaikkoja ja palveluita, mikä helpottaa arjen sujumista ilman autoa. Pyöräily on edullinen liikkumismuoto, joka tekee liikkumisesta saavutettavampaa kaikille tuloluokille. Myöskin matkailijat hyötyvät kattavista pyöräilyverkostoista.

Ympäristöhyödyt tukevat laajempaa hyvinvointia. Lisääntynyt pyöräily vähentää autoilua, mikä parantaa ilmanlaatua ja vähentää melusaastetta – nämä tekijät vaikuttavat suoraan ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Ruuhkien ja saasteiden vähentyminen lisäävät myös viihtyisyyttä kaupunkialueilla.

KATTAVALLA pyörätieverkostolla saataisiin lisättyä turvallista liikkumista, edistettyä hyvinvointia ja tuettua mielenterveyttä sekä saavutettavuutta kaikenikäisille.

Kevyenliikenteenväyliä ja pyörätieverkostoja tulee lisätä myös kyläalueille.

Pyörätieverkostoa tulisi kehittää esimerkiksi alueille Tapionkylä-keskusta, Sinettä-Sonka sekä Yläkemijoen alue ja Lohiniva.

Kirjoittajat ovat Rovaniemen kaupunginvaltuutettu (sd.) Maria-Riitta Mällinen ja kyläaktiivi Kati Tapanimäki.

AVAINSANAT

Sivistys ei ole vain eliitin oikeus – liian monen nuoren pojan maailmankuvaan on pesiytynyt avoin nais- ja vähemmistöviha

Jotain on tapahtunut. Lyhyessä ajassa liian monien nuorten poikien maailmankuvaan on pesiytynyt avoin nais- ja vähemmistöviha.

Enää kyse ei ole vain nettimeemeistä tai provosoinnista, vaan asenteista, jotka näkyvät koulujen arjessa – ja yhä useammin myös väkivallanteoissa.

Nuorten tyttöjen kokema turvattomuus on lisääntynyt. Pirkkalassa koulupuukotuksen uhreiksi valikoitui tyttöjä. Valkeakoskella 15-vuotias Vendi murhattiin kotimatkallaan.

Tapaukset kertovat ajastamme: viha ei jää pelkästään sanoiksi. Kyse on laajemmasta, sukupuolittuneesta ilmiöstä, nuorten miesten ja poikien joukkoilmiöstä.

Tämä on vakava tasa-arvopoliittinen kriisi. Kun tytöt eivät enää voi luottaa arjen turvallisuuteen ja pojat omaksuvat maailmankuvaa, jossa naisia ja vähemmistöjä halveksitaan, tasa-arvo rapautuu.

MITEN tähän on päädytty?

Sosiaalisen median algoritmit, kansainväliset naisvihamieliset vaikuttajat ja muukalaisvihamielisen populismin nousu muodostavat yhdistelmän, joka ruokkii radikalisoitumista. Samaan aikaan olemme purkaneet rakenteita, jotka voisivat toimia vastavoimana: koulutuksen sivistyksellinen sisältö, kriittinen ajattelu ja yhteiskunnallinen ymmärrys.

Ammattikoulut ovat tästä selkeä esimerkki. Juha Sipilän (kesk.) hallitus leikkasi 190 miljoonaa euroa ammatillisesta koulutuksesta vuosina 2015-2019. Tavoitteena oli säästää opinnoista, jotka eivät suoraan palvele työelämää.

Reformin myötä opetusta karsittiin ja vastuu siirrettiin itseopiskeluun. Samalla ajettiin alas yleissivistävä opetus, kuten äidinkieli – ajattelun ja empatiakyvyn kannalta keskeinen työkalu.

Mitä tapahtuu, kun vihapuhetta omaksuneita poikia koulutetaan pelkkiin teknisiin taitoihin – ilman arvoja, keskustelua tai kykyä ymmärtää toista ihmistä? Se on vaarallinen yhtälö eikä se missään nimessä palvele työelämän tarpeita.

Sivistys ei ole ylellisyyttä. Se on tasa-arvon ja turvallisuuden perusta. Tarvitsemme poliittista tahtoa palauttaa yleissivistys myös ammatilliseen koulutukseen. Tarvitsemme resursseja puuttua väkivaltafantasioihin jo ennen kuin joku puukottaa.

Meillä on kiireellinen kysymys: millaisen tulevaisuuden rakennamme, jos emme enää opeta nuorille miehille ihmisyyttä – ja nuorille naisille oikeutta tuntea olonsa turvalliseksi?

Kirjoittaja on Lapin Demarinaisten puheenjohtaja.

 

Juttua muokattu 13.6. klo 17:00: korjattu surmatun tytön ikä 15-vuotiaaksi, aiemman virheellisen 17 vuoden sijaan.

Kun ihmisiä ammuttiin muurille – emmekö ole oppineet mitään?

