Asepalvelus jää useimmiten kesken mielenterveyssyistä: ”En vain pystynyt enää olemaan siellä”

Suurin osa asepalveluksen keskeyttämisistä tapahtuu kahden ensimmäisen viikon aikana, ja mielenterveysongelmien ohella nykyisin niin kutsuttujen sopeutumishäiriöiden vuoksi.

Reilut 12  000 nuorta aloitti tammikuussa asepalveluksen Puolustusvoimissa. Yli tuhannen osalta asepalvelus keskeytyi jo ensimmäisen kuukauden aikana. Heinäkuuhun mennessä pudokkaita oli noin pari tuhatta eli reilut 16 prosenttia.

STT:n haastattelema Antti oli yksi armeijan leipiin tammikuussa astuneista. Hänen oikeaa nimeään ei kerrota tässä jutussa aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Edellisenä vuonna lukiosta valmistunut nuori valmistautui koitokseen positiivisin odotuksin.

-  Lenkkeilin, jotta olisin hyvässä kunnossa. Menin sinne hyvillä fiiliksillä. En ajatellut, että siellä tulisi ongelmia, Antti kertoo STT:lle.

Antilla on hahmottamisen häiriö, joka voi tuottaa lieviä haasteita hienomotoriikan kanssa, mutta ei useimmissa tilanteissa tule esiin. Armeijaa edeltäneessä lääkärintarkastuksessa sen ei katsottu olevan ongelma asepalveluksen suorittamiselle.

HAASTEET alkoivat kuitenkin heti ensimmäisinä päivinä, kun osan armeijarutiineista oppiminen vei Antilta muita alokkaita pidempään. Esimerkiksi punkan teko eli sängyn petaaminen toivotulla tavalla ei luonnistunut heti.

Antti joutui kertomansa mukaan tupakavereiden epäsuosioon, kun asiasta huomauttanut luutnantti laittoi koko porukan odottamaan hyväksyttyä suoritusta.

-  Kaikki muut saivat odottaa, että teen sen punkan, eikä kukaan saanut lähteä iltavapaille ennen kuin se oli hyväksytty.

Vastaava tilanne tuli eteen sorminäppäryyttä vaativaa aseenkäsittelyä opetellessa. Eräs alikersantti myös laittoi miehen tekemään yleisliikkeitä rangaistukseksi väärään paikkaan unohtuneista lenkkareista.

PUOLUSTUSVOIMAT kertoo STT:lle, että lähes kolme neljäsosaa tammikuun saapumiserästä keskeyttäneistä lopetti palveluksen terveydellisistä syistä ja noin viidennes hakeutui siviilipalvelukseen. Asepalvelus jäi lyhyeen myös 33 naiselta, joilla on oikeus keskeyttää vapaaehtoinen palvelus 30 vuorokauden sisällä sen aloittamisesta.

Yleisin terveydellinen syy palveluksen keskeyttämiseen ovat mielenterveyssyyt kuten ahdistuneisuushäiriöt ja masennus.

-  Tänä päivänä yli puolet terveydellisistä syistä on mielenterveyteen liittyviä haasteita. Aiemmin yleisin syy, eli tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, on pienentänyt osuuttaan.

Pääesikunnan koulutusosaston majuri Jyrki Kalliolan mukaan terveysongelmat eivät välttämättä ilmene armeijaa edeltävässä terveystarkastuksessa, koska sen ja palveluksen aloittamisen välillä voi olla jopa useampi vuosi.

Ilmoitusvelvollisuus terveydentilan muutoksista on lain mukaan asevelvollisella.

-  Läheskään kaikki eivät joko tietämättömyyttään tai tarkoitushakuisesti siitä meille ilmoita. Valitettavasti meille tulee portista sisään henkilöitä, joista joudutaan toteamaan aika nopeasti, että eivät olekaan palveluskelpoisia, Kalliola sanoo.

