VALIKKO

Arviointineuvosto jyrähtää hyvinvointialueiden alijäämien kattamisesta: lisää aikaa

Kevään kehysriihen päätökset tukevat hallituksen taloustavoitteita, mutta heikko talouskehitys ja hyvinvointialueiden kasvavat kustannukset heikentävät julkisen talouden näkymiä.

Näin katsoo juuri vuosittaisen raporttinsa hallituksen talouspolitiikasta antanut Talouspolitiikan arviointineuvosto.

Arviointineuvoston mukaan lyhyellä aikavälillä tulisikin välttää kokonaiskysyntää heikentäviä lisäsopeutuksia.

Hyvinvointialueille olisi järkevää antaa lisäaikaa säästöjen toteuttamiseen, arviointineuvoston tiedotteessa todetaan.

SUOMEN talouskehitys oli viime vuonna muuta euroaluetta ja muita pohjoismaita heikompaa. Työllisyysaste on laskenut enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Yksi syy tähän on Venäjälle asetetut pakotteet. Myös euroalueen yhteinen rahapolitiikka on ollut Suomen kannalta turhan kireää. Talous on kuitenkin jo kääntynyt kasvuun ja korkojen laskun voi olettaa vahvistavan kysyntää kuluvana vuonna.

Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat kasvaneet nopeasti, ja monet hyvinvointialueet olivat selkeästi alijäämäisiä 2023 ja 2024. Hyvinvointialueiden sääntely edellyttää kertyneiden alijäämien kattamista vastaavilla ylijäämillä 2025 ja 2026, mikä vaatii monella alueella merkittäviä menoleikkauksia. Jos hyvinvointialueet onnistuvat kattamaan kertyneet alijäämät määräaikaan mennessä, sallii sääntely niiden lisätä menojaan nopeastikin vuonna 2027.

Arviointineuvosto katsoo tiedotteensa mukaan, että palveluiden turvaamisen kannalta olisi järkevää, että hyvinvointialueet voisivat jakaa säästöt tasaisemmin pidemmälle aikavälille. Talouspolitiikan arviointineuvosto suositteleekin tilapäisen lisäjouston tarjoamista hyvinvointialueille. Sen ei tarvitse tarkoittaa valtion rahoituksen kasvattamista pidemmällä aikavälillä.

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON uudistuksen onnistumista ei ole perusteltua arvioida vain toteutuneen menokasvun perusteella. Menojen kasvun ja alijäämien taustalla on hyvinvointialueista riippumattomia syitä, kuten inflaation kiihtyminen ja palkkojen suhteellisen nopea nousu. Uudistuksen arviointi edellyttää kehityksen seurantaa pidemmällä aikavälillä sekä talous- ja hyvinvointivaikutusten laajempaa tarkastelua, arviointineuvosto huomauttaa.

Sen mukaan vaikeudet lääkäreiden rekrytoinneissa saattavat olla merkittävin yksittäinen este riittävien terveydenhuoltopalvelujen turvaamiselle. Hallituksen päätös korottaa korvauksia yksityisten lääkäripalvelujen käytöstä ei välttämättä helpota ongelmaa, sillä se todennäköisesti lisää lääkärien kysyntää yksityisellä sektorilla. Ratkaisuiksi ehdotetaan lääkäreiden työpanoksen parempaa kohdentamista, lääkärikoulutuksen kasvattamista ja ulkomaisten osaajien houkuttelua.

HALLITUS päätti keväällä 2024 merkittävistä uusista sopeutustoimista julkisen talouden velkasuhteen vakauttamiseksi hallituskauden loppuun mennessä. Tärkein uusi sopeutustoimi on syyskuussa 2024 voimaan astunut yleisen arvonlisäverokannan korottaminen, joka indeksijäädytysten vuoksi heikentää myös monia tulonsiirtoja. Eläkeläiset ovat arviointineuvoston mukaan kuitenkin pääosin suojassa arvonlisäveron korotukselta ja siksi on luontevaa, että hallitus kiristää myös eläkkeiden verotusta hieman.

