VALIKKO

HS: Seuraavaksi lähtee ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus

Vielä ei tiedetä, vaikuttaisiko jäsenmaksujen uusi verokohtelu liittojen jäsenmääriin.

Helsingin Sanomien mukaan hallitus suunnittelee puoliväliriihessään ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista palkansaajilta.

Myös työnantajilta lähtisi oikeus työnantajajärjestöjen jäsenmaksujen vähentämiseen. Jos hallitus pääsee asiasta sopuun, muutoksen arvioidaan lisäävän valtion verotuloja 190 miljoonalla eurolla, HS kertoo.

Vastineeksi valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) lupailema ansiotulojen verojen keventäminen kuittaisi jäsenmaksumuutoksesta aiheutuvat palkansaajien tappiot.

OIKEUS verovähennyksiin on ollut ammattiyhdistysliikkeelle tärkeä mainosvaltti, sillä sen on katsottu lisäävän ihmisten halua kuulua liittoihin.

Vähennysoikeuden poistaminen on ollut aiemminkin esillä etenkin oikeistopuolueiden ohjelmissa. Toistaiseksi se ei ole edennyt, koska työnantajapuolikaan ei ole halunnut luopua omien järjestömaksujensa verovähennyksistä.

AVAINSANAT

Omalääkäri 2.0 – rahaa on, ja lääkäreitä

Omalääkärimalli voisi olla hopealuodinomainen ratkaisu Suomen terveydenhoidon ongelmiin. Tarvitaan vain vähän rahaa, rohkeutta ja poliittista tahtoa.

Suomen terveydenhoitojärjestelmä on lähellä pohjaa, paljoa huonommin ei voi enää mennä, kuvaa Oulun yliopiston yleislääketieteen professori Juha Auvinen.

Auvisen pessimismille on syynsä. Hänen mielestään nykyisillä palveluilla ja resursseilla ei pystyä vastaamaan väestön ikääntymisen ja hoidon tarpeen kasvun vaateisiin.

Pahimmassa pulassa on perusterveydenhoito ja sen vastaanottotoiminta.

– Jo nyt ollaan lähellä tilannetta, että terveyskeskukseen ei pääse hoitoon. Toki ihmiset voi jättää hoitamatta kuten korona-aikana. Sitten sairaudet pahenevat, vähitellen erikoissairaanhoito alkaa kuormittua ja lopulta hyvinvointialueiden poliittiset päättäjät joutuvat laittamaan miljoonia erikoissairaanhoitoon. Tämä on kuin korjaisi maalaamalla homeen päälle, Juha Auvinen sanoo.

Tilastojen mukaan täyttä työaikaa tekevä terveyskeskuslääkäri tekee viikossa keskimäärin vain yhden päivän kiireetöntä vastaanottotoimintaa. Auvisen laskujen mukaan tavoite pitäisi olla vähintään kolme päivää viikossa.
Jos kiireetöntä terveyskeskusten vastaanottotoimintaa tai terveyskeskuslääkärien määrää vähennetään nykyisestä, ei kohta ole vastaanottotoimintaa eikä edes terveyskeskuksia.

– Tämä on se, mihin hallituksen leikkauspolitiikka johtaa. Kohta ei enää ole julkista perusterveydenhoitoa, vaan kaikki hoito tapahtuu yksityisessä ter­veydenhoidossa tai työterveydessä.

Rahan, uskon ja näkemyksen puute, Lindén listaa omalääkärimallin toteutumisen pahimpia esteitä.

AUVISEN ratkaisu Suomen terveydenhoidon pelastamiseksi on omalääkärimalli. Hän johti työryhmää, joka vuonna 2022 teki sosiaali- ja terveysministeriön tilauksesta Omalääkäri 2.0 -selvityksen.

Selvitys esittää mallia, jossa potilaalla on yksi omalääkäri, joka on kokonaisvastuussa potilaan perustason vastaanottotoiminnasta. Potilas voi halutessaan vaihtaa lääkärin. Lääkäri on vastuussa tietystä osasta alueen väestöstä ja tämä voi itse osin määritellä, kuinka suurta potilasmäärää hoitaa.

Auvisen mielestä Suomen terveydenhoidon perusongelma on rakenteellinen, meiltä puuttuu potilaskeskeinen malli, joka lähtisi potilaan tarpeista.
Suomessa perusterveydenhoitoa on yritetty vahvistaa tiukentamalla hoitoonpääsyn määräaikoja.

Auvisen mielestä tämä on osin pahentanut perusterveydenhoidon tilannetta. Hän uskoo, että moni hyvinvointialue on yrittänyt nopeuttaa hoitoonpääsyä ”erilaisella kikkailulla”, kuten keskitetyillä chatti- ja etävastaanotoilla.

– Ne eivät ole potilaskeskeisiä tai edes järkeviä. Niissä lääkäri tai hoitaja ei ole fyysisesti potilaan kanssa tekemisissä eikä tämä aina saa tarvitsemaansa hoitoa. Mutta kun tällainen kontakti saadaan, hoitoon päästiin kahdessa viikossa ja siitä rasti ruutuun, Auvinen manaa.