Hän lisää, että moni haluaa suorittaa palveluksen, vaikka ei terveydentilansa puolesta olisikaan palveluskelpoinen.

-  Osa pimittää tarkoituksella sairautta tai vammaa, koska into ja motivaatio on niin kova.

SUURIN osa keskeyttämisistä tapahtuu kahden ensimmäisen palvelusviikon aikana. Nykyisin mielenterveyssyiden ohella merkittävä keskeyttämissyy on niin kutsutut sopeutumishäiriöt. Käytännössä kyse on siitä, että alokas ei sopeudu olosuhteisiin, jotka ovat erilaiset kuin siviilissä.

Ongelmia voi aiheuttaa esimerkiksi se, että joutuu nukkumaan samassa tuvassa 11 muun ihmisen kanssa.

-  Meille tulee joka vuosi enemmän asevelvollisia sisään, jotka eivät ole koskaan olleet yökylässä tai nukkuneet ennen kenenkään muun kuin oman vanhemman tai sisaruksen kanssa samassa huoneessa.

Myös tiukka päiväohjelma, puhelimen käytön rajoitukset ja armeijan käskyjen noudattamista vaativa auktoriteettirakenne tuottavat osalle ongelmia.

-  Kun sopeutumisen kanssa esiintyy haasteita, se alkaa vaikuttaa suoraan siihen, että tulee uniongelmia, keskittymisvaikeuksia ja hankaluuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä, Kalliola sanoo.

Monilla on ennakko-odotuksia armeijasta, jossa vaaditaan kuria ja järjestystä, mutta todellisuus voi silti tulla yllätyksenä. Majuri vertaa tilannetta ensi kertaa avantoon menemiseen.

-  Sinulla on mielikuva siitä, että ei vitsi, on kylmää, mutta vasta avantoon mennessä pystyt kokemaan, miltä se oikeasti tuntuu. Sitä on tosi vaikeaa, ellei mahdotonta etukäteen harjoitella tai kokea.

ANTIN toistuvat epäonnistumiset ärsyttivät tupakavereita, ja hänet jätettiin pian porukan ulkopuolelle. Ilmapiiri muuttui tylyksi.

-  Kaikki kääntyivät minua vastaan, eikä kukaan kauheasti puhunut minulle enää. Intissä ajatellaan, että jos joku ei heti osaa jotain, on tyhmä.

Antti sanoo ymmärtävänsä tupakavereiden turhautumisen. Silti hän koki joutuneensa silmätikuksi, ja huono ilmapiiri karisti motivaation taistella eteenpäin.

Ennen kuin ensimmäinen armeijaviikko oli lopussa, Antti päätti jättää asepalveluksen kesken.

-  Se muuttui henkisesti liian raskaaksi. En pystynyt olemaan siellä enää, Antti kertoo.

Kenttärovastin ja alikersantin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Antti jäi mielikuvaan, että siviilipalvelukseen hakeutuminen olisi ainoa tapa päästä pois ahdistavasta tilanteesta. Joukko-osaston kapteeni kuitenkin kieltäytyi päästämästä alokasta siviilipalvelukseen terveyssyyn eli hienomotoristen ongelmien perusteella.

OLI keksittävä toinen tapa. Viikon kuluttua armeijan aloittamisesta Antti sai siirron siviilipalvelukseen vedottuaan vakaumuksellisiin syihin.

-  Ei minulla ollut vakaumuksellisia syitä. Seinät vain kaatuivat päälle. En keksinyt muuta tapaa päästä pois sieltä.

Sittemmin Antti sai vapautuksen palveluksesta terveydellisistä syistä eli niin kutsutut c-paperit, kun yksityisellä lääkärillä hienomotoristen ongelmien todettiin olevan este palveluskelpoisuudelle. Antin saapumiserästä reilut 300 keskeytti c-luokituksella.

