VALIKKO

Halla-aho puhemieheksi – jo ensimmäinen puhe herättää kovaa arvostelua

Eduskunnan tuore puhemies Jussi Halla-aho (ps.).

Eduskunnan puhemieheksi keskiviikkona valittu perussuomalaisten Jussi Halla-aho nosti ensimmäisessä puheessaan esille kansanedustajien loukkaamattoman puheoikeuden. Puhe saa välittömästi kovaa arvostelua oppositiosta.

Halla-aho tähdensi kansanedustajien perustuslaillista oikeutta tuoda eduskuntakeskusteluun niitä arvoja, mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka kansa on äänestänyt hänet edustamaan.

– Kansa asettaa edustajaa koskevat standardit ja kansalla on neljän vuoden välein toimitettavissa vaaleissa yksinoikeus arvioida näiden standardien täyttymistä kunkin edustajan kohdalla. Koska edustaja edustaa kansaa hänen puhevapautensa ja toimintavapautensa kyseenalaistaminen – tapahtui se sitten muiden instituutioiden, ulkoisten makutuomareiden tai edustajatovereiden taholta – on kansan puhevapauden kyseenalaistamista ja kajoaa siten demokratian kaikkein pyhimpään.

Halla-ahon mukaan tyyliseikat eivät ole yhdentekeviä mutta ne ovat aina toissijaisia sisältöön nähden.

– (Perustuslain) 29. pykälän mukaan edustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan oikeutta, totuutta ja perustuslakia. Totuuden noudattaminen voidaan tässä ymmärtää esimerkiksi siten, että ei ymmärretä eri mieltä olevien sanomisia tahallisesti väärin eikä rakenneta niistä irvikuvia. Oikeuden, totuuden ja perustuslain lisäksi edustajaa eivät sido muut määräykset.

HALLA-AHO nosti puheessaan esiin myös perustuslain pykälät 30. ja 31. Pykälä 30. takaa kansanedustajalle koskemattomuuden hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden osalta. 31. pykälä takaa hänelle oikeuden vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista.

– Nämä ovat vahvoja, perusteltuja ja moniarvoisen demokratian kannalta välttämättömiä oikeuksia ja niitä tulen puhemiehenä puolustamaan jokaisen edustajan kohdalla yhtäläisesti.

Pykälä 31. pykälä edellyttää myös, että kansanedustaja esiintyy vakaasti ja arvokkaasti ja loukkaamatta toista henkilöä.

– Suomessa parlamentaarinen keskustelu on onneksi varsin sivistynyttä ja rauhallista verrattuna joihinkin muihin maihin, jossa saatetaan ottaa nyrkitkin avuksi. Ehkä juuri tämän sovinnaisuuden vuoksi vakauden ja arvokkuuden loukkauksia nähdään toisinaan sellaisessakin, mitä jossakin muualla pidettäisiin täysin normaalina poliittisena debattina.

– Edustajalla on oikeus olla tulematta loukatuksi mutta hänellä on myös velvollisuus olla loukkaantumatta toisten edustajien arvoista ja mielipiteistä vaikka kokisi ne vieraiksi, vääriksi tai vastenmielisiksi. Tämä tunne kun on yleensä molemminpuolinen. Juuri eduskunta on se paikka, jonne kuuluvat kaikki riittävää kannatusta nauttivat arvot ja laillisuuteen sitoutuneet mielipiteet.

SDP:N kansanedustaja ja eduskunnan varapuhemiehenäkin toiminut Tuula Haatainen tulkitsee Halla-ahon puhetta seuraavasti:

– Puheen sisältö käytännössä kehotti siihen, että edustajat saavat puhua nyt tuolta pöntöstä mitä tahansa ja siihen ei puututa ja että tällä saa myös loukata toisia edustajia mutta ei saa loukkaantua. Täällä on kuitenkin aina pidetty kiinni hyvistä tavoista. Toisia ihmisiä ei loukata, edustajat säilyttävät arvokkuutensa, arvostelevat politiikkaa mutta eivät loukkaa toisiaan. Vakavin asia tässä on se, että ei tuolta pöntöstä voi mitä tahansa mennä puhumaan, Haatainen sanoo.