Hoitoonpääsyn kahden viikon määrärajaan myönnettiin 73 miljoonaa euroa vuodelle 2023. Tähän kuului lääkäreiden ja hoitajien määrän lisääminen perusterveydenhoidon vastaanottotoimintaan.

– Hyvä kysymys on, lisättiinkö sinne juurikaan lääkäreitä tai hoitajia. Nyt hallitus leikkaa hyvinvointialueilta 96 miljoonaa euroa kun ensi vuonna hoitoonpääsyssä palataan kolmeen kuukauteen. Pelkään, että nyt hyvinvointialueet säästävät perusterveydenhoidosta eli vähentävät sieltä lääkäreitä.

AUVISEN pessimistinen näkemys perustuu lainsäädäntöön. Terveydenhoidossa liki kaikki muu on lakisääteistä tai pakollista paitsi kiireetön vastaanottotoiminta. Hyvinvointialueiden säästöissä kiireetön vastaanottotoiminta on usein helpoin kohde.

Hoitoonpääsyn aikarajoilla pelaaminen on Auvisen mielestä toissijainen tekijä terveydenhoidon ongelmissa. Suomessa järjestelmää on rakennettu säädöksillä ja ajateltu niillä ratkaistavan ongelmat.

Auvinen kääntäisi asetelman potilaskeskeiseksi. Tällainen omalääkärimalli on useimmissa EU-maissa. Suomi ja Ruotsi ovat poikkeuksia.

Auvisen esittämässä mallissa – joka Suomessa oli vielä 1990-luvulla – yksi omalääkäri vastaisi tietyn kokoisen väes­tön hoitamisesta ja hoitoon­pääsystä.

– Jos et potilaana pääse hoitoon tai olet tyytymätön hoitoon niin voit vaihtaa toiselle lääkärille. Kuka siinä mallissa valitsisi kontakteja keräävän omalääkärin, jolla mikään hoito ei etene?

Auvinen painottaa, että omalääkärimallissa ei ole kysymys terveydenhuollon ulkoistamisesta yksityisille.

– Perusterveydenhoidon rahoitus- tai lääkärimallilla ei hänen mielestään ole väliä. Olennaista on, että ihminen pääsee ajoissa omalle lääkärille ja hoitajalle, yhdenvertaisesti eri puolella Suomea – riippumatta siitä, onko työikäinen, opiskelija, lapsi tai eläkeläinen.

Auvinen painottaa omalääkärimallissa lääkärin vastuuta ja hoidon jatkuvuutta. Tästä syystä hän pitää huonona Orpon hallituksen esitystä yli 65-vuotiaiden Kela-korvauksilla rahoitettavasta mallista.

– Siinä yksityislääkärille maksetaan osa potilaan kustannuksista, mutta lääkärin vastuu potilaasta loppuu samalla kun käyntikin.

KANSANEDUSTAJA Aki Lindén (sd.) on pitkään puhunut omalääkärimallin puolesta. Hän oli Porin terveyskeskuksen johtava lääkäri, kun kaupunkiin saatiin 1990-luvun alussa omalääkärimalli. Ministerinäkin toiminut Lindén arvioi tämän työuransa suurimmaksi saavutukseksi.

Lindénin mukaan oikean omalääkärimallin, ei hallituksen nyt suunnitteleman Kela-mallin, voi toteuttaa monella eri tavalla. 1990-luvulla se tehtiin ter-­
v­eyskeskusten kautta. Sitä edelsi 1980-luvulla Kelan rahoituksella tehty valtakunnallinen 16 lääkärin kokeilu.

Porissa 1990-luvun kokeilun hyvät tulokset näkyivät nopeasti. Tuottavuus parani kun lääkäriä kohti vastaanottokäyntien määrä kasvoi 25 prosenttia ja lääkäreiden ansiotaso 10 prosenttia. Kun samalla lääkärimäärä melkein kaksinkertaistui ja työ keskittyi vastaanottotoimintaan, lisääntyi väestön saamien vastaanottojen määrä nelinkertaiseksi. Potilaat pääsivät oman lääkärin vastaanotolle samana päivänä.

– Moni luuli, että maksoimme lääkäreille huikeaa palkkaa, mutta ei. Lääkäreiden palkkauksen rakenne muuttui täysin. Aikaisempi kuukausipalkka puolitettiin ja toinen puoli tuli eri osatekijöistä kuten väestön ikärakenne, työttömien määrä ja tehtyjen toimien taso.

Omalääkärimalli ratkaisi myös Porin lääkäripulan. Ennen kokeilua Porissa oli terveyskeskuslääkärien 40 vakanssista tyhjänä 18 paikkaa.

– Kaikenlaista oli turhaan yritetty. Kokeilu käynnistettiin aikamoisella riskillä, mutta puolessa vuodessa kaikki vakanssit saatiin täyteen.

Lindén uskoo, että omalääkärin kaltaisessa asiantuntijatyössä lääkäreitä kiehtoo työn itsenäisyys, vaikka toki tulotasoa määrittää tehdyn työn määrä ja laatu.