Jälkikäteen Antti pohtii, että olisi halunnut saada enemmän ohjeistusta, jotta olisi pysynyt porukan mukana paremmin. Toisaalta häntä myös järkytti osa armeijan vanhanaikaisista käytännöistä.

ANTIN tarina ei ole erityisen poikkeuksellinen. Monien asepalvelus loppuu syystä tai toisesta jo ensimmäisten viikkojen aikana. Se ei ole myöskään rajuimmasta päästä.

Puolustusvoimissa ei ole onnistuttu kitkemään tapauksia, joissa alokkaisiin kohdistuu epäasiallista ja halventavaa kielenkäyttöä tai fyysistä simputtamista. Osa räikeimmistä rikkomuksista asepalveluksessa päätyy käräjille asti.

Viime vuonna asevelvollisten huonoon kohteluun liittyviä tuomioita jaettiin muun muassa erilaisen asevelvollisten nöyryyttämisen, haukkumisen ja rasismin vuoksi.

Useissa tapauksissa johtavassa asemassa olevien ihmisten toiminta oli ehtinyt jatkua pitkään.

Puolustusvoimien Kalliola sanoo, ettei halua väheksyä valitettavia tapauksia. Kysyttäessä arvoasteikossa ylempien roolista keskeyttämisten syynä hän viittaa asepalveluksen loppukyselyssä annettuihin palautteisiin.

-  Niin varusmiesjohtajat kuin erityisesti kantahenkilökunta saavat aivan erinomaisia arvioita.

Kyselytuloksissa henkilökunnan käytös ja epäasiallinen kohtelu ovat kolmen vähiten keskeyttämiseen vaikuttaneiden tekijöiden joukossa.

JOHTAJUUSONGELMIA Kalliola selittää osaltaan asevelvollisten ja henkilökunnan nuorella iällä.

-  Tiettyjä asioita saavuttaa kuitenkin kokemuksen kautta. Nuoruuden into ja vähäinen kokemus valitettavasti johtaa ajoittain harkintakyvyn pettämiseen tai tällaiseen ”joukossa tyhmyys tiivistyy”.

Kalliola myöntää, että puolustusvoimissa on myös tehty virheitä, kun ihmisiä on valittu johtajakoulutukseen.

-  Johtajiahan koulutetaan määrällisesti todella paljon. Väistämättä ajoittain tapahtuu virhevalintojakin.

Varusmiespalveluksessa esiintyvä epäasiallinen käytös ei ole Kalliolan arvion mukaan sen yleisempää kuin muuallakaan yhteiskunnassa, jos asiaa peilaa esimerkiksi opiskelijabarometriin tai kouluterveyskyselyihin.

-  En halua olla inhorealisti, mutta valitettavasti itse uskon, että emme täysin saa tällaista ilmiötä kitkettyä koskaan. Ei puolustusvoimat ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke.

MIKÄLI maailma on muuttunut ja nuoriso sen mukana, tulisiko myös asepalveluksen muuttua?

-  Kyllä me yritämme olla ajassa mukana ja tunnustella tätä asiaa, Kalliola sanoo.

Esimerkiksi armeijan ensimmäisten viikkojen ohjelmaa on pyritty keventämään, jotta sopeutuminen olisi joustavampaa. Opetettavien asioiden lisääntynyt määrä on kuitenkin tehnyt siitä haastavaa.

-  Parhaillaan arvioidaan, miten me kuitenkin saisimme säädettyä sitä siten, että nousujohteisuus palveluksessa toteutuisi ensimmäiset viikot sopeuttavasti ja siitä pikkuhiljaa niin henkistä kuin fyysistä rasittavuutta lisäten.

Kalliolan mukaan armeijan johtamisessa on jo nyt käytössä syväjohtamisen malli, joka pohjaa yksilön kohtaamiseen ja hyvän johtajuuden periaatteisiin.

