VALIKKO

Björn Wahlroosin taisteluhuudossa ei ole mitään pohjoismaista

Talousvaikuttaja Björn Wahlroos Helsingissä 27. syyskuuta.

Pankkiiri Björn Wahlroos julisti Kauppalehdessä vastakkainasettelujen ajan alkaneeksi. Wahlroosin taisteluhuuto muistutti taannoista “työväen presidentti” Sauli Niinistön vaalislogania, jolla hän päinvastoin pyrki lopettamaan yhteiskunnallisen vastakkainasettelun.

Syksyn mittaan on puhuttu luottamuksesta, jota Petteri Orpon (kok.) hallituksen kaavailemien työmarkkinauudistusten on katsottu rapauttavan.

Hallituksesta on pullistettu ilmoille teeskenneltyä ihmetystä ay-väen väitetyn yhteistyöhaluttomuuden edessä. Palkansaajapuolelta on syytetty hallitusta teatterista ja huomautettu asioiden takaperoisuudesta. Tavallisesti ensin neuvotellaan ja sitten kirjoitetaan sopimus. Niin on toimittu nytkin, tosin Säätytalon hallitusneuvotteluissa, joissa palkansaajajärjestöillä ei ollut edustajaa.

Sanelumeininki syö luottamusta. Samoin yritykset naamioida sanelu yhteistyöksi.

Myös sosiaaliturvaan suunnitellut leikkaukset heikentävät luottamusta. Leikkausten vaikutuksia ei ole asiallisesti selvitetty. Ne kumuloituvat liiaksi samoille ihmisille, joiden osa on jo valmiiksi muita heikompi. Rikkaat näyttävät rikastuvan samalla kuin köyhät köyhtyvät.

Totuus on niin raamatullinen, että siihen on herätty myös kirkossa.

KIRKKOHALLITUS kommentoi toimeentulotuen muuttamista koskevaa hallituksen esitystä ja kertoi olevansa heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä huolissaan. Haagan seurakunta meni muutaman askeleen pidemmälle ja kutsui hallituksen leikkausaikeita jumalattomiksi.

Orpon hallituksen retoriikassa on korostunut vastuu taloudesta ihmisten kustannuksella. Kun tätä ei ole suoraan myönnetty, tuloksena on ollut kummallinen ajatusloikka, jossa heikoimmilta leikkaamista on perusteltu heikoimmista huolehtimisella. Logiikka tuntuu oleva sellainen, että jos kuritamme vähäosaisia nyt, voimme auttaa heitä tulevaisuudessa.

Bluffi ei mene läpi. Ihmiset ovat ihmisiä tänään ja huomenna ja heillä on samat perustarpeet ja -oikeudet.

Juuri köyhiltä leikkaamisessa ei ole myöskään mitään välttämätöntä. Puhe pakosta on osa valheen verhoa, jonka taakse häpeä varakkaita suosivista poliittisista valinnoista piilotetaan.

Yksi kansallisista stereotypioistamme on konsensushakuisuus. Suomalaiset eivät tykkää riidellä ja ovat siksi huonoja olemaan asioista eri mieltä. Demokratiassa erimielisyys on kuitenkin homman nimi. Kansa äänestää ja vahvasti eri puolilla pöytää istuvat eturyhmät nostavat omat edustajansa parlamenttiin olemaan muiden kanssa eri mieltä. Näin asiat lopulta, ihme kyllä, etenevät.

YHTEISET päätökset tehdään joskus neuvottelemalla, mutta hallitus-oppositio-asetelmassa hyvin usein sanelemalla. Oppositio pystyy enemmistöhallitusten maailmassa vain harvoin päätöksiä estämään. Sen osa on olla äänekkäästi eri mieltä.

Wahlroos on oikeassa siinä, että meillä on varaa olla eri mieltä. Kukaan ei mene riidellessä rikki. Kun riidat käydään julkisuudessa puhumalla, ei tarvitse mennä kaduille tai turvautua astaloihin.

Vastakkainasettelun aika kielii kuitenkin vallankäytöstä, jossa konsensustavoitteesta ollaan kokonaan luopumassa. Wahlroosin viestinä tuntuu olevan yhteistyön toimimattomuus. Isot ja “välttämättömät” päätökset on hänen mukaansa jätetty vuosien ajan tekemättä.