Omalääkärimallin toteuttamisessa on eri vaihtoehtoja.

Ammatinharjoittajamallissa sovitaan suoraan lääkärin kanssa esimerkiksi 1 200 potilaan määrästä ja siitä maksettavasta kor­vauksesta. Muita vaihtoehtoja ovat muun muassa terveyskeskukseen palkattava omalääkäri tai ostopalvelusopimus yksityisten tuottajien kanssa, jossa sopimus muistuttaa palkattujen lääkärien kanssa tehtyjä.

Hallituksen Kela-mallissa yksityissektori pääsee rahastamaan pikkuvaivoilla, joita terveyskeskuksissa hoitajat yleensä hoitavat.

– Olennaista on, että ei synny tilannetta, jossa yksityiset omalääkärit saavat hoidettavaksi helpomman osan väes­töstä ja palkatuille terveyskeskuslääkäreille jäisi vaikeampi osa väestöstä kuten vaikka monisairaat ja vanhukset, Lindén sanoo.

RAHAN, uskon ja näkemyksen puute, Lindén listaa omalääkärimallin toteutumisen pahimpia esteitä.

Hänen oma kokemuksensa 1990-luvun alun omalääkärijärjestelmästä oli, että sitä ei maan hallitus tehnyt, vaan malli rakennettiin kentällä, missä se levisi vaakasuoraan.

Nyt uskoa ja näkemystä puuttuu etenkin hyvinvointialueiden ylimmältä ja keskijohdolta.

Lindén ymmärtää tuskan. Hallituksen leikkausten takia hyvinvointialueiden on vaikea irrottaa ylimääräistä rahaa omalääkärimalliin.

– Ymmärrän hyvin, että moni pitää vaikeana leikata vaikka vammaisilta ja panna se raha perusterveydenhoidon lääkärikäynteihin. Oma kantani on, että valtion pitäisi laittaa hyvinvointialueille sen verran lisää rahaa että keneltäkään ei leikata pois.

Jos mitään ei tehdä, on vaarana, että ihmiset menettävät uskonsa julkiseen terveydenhuoltoon.

JUHA Auvinen tunnustaa kansainvälisissä tapaamisissa joutuneensa hieman häpeillen kertomaan Suomen terveydenhoidon nykytilasta. Myös OECD on moittinut Suomea hoitoonpääsyn riittämättömyydestä ja yhdenvertaisuuden puutteista.

– Tilanne on kehittynyt katastrofaaliseksi, Auvinen summaa.

Ennen oli paremmin. Myös Auvinen kuvaa tuloksiltaan erinomaiseksi 1990-luvun väestövastuuseen perustunutta omalääkärimallia ja sitä edeltänyttä Kelan omalääkärikokeilua. 2000-luvun vaihteen jälkeen perusterveydenhoidon ja väestövastuumallin resursseja alettiin heikentää. Tämä näkyi nopeasti erikoissairaanhoidon kulujen kasvuna.

– Perusterveydenhoidossa potilasmäärät kasvoivat liikaa. Tämä heikensi potilas-lääkäri-suhteen jatkuvuutta. Yleislääketieteen erikoislääkärit alkoivat väsyä ja siirtyä yksityiselle puolelle. Samalla terveyskeskuksia vähennettiin ja niiden toimintaedellytyksiä heikennettiin, Auvinen listaa.

Lopputulema on, että Auvisen laskujen mukaan tällä hetkellä yleislääketieteen erikoislääkäreistä vain kolmasosa työskentelee perusterveydenhoidossa. Esimerkiksi Norjassa määrä on kaksi kolmasosaa.

RATKAISU on raha. Auvisen hintalappu omalääkärimallille on 160-200 miljoonaa euroa. Tämä summa on laskettu oletuksella, että yksi omalääkäri vastaisi noin 1 200 hengen kokoisesta väestöstä.

200 miljoonaa euroa kuulostaa suurelta summalta, mutta se on alle puoli prosenttia hyvinvointialueiden 28 miljardin euron vuotuisista kokonaiskustannuksista.

Auvinen muistuttaa, että edellinen hallitus laittoi hoitotakuun tiukentamiseen 73 miljoonaa euroa ja nykyinen hallitus vuositasolla 125 miljoonaa euroa Kela-korvauksien kasvattamiseen.

– Rahaa vaikuttaa olevan, mutta nyt sitä ei kohdenneta oikeaan paikkaan. Kyse on myös tahdon ja tiedon puutteesta. Valtaosa poliittisista päättäjistä on asiakkaina työterveyshuollossa, jossa lääkärille pääsee seuraavana päivänä. Vasta eläkkeellä perusterveydenhoidon arkirealismin näkee ja omalääkärimalli alkaa kiinnostaa, Auvinen uskoo.

Menot myös muuttuvat jossain vaiheessa säästöiksi. Auvinen siteeraa tutkimuksia, joiden mukaan omalääkärimallin potilas-lääkäri-suhde pienentää terveydenhoidon kokonaiskustannuksia, kun esimerkiksi erikoissairaanhoidon ja päivystyspalveluiden tarve vä­henee.