Sopeutustoimista huolimatta velkasuhteen vakauttaminen on edelleen hyvin epävarmaa. Taustalla on heikko työllisyyskehitys ja hyvinvointialueiden nopeasti kasvaneet kustannukset. Uusia kokonaiskysyntää heikentäviä sopeutustoimia tulisi välttää lyhyellä aikavälillä, sillä hallituksen finanssipolitiikka kiristyy jo merkittävästi kuluvana vuonna vuoteen 2024 verrattuna. Julkista taloutta voidaan myös vahvistaa uudistuksilla, jotka eivät saman tien heikennä kokonaiskysyntää. Hallitusohjelmassa mainittu eläkeuudistus on tässä tärkeä mahdollisuus.

TYÖPAIKKOJEN ja työntekijöiden keskittyminen suuriin kaupunkeihin luo kasautumisetuja, jotka hyödyttävät sekä työntekijöitä että yrityksiä. Työntekijät löytävät helpommin osaamistaan vastaavia työpaikkoja, mikä mahdollistaa kaupunkien korkeamman palkkatason.

Kaupungistuminen tukee arviointineuvoston mukaan myös työn tuottavuuden ja työllisyyden kehitystä koko kansantalouden tasolla. Työperäinen maahanmuutto voi osaltaan vahvistaa tätä kehitystä ilman, että väestön tarvitsee vähentyä muilla alueilla.

Vuoden alusta vastuu työllisyyspalveluista siirtyi kunnille. Uudistus kasvatti kuntien osuutta kuntalaisille maksettavista työttömyyskorvauksista luoden kunnille selkeän kannustimen edistää työllistymistä.

Työllistymisen esteiden poistaminen vaatii kuitenkin usein myös terveys- ja sosiaalipalveluita, jotka ovat nykyään hyvinvointialueiden vastuulla, arviointineuvosto näkee.

TALOUSPOLITIIKAN arviointineuvostolle tehdystä tutkimuksesta puolestaan paljastuu, että esteet työttömien työnhakijoiden maantieteellisessä tai ammatillisessa liikkuvuudessa eivät ole viime vuosina merkittävästi hidastaneet työpaikkojen täyttymistä tai nostaneet työttömyyttä Suomessa.

Vaikka esteet työpaikan vastaanottamiselle kaukaa kotoa tai toisesta ammatista ovat yksilötasolla merkittävät, tällä on kokonaistyöttömyyden kannalta varsin vähän merkitystä. Tulosten mukaan maantieteellinen ja ammatillinen kohtaanto-ongelma yhdessä selittävät vain noin viisi prosenttia viime vuosien työttömyysasteesta.

– Tuloksemme haastavat käsityksen, että työttömien asuminen kaukana työmahdollisuuksista tai epäsopiva ammattitausta olisivat tällä hetkellä erityisen merkittäviä työllistymisen esteitä, tutkimusjohtaja Tuomo Suhonen Laboresta toteaa tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin, että liikkuvuuden esteiden merkitys yllättäen pieneni 2010-luvulla samaan aikaan työmarkkinoiden yleisen epätasapainon kasvaessa. Maantieteellisen ja ammatillisen kohtaanto-ongelman pieneminen näyttää selittyvän sillä, että työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat ovat keskittyneet aiempaa enemmän samoille seuduille ja ammatteihin. Työnhakijoiden halukkuudessa tai mahdollisuuksissa ottaa vastaan työtä kaukaa kotoa tai oman ammattiryhmänsä ulkopuolelta ei sinänsä näytä tapahtuneen merkittäviä muutoksia tarkastellulla ajanjaksolla.

Talouspolitiikan arviointineuvostolle tekemässään tutkimuksessa Veikko Uusitalo, Merja Kauhanen ja Tuomo Suhonen Laboresta sekä Annika Nivala Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) tarkastelivat Suomen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia vuosina 2006-2021.

Toisen talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportin mukaan Helsingin työssäkäyntialueella palkat ovat selvästi muuta Suomea korkeammat.

Lisätty jutun loppuun taustaraportteja koskeva osuus kello 10.25.

AVAINSANAT

Veromätkyjä maksuun tiistaina: kokonaissumma noin 90 miljoonaa euroa

Verohallinto suosittelee tilaamaan veroista e-laskun, jotta verot eivät jää maksamatta unohduksen vuoksi.

Noin sadalla tuhannella ihmisellä on mätkyjen eli jäännösverojen eräpäivä tiistaina 1. heinäkuuta. Maksettavaa heillä on yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Asiasta kertoo Verohallinto tiedotteessa.

Maksettavaa tulee heille, jotka eivät ole maksaneet riittävästi veroja viime vuonna.

