• Kotimaa
• 21.01.2024
• 16:53
• (Päivitetty: 21.01. 16:57)

Jotkut moittivat sitä kaksoisverotukseksi.

Sisukkaimmat vastustajat pitävät perintöveroa on epäreiluna, koska se kohdistuu varoihin, jotka on jo kertaalleen verotettu perinnön jättäneen henkilön elinaikana. Esimerkiksi, jos henkilö on säästänyt rahaa ansiotuloistaan, jotka ovat jo verotettu tuloverolla, perinnön verottaminen nähdään toisena verotuksena samalle tulolle.
Perintö- ja lahjaverolla on huomattavan tärkeä rooli suomalaisessa verojärjestelmässä. Vuosina 2017-2019 sillä kerrytettiin yhteiskunnan kassaa keskimäärin noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Verokertymät kasvavat lähitulevaisuudessa väestön ikääntyessä.

Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi syksyllä Ihana kamala perintövero –raportin, jonka kirjoitti säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér.

Miksi pidät perintöveroa oikeudenmukaisena verotuksen muotona?

– Ensiksi, se on reilu vero, koska se ei kohdistu työhön, vaan ansiotta saatuun tuloon tai omaisuuteen. Toiseksi, se vähentää taloudellista eriarvoisuutta, Finér kiteyttää.

Perintöveroon kuuluu olennaisena osana lahjavero, koska muutoin perintövero olisi helppo kiertää lahjoittamalla omaisuus ennen perinnönjakoa. Käytännössä kaikissa maissa, joissa on perintöverotus, on myös lahjavero.

Entä tämä tunteita herättävä moite ”kaksoisverotuksesta”?

– Jos ei voisi uudestaan verottaa sellaista, jota on aiemmin verotettu, niin sittenhän ei käytännössä voitaisi verottaa yhtään mitään. Esimerkiksi maksamme veroa tuotteista, jotka on maksettu palkalla, joista on aiemmin maksettu veroa. Palkka on puolestaan maksettu tuloilla, joita on aiemmin verotettu, Finér vastaa.

Hän huomauttaa, että vaikka perinnöksi siirtyvistä omaisuuseristä olisi maksettu veroja aiemmin, kyseiset verot on maksanut joku muu kuin perinnön saaja. Tässä tapauksessa veroa ei ole maksettu perinnön saajan toimesta, vaan alkuperäisen omistajan.

Läheisen menettämisen yhteydessä tunteet nousevat pintaan. Perintöveroon saattaa liittyä paljon emotionaalisesti latautuneita mielipiteitä, koska perintö kytkeytyy usein läheisiin ihmissuhteisiin. Se voi tehdä perinnönjaosta paljon isomman asian kuin vain taloudellisen siirron. Perinnönjako on myös henkilökohtainen ja tunnepitoinen tapahtuma. Saadulla perinnöllä voi olla symbolinen arvo, joka liittyy perheen historiaan ja identiteettiin. Esimerkiksi perheen kotitalo tai perintönä saadut esineet voivat herättää vahvoja tunteita.

– Joku voi myös ajatella, että perhe on eri sukupolvineen yksi yksikkö, jolloin vanhempien omaisuus olisi myös omaa. Sellaisesta näkökulmasta perintö- ja lahjavero kohdistuu siihen samaan yksikköön, jolloin verottaminen voi tuntua epäreilulta, Finér pohtii.

– Joissakin maissa perhe nähdään tuolla tavalla yksikkönä, kun taas meillä pohjoismaissa korostetaan individualismia ja tasa-arvoa, jolloin yksi ihminen on yksi yksikkö myös verotuksessa.