Hän muistuttaa muun muassa vähemmistösuojasta ja sanoo, että ”meillä on olemassa lainsäädäntö, joka määrittelee ihmisille oikeudet”.

– Se on meillä perustuslaissa ja laissa säädetty. Kyllä kansanedustajien pitää noudattaa myös puheissaan sitä, mitä lakiin on kirjoitettu. Puhemiehistön tehtävä on pitää huolta siitä, että eduskuntasalin keskustelu pysyy asiallisena, että siellä ei loukata toisia eikä vähemmistöjä tai jotain ihmisryhmiä, Haatainen sanoo.

Mitä odotat, että tästä seuraa?

– Sitä pitää kysyä oikeusoppineilta.

SDP:N varapuheenjohtaja Matias Mäkynen on samoilla linjoilla kuin Haatainen.

Hänen mielestään Halla-aho yritti perustuslakiin viitaten rakentaa rakennelman, ”että mitä tahansa saa sanoa ja ketä tahansa saa loukata eikä puheista saa loukkaantua, koska kysymys on mielipide-eroista”.

– Kuitenkin meillä on ihan rikoslaista asti erilaiset pykälät siitä, miten erilaisia ihmisryhmiä pitää kohdella kunnioittavasti.

Mäkynen sanoo Demokraatille myös, että ei edustajien eikä puhemiehen pidä lähteä venyttämään sitä, millainen puhe on eduskunnassa asiallista ja sallittua, vaikka heitä ei voisi rikosoikeudelliseen vastuuseen saattaa.

– Rikosoikeudellinen vastuu ei ole mikään mittari sille, mikä on sopivaa.

VIHREÄN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne totesi Halla-ahon puheenvuoron jälkeen, että katsotaan, mikä on linja ja minkälaiseksi kulttuuri muodostuu täysistunnossa.

– Minusta tämä maa ei sellaista repivää ja rikkovaa keskustelua ainakaan kaipaa. Toivoisin myös, että se miten ja minkälaisella sävyllä kansanedustajan asemasta käydään poliittista keskustelua, lisäisi luottamusta siihen, että Suomessa päätöksenteko ja politiikka on sivistynyttä ja arvovaltaista. Aika näyttää, Harjanne totesi.

Perussuomalaiset on ollut esillä useita kertoja kansanedustajien sananvapauden ympärillä käytävässä keskustelussa. Kansanedustaja Juha Mäenpään kesällä 2019 käyttämä niin sanottu vieraslaji-puheenvuoro sai valtakunnansyyttäjän pyytämään eduskunnalta Mäenpään syytesuojan purkamista. Perustuslakivaliokunta puolsi äänestyksen jälkeen syytesuojan purkamista, mutta eduskunnan täysistunto päätti pitää Mäenpään syytesuojan voimassa.

Kun Halla-aho valittiin puhemieheksi, hän sai 134 ääntä. Myös muut kansanedustajat saivat ääniä, muun muassa kansanedustaja Eva Biaudet (r.) sai 9 ääntä ja Juho Eerola (ps.) 8 ääntä.

– Joku halusi varmasti, että näyttäisi siltä, että RKP äänesti Biaudet’a, RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ihmetteli Demokraatille eduskunnassa.

Tyhjiä ääniä annettiin 28.

AVAINSANAT

Saksa ratsasi väkivaltaisen monarkialiikkeen tiloja – ”kuningas” pidätettiin ja kuningaskunta kiellettiin

Kuninkaaksi 2012 julistautunut Peter Fitzek on saanut tuomioita pikkurikoksista - kuva on oikeudenkäynnistä vuodelta 2017..

Saksassa poliisi on tehnyt aamulla ratsioita useissa osavaltioissa demokratiaa ja oikeusvaltiota vastustavaa Saksan kuningaskunta -ääriliikettä vastaan.