Omalääkäri 2.0 -selvityksessä todettiin, että malli pitää saada lainsäädäntöön kuten myös muissa maissa.

– Laki takaisi, että hyvinvointialueiden pitäisi osoittaa koko väestölle oma lääkäri ja tietty aika hoitoonpääsylle. Ei niin, että puhutaan vain yleisellä tasolla hoitoonpääsystä, jonka voi hoitaa vaikka chatti-vastaanotolla kotoa Espanjasta.

Omalääkärimallin 200 miljoonan euron hintalappu kuulostaa suurelta summalta, mutta se on alle puoli prosenttia hyvinvointialueiden vuotuisista kokonaiskustannuksista.

OMALÄÄKÄRIMALLIIN löytyy Auvisen mukaan jo nyt lääkäreitä. Hän pitää keskustelua lääkäripulasta osin harhaanjohtavana.

– Suomessa ei ole pulaa koulutetuista lääkäreistä, mutta meillä on pulaa yleislääketieteen erikoislääkäreistä. Se on kuusivuotinen koulutus, ja siksi minäkin olen pitänyt omalääkärimallin tähtäimenä vasta vuotta 2030.

Lääkärikeskustelua vääristää lääkäreiden hajaantuminen eri sektoreille. Juha Auvinen uskoo, että onnistuessaan omalääkärimalli olisi monelle esimerkiksi yksityisellä puolella nyt työskentelevälle lääkärille houkutteleva vaihtoehto.
– Jo nyt on nähty, että omalääkärimallin kokeiluissa lääkärit viihtyvät ja heillä on myös kiinnostusta erikoistua.

NYT omalääkärimallista on taas innostuttu. Aki Lindén sanoo vaalien alla liki kaikkien poliitikkojen puhuneen siitä, ”vaikka eivät asiasta olisi paljoa ymmärtäneet”. Myös hallitus kertoi valmistelevansa omalääkärimallia.

– Siitä on nyt kahdeksan kuukautta, mutta asia ei ole edennyt, Lindén sanoo.

Sen sijaan hallitus on rakennellut erilaisia yksityistä terveydenhoitoa tukevia Kela-malleja. Nämä saavat Lindéniltä tylyn tyrmäyksen.

– Esimerkiksi lääkärin vastaanottokäyntiä koskevan Kela-korvauksen korotus 30 euroon kolminkertaisti vuotuisten Kela-korvausten määrän 90 miljoonaan euroon, mutta käynnit eivät lisääntyneet eikä tällä ollut mitään vaikutusta ter­veyskeskusjonoihin. Neljässä vuodessa heitetään rahaa hukkaan 240 miljoonaa euroa, Lindén laskee.

Hallituksen kokeilua maksaa Kela-korvausta 65 vuotta täyttäneiden yksityislääkäri- ja erikoislääkärikäynneistä Lindén pitää tarkoituksellisena politiikantekona.

– Kokoomuksenkin kansanedustajat ovat todenneet, että malli ei sovi monisairaille, joita suuri osa yli 65-vuotiaista on. Siitä huolimatta hallitus aikoo siirtää väestön sairaimman osan yksityiselle sektorille. Käytännössä ne alueet, joilla on eniten vanhuksia, häviävät eniten tässä mallissa.

LINDÉN pitää lähes pöyristyttävänä lakiesityksen kirjausta noin miljoonan potilaan siirtymisestä julkiselta sektorilta yksityiselle. Tämä iskee kovaa terveyskeskuksiin.

Mikä järki tässä on, Lindén kysyy ja pohtii, onko hallituksen tarkoitus ajaa terveyskeskukset alas. Hän näkee Kela-mallin luovan kaksi rinnakkaista järjestelmää, missä hyvinvointialueiden terveyskeskukset kärvistelevät kroonisessa rahoituskriisissä ja yksityinen sektori saisi lisää rahaa.

– Miljoonan lääkärikäynnin lisäys vaatisi 500 lääkärin työpanoksen vuotuista lisäystä eli valtava määrä lääkäreitä siirtyisi yksityiselle puolelle. Tämä romahduttaisi koko terveyskeskusjärjestelmän.
Lindén painottaa, että hallituksen Kela-malli ei vastaa millään tavalla omalääkärimallia. Hänen mielestään hallituksen kokeilu rikkoo entisestään, ja isolla lekalla, Suomen jo pirstoutunutta ja tehotonta terveydenhoitojärjestelmää, jossa yhdenvertaisuus ei enää toteudu.

– Meillä on paheksuttu kalliiden vuokralääkäreiden käyttöä. Nyt hallituksen Kela-mallissa yksityissektori pääsee rahastamaan pikkuvaivoilla, joita terveyskeskuksissa hoitajat yleensä hoitavat.

Lindén perustelee rahastusta laskutoimituksella: Lääkäri tai lääkärikeskus saa Kela-mallissa 100 euroa lyhyestä, alle 20 minuutin käynnistä. Potilas maksaa siitä 28 euroa ja Kela korvaa 72 euroa. Lääkäri pystyy hoitamaan 3-4 käyntiä tunnissa.