Tunnetaakkaa voi lisätä myös se, jos perinnön saaminen liittyy taloudelliseen turvallisuuteen ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

Perintövero kohdistuu maksukykyisimpiin

Verojen maksaminen sapettaa joitakin jo ihan lähtökohtaisesti, koska se on näennäisesti pois omasta pussista. Toki raha palautuu veronmaksajille hyvinvoivan yhteiskunnan muodossa, mutta lyhyellä aikavälillä sitä vaikutusta ei aina haluta nähdä. Perintövero on yksi tapa tasata taloudellista eriarvoisuutta ja ohjata kohti tasapuolisempaa yhteiskuntaa, jossa varallisuus ei keskity harvoille.

Vuoden 2017-2019 tilastojen mukaan noin 60 prosenttia perinnöistä on verovapaita, koska ne jäävät arvoltaan alle 20 000 euron alarajan. Perintöjen ja veronalaisten lahjojen arvosta 39 prosenttia keskittyi noina vuosina suurituloisimmalle tulokymmenykselle.

– Perintövero kohdistuu maksukykyisimpiin, eli niihin, joilla on eniten varaa maksaa veroja. Tässä asiassa etenkin varakkaimmat ja suurituloisimmat tukeutuvat verosuunnitteluun, Finér sanoo.

– Sitä kannattaa myös muiden suunnitella perintöä ennakoitaessa.

Finér suosittelee, että perintö- ja lahjaveroon kannattaa perehtyä riittävän varhaisessa vaiheessa. Läheisen kuoleman jälkeen tunteet voivat olla niin pinnassa, että käytännön asioiden järjestely muuttuu kaoottiseksi.

– Kun asiaa miettii hyvän sään aikana, niin tilanteeseen on helpompi suhtautua silloin, kun se osuu omalle kohdalle. Jotkut pohtivat lasten kanssa, kuinka omaisuutta voi siirtää jo aiemmassa vaiheessa. Vanhemmat voivat vaikkapa tukea lapsiensa opiskelua, koska siitä ei makseta veroa, Finér sanoo.

– Verotukseen perehtyminen voi olla myös huojentavaa, koska perintö- ja lahjaverotus ei aina ole niin raskasta kuin moni kuvittelee. Tarjolla on aika paljon varsin yksinkertaisia verosuunnittelukeinoja.

Ruotsin malli voisi johtaa siihen, että varakkaimmat säästyvät veroilta useiden sukupolvien ajan

Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa on päätetty selvittää perintöverosta luopumista ja sen ”korvaamista perinnöksi saadun omaisuuden luovutusvoiton verotuksella”. Kyse on niin kutsutusta Ruotsin mallista. Tuleva selvitys herättänee keskustelua. Selvityksen ohella hallitus ehti jo pidentää perintöveron maksuaikaa kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen ja alentaa lykkäyksestä maksettavaa viivästyskorkoa.

– Ruotsissa luovuttiin vuonna 2005 perintö- ja lahjaverosta, ja samalla siirryttiin korkeampaan myyntivoittoverotukseen. Samanlainen järjestely on käytössä myös muissa maissa, joissa ei ole perintöveroa, Finér sanoo.

Hänen mielestään Ruotsin malliin ei kannata siirtyä, mutta perintöveron maksuajan pidentämistä hän kannattaa.

– Perintö- ja lahjavero on talouden tehokkuuden kannalta parempi kuin myyntivoiton verottaminen. Jos omaisuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle ilman veroa, mutta veroa peritään myöhemmin myyntivoitoista, niin se voi kannustaa lukitsemaan omaisuuksia samalle suvulle siinäkin tilanteessa, jossa perijät eivät ehkä halua hyödyntää perintöä, Finér selittää.

Esimerkiksi jos perilliset saavat kontolleen yrityksen, jonka johtamisesta ja kehittämisestä he eivät ole kiinnostuneita, mutta pitävät sitä veroja välttääkseen hallussaan, tilanne on yritystoiminnan elinvoimaisuuden kannalta ongelma.

– Ja Ruotsin malli voi johtaa myös siihen, että kaikista varakkaimmat eivät joudu maksamaan veroa missään vaiheessa useiden sukupolvien aikana, Finér sanoo.