-  Juuri yksi joukko-osaston komentaja sanoi mielestäni hyvin aloituspuheessaan ryhmäjohtajille, että hänen ei ole tarvinnut 30 vuoden sotilasuran aikana vielä kertaakaan huutaa alokkaille tai alaisille, joten hän ihmettelee, jos teillä on tarve.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö taistelutilanteiden johtamiseen ja harjoitteluun liittyisi kurinalaisuutta.

-  Siihen liittyy vahvaa hierarkkista käskyttämistä. Kun harjoitteluun liittyy fyysisiä harjoitteita haastavissa olosuhteissa, joilla pyritään simuloimaan sotatilannetta, se voi olla hyvin usein todella epämiellyttävää.

EPÄASIALLISEN ja niin sanotusti kovan koulutuksen raja ei ole kuitenkaan Kalliolan mukaan häilyvä.

-  Se on siinä, että kova koulutus on suunniteltua, tarkoituksenmukaista. Siinä on tavoitteet, jotka pitää pystyä kertomaan koulutettaville. Siinä on riskit arvioitu ja se on säädeltyä.

Varusmieskoulutukseen kuuluu osana ryhmädynamiikan vahvistamista se, että isoa osaa suoritteista arvioidaan joukkokokonaisuutena. Kollektiivista rankaisemista Kalliola ei kuitenkaan pidä hyväksyttävänä.

-  Jos yksittäinen varusmies ei noudata hänelle annettua käskyä ja koko joukolle määrätään joku rangaistus, niin ei sille ole perusteita, se on täysin asiatonta toimintaa.

PUOLUSTUSVOIMIEN Kalliola ei tunne Antin tapausta tarkemmin, mutta pitää sitä STT:n kertoman perusteella valitettavana.

-  Kenenkään ei pidä keskeyttää palvelusta ryhmäpaineen tai tällaisten asioiden takia. Jos kaverit ottavat silmätikuksi, siihen pitäisi pystyä puuttumaan, Kalliola sanoo.

Hän lisää, että armeijassa on lukuisia eri kanavia, joiden kautta alokkaat voivat kertoa ongelmistaan ja hakea niihin apua.

-  Oleellista on, että nämä kanavat tiedostetaan ja tunnistetaan. Pyrimme siihen, että kynnys ilmoittamiseen on mahdollisimman matala.

Hienomotoriset haasteet voivat Kalliolan mukaan olla peruste sille, että alokas ei ole asepalveluskelpoinen. On kuitenkin ihmisiä, jotka ovat suorittaneet asepalveluksen jopa merkittävistä motorisista haasteista huolimatta.

Yle: Oliver Stubb sai UPI:sta poikkeusohjeet hakuunsa

Oliver Stubbin valinnasta UPI:n harjoittelijaksi on tehty useita kanteluita.

Presidentti Alexander Stubbin poika Oliver Stubb sai erilaisen ohjeistuksen kuin muut Ulkopoliittisen instituutin harjoittelupaikan hakijat, ilmenee Ylen hankkimista viesteistä.

Upin henkilöstövastaava kehotti Oliver Stubbia jättämään hakemuksen, vaikka tuki harjoitteluun ei ollut vielä selvillä. Hakuilmoituksessa kuitenkin ohjeistettiin mainitsemaan, miten harjoittelu oli tarkoitus rahoittaa.

Muut viime vuosina Upin harjoittelijaksi valituista olivat opinnoissaan selvästi pidemmällä kuin Oliver Stubb.

Synnytyssairaaloiden määrä lähes puolittunut Suomessa – Osastot ruuhkautuvat ajoittain

THL:n mukaan matkasynnytysten ja suunnittelemattomien kotisynnytysten määrä alkaa kasvaa, jos sairaalaan on yli 35 kilometrin tai puolen tunnin matka.