Nyt vastapuolen odotetaankin provosoituvan, mutta lopulta sen on toteltava. Luvassa on kaunaa, vastakkainasettelua ja lisää sanelua.

Erimielisyys ilman yritystä liennyttää on luonteeltaan repivää, ei rakentavaa. Se syventää juopaa eturyhmien välillä ja luo vaikutelman poliittisista tavoitteista, joita ajetaan läpi hinnalla millä hyvänsä.

Jos lähdemme yhteiskuntana itseisarvoiseksi korotetun vastakkainasettelun tielle, jäljestä tulee rumaa. Sellaisessa erimielisyydessä ei ole mitään pohjoismaista eikä se liity talouteen vaan yhden porukan valtaan toisten yli.

Huoli julkisesta velasta on tässä projektissa vain keppihevonen.

AVAINSANAT

Kansa näyttää työntävän SDP:tä ja keskustaa jälleen yhteiseen hallitukseen – entä sitten?

Antit neuvonpidossa eduskunnassa: Kaikkonen ja Lindtman.

SDP:n sisältä löytyy niin perinteisen punamullan kuin sinipunankin kannattajia, mutta myös modernista punavihreästä koalitiosta haaveilevia.

Maaseudun Tulevaisuuden tänään julkistaman kyselyn mukaan suomalaiset toivovat seuraavasta hallituksesta sinipunamultaa eli SDP:n, keskustan ja kokoomuksen muodostamaa hallituspohjaa.

Näin uutisoitu tulos on saatu kysymällä vastaajilta, minkä kolmen puolueen he ainakin tahtovat muodostavan pohjan seuraavalle hallitukselle. Kysely jättää siis oven auki myös laajemmalle hallituspohjalle, mikä saattaa näkyä tuloksissa jollain tapaa.

Joka tapauksessa näin kysyttynä suurimman suosion sai SDP, jonka nimesi peräti 58 % vastaajista. Korkeaa kannatusta nautti myös toinen oppositiopuolue keskusta 47 prosentilla.

Muista nykyopposition puolueista vihreät nimesi 27 % vastaajista ja vasemmistoliiton 25 %.

Hallituspuolueista kokoomus (34 %) oli puolestaan selvästi perussuomalaisia (19 %), RKP:tä (17 %) ja kristillisdemokraatteja (12 %) suositumpi myös seuraavaan hallitukseen.

Nykyhallituspohja ei juuri nauti luottamusta.

JOS tekee yhdenlaisen galluprikoksen ja vertailee eri kysymyksiä sisältäneitä eri gallupeja keskenään, voi laskea, että SDP:tä ja keskustaa toivovat hallitukseen hyvin runsaasti myös sellaiset henkilöt, jotka eivät lukeudu puolueen varsinaisiin kannattajiin.

Ylen tuoreimmassa puoluemittauksessa SDP:tä kannatti 25,3 % ja keskustaa 15,6 % vastaajista, mutta MT:n kyselyssä enemmän kuin joka toinen haluaa SDP:n hallitukseen ja keskustankin lähes joka toinen.

Nykyisen pääministeripuolueen kokoomuksen 20 % puoluekannatus ei taas riittänyt kuin noin kolmanneksen ääniin hallituskyselyssä.

Onnettomin tilanne on perussuomalaisilla, jonka eduskuntavaaleissa saama 20 prosentin kannatus oli romahtanut Ylen puoluekyselyssä hädin tuskin 11 prosenttiin.

MT:n hallitusmittauksessa puolue ei saanut aivan edes viidennestä äänistä, vaikka vastaaja sai nimetä toivehallitukseensa peräti kolme puoluetta.

Ennen tätä päivää SDP ja keskusta ovat olleet yhtä aikaa poliittisen hallituksen ulkopuolella 1920-luvulla.

MITEN kyselyitä tulisi sitten tulkita nimenomaan tulevan hallituksen koostumuksen näkökulmasta?

Liioiteltua ei ole sanoa, että kansa työntää ainakin SDP:tä ja keskustaa yhteiseen hallitukseen. Sitä toivoo karkeasti joka toinen.

Nykyhallituspohja ei sen sijaan nauti juuri lainkaan luottamusta eikä olisi enää edes mahdollinen ainakaan enemmistöhallituksena perussuomalaisten luhistumisen vuoksi.