Itä-Saksa (DDR) rakensi muurin Saksojen rajalle vuonna 1961. Muuri oli käytössä vuoteen 1989 saakka. Ihmisten liikkuvuutta estettiin näin 28 vuoden ajan.

Muuri muodostui vertauskuvallisesti kommunismin ja muun maailman väliseksi rajaksi. Sitä arvosteltiin. Sitä paheksuttiin. Jos joku yritti ylittää muurirakennelman, yrittäjä ammuttiin.

Kansalaiset alkoivat protestoida muuria vastaan. Johtajien kannatus mureni ja he joutuivat väistymään. Muurin toimivuus lakkasi ja kansalaisliikkeet hajottivat muurin.

Moni oli sitä mieltä, ettei ihmisten liikkuvuutta saisi enää koskaan rajoittaa näin. Muurin murtuminen koettiin ihmisoikeuden voittona. Opittiinko maailmassa tästä?

Berliinin muurista ei ehkä opittu mitään. 2016 Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu esitti koko Israelin rajoille muuria. Ja muuria alettiinkin rakentaa, etupäässä Palestiinan rajoille. Aatteellisesti muurinrakentaja oli aivan toista maata kuin Berliinissä. Tätä muuria ei rakennettu kahden valtion rajalle.

Oliko Netanjahun muurisuunnitelma ainutlaatuinen poikkeus? Ei ollut. Maailmassa muurien tekeminen ei ole lakannut.

Muurin olemassa oloon YK on ottanut kantaa. YK vaatii muurin purkamista äänin 160-6. Israel on ilmoittanut, että se ei aio noudattaa päätöstä.

Amerikan presidentti Donald Trump matkusti Texasiin 2019 ja ehdotti Meksikon rajalle muuria. Muurin rakentaminen aloitettiin vaikka sitä vastustettiin USA:ssa.

Trump menetti presidentin tittelinsä seuraavissa vaaleissa, mutta tuli valituksi myöhemmin uudelleen presidentiksi. Muurin rakentaminen jatkuu edelleen. Rajanylityspaikoissa ihmisten liikkuvuus kuitenkin jatkuu.

EMME ole Suomessa tämän asian suhteen ulkopuolisia. Olemme pysäyttäneet ihmisten liikkuvuuden itärajallamme jo toista vuotta. Lisäksi on päätetty myös tehdä itärajalle ihmisten liikkuvuutta estävä aita. Aitaa on osin jo rakennettu.

Olemme siis osaltamme muurin rakentajia. Ihmisten vapaa liikkuminen on voimakkaasti estetty. Päätös on voimassa nyt sellaisena, että rajaa ei saa ylittää toistaiseksi.

Suomessa on koettu itärajalla Venäjän vuoksi suurien ihmismäärien organisoitua maahantuloa. Onko tarvetta estää kaikkien ihmisten liikkumista valtioiden rajalla? Vallitseva päätös estää myös kaikkien sukulaisten tapaamiset. Myös turvapaikan hakijat on täten estetty ylittämästä valtakunnan rajaa.

Mitä jos toimisimmekin toisin Suomessa? Antaisimme sukulaisten tavata toisiaan. Ottaisimme turvapaikanhakijoita vastaan ja tutkisimme niiden perusteet. Ja pitäisimme rajat auki ainakin määräajoin.

Olisiko meidän puolestamme ihmisoikeudet paremmalla tolalla?

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja (sd.) Mustasaaresta.

AVAINSANAT

Ketkä kaikki toimijat pääsivät salaa sanelemaan hallituksen suojelutyölakia?

Kansalaisilla on oikeus tietää, kenen ehdoilla uusi suojelutyölaki on oikeasti hallituksessa valmisteltu.

Yleisradio kertoi viikko sitten huolestuttavan uutisen: suojelutyölakia, joka rajoittaa ihmisten perusoikeuksia – tässä tapauksessa työntekijöiden lakko-oikeutta – on valmisteltu tavalla, joka ei kestä päivänvaloa.

Kun julkisuuteen vuotaa tietoa siitä, että työnantajapuoli on ollut tiiviissä yhteydessä poliittiseen johtoon ja että virallisen kolmikantavalmistelun rinnalla on käyty epävirallisia neuvotteluja suljettujen ovien takana, herää oikeutettu kysymys: missä on demokratian läpinäkyvyys?

Suojelutyölaki on herkkä ja vakava asia. Kyse on paitsi työntekijöiden oikeuksista myös kansalaisten turvallisuudesta. Juuri siksi lain valmistelussa pitäisi noudattaa äärimmäistä huolellisuutta, tasapuolisuutta ja ennen kaikkea avointa keskustelua.

Nyt näyttää siltä, että poliittinen johto on ollut vastaanottavampi työnantajapuolen viesteille kuin työntekijäjärjestöjen näkemyksille. Onko tämä demokratian arvojen mukaista?