Suomen synnytyssairaaloiden määrä on vähentynyt jyrkästi. Siinä missä uusia suomalaisia syntyi vuosituhannen vaihteessa yhteensä 41 sairaalassa ja terveyskeskuksessa, määrä on nyt huvennut 21:een. Viimeksi kuultiin kosolti soraääniä, kun joukosta putosivat Lohjan ja Kemin sairaalat.

Osassa sairaaloista synnytysosastot ruuhkautuvat nykyisin ajoittain.

-  Sitä, milloin synnytys alkaa käynnistyä, ei voi ennakoida kovin hyvin. Siksi tulee joillekin päiville ruuhkahuippuja. Kyllä ruuhkapäivät ovat varmaankin lisääntyneet meillä Lohjan seudun synnyttäjien tultua tänne, myöntää ylihoitaja Teija Kättö Husin Naistenklinikalta Helsingistä.

Hus-yhtymä järjestää erikoissairaanhoidon Uudenmaan alueella.

Helsingin Sanomat uutisoi tällä viikolla, että äiti synnytti hiljattain Husin Espoon Jorvin sairaalan parkkihalliin, kun pääsy synnytysosastolle lykkäytyi.

-  Yksittäistä Jorvin tapausta en lähde tässä kommentoimaan. Yleisellä tasolla voin sanoa, että tätä varten meillä on puhelinpalvelu, jonka kautta synnyttäjä voi keskustella kätilön kanssa siitä, miten se synnytys on edistymässä, Kättö lisää.

Sairaalaverkon harventuminen ei ole aivan riskitöntä.

-  Jos kotoa on yli 35 kilometriä tai yli puolen tunnin matka synnytyssairaalaan, matkasynnytysten ja suunnittelemattomien kotisynnytysten määrä alkaa kasvaa, sanoo tutkimusprofessori Mika Gissler Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).

VAIKKA synnyttäjän matka lähimpään sairaalaan on voinut kasvaa, Suomi on edelleen erittäin turvallinen maa, kun katsotaan vauvakuolleisuutta.

-  Suomi lukeutuu pienimmän lapsikuolleisuuden maihin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Nyt joukkoon on noussut myös Viro, jonka luvut alkavat olla yhtä hyvät kuin Suomella, Gissler kertoo.

Suomessa kuolee noin neljä vauvaa kustakin tuhannesta syntyneestä lapsesta. Suurimmat kuolinsyyt ovat runsaasti ennenaikainen syntymä ja epämuodostumat eli jokin synnynnäinen vika tai vamma.

MAAILMAAN tulevien turvallisuutta on osaltaan lisännyt Suomessa se, että niin äidit kuin isät ovat entistä paremmin perehtyneet siihen, miten synnytykseen on syytä varautua ja mitä sen aikana tapahtuu.

-  Tietoisuus näistä asioista on kehittynyt varsin hyvin. Paitsi äidit, myös isäksi tulevat ovat nykyisin hyvin kartalla ja hankkivat tietoa esimerkiksi netin kautta. Silti yleensä jää jotain kysyttävääkin, varsinkin jos tulossa on ensimmäinen lapsi, arvioi apulaisylilääkäri Heli Backman Pohjois-Savon hyvinvointialueelta.

Onko silti joitain synnyttämiseen liittyviä asioita, joista suomalaisilla voi olla nykyäänkin vääriä käsityksiä?

-  Ehkä synnytyksen kesto ja keston arvaamattomuus voivat yllättää. Se saattaa viedä yli vuorokauden. Lyhyimmillään synnytys kestää alle 2-3 tuntia, jolloin puhutaan syöksysynnytyksestä.

SUOMI on ainakin puoliksi kiinni kesälomien aikaan. Synnytyssairaaloissa ei kuitenkaan tingitä työtiimin koosta.

-  Ei synnytysosastolle tule henkilökunnan kapeikkoja kesäaikaan. Synnytykset hoituvat kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä, ei siinä voi olla vajetta henkilöstössä. Synnytyspuolelle myös siirtyy kesällä resursseja muilta osastoilta. Voi siis sanoa, että synnytysosastoja priorisoidaan (asetetaan etusijalle), Backman vakuuttaa.