Saksan sisäministeriö ilmoitti samalla kieltäneensä liikkeen toiminnan. Esoteerisenä ja eristäytyneenä yhteisönä aloittanut liike on radikalisoitunut vuosien mittaan ja on ottanut tavoitteekseen maan yhteiskuntajärjestelmän kaatamisen.

Liikkeellä arvioidaan olevan noin 6  000 jäsentä. Bild-lehden mukaan liikkeen johtaja ja Saksan kuninkaaksi 2010-luvun alussa julistautunut kokki ja kirjakauppias Peter Fitzek olisi myös pidätetty.

Kuningaskunta-ryhmä on Saksassa osa laajempaa valtionvastaista Reichsbürger-liikettä. Siihen kuuluvat, valtakunnankansalaisiksi julistautuneet ihmiset pitävät väkivaltaa yhteiskuntaa vastaan oikeutettuna itsepuolustuksena.

AVAINSANAT

Kokoomuksella vaihtopäivät: eduskuntaryhmälle uusi vetäjä Marttisen tilalle

Matias Marttisen nousu työministeriksi panee eduskuntaryhmän johdon uusiksi.

Pääministeripuolue kokoomus valitsee tänään uuden puheenjohtajan eduskuntaryhmälleen. Paikka vapautui, kun Matias Marttinen siirtyi viime viikolla työministeriksi sovitusti hallituskauden puolivälissä.

Uusi puheenjohtaja valitaan pääministerin, kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon esityksestä. Valinta tehdään eduskuntaryhmän kokouksessa iltapäivällä.

Kokoomuksesta arvioidaan STT:lle, että ennakkosuosikkina Orpon valinnaksi voidaan pitää kansanedustaja Jukka Kopraa.

Myös muita nimiä kuitenkin pyörii kokoomuslaisten puheissa, esimerkiksi eduskuntaryhmän varapuheenjohtajat Pia Kauma ja Sinuhe Wallinheimo. Myös puolueen varapuheenjohtajan Karoliina Partasen nimi mainitaan.

KOPRAN ANSIOKSI luetaan muun muassa hänen toimintansa puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Kopra on kolmannen kauden kansanedustaja Lappeenrannasta.

Moni STT:n lähde katsoo, että ryhmänjohtajan tulisi olla vakaa hahmo, jolla on kansanedustajien laaja luottamus. Toisaalta Kopralla ei ole kokemusta eduskuntaryhmän johtopaikoilta, toisin kuin Kaumalla ja Wallinheimolla.

Moni kokoomuslainen ei lue Kauman eduksi huhtikuista kohua. Kauma tapasi tuolloin Parlamenttienvälisen liiton kokouksen yhteydessä Venäjän delegaation edustajan, ja hänen nähtiin rikkoneen toiminnallaan venäläisten eristyksen järjestössä.

Jotkut nostavat esiin tulevan ryhmänjohtajan sukupuolen, sillä pestissä ei ole pitkään aikaan ollut naista. Merkittävää painetta naisen valintaan ei kuitenkaan puolueesta kantaudu.

EDUSKUNTARYHMÄN puheenjohtajan tehtävä on merkittävä, erityisesti pääministeripuolueessa. Kokoomuksessa työnä on johtaa 48 kansanedustajan ryhmää, toimia linkkinä Orpon hallituksen ja kansanedustajien välillä sekä neuvotella muiden puolueiden ryhmänjohtajien kanssa.

Puheenjohtajan täytyy myös huolehtia ryhmäkurista eli siitä, että kansanedustajat äänestävät ryhmän kantojen mukaisesti. Ryhmänjohtaja on yleensä myös yksi puolueen näkyvimmistä kasvoista julkisuudessa.

Tulevina kahtena vuonna vaikeuskerrointa lisää seuraavien eduskuntavaalien lähestyminen ja hallituskauden päätöksen läheneminen. Vaalikausi on puolivälissä, ja seuraavat vaalit käydään keväällä 2027. Ryhmänjohtajan täytyy huolehtia myös hallituspuolueiden keskinäisistä väleistä eduskunnassa.