Perussuomalaisten vaihtuminen keskustaan ei sekään kannatusmielessä todennäköisesti riittäisi, ja ratkaisu sivuuttaisi tyystin kyselysuosikin ja mahdollisen vaalivoittajan. Näin olisi myös kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten kombinaation laita.

Suomen perinteisestä kolmesta suuresta puolueesta SDP:stä, kokoomuksesta ja keskustasta yksi on jäänyt yleensä oppositioon vaalien jälkeen.

Perussuomalaisten noustua ykköskategorian toimijaksi se on ollut nyt kahdessa hallituksessa viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta tällä kertaa niin, että perinteisestä kolmesta suuresta kaksi on oppositiossa.

Ennen Orpon hallitusta molemmat SDP ja keskusta tai sen edeltäjät ovat olleet yhtä aikaa poliittisen hallituksen ulkopuolella 1920-luvulla.

Näkymä on nyt ainakin hallituskauden puolessavälissä se, että vähintäänkin jompikumpi SDP:stä tai keskustasta palaa hallitukseen ellei kumpikin. Jos se on vain SDP, ainakin perussuomalaiset on käytännössä ulkona.

Marinin hallituksen kaltainen punamultakoalitio ei näytä enää mahdolliselta keskustan julkisen vastustuksen vuoksi

SDP:N sisältä löytyy vakiintunutta kannatusta niin punamultaan kuin sinipunaankin. Keskustelu aihepiiristä on lisääntynyt viime viikkoina selvästi, osin tuplavaalien, kannatusmuutosten ja hallituksen puolivälikrouvin seurauksena – ja tällaisten mittausten.

Marinin hallituksen kaltainen kansanrintamakoalitio ei näytä enää mahdolliselta keskustan julkisen vastustuksen vuoksi, joten SDP:n sisälläkin tunnetaan ainakin joissakin piireissä houkutusta myös SDP:n, kokoomuksen ja keskustan muodostamaan ”superliittoon”. Toisaalta jopa puhdasta punavihreää vaihtoehtoakin on jo julkisuudessa väläytelty.

Perinteisen kolmen suuren liittoa ei ole Suomessa nähty sitten 1950-luvun. Tyypillisesti SDP:n kenttäväen keskuudessa vähintäänkin epäillään kumppanuutta kahden (suuren) porvaripuolueen kanssa, jollaiseksi keskustakin viime kädessä katsotaan.

MT:n kyselyssä SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajien suosikki olisi edellisen hallituksen kansanrintamapohja.

Historiallisesti utooppinen punavihreä hallitus taas edellyttäisi SDP:ltä vielä uutta roimaa kannatuksen tasoloikkaa. Oma lukunsa on ajoittain päätään nostava vasemmistopuolueiden keskinäinen sapelinkalistelu, jota oikealla katsottaneen vain hyvällä.

Tässä vaiheessa mielekkäintä lienee kaikissa spekulaatioissa muistaa, että eduskuntavaaleihin on kaksi vuotta. Vaaleissa kansa ei myöskään äänestä hallituksesta.

AVAINSANAT

Perussuomalaisten puoluekokous on saamassa väriä, jota se ei itsekään sinne kaivannut

Perussuomalaiset kokoontuu puoluekokoukseen Lahdessa viikkoa ennen juhannusta kriisitunnelmissa, mikäli puolueen kannatuslukemat pysyvät Ylen julkaiseman gallupin katastrofaalisella tasolla.

Perussuomalaiset syöksyi ensimmäisessä mittauksessa huhtikuussa pidettyjen kunta- ja aluevaalien jälkeen peräti neljä prosenttiyksikköä. Kannatus on nyt hädin tuskin 11 prosenttia, lähes yhdeksän prosenttiyksikköä vähemmän kuin eduskuntavaaleissa 2023.

Gallup on merkittävä ennen kaikkea siksi, että puheenjohtaja Riikka Purra on selittänyt vaalitappiota kevään tuplavaaleissa perussuomalaisten kannattajien vähäisellä kiinnostuksella kakkossarjan kisoihin.

Nyt pääluokan eduskuntavaaleja koskeva gallup lyö luuta kurkkuun puheille, että kyse olisi ollut vain siitä. Lunta tulee nyt tupaan monesta ikkunasta. Perussuomalaisten kannattajia on siirtynyt niin katsomoon kuin muidenkin puolueiden taakse.