Verohallinnon mukaan tyypillisesti suuria mätkyjä syntyy silloin, kun tuloja tulee useammasta paikasta, eikä veroprosenttia ole verovuoden aikana nostettu riittävän korkeaksi.

Suurimmalla osalla mätkyjen eräpäiviä on kaksi, elo- ja lokakuussa tai syys- ja marraskuussa. Mätkyjen yleisin eräpäivä on 1. elokuuta. Eräpäivän voi tarkistaa verotuspäätöksestä ja asiointipalvelu Omaverosta.

VERONPALAUTUKSET tulevat puolestaan valtaosalle elo- tai syyskuussa.

-  Seuraava jäännösveron eräpäivä on 1. elokuuta, ja elokuussa tulee maksettavaksi myös kiinteistövero, sanoo Verohallinnon ylitarkastaja Irene Laine tiedotteessa.

Eräpäivän jälkeen maksetuista mätkyistä pitää maksaa tänä vuonna 11,5 prosentin viivästyskorkoa.

Viime vuonna noin 780  000 ihmistä maksoi veroja myöhässä. Myöhässä maksetuista veroista kertyi korkoja yhteensä noin 14,2 miljoonaa euroa. Jäännösveron korkoja oli yli 12 miljoonaa ja kiinteistöveron korkoja noin 1,9 miljoonaa.

Verohallinto suosittelee tilaamaan veroista e-laskun, jotta verot eivät jää maksamatta unohduksen vuoksi. E-laskun voi tilata Omaverosta tai verkkopankista.

AVAINSANAT

Rohdosmyynnin ahdinko alkaa taittua, kauppiaat uskovat

Terveys- ja luontaistuotekauppiaiden mukaan vitamiinit ja ravintolisät ovat alkaneet taas löytää ostajia.

Monet terveys- ja luontaistuotekauppiaat ovat muun erikoiskaupan tapaan olleet kuluvalla vuosikymmenellä tiukilla. Koronapandemia karkotti osan kivijalkamyymälöiden asiakkaista verkkokauppoihin ja ostotottumukset ovat palautuneet hitaasti.

Alan erikoisliikkeiden myyntiä on verottanut myös päivittäistavarakauppa, joka on viime vuosina raivannut terveystuotteille lisää hyllytilaa ja hakenut samalla leveämpää siivua markkinakakusta.

Suomen Terveystuotekauppiaiden liiton toiminnanjohtajan Mika Rönkön mukaan alan yrittäjien pahin ahdinko näyttäisi kuitenkin olevan nyt ohitse. Liiton tilastot kertovat positiivisesta myyntikäänteestä jo viime vuoden puolella, ja myötätuuli kuuluu jatkuneen myös tänä keväänä.

Erikoiskaupan liiton viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan 92 prosenttia suomalaisista on joskus ostanut terveystuotteita ja noin miljoona suomalaista ostaa niitä säännöllisesti kerran kuukaudessa tai useammin. Ostajakunnassa painottuvat keski-ikäiset ja naiset.

-  Tämä on positiivinen uutinen, mutta ei sinällään yllätys. Globaali terveystrendi jatkaa kasvuaan, mikä näkyy myös alan myyntiennusteissa, Rönkkö toteaa.

Suomessa myydyimpiä terveystuotteita ovat vitamiinit ja ravintolisät, erilaiset rohdokset sekä nukahtamista helpottava melatoniini. Rönkön mielestä tämä kertoo siitä, että terveydestä ja hyvinvoinnista otetaan nyt entistä enemmän omakohtaista vastuuta.

-  Toki taustalla näkyvät myös sote-säästöt. Lääkäriin jonottamisen sijasta vaivoihin haetaan helpotusta ja ensiapua terveystuotteista.

OSUUSKUNTAPOHJAISEN Aito hyvän olon kauppa -ketjun toimitusjohtaja Marjut Myllymäki uskoo Rönkön tapaan, että syvin kuoppa on nyt ohi.

-  Tämä vuosi näyttää meidän ketjumme yrittäjillä jo paremmalta, toki paikkakuntien välillä on eroja. Täytyy vain toivoa, että kuluttajien luottamus tästä vielä vahvistuisi, hän toteaa.