PUOLUE ON lähiaikoina tekemässä myös muutoksia valiokuntien puheenjohtajuuksiin. Jo kauden alussa kokoomus sopi alustavasti, että Arto Satonen siirtyisi työministeriytensä jälkeen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajaksi. Tuota tehtävää hoitanut Saara-Sofia Sirén on puolestaan siirtymässä suuren valiokunnan puheenjohtajaksi. Siinä tehtävässä on tähän asti ollut Heikki Autto.

Myös eduskuntaryhmän puheenjohtajan valinta aiheuttanee muutoksia valiokuntapaikoissa. Jos valinta osuisi Kopraan, avautuisi puolustusvaliokunnan puheenjohtajan paikka. Paikasta kiinnostuneita arvellaan olevan useita.

Näitä muutoksia ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä vielä tiistaina, vaan ylimääräinen ryhmäkokous keskittyy ryhmänjohtajan valintaan.

Teksti: STT / Anni Keski-Heikkilä

AVAINSANAT

Paavo Lipposen muistelmat julki torstaina: myöntää tehneensä yhden strategisen virheen – ”Olisin ollut valmis mihin tahansa prosessiin”

-  Pahinta ei ollut Jäätteenmäen vaalikampanjassa harjoittama onneton Irak-vihjailu, vaan omieni käsienpesu ja aidalta jeesustelu.

Näin purkaa tuntojaan koko Suomea kuohuttaneen vuotojupakan ajalta entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies, SDP:n Paavo Lipponen muistelmateoksensa kolmannessa osassa.

Lipposen teos Valtionhoitaja – Muistelmat 1995-2024 julkistetaan virallisesti torstaina, mutta se on jo myynnissä.

Vuonna 2003 paljastui, että silloinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) oli saanut presidentti Tarja Halosen neuvonantajalta Martti Manniselta tietoja salaisiksi luokitelluista asiakirjoista. Jäätteenmäki käytti tietoja hyväkseen vaalikampanjassaan Lipposta vastaan eduskuntavaalien aikana. Hän arvosteli Lipposta etenkin poliittisesta hätiköinnistä avun lupaamisessa Irakin mahdollisen sodan jälkien siivoamiseen.

Irak-vuoto johti paljastuttuaan nopeasti sekä Jäätteenmäen eroon pääministerin tehtävästä että Mannisen erottamiseen presidentin neuvonantajan tehtävistä.

-  Keskustan sepittämän elämänvalheen mukaan sosialidemokraatit erottivat Jäätteenmäen. Tosiasiassa SDP pelasti keskustan ryhmän, ettei sen tarvinnut itse tehdä väistämätöntä päätöstä, kirjoittaa Lipponen.

Hän sanoo keskustan sepittäneen hänet konnan osaan helpottaakseen omaa tragediasta toipumistaan. Rinnalle kehitettiin hänen mukaansa tarina Lipposen Irak-politiikasta ja erimielisyydestä Halosen ja Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.

-  Olimme alusta loppuun samalla linjalla: Irakin-kysymys oli pidettävä YK:n käsissä, turvallisuusneuvoston tuli päättää voimankäytöstä. Tämä oli viestini USA:n johdolle, Lipponen kirjoittaa.

LIPPOSEN mukaan keskustassa on aktiivisesti unohdettu, että puolueen johto, työvaliokunta, tiesi Jäätteenmäellä olevan asiapapereita. Lipposen mielestä se on osavastuussa.

Niille, jotka eivät tienneet salailusta – kuten Lipposen mukaan Timo Kalli – Jäätteenmäen paljastuminen oli valtava järkytys.

Lipponen kertoo kirjassa saaneensa 12. kesäkuuta 2003 presidentti Haloselta tiedon Jäätteenmäen yhteistyöstä Mannisen kanssa.

-  Tämä on helvetin kova juttu. Olisi ollut eri asia, jos vuotaja olisi ollut ulkoministeriössä, hän muistelee sanoneensa.

Lipposen mukaan hän ei lainkaan uskonut, että Halonen olisi ollut itse vuodon takana, vaikka sellaistakin huhuttiin.