Kuuluisa saksikuva voi olla uusi fist bump.

OIREELLISTA on ja jo ennen Ylen gallupia, että perussuomalaisten värikäs kansanedustaja Teemu Keskisarja ilmoittautui mukaan varapuheenjohtakisaan.

Sinänsä vielä jotensakin tavanomaista tiedottamista seurasi poikkeuksellisen suorasanainen haastattelu Ilta-Sanomissa, jossa Keskisarja haukkui suurin piirtein kaikki ja piti ovea auki myös Purran haastamiselle.

Keskisarja ei ole ehkä itse puheenjohtaja-ainesta tai mikään uusi Jussi Halla-aho, mutta hänen nousunsa voi heijastella tuntoja, joita kenttäväki kokee maan hallituksen ja perussuomalaisten johdon tukemasta politiikasta.

Niiden sivuuttamisellakin voi olla seurauksia, kuten on nähty.

Puheenjohtajan vaihtuminen äänestyksessä kesken hallituskauden ei ole todennäköistä muttei ennenkuulumatontakaan. Muuan Petteri Orpo syrjäytti Alexander Stubbin kokoomusjohdossa ja valtiovarainministerinä vuonna 2016 vain vuosi Sipilän hallituksen syntymisen jälkeen.

KAHDEKSAN vuotta sitten perussuomalaiset oli nykyisenkaltaisessa ahdingossa.

Timo Soini (ps.) oli vienyt puolueen hallitukseen kokoomuksen ja keskustan kanssa ja alkanut saneerata hyvinvointivaltiota.

Kun fist bumpit olivat tehty, kannatus puolittui, valta vaihtui ja puolue hajosi kesän puoluekokouksen jälkimainingeissa.

Kuuluisa saksikuva voi olla uusi fist bump.

Puheenjohtaja Purra vaikuttaa valinneen tiensä pääministeri Orpon käsikynkässä meni syteen tai saveen. Virheitä ei ole tehty eikä poliittiselle linjalle vaihtoehtoa. Arvostelijat ovat aina väärässä.

Jo juhannuksena moni asia voi olla toisin.

AVAINSANAT

Väärien puolueiden poliittiset virkanimitykset halutaan kieltää

Lasse Lehtosesta leivottiin Kelan uusi pääjohtaja koko kevään kestäneen kohun jälkeen.

Arto Satosen (kok.) työt työministerinä loppuvat ensi viikolla ja edessä on paluu rivikansanedustajan hommiin.

Asia ratkesi eilen, kun Satoselle pedattu pesti Kelan pääjohtajana meni sivu suun asiasta syntyneen julkisen kohun seurauksena.

Valinta ratkesi lopulta päällisin puolin parhain päin. Kokoomus sai oman miehensä johtoon, vaikka nimi ei ollutkaan Satonen, ja hallitussopu piti äänestyksessä.

Perussuomalaiset takasivat Lasse Lehtosen (kok.) valinnan ohi Heli Backmanin.

SATOSELLE kävi lopulta kylmät monesta syystä.

Vasemmalla kädellä huitaistu hakemus tuli julkisuuteen ja sai hakijan näyttämään joko yltiöpäisen itsevarmalta tai piittaamattomalta.

Perussuomalaisten rökäletappio vaaleissa ei suosinut sekään Satosen taakse asettumista. Jotain oli pakko tehdä ja se jokin oli Lasse Lehtonen.

Poliittista virkanimitystä ei silti voitu välttää. Hallituspuolueet päätyivät yksimielisesti kokoomuslaisen ehdokkaan taakse ratkaisevassa äänestyksessä.

Satosesta tulikin heittopussi.

POLIITTISISSA virkanimityksissä on aivan erityinen erikoispiirre. Ne halutaan kieltää vain muilta puolueilta, eikä niitä tehdä lainkaan itse.

Vallassa ollessaan ja tilaisuuden tullen kaikki puolueet kuitenkin valikoivat omia suosikkejaan omista viiteryhmistään.

Seuraavaksi katsotaan, kuinka Kuntaliiton varatoimitusjohtajan valinnassa käy. Hanna Tainio (sd.) on jäämässä eläkkeelle ja haastateltavien joukossa on nippu tunnettuja demarinimiä.