Hyvä valmius kesällä onkin tarpeen: nykyisin Suomessa syntyy eniten lapsia heinä- ja elokuussa.

-  Enää ei sen sijaan ole havaittavissa lasten syntymissä piikkiä ylöspäin maaliskuussa. Lapsia siis ehditään pistää alulle yhtä lailla muulloinkin kuin juhannuksena, täydentää osastonhoitaja Marjo Lyyra Husin Naistenklinikalta.

PALJONKO Suomessa on ollut viime vuosina keskimäärin matkasynnytyksiä? Entä paljonko meillä on tahattomia kotisynnytyksiä ja tarkoituksella kotona synnytettyjä vauvoja?

-  Suunniteltuja kotisynnytyksiä oli viime vuonna noin 150. Lisäksi oli yhteensä parisataa muuta sairaalan ulkopuolella tapahtunutta synnytystä. Näistä noin puolet oli matkasynnytyksiä ja puolet suunnittelemattomia kotisynnytyksiä, joissa ei ole edes ehditty lähteä kotoa matkalle sairaalaan, THL:n tutkimusprofessori Gissler ynnää.

Suunniteltujen kotisynnytysten määrä on kasvanut, vaikka se pieni edelleen onkin.

-  Niitä oli 1990-luvulla noin kymmenen vuodessa. Sen jälkeen on tullut saataville kotisynnytyksiä hoitavia kätilöitä.

Vertailukohdaksi voi ottaa sen, että Suomessa syntyy nykyisin vuosittain yhteensä noin 45  000 lasta.

Koska lähin sairaala voi olla synnyttäjälle melko kaukana, joillakin paikkakunnilla on otettu käyttöön potilashotelli. Sinne vauvaa odottava voi tulla hyvissä ajoin lähelle sairaalaa odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Esimerkiksi Oulussa pitkät etäisyydet näkyvät siinä, että kaupunkiin on toivottu potilashotellia, kertoo osastonhoitaja Marja Nevalainen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta (Pohde). Muun muassa Helsingissä on potilashotelli, joskin pääkaupungissa sitä käyttävät pääosin muut sairaalan asiakkaat kuin synnyttäjät.

Moni haluaisi jättää rintaperillisensä kokonaan perinnöttä – Usein suositaan nuorimpia, viimeisimmän liiton lapsia

Rintaperillisiä ovat omat lapset ja heidän jälkeläisensä.

Moni haluaisi jättää rintaperillisensä kokonaan ilman perintöä. Tyypillisin syy tähän on etääntyminen: esimerkiksi vanhemman ja lapsen välit ovat saattaneet olla viileät tai poikki jopa vuosikymmeniä.

Suomen laki ei kuitenkaan tunnista tällaisia tilanteita, kertoo Turun yliopiston oikeustieteen dosentti Eva Gottberg.

-  Testamenttia tehdessä saatetaan sanoa, että kun ei ole 30 vuoteen edes joulukorttia tullut, onko hänellekin pakko jotain jättää. Myös päihde- ja mielenterveysongelmaisia rintaperillisiä usein harmitellaan, että onko pakko, kun hän kuitenkin pistää rahat heti menemään.

Rintaperillisiä ovat omat lapset ja heidän jälkeläisensä.

Suomessa saa tehdä rintaperillisen täysin perinnöttömäksi ainoastaan kahdesta syystä: rintaperillisen on pitänyt tahallisella rikoksella syvästi loukata perittävää tai hänen läheisiään, ja rikoksesta on pitänyt tulla tuomio. Vaihtoehtoisesti rintaperillisen on pitänyt jatkuvasti elää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.

-  Laki on vuodelta 1965, ja varsinkin jälkimmäistä kohtaa on aina haukuttu epämääräisyydestä.