Alan suurimpia toimijoita Suomessa ovat Aito-ketju, Ruohonjuuri sekä tuore tulokas Biopro. Aito-myymälöitä on parikymmentä. Ruohonjuurella toimipisteitä on 17 ja Bioprolla kymmenen. Hiljattain konkurssista ilmoittaneella Life-ketjulla myymälöitä oli noin kuutisenkymmentä.

Myllymäen mukaan kilpailu on äärimmäisen kovaa, mutta myös tarkasti säädeltyä. Kokonaismarkkina ei ole viime vuosina juurikaan kasvanut, mutta kakulle on tullut entistä enemmän jakajia. Yhtenä isona haastajana on päivittäistavarakauppa.

Rönkön ja Myllymäen mukaan uusille myymäläketjuille tuskin on Suomessa enää tilaa.

-  Samoja tuotteita myydään alan erikoiskauppojen lisäksi apteekeissa, ruokakaupoissa, tavarataloissa, halpakauppaketjuissa ja verkossa. Asiakkaat kuitenkin kaipaavat myös tuotetietoa ja neuvontaa. Sitä ei ruoka- ja verkkokaupoista saa, Myllymäki huomauttaa.

Useimmiten terveyskaupan hyllyiltä haetaan apua energianpuutteeseen, väsymykseen, stressiin sekä suolisto- ja nivelvaivoihin. Tärkeä leipäpuu ovat myös vitamiinit sekä hiven- ja kivennäisaineet.

-  Ihmiset haluavat pysyä työkunnossa ja ottavat enemmän vastuuta omasta terveydestään – sote-uudistuksen myötä vielä entistä enemmän, Myllymäki sanoo.

YKSI ALAN pioneereista on Ruohonjuuri, jonka liikevaihto kääntyi viime vuonna pitkästä aikaa kasvuun. Myös tulos pinnisti niukasti plussalle. Yhtiön liikevaihto jakaantuu likipitäen tasan vitamiininen ja ravintolisien, kosmetiikan sekä elintarvikkeiden kesken.

Toimitusjohtaja Päivi Paltola odottelee lähivuosilta maltillista 4-5 prosentin kasvua, jota kertyy sekä nuoremmasta että ikääntyvästä asiakaskunnasta.

-  Nuorempi kuluttajakunta ostaa kosmetiikkaa, tuoksuja ja ihonhoitotuotteita, vanhempi väki tarvitsemiaan vitamiineja ja ravintolisiä. Asiakkaat ovat palailleet verkkokaupoista takaisin myymälöihin, mutta etenkin pienempien kaupunkien kivijalkakaupat ovat edelleen tiukoilla, Paltola tunnustaa.

Markkinoiden hän uskoo jakaantuvan lähivuosina entistä selkeämmin kahtia. Päivittäistavarakauppa keskittyy hänen mukaansa ”peruspillereihin” ja terveyskaupat ”laadukkaampiin tuotteisiin”.

-  Kilpailu kiristyy varsinkin luonnonkosmetiikassa muun muassa Normal-ketjun ja Cocopandan myötä, Paltola sanoo.

Oman siivunsa kasvavasta markkinasta haluaa myös S-ryhmä, joka myy terveystuotteita päivittäistavarakauppojen lisäksi Sokos-tavarataloissa ja Emotion-myymälöissä. Samalla tuotevalikoima on laajentunut huomattavasti alkuvuosista.

Marketkaupan myyntipäällikkö Venla Kuoppamäen mukaan terveystuotteet ovat kasvava ja tärkeä kategoria. Tänä vuonna kasvua on kertynyt noin 11 prosenttia.

-  Vahvinta se on ollut kauneustuotteissa, jossa kollageenituotteiden kappalemääräinen myynti on kasvanut alkuvuonna 44 prosenttia. Myös melatoniinin ja magnesiumin myynti jatkaa kasvuaan, Kuoppamäki kertoo.

Teksti: STT / Timo Sormunen

AVAINSANAT

Torille! Suomen sijoitus kilpailukykyvertailussa nousi

  • Talous
  • 30.06.2025
  • 7:20
  • (Päivitetty: 30.06. 7:52)

Suomen sijoitus nousi yhden pykälän sijalle 14 sveitsiläisen IMD-instituutin kansainvälisessä kilpailukykyvertailussa, kertoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla.

Sijoitus oli tätä parempi vuosina 2020-2023 ja näyttää nyt palautuneen koronapandemiaa edeltäneelle tasolle. Vuosi sitten Suomi putosi sijalta 11 sijalle 15.