Pätevin ja sopivin valitaan.

AVAINSANAT

Näin SDP valitsee ehdokkaansa Helsingin apulaispormestariksi – tässä kärkinimien tilanne juuri nyt

  • Helsinki
  • 29.04.2025
  • 20:30
  • (Päivitetty: 02.05. 14:34)

Apulaispormestaripeli vaikuttaa olevan aidosti auki SDP:ssä, kun moni vaaleissa pärjännyt nimi ei ole käytettävissä.

Apulaispormestarikisa nytkähti maanantaina SDP:ssä eteenpäin, kun SDP:n pormestariehdokkaana Helsingissä ollut kansanedustaja Eveliina Heinäluoma vahvisti muutoinkin uumoillun päätöksensä olla tarttumatta kaupunkiympäristön apulaispormestarin tehtävään.

Pesti on tulossa SDP:lle, mutta kuntavaalien ääniharava Heinäluoma ilmoitti tavoittelevansa tällä kertaa uuden kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävää, joka ei edellytä kansanedustajan asemasta luopumista.

Heinäluoman ratkaisu käynnisti SDP:n sisäisen kisan Helsingissä.

Tiistaina myös SDP:n ääni-imureihin Helsingissä lukeutunut Ville Jalovaara kertoi Demokraatille, ettei ole käytettävissä tehtävään.

Demokraatin tietojen mukaan Heinäluoman mutta myös Jalovaaran ratkaisut kuitenkin yllättivät osan demareista.

HELSINGIN SDP tiedotti myöhemmin maanantaina Heinäluoman päätöksen jälkeen, että apulaispormestarin henkilöstä päätetään Helsingin Sosialidemokraatit ry:n ylimääräisessä piirikokouksessa perjantaina 16.5.

Sitä ennen Helsingin demarien puolueosastot voivat asettaa apulaispormestarivaaliin ehdokkaita, joista piirikokous valitsee SDP:n ehdokkaan apulaispormestariksi.

Helsingin SDP oli vastaavassa tilanteessa tasan kaksi vuotta sitten, kun apulaispormestarina toiminut Nasima Razmyar valittiin kansanedustajaksi.

Apulaispormestarista käytiin tuolloin äänestys. Suljetussa lippuäänestyksessä oli neljä puolueosastojen asettamaa ehdokasta: Hilkka Ahde, Ville Jalovaara, Johanna Laisaari ja Markku Rantahalvari.

Kahden eniten ensimmäisellä kierroksella ääniä saaneen Ahteen ja Laisaaren välillä käytiin toinen äänestyskierros ja valituksi kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestariksi tuli Johanna Laisaari.

Myös tällä kertaa vaali käytäneen suljettuna lippuäänestyksenä, kunhan ehdokkaita on enemmän kuin yksi.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

NYT apulaispormestarin tontti on kuitenkin toinen ja siihen kuuluvat muun muassa liikenneratkaisut, maankäyttö ja asuminen.

Tehtävä on ollut koko olemassaolonsa ajan vihreiden ja Anni Sinnemäen hallussa. Aihepiiri on perinteisesti herättänyt Helsingissä poliittisia intohimoja.

Perehtyneisyydestä ja asiantuntemuksesta ei ole hommassa haittaa eikä kokemuksesta kaupungin hallinnossa.

Menestyksellä vaaleissa eli äänimäärällä on oma merkityksensä, mutta esimerkiksi Laisaari nousi apulaispormestariksi varavaltuutetun paikalta.

Helsingissä SDP:n ääniharavia Heinäluoman jälkeen olivat järjestyksessä Razmyar, Jalovaara, Tuula Haatainen, Ville Merinen ja Ahde.

Heistä Razmyar luopui apulaispormestarin paikasta vuonna 2023 noustuaan eduskuntaan, eikä ole hakeutumassa takaisin.

Haatainen on entinen apulaiskaupunginjohtaja, mutta myös hän on kansanedustaja ja kertonut julkisuudessa syöpäsairaudestaan.

Kansanedustaja Merinen oli ehdolla ensi kertaa Helsingissä, eikä ole halukas tehtävään.

Taustakeskusteluissa esiin nousevat tälläkin kertaa esiin nimenomaan Laisaaren ja Ahteen nimet.