Gottbergin mukaan jatkuvan kunniattoman tai epäsiveellisen elämän kriteerit voisi täyttää esimerkiksi pitkäkestoinen taparikollisuus, kuten toistuva huumeidenmyynti tai pienet varkaudet.

RINTAPERILLISEN perinnöttömäksi tekeminen jää kuitenkin usein nimenomaan yrityksen tasolle. Gottberg kertoo, että tällaiset testamentit ovat monesti itse tehtyjä, jolloin perusteet eivät ole lain näkökulmasta riittävän vahvat.

-  Siellä voi olla sellaisia (perusteluja), että ”jätän kokonaan perinnöttömäksi siitä syystä, että hän on syvästi loukannut minua, piste”.

Jos lain mukaiset perusteet eivät täyty, rintaperillinen saa vähintään lakiosansa, joka on puolet siitä, mitä hän olisi saanut ilman testamenttia lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan.

Gottberg muistuttaa, että lakiosaakaan ei saa automaattisesti, eli rintaperillisellä on testamentin tiedoksiannosta alkaen puoli vuotta aikaa vaatia lakiosansa.

PELKÄN lakiosan antaminen on Gottbergin mukaan melko yleistä.

-  Maallikot usein ajattelevat lakiosan tarkoittavan oikeudenmukaista jakoa, jossa kaikki saavat yhtä paljon. Oikeasti lakiosa takaa vain sen, että jokainen rintaperillinen saa edes jotakin. Jos sinulla on kaksi lasta ja annat toiselle yhden neljäsosan ja toiselle kolme neljäsosaa, se on siinä. Näin pitkälle on ihan laillista loukata, eikä sitä tarvitse edes perustella.

Tällainen ”laillinen suosiminen” on yleistynyt viime aikoina perhesuhteiden moninaistumisen myötä, arvioi Asianajotoimisto Juridicuksen asianajaja Otto Ääri. Hänen kokemuksensa perusteella testamenteilla monesti suositaan nimenomaan nuorimpia, viimeisimmän avioliiton lapsia.

KAIKKI testamentintekijät eivät välttämättä kuitenkaan tule ajatelleeksi sitä, että jos kaikki rintaperilliset ovat yhtä mieltä, he voivat halutessaan jakaa perinnön ihan niin kuin itse haluavat.

Edes legaattimääräyksiä, joissa perittävä on antanut tiettyjä esineitä tietyille rintaperillisille, ei tarvitse noudattaa.

Toisaalta jos yksikin perillinen on eri mieltä, perintö pitää jakaa testamentin mukaisesti.

Gottberg huomauttaa, että ulkopuoliset edunsaajat saavat aina osuutensa, ennen kuin testamentti on rintaperillisille ”vapaata riistaa”.

-  Jos testamentissa on sanottu, että Hilda-tädin hoitokoti tulee maksaa hänen kuolemaansa asti, se toki tulee toteuttaa. Myös perittävän velat maksetaan aina ensin pois.

JOS rintaperillisiä ei ole ja koko perinnön voi vapaasti jättää kenelle tahansa, on yleistä, että sukulaiset jätetään kokonaan pois testamentista, kertoo Otto Ääri.

-  Tämä on kokemukseni mukaan yleisin testamentin tekemisen syy. Jos ei esimerkiksi ole sisaruksia, eivät omat sedät tai tädit välttämättä niin läheisiä ole. Yleisimmin perintö jätetään avopuolisolle, joka ei ilman testamenttia saisi mitään.

Ilman rintaperillisiä perimysjärjestys on seuraavanlainen: ensin omat vanhemmat, sitten sisarukset ja sisarusten jälkeläiset ja lopulta tädit, sedät ja enot.

Rintaperillisten puuttuessa on tavallista, että vähintään osa perinnöstä jätetään jollekin omaa sydäntä lähellä olleelle taholle, kuten Syöpäsäätiölle, Suomen Punaiselle Ristille tai Lastenklinikoiden Kummit ry:lle.