– Näin lääkäri tai lääkärikeskus voi tienata 300-400 euroa tunnissa.

AVAINSANAT

Todistamisen taakka – Näin ”Tohtori Tuhosta” tuli Suomen virallinen talousoptimisti

  • D-kasvo
  • 21.06.2025
  • 8:30
  • (Päivitetty: 21.06. 14:58)

Taloustieteilijä Mika Maliranta tunnustaa, että ei koululaisena edes tiennyt taloustieteen olemassaolosta. Jos elämä olisi mennyt vähän toisin, hän olisi voinut olla osallisena Lahden doping­skandaalissa.

Työn ja talouden tutkimus Labore -tutkimuslaitosta, entiseltä nimeltä Palkansaajien tutkimuslaitos, johtava Maliranta kävisi taloustieteen mainosmiehestä. Sitä hän osin onkin, sillä Maliranta opettaa Turun yliopistossa osa-aikaisena professorina.

Maliranta valitsee sanojaan tarkkaan, ”ettei suututa tovereita muissa yhteiskuntatieteissä” vastatessaan kysymykseen, mikä taloustieteissä kiehtoo.

– Uskaltaako sanoa, jos ei katso sivuille, että taloustiede on mennyt vauhdilla eteenpäin viimeisen reilun 100 vuoden aikana. Se on ratkonut kysymyksiä ja siirtynyt seuraavien kimppuun. Kumulatiivisuus on aika hieno piirre tieteellisessä tutkimustoiminnassa. Myös johdonmukaisuus ja eksaktisuus viehättävät, Maliranta muotoilee.

Talousoptimismini on analyysin tulos, ei mikään luonteenpiirre.

TALOUSTIETEIDEN yhteiskunnallinen merkitys onkin kasvanut jo pitkään. Yhä useammin mediassa maailmaa selittää taloustieteilijä. Itsekin usein televisiossa maailmaa kommentoiva Maliranta sanoo ilmiötä globaaliksi, mutta ei uudeksi.

Hän muistuttaa jo toisessa maailmansodassa taloustieteilijöiden kehittelemillä peliteorioilla olleen tärkeä rooli, kun Yhdysvallat voitti Japanin. Nyky-Yhdysvalloissa politiikan tutkimus ja yhteiskuntatieteet ovat jo pitkään lähestyneet taloustiedettä.

– Oma tulkinta taloustieteiden pärjäämiselle on, että se on ollut tieteellisiltä menetelmiltään todella edistyksellinen ja monipuolinen. Siinä on luotu ajattelun kehikkoja, monella alalla toimiva työkalupakki käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseen.

Suomen edesmennyt virallinen fundeeraaja, Mauno Koivisto, on Malirannan mielestä hyvä esimerkki syvällisestä talouspoliittisesta ajattelijasta. Hän tunnustautuu Koiviston suureksi ihailijaksi.

Hän kuvaa Koiviston otetta yhteiskunnalliseen talouspoliittiseen keskusteluun samaan aikaan niin hätkähdyttäväksi, kiehtovaksi ja filosofiseksi, että sellaiseen törmää harvoin. Valtiomiestason talouspohdiskelua, Maliranta summaa.

Malirannan mielestä Koiviston ajattelu oli usein niin loogista ja osaavaa, että hänen johtopäätöksistään ei edes tarvitse olla samaa mieltä. Ja tämänkin Koivisto osasi perustella.

– Koiviston kirjoissa on upeaa, että hän puhuu filosofiasta yleisellä tasolla. Usein tällainen filosofointi jää vähän ilmaan, mutta Koivistolla kyse on käytännön ajattelusta, joka kertoo, kuinka yleinen filosofinen teoria toteutuu erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa.

– Pidän myös Koiviston ajatuksesta, että aina pitää olla vähän huolissaan. Se on terve lähestymistapa. Koivisto myös pohti optimismin roolia elämässä. Hän taisi päätyä omalla kohdallaan arvioon optimistinen pessimisti.

SUOMEN virallinen talousoptimisti on ilmaus, mikä on viime vuosina liitetty Malirantaan. Hän painottaa, että omalla kohdalla talousoptimismi on analyysin tulos, ei mikään luonteenpiirre.

Suomen talouden nousua pitkään ennustanut Maliranta oli aikoinaan myös melkoinen talouspessimisti, jopa tohtori tuhoksi kutsuttu. Tämä tosin tapahtui jo ennen finanssikriisiä. Maliranta teki tuolloin useammankin kriittisen kirjoituksen, joissa hän ruoti Suomen pidemmän aikavälin talouskasvunäkymiä ja ict-alan odotuksia katteettomasta optimismista.

Synkistelyyn taipuvaisessa Suomessa on helppo saada optimistin leima. Tähän kuuluu Malirannan mukaan myös se, että optimistilla on nyt kova todistamisen taakka.