Kilpailukyvyn kärkisijat menivät tänä vuonna edelleen pieniin kansantalouksiin. 69 maan vertailussa Sveitsi nousi kakkossijalta takaisin kärkeen. Seuraavina tulevat Singapore, Hongkong ja Tanska.

IMD:n kilpailukykyindeksi analysoi,30 miten maat ja yritykset kokonaisuutena hyödyntävät kykyjään vaurauden tai voittojen saavuttamiseksi. Indeksi on pysynyt samankaltaisena vuodesta 2001, joskin käytetyt muuttujat vaihtuvat välillä jonkin verran.

PÄÄKOKONAISUUDET indeksissä ovat taloudellinen menestys, julkisen hallinnon tehokkuus, yritysten suorituskyky ja infrastruktuuri. Pääkokonaisuudet jakautuvat kukin viiteen osa-alueeseen. Vertailussa seurattavista 20 osa-alueesta Suomen sijoitusta paransivat etenkin kasainväliset investoinnit, hinnat ja yrityslainsäädäntö.

Kansainväliset sijoitukset ovat erä, joka voi heilahdella vuosittain paljonkin. Hintojen osalta tilanne parani, kun Suomen yhdenmukaistettu inflaatio painui yhteen prosenttiin. Yrityslainsäädännön osalta sijoitus palasi vuoden 2023 tasolle. Osa-alueista työllisyys sen sijaan heikkeni viime vuoden tuloksesta huomattavasti.

-  Parin viime vuoden huono talouskehitys näkyy monissa vertailun muuttujissa, sillä osa niistä on suhdanneluonteisia. Mutta joukossa on myös huolestuttavaa rakenteellista heikkenemistä muun muassa teknologisessa infrassa sekä koulutuksessa. Näiden talouskasvua heikentävä vaikutus näkyy vasta viipeellä, sanoo Etlan tutkija Ville Kaitila tiedotteessa.

Suomen kokonaissijoitus on nyt suunnilleen sama kuin ennen pandemiaa. Jos verrataan viime ja tätä vuotta vuosiin 2017-2019, on sijoitus heikentynyt eniten hintojen, kotimaisen talouden, koulutuksen, veropolitiikan, kansainvälisen kaupan sekä työllisyyden osalta.

AVAINSANAT

Yksityismetsien suojeluun yhä vaikeampi päästä: halua on, muttei rahaa

Ympäristöjärjestöt pettyivät uuteen Metso-ohjelmaehdotukseen: yksityismetsien suojelutavoite jää siinä liian vähäiseksi. Hakijoita ohjelmaan on yhä paljon enemmän kuin mihin valtiolla on varaa.

Valtion Metso-ohjelman kautta yksityiset metsänomistajat voivat hakea korvausta metsiensä suojeluun. Rahojen niukkuuden vuoksi vain osa suojeluun tarjottavista alueista voidaan suojella, eikä ohjelman uudistushanke lupaa suurta parannusta asiaan.

-  Yksinkertaisesti ei ole rahaa ja resursseja suojella isoja hehtaarimääriä vuosittain, ja maanomistajien jonot ely-keskuksissa kasvavat. Suojeluun siis tarjotaan paljon enemmän kuin mitä voidaan ja ehditään suojella, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) ympäristöasiantuntija Heli Siitari.

Siitarin mukaan ohjelma on tullut maanomistajille tutuksi ja he suhtautuvat siihen myönteisesti.

Ympäristöjärjestö WWF on selvittänyt, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksessa kyetään vuosittain toteuttamaan vain muutama kymmenen kohdetta, kun vireillä on jopa yli 300 hakemusta.

-  Ymmärtäisin, että tilanne on aika samanlainen kaikissa ely-keskuksissa, sanoo johtava metsäasiantuntija Mai Suominen WWF:stä.

Pohjois-Suomi ei ole kuulunut ohjelmaan.

KESKEINEN Metso-ohjelman tavoite ei ole myöskään toteutunut. Metson piti ”osaltaan pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2025 mennessä”.

-  Metson vaikutus monimuotoisuuden suotuisaan kehitykseen on positiivinen, mutta ohjelman rahoitus ja resurssit eivät riitä pysäyttämään metsäisten luontotyyppien ja -lajien taantumista, todettiin Metso-ohjelman vaikutuksia vuosina 2008-2025 arvioineen työryhmän raportissa.