MEIDÄN PITÄÄ voida luottaa siihen, että lakeja ei säädetä “hyvä veli” -verkostojen vaikutuksesta, vaan julkisesti, asiantuntevasti ja reilusti. Tällainen toiminta rapauttaa kansalaisten luottamusta poliittiseen järjestelmään ja lainsäädäntöön.

Miten voimme vaatia kansalaisilta lain kunnioittamista, jos itse lait syntyvät ilman kunnioitusta demokraattista prosessia kohtaan?

Pidän erityisen vakavana sitä, että terveydenhuollon kriittistä henkilöstöä koskevaa lainsäädäntöä ollaan kiristämässä tilanteessa, jossa hoitajat ovat jo valmiiksi äärirajoilla. Tämä ei ole tie kohti parempaa terveydenhuoltoa – tämä on tie kohti epäluottamusta, aliresursointia ja hallittua kaaosta. Jos työntekijöitä ei kuunnella valmisteluvaiheessa, heidät pakotetaan kadulle huutamaan ääntään kuuluviin.

Vaadin, että suojelutyölain valmistelun avoimuus selvitetään perin pohjin. Kaikki viestintä, taustavaikuttaminen ja neuvottelut on tuotava päivänvaloon. Kansalaisilla on oikeus tietää, kuka vaikuttaa lakeihin – ja miten.

Tämä ei ole vain työmarkkinakysymys. Tämä on kysymys siitä, kenellä on valta Suomessa – ja miten sitä käytetään.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (sd.) Vaasasta.

Oli aika jolloin oikeistohallituskin ymmärsi verotuksen reiluutta

Nykyisen, hyvinvointia rakentaneen verotusmallin toi Suomeen porvarihallitus yli sata vuotta sitten. Miksi nykyiselle oikeistohallitukselle tämä edeltäjiensä järkevä toimintatapa ei enää kelpaakaan?

Progressiivinen verotus otettiin käyttöön Suomessa 105 vuotta sitten, vuonna 1920. Suomessa tuli voimaan pysyvä laki tulo- ja omaisuusverosta 1921. Malli oli kopioitu Ruotsista. Lain tarkoitus oli tehdä verotuksesta oikeudenmukaisempaa ja aiempaa tasapuolisempaa.

Suomessa oli tuolloin porvarihallitus ja pääministerinä toimi Rafael Erich. Hän oli kokoomuspoliitikko, oikeustieteilijä ja diplomaatti.

Samainen porvarihallitus asetti myös oppivelvollisuutta koskevan lain, joka vahvistettiin huhtikuussa 1921.

Yksi lain tarkoituksista oli, että jokainen suomalainen, yhteiskuntaluokasta riippumatta oppii lukemaan ja tekemään päätöksiä oman lukutaitonsa kautta.

TUOLLOIN, YLI SATA VUOTTA sitten päättäjät suuressa viisaudessaan ovat tehneet hyviä ratkaisuja. Nämä olemme voineet koulussa todeta. Keskustelemme tunneilla opiskelijoiden kanssa tuosta edistyksellisestä ajasta.

Miten viisaita ja rohkeita päättäjiä tuohon aikaan oli yli puoluerajojen! Porvarihallituskin halusi kehittää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointivaltiota.

Nyt 2025 meillä Suomessa on jälleen oikeistohallitus. Jokainen näkee, miten suomalaista sivistystä ja yhteiskuntaa tuodaan alaspäin hurjilla leikkauksilla. Leikkauksilla, jotka koskevat muun muassa koulutusta, hyvinvointia ja valmiiksi vähäosaisia. Tämän myöntäminen voi olla toki vaikeaa ja nämä herättävät paljon tunteita ja erilaisia näkemyksiä.

Mutta eikö ole päivänselvää, että aiempi oikeistohallituksen sadan vuoden takainen järkevä linja ei enää päde – ja nyt toimitaan toisin?

Petteri Orpon hallitus ottaa velkaa noin 12,2 miljardia euroa. Ymmärrän, että velkaa otetaan hyvinvointivaltion palveluiden säilymiseksi ja kehittämiseksi.

Eduskuntavaaleissa 2023 vaalilupauksia olivat esimerkiksi velkaa ei oteta sekä koulutuksesta ja hyvinvoinnista ei leikata. Nyt leikataan juuri näistä ja heiltä, joilla valmiiksi on vähemmän ja velkarahasta annetaan lisää heille, joilla jo on enemmän.

OTTAAKO JOKAINEN suurituloinen veronkevennykset vastaan hyvällä omallatunnolla? Ostovoima lisääntyy heillä, joilla rahaa on ennestään ja heikkenee heillä, joilla raha on tiukassa jo nyt.

Samalla myös säästämisen ja sijoittamisen mahdollisuus heikkenee heillä, joille säästäminen olisi nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Mitä mahtaisivatkaan päättäjät runsaan sadan vuoden takaa ajatella seuraajiensa nykymenosta?

 

Kirjoittaja on opettaja ja kuntapäättäjä Seinäjoelta.

AVAINSANAT