Maliranta on jo pitkään puhunut, kuinka Suomessa talouskasvun mahdollisuudet ovat monia kilpailijamaita paremmat seuraavan 10 vuoden aikana. Todistamisen taakkaa hän purkaa muun muassa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Pinnan alta. Miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika?

Kirja latoo uutta ja vanhaa tutkimustietoa sekä muuta faktaa talousoptimismin perusteluiksi.

– Päätekijä, jos olen oikeassa, on, että Suomen yrityssektorin tuottavuusero Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna alkaa kaventua. Tässä oltiin jo lähellä 2010, mutta Nokian takia finanssikriisin jälkeinen aika oli Suomessa monia muita maita karumpi. Toinen Suomelle myönteinen tekijä on yritysten tki-toiminnassa 2010-luvulla tapahtunut merkittävä rakennemuutos.

Maliranta myöntää kirjaprosessin aikana kyseenalaistaneensa optimistista tulkintaansa, mutta kertoo saaneensa kirjasta kollegoilta myönteistä palautetta.

Hän on itse tyytyväisin kirjan lukuun, missä hän purkaa 12 myyttiä kasvuesteistä. Myös myyttien murtamisessa todistamisen vastuu vaati paljon perusteellista tarkastustyötä.

– Pidän vuodessa noin 50 esitelmää tai luentoa. Kirja taklaa lähes kaikki taloustieteen vastaiset näkemykset, joita noissa tilaisuuksissa on minulle esitetty.

Suomessa optimistilla on kova todistamisen taakka.

MALIRANTA kehuu suomalaista taloustieteellistä tutkimusta, jossa hänen johtamansa Labore on yksi neljästä akateemista käytännön tutkimusta tekevästä tutkimuslaitoksesta.

Labore keskittyy työmarkkinoita, palkansaajia ja kuluttajia koskeviin tutkimusaiheisiin, Etla tekee elinkeinoelämän näkökulmasta kiinnostavia tutkimuksia, Pellervon taloustutkimus keskittyy alkutuotantoon ja VATT on julkistalouden tutkimuslaitos.

– Meillä on hyvä ja toisiamme täydentävä työnjako. Kaikissa tutkimuslaitoksissa on vahva akateeminen osaaminen ja kaikki tekevät kovatasoista kansainvälisen tason tutkimusta. Sieltä tulee osaaminen ja riippumattomuuden vaatimus.

Maliranta painottaa, että työnjaosta huolimatta edellä mainitut tutkimuslaitokset eivät ole taustayhteisöjensä lobbareita.

– Taustaryhmänsä äänitorveksi leimaaminen ei tunnu mukavalta, mutta sellainen pitää ottaa enemmän haasteena. Tutkimuslaitokset kirittävät ja täydentävät toisiaan, kun tutkimuskysymykset ovat sen verran erilaisia. Ja laitokset myös tekevät paljon yhteistyötä. Asetelma on vähän vaikea selittää somenillittäjille, mutta talouspolitiikan päätöksentekoporukoissa tutkimustyötämme arvostetaan.

SUOMALAISEEN luonteeseen sopii ajatus ”pessimisti ei pety”. Tosin optimistikin voi pettyä – tai ainakin joutua myöntämään, että optimismin toteutumista voi joutua odottamaan arvioitua pidempään.

Maliranta edelleen näkee Suomen talouskehityksen optimismin perusteltuna, mutta toteutumisaikataulu voi venyä. Tällä kertaa syyt ovat hyvät ja globaalit: pandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja Trump.

– Jos politiikan tutkijat ovat käänteistä yllättyneitä, niin kai taloustieteilijöilläkin on tällaisten tapahtumien takia oikeus olla väärässä, Maliranta puolustelee.

– Asia, joka tapahtuu kerran tai kaksi vuosisadassa, pandemia. Tämä oli Suomen kaltaiselle maalle erityisen hankala, kun olimme muutenkin vähän toipilas. Sitten Venäjä hyökkää naapurimaahan, mikä tosin tapahtuu useammin kuin kerran vuosisadassa. Ja sitten Trump ja tariffit.

Maliranta pelkää, että Trumpin toimet voivat iskeä Suomeen kovempaa kuin moneen muuhun maahan. Uudesta suhdannekuopasta uhkaa tulla pidempi ja syvempi kuin monessa muussa Euroopan maassa.

– Tämä selittää, miksi optimismissa on otettu takapakkia ja toteutumisen aikataulua pidennetty. Iso kuva, pitkän aikavälin trendi, ei kuitenkaan ole muuttunut. Uskon edelleen, että Suomella on vahvat perusteet seuraavan 10 vuoden aikana aikaisempaa vahvempaan kasvuun, mutta laskusuhdanne voi hidastaa trendin toteutumista.

OIKEISTODEMARI. Malirantaa edelleen harmittaa, että hän vuosia sitten lipsautti itsestään tällaisen ilmauksen toimittajalle.

– Sehän oli sarkasmia, mutta jäi valitettavasti elämään. Osa vihaa ilmausta oikeisto-sanan takia, osa demarin takia. Haukkuja tulee sekä oikealta että vasemmalta, Maliranta huokaisee ja jatkaa:

– Monen demarin mielestä oikeistodemari on yhtä paljon demari kuin punainen on nainen.