SDP:n ydinryhmä kokoontui sunnuntai-iltana 15. kesäkuuta kriisipalaveriin Strand-hotellin kabinettiin. Silloinen puoluesihteeri Eero Heinäluoma tiesi kertoa, että vuotajan nimi tulisi julki seuraavan aamun Ilta-Sanomissa.

-  Aikamme päiviteltyämme tulimme siihen johtopäätökseen, että Jäätteenmäki joutuu eroamaan pääministerin paikalta, niin vakavasta asiasta oli kysymys. Kauan meidän ei tarvinnut pohtia seuraajakysymystä, kun totesimme, että Matti Vanhanen (kesk.) olisi kokeneena, vakaana ja yhteistyökykyisenä ihmisenä sekä yleiseltä että SDP:n kannalta paras ehdokas hallituksen vetäjäksi, Lipponen kirjoittaa.

-  Mieleenkään ei tullut kyseenalaistaa paikan kuulumista keskustalle. Minkäänlaista Jäätteenmäen erottamissuunnitelmaa emme silloin emmekä missään vaiheessa sen jälkeen tehneet.

SDP:n ydinryhmään kuuluivat Lipposen ja Heinäluoman lisäksi Antti Kalliomäki, Jouni Backman ja Markku Hyvärinen.

Jäätteenmäelle ratkaisu kerrottiin 17. kesäkuuta puhemiehen huoneessa eduskunnassa. Paikalla olivat puhemies Lipposen lisäksi keskustan ja SDP:n eduskuntaryhmien puheenjohtajat Kalli ja Backman.

Jäätteenmäki jätti eronpyyntönsä 18. kesäkuuta. Lipponen kertoo, ettei hän iloinnut Jäätteenmäen kohtalosta, vaan se päinvastoin masensi häntä. Hän kertoo sanoneensa Jäätteenmäelle, että ”olisit miettinyt kaksi kertaa ennen kuin ryhdyit pelaamaan presidentti-instituution kanssa”.

-  Irak-gatessa ei ollut kysymys Irak-politiikasta vaan yksinomaan Jäätteenmäen asiakirjasotkusta.

TAPAHTUMIEN taustalla oli Lipposen vierailu Washingtonissa joulukuussa 2002, jolloin hän tapasi Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin. Vierailun jälkeen Suomessa heräsi epäilyksiä, että pääministeri olisi antanut ymmärtää Suomen näyttävän vihreää valoa Yhdysvaltojen suunnittelemille sotatoimille Irakissa.

Kolme kansanedustajaa, joukossa SDP:n Lippos-kriitikko ja sittemmin venäläismielisiä kirjoituksia julkaissut Mikko Elo, tekivät eduskunnassa joulukuussa kirjallisen kysymyksen Lipposen toiminnasta vierailulla. Muut kaksi olivat entinen taistolainen Jaakko Laakso (vas.) ja vihreiden Anni Sinnemäki.

-  Kysyjien myötäjuoksua tuki Rauhanpuolustajat, kansainvälisen kommunismin peitejärjestöstä sujuvasti jatkoon selvinnyt järjestö pääsihteerinsä Markku Kangaspuron johdolla, Lipponen sivaltaa.

Lipposen arvion mukaan Jäätteenmäki valittiin toteuttamaan keskustan K-linjan jälkeläisten kaipaamaa revanssia Mauno Koiviston murskavoitosta presidentinvaaleissa.

-  Jäätteenmäki syötti heittoja medialle, joka meni sekaisin Annelista.

Lipponen kirjoittaa, että hallituksen linjaa Washingtonissa ammattitaidolla edustanut pääministeri jätettiin yksin. Ulkoministeri Tuomioja antoi jonkinlaista tukea, mutta Lipposen mukaan hyvin pidättyväistä.

Lipponen katsoo, että jos Jäätteenmäki olisi tosissaan uskonut, että hän oli luvannut Suomen tuen Yhdysvaltojen hyökkäykselle Irakiin, Jäätteenmäki olisi haastanut Lipposta eduskunnassa.

