- Kolumnit
- 06.09.2024
- 19:01
- (Päivitetty: 06.09. 22:09)
Suomi vahvistaa puolustuskykyään hienosti kaikilla muilla sektoreilla, mutta jostain syystä kukaan ei edelleenkään tunnu ottavan kokonaisvastuuta valtion informaatiopuolustuksesta.
Itselläni oli viime vuonna suuret odotukset istuvan hallituksen aikeista informaatioturvallisuuden parantamisessa. Venäjän Ukraina-hyökkäyksen takia naamiot olivat tässäkin mielessä pudonneet ja itänaapurimme tekemä informaatiovaikuttaminen oli vihdoin täysin tunnettu ja tunnustettu asia.
Ennen hallitusneuvotteluja keväällä 2023 keskusteluissa oli esillä ajatus kokonaan uudesta informaatioturvallisuuden strategiasta, jonka avulla Suomi rakentaisi myös tämän alan puolustustaan monin tavoin uudessa tilanteessa.
Kun hallitusohjelma sitten tuli julki, se oli tässä mielessä ainakin minulle raju pettymys. Informaatiopuolen asiat loistivat poissaolollaan ja strategiatyössäkin se sysättiin osaksi kyberstrategiaa.
Kuulemani mukaan perussuomalaiset vastustivat hallitusneuvotteluissa tiukasti kaikkea puuttumista informaatioympäristöön, vihamieliseen verkkovaikuttamiseen.
HALLITUSOHJELMAAN päätyi kuitenkin merkintä, että hallitus “päivittää strategisen viestinnän toimintamallin sekä vahvistaa ja huomioi informaatiopuolustuksen osana uudistettavaa kyberturvallisuusstrategiaa.”
Kuulemani mukaan perussuomalaiset vastustivat hallitusneuvotteluissa tiukasti kaikkea puuttumista informaatioympäristöön.
Jo päättyneelle lausuntokierrokselle kesällä lähtenyt kyberturvallisuusstrategia puolestaan kertoo jo johdannossaan, että “hallitusohjelmaan kirjattu informaatiopuolustus on tarkoitus huomioida osana strategisen viestinnän toimintamallia ja puolustuspoliittista selontekoa.”
Toisin sanoen informaatiopuolustuksen strategia siirrettiin liikenne- ja viestintäministeriön alueelta puolustusministeriön valmisteluun, mitenkään tätä siirtoa ainakaan julkisesti perustellen.
TOIVOTTAVASTI informaatiopuolustus ei jää varjoon puolustuspoliittisessa tarkastelussa, jossa Nato-jäsenyys, varustautuminen ja monet muut isot asiat vievät helposti huomion ja rahat.
Lupaavaa oli toki Puolustusvoimien uuden komentajan Janne Jaakkolan haastattelu Sotilasaikakauslehdessä. Siinä hän nosti informaatioympäristön esiin avaruuden ja kyberin ohella huomioitavina uusina toimintaympäristöinä.
Voi silti kysyä, onko aseellisesta maanpuolustuksesta vastaava sektori oikea toimija vastaamaan myös informaatiopuolustuksesta.
Ruotsissa asia ratkaistiin 2022 perustamalla valtiolle kokonaan uusi Psykologisen puolustuksen virasto (Myndighet för psykologisk försvar).
Virasto koordinoi ja kehittää viranomaisten ja muiden tahojen toimintaa. Sen vastuualueella on huolehtia, että Ruotsissa säilyy kyky vastustaa yhteiskuntaa heikentäviä kognitiivisen sodankäynnin ja informaatiovaikuttamisen muotoja.
Suomikin allekirjoitti huhtikuussa Yhdysvaltain kanssa yhteistyöasiakirjan informaatiovaikuttamisen torjumisesta. Siinä Suomi sitoutuu olemaan aktiivinen ja käyttämään riittävästi resursseja meihin kohdistuvan vihamielisen toiminnan vastustamiseen.
Hyvin yleisluontoinen asiakirja ei määrittele kenen vastuulla tämä toiminta on, mutta siinä on periaatetasolla sitouduttu siihen, että resursseja löytyy.
Samaisessa paperissa on sovittu, että “kansalaisyhteiskunnalla, riippumattomalla medialla ja yliopistoilla voi olla keskeisiä rooleja hallituksen johtamien aloitteiden tukemisessa ulkovaltojen tiedon manipuloinnin torjumiseksi.”
KUN PUHUTAAN ajatuksen- ja sananvapauteen liittyvistä asioista, valtiollisilla toimijoilla on vahvoja, perusoikeuksiin perustuvia rajoitteita kansalaisilta kerättävän tiedon käyttämiseen ja monia esteitä jopa havaituista uhkista viestimiseen.
Näin kuuluukin olla, mutta samalla se rajoittaa merkittävästi mahdollisuuksia tutkia ja tiedottaa informaatiovaikuttamisesta, joka merkittäviltä osin aina tapahtuu kotimaisten tai kotimaisina esiintyvien tahojen kautta.
Siksi Suomessa kannattaa lähteä haarukoimaan mahdollisuuksia siihen, että informaatiopuolustusta voisi rakentaa myös sellaisten toimijoiden kautta, jotka voivat viranomaisia avoimemmin jakaa löydöksiään ja analyysejaan sekä kertoa havainnoistaan yleisölle.
Vuosi sitten edesmennyt työelämäprofessori Martti J. Kari polkaisi aikoinaan Jyväskylän yliopistossa käyntiin Kilpi-hankkeen, joka on kognitiivisen ja informaatiopsykologisen turvallisuuden koulutuksen ja tutkimuksen kehitysprojekti.
Esimerkiksi tämän hankkeen ja Jyväskylästä löytyvän monipuolisen osaamisen ympärille olisi mahdollista rakentaa yksi merkittävä osa Suomen informaatiopuolustusta.
TAISTELUT kansalaisten korvien välisellä rintamalla tulevat vain kiihtymään tekoälyn yleistymisen ja autoritaaristen maiden kanssa käytävän konfliktin siivittäminä.
Siitä kertoo esimerkiksi uusi tapaus, jossa Yhdysvaltain oikeusministeriö nosti syytteet kahta venäläistä vastaan noin yhdeksän miljoonan dollarin rahoituksen ohjaamisesta äärioikeistolaiselle medialle. Venäläisten tavoitteena oli viranomaisten mukaan vaaleihin vaikuttaminen.
Informaatiopuolustus on nykyisessä mittakaavassaan uusi asia, johon liittyviä rakenteita vasta mietitään. Uudelle vastuualueelle ei vain oikein vaikuta löytyvän Suomessa ottajaa ja omistajaa.
Nyt informaatiopuolustuksen pohjaksi tarvitaan valtiolta selkeä strategia, jossa kirjataan selkeästi tavoitteet, työnjako ja resurssit, sekä ennen kaikkea se, kuka kokonaisuudesta vastaa.
Juttua muokattu klo 22:09. Korjattu käännös ”akatemialla” suomalaiseen, selvempään muotoon ”yliopistoilla”.