– Suku voi periä hyvin paljon omaisuutta, mutta sitä ei välttämättä ole missään vaiheessa tarvetta myydä, eikä näin ehkä haluta tehdä, kun siitä täytyisi myytäessä maksaa veroa. Omaisuutta voidaan pitää myös esimerkiksi holding-yhtiön sisällä, jolloin myyntivoiton veroakin voi lykätä määrittelemättömäksi ajaksi. Kun kaikkein varakkaimmat eivät maksa veroa, niin se johtaa siihen, että muut maksavat enemmän.

Suomalaiseen perintö- ja lahjaveroon liittyy joitakin selviä ongelmia, mutta Finér uskoo, että niihin on löydettävissä ratkaisuja.
Yksi keskeinen ongelma on se, että joskus perintö- ja lahjaveron maksamiseen ei löydy varoja.

– Joissakin tilanteissa veron joutuu maksamaan, vaikka omaisuutta ei saa hallintaansa tai sitä ei pysty realisoimaan. Vero pitää siis maksaa ennen kuin perinnöstä saa rahaa sen maksamiseen.

Finérin mielestä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus lykätä veron maksamista siihen asti, kunnes omaisuuden saa hallintaansa.

Toinen iso ongelma on se, että samansuuruisista perinnöistä ja lahjoista maksetaan eri verran veroa. Räikeimmillään ero voi olla moninkertainen.

– Se on oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallista, eikä sille löydy aina kestäviä perusteita. Nämä ovat ne kaksi pääongelmaa, joihin raportissa esitetyt ratkaisuehdotukset aika pitkälti liittyvät, Finér sanoo.

Erisuuruisiin perintöveroihin on kaksi pääsyytä.

– Ensiksikin, on olemassa sukupolvenvaihdoshuojennus, joka koskee yleensä kaikkein suurimpia perintöjä ja lahjoja. Jos ei saa huojennusta, niin joutuu maksamaan yli kaksi kertaa enemmän veroa, Finér sanoo.

– Toiseksi, veroa voi välttää siten, että lahjan antaja ja saaja muuttavat ulkomaille. Kun Suomesta puuttuu arvonnousuvero, niin tällä tavalla perintö- ja lahjaveron voi välttää kokonaan. Tämä järjestely ei tosin koske kiinteistövarallisuutta.

Olemmeko normaaleja?

Entä kuinka Suomi vertautuu perintö- ja lahjaveron suhteen muihin maihin? Olemmeko normaaleja?

– Vaikka naapurimaissamme Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja Venäjällä ei ole perintöveroa, niin kahdessa kolmasosassa OECD-maita on. Siinä mielessä olemme normaaleja. Erotumme muista siinä, että Suomen perintövero on vähemmän progressiivista kuin useimmissa muissa maissa, Finér vastaa.

– Eli nostamalla perintöveron alarajaa ja korottamalla suurimpien perintöjen veroa eli muuttamalla sitä progressiivisemmaksi se olisi lähempänä muuta maailmaa.

*

Parannusehdotuksia perintö- ja lahjaveroon:

1. Perillisille ja lahjansaajille tulisi antaa mahdollisuus lykätä veron maksamista siihen asti, kunnes omaisuuden saa hallintaansa.
2. Perintö- ja lahjaveron korotonta maksuaikaa tulisi pidentää ja/tai alentaa perittävää viivästyskorkoa.
3. Perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennuksesta tulisi luopua tai sitä tulisi kaventaa.
4. Perintö- ja lahjaveron välttäminen muuttamalla tilapäisesti ulkomaille tulisi estää.
5. Perintö- ja lahjaveroa tulisi muuttaa progressiivisemmaksi rajaamalla varakkaimpien verovapauksia, korottamalla miljoonaomaisuuksien veroa ja alentamalla pienten perintöjen veroa.
6. Perintöasioiden hoitamiseen tulisi toteuttaa asiakaslähtöinen sovellus ja digitaalinen asiakirja-arkisto.

Lähde: Ihana kamala perintövero (Kalevi Sorsa -säätiö, 2023)