Lipponen myöntääkin kirjassa tehneensä yhden strategisen virheen.

-  Minun olisi pitänyt vaatia keskustaa tuomaan väitteensä eduskuntaan välikysymyksellä. Jos olisin menetellyt Bushin tapaamisessa Jäätteenmäen vihjailemalla tavalla, minut olisi pitänyt viedä valtakunnanoikeuteen. Olisin ollut valmis mihin tahansa prosessiin.

Lipponen letkauttaa, että eduskuntavaaleihin olisi saatu sopivaa dramatiikkaa vaikkapa kutsumalla George Walker Bush todistajaksi.

Sanna Nikula/STT

AVAINSANAT

Kansa näyttää työntävän SDP:tä ja keskustaa jälleen yhteiseen hallitukseen – entä sitten?

Antit neuvonpidossa eduskunnassa: Kaikkonen ja Lindtman.

SDP:n sisältä löytyy niin perinteisen punamullan kuin sinipunankin kannattajia, mutta myös modernista punavihreästä koalitiosta haaveilevia.

Maaseudun Tulevaisuuden tänään julkistaman kyselyn mukaan suomalaiset toivovat seuraavasta hallituksesta sinipunamultaa eli SDP:n, keskustan ja kokoomuksen muodostamaa hallituspohjaa.

Näin uutisoitu tulos on saatu kysymällä vastaajilta, minkä kolmen puolueen he ainakin tahtovat muodostavan pohjan seuraavalle hallitukselle. Kysely jättää siis oven auki myös laajemmalle hallituspohjalle, mikä saattaa näkyä tuloksissa jollain tapaa.

Joka tapauksessa näin kysyttynä suurimman suosion sai SDP, jonka nimesi peräti 58 % vastaajista. Korkeaa kannatusta nautti myös toinen oppositiopuolue keskusta 47 prosentilla.

Muista nykyopposition puolueista vihreät nimesi 27 % vastaajista ja vasemmistoliiton 25 %.

Hallituspuolueista kokoomus (34 %) oli puolestaan selvästi perussuomalaisia (19 %), RKP:tä (17 %) ja kristillisdemokraatteja (12 %) suositumpi myös seuraavaan hallitukseen.

Nykyhallituspohja ei juuri nauti luottamusta.

JOS tekee yhdenlaisen galluprikoksen ja vertailee eri kysymyksiä sisältäneitä eri gallupeja keskenään, voi laskea, että SDP:tä ja keskustaa toivovat hallitukseen hyvin runsaasti myös sellaiset henkilöt, jotka eivät lukeudu puolueen varsinaisiin kannattajiin.

Ylen tuoreimmassa puoluemittauksessa SDP:tä kannatti 25,3 % ja keskustaa 15,6 % vastaajista, mutta MT:n kyselyssä enemmän kuin joka toinen haluaa SDP:n hallitukseen ja keskustankin lähes joka toinen.

Nykyisen pääministeripuolueen kokoomuksen 20 % puoluekannatus ei taas riittänyt kuin noin kolmanneksen ääniin hallituskyselyssä.

Onnettomin tilanne on perussuomalaisilla, jonka eduskuntavaaleissa saama 20 prosentin kannatus oli romahtanut Ylen puoluekyselyssä hädin tuskin 11 prosenttiin.

MT:n hallitusmittauksessa puolue ei saanut aivan edes viidennestä äänistä, vaikka vastaaja sai nimetä toivehallitukseensa peräti kolme puoluetta.

Ennen tätä päivää SDP ja keskusta ovat olleet yhtä aikaa poliittisen hallituksen ulkopuolella 1920-luvulla.

MITEN kyselyitä tulisi sitten tulkita nimenomaan tulevan hallituksen koostumuksen näkökulmasta?

Liioiteltua ei ole sanoa, että kansa työntää ainakin SDP:tä ja keskustaa yhteiseen hallitukseen. Sitä toivoo karkeasti joka toinen.