Oikeistodemarin asemesta Maliranta asemoi itsensä ”pohjoismaisen hyvinvointivaltion vannoutuneeksi kannattajaksi”, markkinataloushenkisellä painotuksella.

– Hyvinvointivaltio on upea idea ja valtava innovaatio, ajatus, että yhteiskunta panostaa markkinoiden toimivuuteen. Ehkä osin tähän liittyvä oikeistodemarius on Ruotsista lähtenyt, kun siellä demarihallitusten aikana voimallisesti edistettiin hyvinvointivaltion ja markkinatalouden yhteistoimintaa.

Valitettavasti Trumpin takia myös toimiva markkinatalous on vaarassa. Ei vielä rikki, Maliranta arvioi, mutta särkymisvaarassa. Hän sanoo Trumpin toimivan nyt kaikkea sitä vastaan, mitä aikaisemmat markkinamyönteiset republikaanipresidentit ovat tehneet.

– Yksikään republikaanijohtaja ei ole aiemmin esimerkiksi kyseenalaistanut keskuspankin roolia rahapolitiikassa. Ainoa asia, missä Trump seuraa edeltäjärepublikaaneja, on julkisen talouden velkaantuminen.

Maliranta pitää Trumpin markkinataloudella leikittelyä kovana pelinä, jossa riskit ovat isot. Toisaalta – markkinatalouden voimaan uskovana – hän pitää mahdollisena, että markkinavoimat voivat myös hillitä Trumpin toimia.

Hän ihmettelee, mistä nousee ajatus markkinatalouden haastamisesta. Taloustieteilijöillä kun on ollut jo toistasataa vuotta konsensus markkinatalouden tehokkuudesta.

Tähän konsensukseen kuuluu, että hyvinvointi heikkenee, jos kaikkia maita hyödyttävä kansainvälinen kauppa hyytyy. Suomen kaltainen pieni, viennistä elävä maa kärsisi erityisen paljon.

– Teoria ja empiirinen tutkimus tukevat näkemystä markkinatalouden toimivuudesta. Valitettavasti hulluja ideoita ei näemmä saa lopullisesti kuopattua, kun tutkimuksellisesti näin selvä asia nousee politiikassa välillä uudestaan pintaan.

Monen demarin mielestä oikeistodemari on yhtä paljon demari kuin punainen on nainen.

TRUMP on perustellut tekemiään veron­alennuksia muun muassa niiden dynaamisilla vaikutuksilla. Näin teki myös Suomessa valtiovarainministeriö, kun puoliväliriihessä hallitus kertoi tulevista veronalennuksista.

Kun Malirannalta kysyy arviota dynaamisista vaikutuksista, alkaa suoranuottisesti muuten puhuvan Malirannan hieman yllättäväkin pyörittely: väärinymmärryksille altista, tahallistakin väärinymmärrystä, kuuluu sotaan molemmin puolin…

– Taloustieteilijöiden valtaenemmistö oli aika hämmentynyt VM:n perusteluista ja laskelmista. Aiemmin se ei ole tuon henkisiä perusteluja esittänyt. Itse olisin kaivannut tarkempaa tukeutumista tutkimusnäyttöön. Diplomaattisesti sanottuna, tämän tyyppisellä ohjelmalla Suomen talous tuskin vahvistuu, Maliranta muotoilee.

Maliranta pitää ongelmallisena, jos VM:n kaltaisen superministeriön uskottavuus heikkenisi.

Hänen mielestään Suomessa talouspolitiikassa on tarvetta vahvalle toimijalle ja koordinaattorille. Vallan keskittyminen kuitenkin muuttuu vaaralliseksi, jos valta toimii itseään suojelevalla tavalla. Maliranta pitää olennaisena miettiä, miten VM:n valvontaa voitaisiin jatkossa kehittää.

– VM:llä on valtavasti valtaa. Sen rooli on samaan aikaan uhka ja mahdollisuus. Olennaista on, että valta ja vastuu ovat tasapainossa. Näen VM:n vallan keskittymisessä epäkohtia, mutta toistaiseksi tämä on toiminut, kun VM on toiminut virkavastuulla. Puoliväliriihen tapaus on asia, jota ei ole aiemmin tapahtunut.

TALOUSTIEDE ei ollut nuorelle Mika Malirannalle itsestään selvä valinta. Vakava urasuunnitelma oli kilpahiihto ja urheiluvalmennus.

Lukion toisella luokalla Maliranta pohti vakavasti puoliammattimaista hiihtäjäuraa. Siihen saakka urheilijan kehitysura oli ollut lupauksia herättävä. Kilpakumppaneista hän oli kertaalleen voittanut muun muassa Mika Myllylän ja Jari Isometsän.

Epävirallisessa B-maajoukkueessa hiihtänyt Maliranta suunnitteli panostavansa täysillä kaksi vuotta hiihtoon ja katsovansa mihin kyvyt riittävät. Suunnitelmaan kuului pyrkiminen Jyväskylän liikuntatieteellisessä juuri alkaneelle valmentajalinjalle.