Laisaari sanoo Demokraatille tiistaina harkitsevansa vakavasti uuttakin apulaispormestarin tehtävää. Ahde ei ole omassa pohdinnassaan vielä niin pitkällä vaan vasta harkitsee harkitsemista.

Heitä yllättävämpiä valintoja voisivat olla valtuustoon ja SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajistoon heti noussut Niilo Toivonen tai eduskuntaan vasta palannut entinen pitkäaikainen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri, joka oli nyt ehdolla Helsingissä.

Myös kansanedustaja Elisa Gebhard saa mainintoja.

Heistä Kumpula-Natri sanoo Demokraatille, että hänen pohdintansa on kesken. Gebhard puolestaan kommentoi, ettei ole vielä ehtinyt pohtia asiaa. Hän toivoo vaaliin kuitenkin useampia ehdokkaita.

Toivonenkaan ei sulje mahdollisuutta pois tässä vaiheessa vaan sanoo pohtivansa asiaa. Monen muun tavoin myös hän korostaa haluavansa kuulla puolueen sisäistä keskustelua.

Poissa pelistä ovat siis varmasti ainakin Heinäluoma, Razmyar, Jalovaara ja Merinen, mutta monen kohdalla tilanne on aidosti auki. Moni pannee merkille, etteivät kaikki kansanedustajatkaan kieltäytyneet ainakaan suoraan.

SILLÄ millaista kaavoitus- ja ympäristöpolitiikkaa tuleva SDP:n apulaispormestari kannattaa on suuri merkitys Helsingin pääpuolueiden välisiin suhteisiin.

Käytännössä linja on lähellä joko kokoomusta tai vihreitä ja vasemmistoliittoa.

Päättyvällä kaudella SDP:n ryhmän kannat ovat kaupunkiympäristöasioissa jakautuneet.

Viimeisimpänä esimerkkinä oli kaupunkiympäristölautakunnan äänestys kiistellystä Lapinlahden tunnelista, jota Eveliina Heinäluoma lautakunnassa kannatti.

Sen sijaan toinen SDP:n edustaja lautakunnassa, nyt vaaleissa valtuustosta rannalle jäänyt Sami Kuusela, halusi tutkituttaa tunnelille muita vaihtoehtoja. Tunnelia vastustivat vihreät ja vasemmistolliitto.

Helsingissä pormestari ja apulaispormestarit tulee valita valtuutettujen tai varavaltuutettujen joukosta. Niin sanotusta pystymetsästä valintaa ei siis sentään tehdä.

Juttua muokattu 30.4. klo 10:58: poistettu lautakuntajäsen Sami Kuuselasta virheellinen maininta ”valtuustosta tippunut”. Häntä ei valittu näissä vaaleissa valtuustoon, ja hän halusi tutkituttaa tunnelille muun vaihtoehdon.

AVAINSANAT

Hallitus ja kuntatyönantaja painavat nyt tosissaan jarrua: tähänkö hoitoalankin ansiokehitys taas tyssää?

Sairaanhoitaja käsittelee hengityskonetta Meilahden tornisairaalan uudella tehohoito-osastolla Helsingissä 27. elokuuta 2015.

Koronapandemiaa peljästyneet suomalaiset alkoivat 2020-luvun alussa kunnioittaa hoitoalan työntekijöitä ja kuunnella jopa heidän palkkatoiveitaan. Nyt sympatian ja solidaarisuuden aika näyttää päättyvän.

Vuonna 2022 hoitajaliitot haistoivat tilaisuuden korjata naisvaltaisten alojen palkkaukseen liittyvän tasa-arvovajeen. Nyt sote-sopimuksen päättymisen aattona tuolloin alkanut myönteisen palkkakehityksen kaari on tulossa päätökseensä.

ENNEN kuin paketti oli syksyllä 2022 kasassa, eduskunta ehti säätää lain, joka olisi pakottanut lakossa olevat hoitajat tarvittaessa suojelutyöhön. Vastatoimena hoitajaliitot puuhasivat jäsentensä irtisanoutumista Valviran rekisteristä, jolloin heitä ei olisi voitu töihin pakottaa.

Sovittelulautakunnan ansiosta pakkolakia ei tarvittu. Hoitajat saivat työehtosopimuksensa päälle avokätisen palkkaohjelman. Taistelu kannatti.