ON melko yleistä, että ilman perintöä jääneet sukulaiset pyrkivät riitauttamaan testamentin, kertoo Ääri kokemuksensa perusteella.

Tyypillisimmin vedotaan siihen, että perittävä oli testamenttia tehdessään niin vanha tai sairas, ettei ymmärtänyt mitä teki. Tällaisen todistaminen perittävän kuoleman jälkeen on erittäin haasteellista, Ääri sanoo.

-  ”Ei se Liisa enää mitään muistanut” -tyyppiset lausunnot eivät lähtökohtaisesti riitä, ja yleensä tarvitaan esimerkiksi lääkärintodistuksia, joita voi olla hyvin vaikea saada jälkikäteen. Oikeudessa omat kulut voivat olla helposti 20  000-30  000 euroa, ja kun häviää, maksaa vastapuolen kuluja saman verran.

Ääri kertoo, että toinen, harvinaisempi esimerkki on sellainen, jossa lapseton vanhus jättää omaisuutensa yllättäen jollekin suvun ulkopuoliselle henkilölle, joka on esimerkiksi hoitanut häntä tai vieraillut hänen luonaan viimeisinä elinvuosina.

Testamentin moitekanteessa pitäisi saada todistettua, että perittävä tuli painostetuksi, pakotetuksi tai ei ymmärtänyt tekemäänsä.

-  Tämäkin on todella haastavaa. Perittävä on voinut ajatella, että sukulaiset vähät välittivät, mutta tämä ihminen kävi luonani joka viikko, joten jätän hänelle kaiken. Ei tällaista tarvitse perustella.

Ääri arvioi, että testamentin tekeminen on yleistynyt ja entistä nuoremmissa ikäpolvissa.

Jos perillisiä ei ole eikä testamenttia ole tehty, perintö menee valtiolle.

Puolustusalan yrityksen sisäänkäynti töhrittiin Vantaalla – Asialla sama ryhmä kuin aiemmin

Palestine Action Suomi ryhmän aktivistit käyttivät punaista maalia ja rikkoivat Nammon Suomen konttorin toimistorakennuksen ikkunalasit Vantaalla 14. heinäkuuta.

Puolustusalan yritys Nammon Vantaan konttorin sisäänkäynti töhrittiin ja toimistorakennuksen lasiovi rikottiin maanantaina aamulla. Tekijäksi on ilmoittautunut Palestine Action Suomi -ryhmä.

Samanniminen ryhmä ilmoittautui tekijäksi, kun puolustusministeriön sisäänkäynti töhrittiin kesäkuun alkupuolella.

Ryhmän julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että ryhmä pitää Nammoa osallisena palestiinalaisten kansanmurhaan.

Maahanmuuttovirastolle huomautus turvapaikkahakemusten käsittelyajoista

Apulaisoikeusasiamies on antanut Maahanmuuttovirastolle neljä huomautusta turvapaikkahakemusten lainvastaisesta käsittelyajasta.

Eduskunnan oikeusasiamies vastaanotti vuonna 2024 ja alkuvuodesta 2025 useita kanteluita venäläisten turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelystä.

MOITTEISIIN johtaneissa tapauksissa käsittelyajat olivat olleet vähintään 24-28 kuukautta siitä, kun hakemukset oli jätetty. Käsittelyajoissa ylittyi ulkomaalaislaissa säädetty 21 kuukauden ehdoton enimmäiskäsittelyaika.

Maahanmuuttovirastossa on viime vuonna ryhdytty toimenpiteisiin käsittelyaikojen lyhentämiseksi.

Apulaisoikeusasiamies kuitenkin totesi, että julkinen valta ei ole riittävällä tavalla kyennyt turvaamaan lainmukaisen käsittelyn vaatimusta.