Nykyhallituspohja ei sen sijaan nauti juuri lainkaan luottamusta eikä olisi enää edes mahdollinen ainakaan enemmistöhallituksena perussuomalaisten luhistumisen vuoksi.

Perussuomalaisten vaihtuminen keskustaan ei sekään kannatusmielessä todennäköisesti riittäisi, ja ratkaisu sivuuttaisi tyystin kyselysuosikin ja mahdollisen vaalivoittajan. Näin olisi myös kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten kombinaation laita.

Suomen perinteisestä kolmesta suuresta puolueesta SDP:stä, kokoomuksesta ja keskustasta yksi on jäänyt yleensä oppositioon vaalien jälkeen.

Perussuomalaisten noustua ykköskategorian toimijaksi se on ollut nyt kahdessa hallituksessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta tällä kertaa niin, että perinteisestä kolmesta suuresta kaksi on oppositiossa.

Ennen Orpon hallitusta molemmat SDP ja keskusta tai sen edeltäjät ovat olleet yhtä aikaa poliittisen hallituksen ulkopuolella 1920-luvulla.

Näkymä on nyt ainakin hallituskauden puolessavälissä se, että vähintäänkin jompikumpi SDP:stä tai keskustasta palaa hallitukseen ellei kumpikin. Jos se on vain SDP, ainakin perussuomalaiset on käytännössä ulkona.

Marinin hallituksen kaltainen punamultakoalitio ei näytä enää mahdolliselta keskustan julkisen vastustuksen vuoksi

SDP:N sisältä löytyy vakiintunutta kannatusta niin punamultaan kuin sinipunaankin. Keskustelu aihepiiristä on lisääntynyt viime viikkoina selvästi, osin tuplavaalien, kannatusmuutosten ja hallituksen puolivälikrouvin seurauksena – ja tällaisten mittausten.

Marinin hallituksen kaltainen kansanrintamakoalitio ei näytä enää mahdolliselta keskustan julkisen vastustuksen vuoksi, joten SDP:n sisälläkin tunnetaan ainakin joissakin piireissä houkutusta myös SDP:n, kokoomuksen ja keskustan muodostamaan ”superliittoon”. Toisaalta jopa puhdasta punavihreää vaihtoehtoakin on jo julkisuudessa väläytelty.

Perinteisen kolmen suuren liittoa ei ole Suomessa nähty sitten 1950-luvun. Tyypillisesti SDP:n kenttäväen keskuudessa vähintäänkin epäillään kumppanuutta kahden (suuren) porvaripuolueen kanssa, jollaiseksi keskustakin viime kädessä katsotaan.

MT:n kyselyssä SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajien suosikki olisi edellisen hallituksen kansanrintamapohja.

Historiallisesti utooppinen punavihreä hallitus taas edellyttäisi SDP:ltä vielä uutta roimaa kannatuksen tasoloikkaa. Oma lukunsa on ajoittain päätään nostava vasemmistopuolueiden keskinäinen sapelinkalistelu, jota oikealla katsottaneen vain hyvällä.

Tässä vaiheessa mielekkäintä lienee kaikissa spekulaatioissa muistaa, että eduskuntavaaleihin on kaksi vuotta. Vaaleissa kansa ei myöskään äänestä hallituksesta.

AVAINSANAT

Vammaispalvelulain tarkennus lähetettiin lausuntokierrokselle

Sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt vammaispalvelulain soveltamisalan tarkennuksen lausuntokierrokselle. Esitykseen halutaan täydentää soveltamista niin, että siihen lisätään elämänvaiheita koskeva säännös.

Tarkoitus on auttaa erottamaan elämänvaiheisiin kuuluva avun ja tuen tarve sellaisesta avuntarpeesta, johon vastataan vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla.

Hallituksen on tarkoitus antaa esitys eduskunnalle syksyllä ja saattaa uudistettu laki voimaan vuodenvaihteessa.

Ministeriö on myös käynnistänyt hankkeen, jolla seurataan uuden vammaispalvelulain tavoitteiden toteutumista. Seurantahanketta toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vuoden 2027 loppuun asti.

AVAINSANAT