Malirannan hiihtäessä kilpaa puhuttiin jo dopingista. Hänelle kerrottiin, että dopingin käyttö ei ole tarpeellista, se vain nopeuttaa fyysistä kehitystä. Maliranta kertoo tuolloin pohtineensa, että hänen kärsivällisellä luonteellaan dopingin käytölle ei ole tarvetta.

Kohtalo, hankala sairastuminen, puuttui peliin. Hiihtohaaveet saivat jäädä. Maliranta valitsi opinnot Helsingin yliopistossa. Viimeistään Lahden doping­skandaali näytti, millainen onnenkantamoinen tämä oli.

– Thank God! Jos olisin jatkanut hiihtoa ja päässyt valmentajaksi, olisi muutaman vuoden kuluttua tullut tietoon, että ilman epoa ei pärjää. Se olisi ollut minulle tosi paha moraalinen dilemma.

– Lisäksi Lahden episodin päähahmoja oli hiihtoaikojeni suosikkivalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Lukion toisen luokan Mika joskus haaveili, että voisi olla itse tuossa tehtävässä, vaikka todennäköisyys sille oli jo tuolloin kyseenalainen.

KESTÄVYYSURHEILU palasi elämään yliopistossa.

Hiihtämisen tilalle tuli lähes puoliammattimaisesti maraton. Malirannan paras aika oli ”jonkin verran” alle 2.30 tuntia. Citymaratonilla hän oli parhaimmillaan kuudes, toiseksi parhaana suomalaisena 5 000 osallistujasta.

– Kestävyysurheilu sopii hyvin tutkijalle. Lisensiaatintutkintoani tehdessä pyörittelin pitkillä lenkeillä päässäni tutkinnon asioita ja kotiin päästyäni aloin heti kirjoittaa. Tyttöystäväni joutui muistuttamaan, että siinä välissä voisi käydä suihkussakin.

AVAINSANAT

Näin perintöverotus muuttuisi: uudet verorajat lausuntokierrokselle

Verotettavien perintöjen alaraja voi nousta ensi vuonna. Hallitus lähetti torstaina lausuntokierrokselle ehdotuksen, että verollisen perintöosuuden alarajaa nostettaisiin 20  000 eurosta 30  000 euroon.

Samalla lahjaveron piirissä olevan lahjan alarajaa nostettaisiin 5  000 eurosta 7  500 euroon.

Lisäksi perintö- ja lahjaverosta vapaan tavanomaisen koti-irtaimiston arvoa esitetään korotettavaksi 4  000 eurosta 7  000 euroon.

Ehdotus toteutettaisiin muuttamalla perintö- ja lahjaveroasteikon porrastettuja euromääriä sekä laissa säädettyjä pienimpiä verotettavia määriä.

SUOMESSA perinnöt ovat olleet keskimäärin varsin pieniä, ellei kuolinpesälle ole kertynyt erityisen merkittävää asunto-omaisuutta.

Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan vuonna 2021 puolet silloisista suomalaisista perinnönsaajista sai alle 15  100 euron arvoisen perinnön.

Uusien sääntöjen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.

AVAINSANAT

MTV: EU-säännöistä tulee Suomelle 6-10 miljardin lisäleikkaukset

Valtiovarainministeriö arvioi, että EU:n uudistetut finanssipoliittiset säännöt edellyttävät Suomelta ensi vaalikaudella jopa 6-10 miljardin euron sopeutuksia, kertoo MTV Uutiset.

Seuraava hallitus joutuu siten etsimään leikkauksia, veronkiristyksiä ja kasvutoimia samassa mittakaavassa kuin nykyinen hallitus.

EU:n uusia finanssipoliittisia sääntöjä koskeva lakiehdotus on lähtemässä lausunnolle lähiaikoina ja se tullee eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Hallitus haluaa erikseen kirjata lakiin, että Suomen julkisen velkasuhteen tulisi laskea vuodesta 2031 alkaen prosenttiyksiköllä joka vuosi.

Lisäksi hallitus haluaa kirjata lakiin pitkän aikavälin velkatavoitteen, jonka mukaan velkasuhteen tulisi olla enintään 40 prosenttia.

Nyt Suomen velkasuhde on 86 prosenttia bruttokansantuotteesta ja sen ennustetaan nousevan yli 90 prosenttiin vuonna 2029.

AVAINSANAT

Kansanedustajien kesäloma pääsi alkamaan ajoissa – eduskunta koolle vasta syyskuussa

Kokoomusedustajia neuvonpidossa torstaina 19.6.

Kansanedustajat pääsivät jäämään lomalle ja eduskunta kesätauolle suunnitellusti torstaina.

Viimeisessä istunnossaan eduskunta hyväksyi muun muassa saamelaiskäräjälain muuttamisen ja jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisen.

Kesän aikana pidetään ainakin joitakin valiokuntien etäkokouksia, ja eduskunnalla on myös kansainvälistä toimintaa.

Eduskunnan syysistuntokausi alkaa syyskuun toisena päivänä.

AVAINSANAT