Raportin mukaan uskottavuuden ja ohjelman toimivuuden vuoksi valtion sitoutumisen Metson tavoitteeseen pitäisi näkyä riittävässä, asetettujen tavoitteiden mukaisessa budjetoinnissa.

Ohjelma on saavuttanut sille asetetut hehtaarimääräiset tavoitteet suojelupinta-alan lisäämisestä. Tavoite oli päättyvällä kaudella yhteensä 96  000 hehtaaria.

Ohjelma on osa Euroopan unionin ennallistamisasetuksen kansallista toimeenpanoa. Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon tilaa laajasti eri ympäristöissä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu on käynnissä.

KESÄKUUSSA valmistui seurantatyöryhmän valmistelumuistio Metso-ohjelman tulevalle kaudelle. Näyttää siltä, että tulevankin kauden rahoitus on toiveiden varassa.

Siinä ehdotetaan suojeltavaksi 50  000 hehtaaria yksityisessä omistuksessa olevaa metsää vuosina 2026-2030. Ohjelmaa toteutettaisiin jatkossa koko Suomessa, mutta ohjelman painopiste olisi eteläisessä Suomessa.

Ehdotuksen mukaan yksityismailla olevien luonnontilaisten ja vanhojen metsien kriteerien mukaisten kohteiden suojelu painottuisi Pohjois-Suomeen ja kattaisi tästä 10  000 hehtaaria. Lisäksi suojeltaisiin 40  000 hehtaaria aiemmin tehdyn hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti. Aiempi päätös liittyy siihen, että luonnon monimuotoisuutta niin ikään edistävään Helmi-ohjelmaan kirjattiin alustava suojelutavoite 40  000 hehtaarista vuonna 2021.

Pohjois-Suomen suojelutoimien arvioidaan maksavan 50 miljoonan euroa ja muiden alueiden 300 miljoonaa euroa.

MAANOMISTAJAN korvaukset suojelun aiheuttamista taloudellisista menetyksistä maksetaan ympäristöhallinnon määrärahoista.

-  Meidän nykyisessä budjetissamme ja valtiontalouden kehyksissä oleva määräraha ei riitä ohjelman toteutukseen. Se on fakta. Se vaatii joustoa joko ajallisesti tai sitten se vaatii lisää rahaa, sanoo ympäristöministeriöstä ympäristöneuvos Esa Pynnönen.

Hänen mukaansa valtiontalouden tiukka tilanne asettaa haasteita myös Metso-ohjelman tulevien vuosien rahoitukselle. Rahoituspäätökset riippuvat myös kulloisestakin hallituksesta.

-  Esimerkiksi tämä hallitus on ollut niukempi luonnonsuojelurahoituksessa kuin edellinen hallitus.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) sanoo esittäneensä ensi vuodelle 12 miljoonan euron lisärahoitusta Metso-ohjelmalle.

-  Totta kai tulevat vuodet vaatisivat lisärahoitusta, ja on varmasti tiukkaa, sillä tiedetään, mikä valtiontalouden tilanne on tällä hetkellä.

SEURANTATYÖRYHMÄN uusi esitys ei ollut yksimielinen, vaan mukana työssä olleet ympäristöjärjestöt jättivät siitä eriävän mielipiteen. Suomen luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja WWF:n mielestä hehtaarimääräinen suojelutavoite ei ole lähimainkaan riittävä suhteessa Suomen kansainvälisiin sitoumuksiin ja hallitusohjelman tavoitteisiin luontokadon pysäyttämisestä.

-  Yksityismaille ehdotettu 50  000 hehtaaria pitäisi olla moninkertainen, WWF:n Suominen sanoo.

Hänen mukaansa tiedeperusteisesti on arvioitu, että Suomessa tulisi suojella tiukasti 10 prosenttia metsistä kaikkialla. Hän viittaa Suomen Luontopaneelin arvioon, jonka mukaan lisäsuojelun tarve olisi noin 1,5 miljoonaa hehtaaria metsämailla ja kitumailla yhteensä.

MTK SANOO haluavansa olla realistinen siinä, mihin valtion rahat todellisuudessa riittävät.