Tulevassa pääministeripuolue kokoomuksessa vuoden 2022 sote-sopimus aktivoi aiempiakin traumamuistoja. Myös vuoden 2007 Sari Sairaanhoitaja –kampanjallaan pääministeriksi nousseen Jyrki Kataisen (kok.) kaudella oli tarvittu sovittelulautakuntaa. Yhdysvalloista alkanut asuntoluottokriisi aiheutti tuolloin kansainvälisen taantuman, joten sopimukset tulivat julkiselle taloudelle ennakoitua kalliimmiksi.

VUODEN 2022 sopimuskierros nähtiin puolueessa Kataisen kauden sote-sopimuksen uusintana. Kokoomus päätti estää kierteen jatkumisen. Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa haluttiin muuttaa sovittelutoimintaa, erityisenä tavoitteena oli juuri sovittelulautakuntien kastroiminen.

Myös suojelutyötä koskevaa lakia aiotaan muuttaa. Lain käsittely on eduskunnassa loppusuoralla.

Paikoin vaarallisiin tilanteisiin johtaneet hoitajalakot halutaan jatkossa estää, koska ne toimivat liian tehokkaasti.

Lakimuutosten lisäksi kokoomus halusi kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) johtoon oman miehensä, nykyisen työministerin valtiosihteerin Mika Nykäsen. Hanke kaatui keskustan vastustukseen.

KT:n johtajaksi valittiin Henriikka Nybondas-Kangas, joka tiedotti tänään kunta- ja hyvinvointialan palkkaohjelman päättymisestä.

SOPIMUKSESSA oli irtisanomispykälä, jonka takarajana on vappuaatto. Samana päivänä vanhenee myös sote-sopimus.

Vaikka irtisanominen osuu kipeämmin muihin julkisalojen liittoihin kuin Tehyyn ja Superiin, ajan henki on nähtävissä.

Hoitajat saavat viimeisen sote-aloille räätälöityyn palkkaohjelmaan kuuluvan kahden prosentin korotuksen 1. kesäkuuta.

Luvassa olisi ollut vielä yleisempään kunta- ja hyvinvointialojen palkkaohjelmaan kuuluvat 0,8 ja 1,2 prosentin korotukset parille seuraavalle vuodelle, mutta korotusten tarkemmat päivämäärät oli jätetty sopimatta. Irtisanominen koskee juuri kahta viimeistä erää.

Hyvinvointialueiden on katettava alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Moni alue ei tule tavoitteeseen pääsemään ja Orpon hallitus on ainakin toistaiseksi kieltäytynyt antamasta alueille lisäaikaa. Alueet ovat kireästä aikataulusta johtuen irtisanoneet henkilökuntaa ja karsineet palveluita.

Palkkaohjelma olisi tarjonnut vuosina 2025-2027 hoitajille viennin avaukseen (noin 8 prosenttia) suhteutettuna yhteensä 10 prosentin palkanlisän. Nyt korotus jää kaksi prosenttiyksikköä pienemmäksi.

Kymmenen prosenttia olisi euroksi muutettuna tuonut samassa ajassa hyvinvointialueille arviolta 1,5 miljardin euron lisälaskun. Tässä lienee yksi syy miksi KT haluaa neuvotella ohjelman uusiksi.

LISÄKSI KT paimennetaan uuden puheenjohtajan johdolla yhteiseen työnantajien rintamaan puolustamaan vientivetoista palkkamallia, johon eivät kuulu avauksen päälle maksettavat palkkaohjelmat.

Korona-ajan solidaarisuus ja kiitollisuus hoitajia kohtaan ovat vaihtuneet arkeen. Sote-alaa koskevassa julkisuudessa arki vaikuttaisi olevan jatkuvaa kriisiä. Juuri nyt, sote-sopimuksen umpeutumisen aattona, palkansaajaliitot haluavat ensisijaisesti neuvotella.

Kun koittaa riitelyn aika, voimassa on päivitetty laki sovittelutoiminnasta ja mahdollisesti myös uusittu laki suojelutyöstä.

Kokoomusjohtoinen hallitus valmistautuu estämään vuoden 2022 sote-sopimuksen uusinnan tylsyttämällä parhaansa mukaan palkansaajien lakkoasetta.

AVAINSANAT