-  Jo nyt puhutaan isommista vuosihehtaarimääristä kuin ikinä aiemmin on Metsossa pystytty tekemään, ja rahatilanne on entistä tiukempi, Heli Siitari sanoo.

Myöskään ympäristöministeriön Pynnösen mukaan pelkkä hehtaaritavoitteen kirjaaminen ei riitä, vaan tarvitaan tieto myös rahoituksesta.

Ministeri Multalan mukaan 50  000 hehtaarin tavoite Metso-ohjelmassa on kunnianhimoinen. Hänestä tarvitaan muitakin keinoja metsien suojeluun. Etenkin sellaisia, joihin ei tarvittaisi valtion rahoitusta.

-  On tärkeää huomata, että meillä on myös paljon kuntia, jotka omistavat laajojakin metsä-alueita.

Multalan mukaan kuntien metsien suojelulla voisi olla isokin merkitys pinta-alatavoitteita täytettäessä.

-  Kunnilla on käsitykseni mukaan jonkin verran maita, jotka ovat vähintäänkin pois metsätalouskäytöstä ja saattavat olla arvokkaitakin, mutta eivät ole vielä suojeltuja.

WWF PETTYI muun muassa siihen, ettei rahoituksesta käyty seurantatyöryhmässä järjestön mielestä kunnollisia keskusteluja.

-  Lähtöolettamus oli, että leikkaustaloudessa eletään. Se on meistä kestämätön lähtökohta, koska täytyisi löytää uusia tapoja rahoittaa luonnonsuojelua. Luonnolle haittaa aiheuttaville toimijoille pitää tulla maksuja ja yritysmaailma pitää saada eri tavoin mukaan luonnonsuojeluun, Suominen sanoo.

Pynnönen ministeriöstä kertoo, että yksityiset toimijat rajattiin Metso-ohjelmasta syystä pois.

-  Kyse on ohjelmatyöstä, joka ei ole lainsäädäntöä. Vain lainsäädännöllä voidaan velvoittaa muita kuin valtion toimijoita. Yksityistä rahoitusta kehitetään koko ajan ympäristöministeriössä, mutta se ei liity Metsoon.

Multalan mukaan tulevaisuudessa yksityistä rahoitusta on tarpeen saada mukaan metsien ja muiden luontotyyppien suojeluun. Hän mainitsee esimerkiksi luonnonarvomarkkinat, joita kehitetään parhaillaan.

Ajatuksena luonnonarvomarkkinoissa on luoda taloudellinen kannustin luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle. Esimerkiksi puhtaalle ilmalle, vesivaroille ja luonnon monimuotoisuudelle annetaan taloudellinen arvo, jonka markkinat voivat tunnistaa ja hinnoitella.

Metso-ohjelmasta ja sen toimenpiteistä päättää hallitus. Esitys uudesta Metso-ohjelmasta on tarkoitus lähettää lausunnoille alkusyksyllä.

Teksti: STT / Saila Kiuttu

AVAINSANAT

Yllätys: alkoholikulutus laski, vaikka vahvempien juomien myynti vapautui

Mietoja viinejä saa nyt ruokakaupasta, mutta nekään eivät ole olleet pelätty ja toivottu asiakasmagneetti.
  • Kotimaa
  • 28.06.2025
  • 10:31
  • (Päivitetty: 28.06. 10:33)

Ennen alkoholilain viimevuotista uudistusta Suomessa pelättiin, että vahvempien juomien kauppamyynnin salliminen nostaisi alkoholin kulutusta. Näin ei ole kuitenkaan käynyt – ja jopa Alkonkin myynti on vähentynyt.

Suomalaiset ovat saaneet ostaa kahdeksanprosenttisia käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia ruokakaupasta nyt vuoden ajan.

Ennen myynnin vapauttamista arveltiin, että alkoholin parantuva saatavuus nostaisi alkoholinkulutusta ja kansanterveydelliset vaikutukset olisivat negatiivisia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan suomalaisten alkoholinkulutus kuitenkin jatkoi viime vuonna miltei parikymmenvuotista laskuaan.

Uudistus ei ole vauhdittanut alkoholin myyntiä päivittäistavarakaupoissa. Samalla Alkon myynti on ollut koronavuosien jälkeen laskussa niin viinien kuin väkevienkin osalta.

TERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitos THL ei kannattanut viimevuotista uudistusta. Se oli huolissaan esimerkiksi myyntipaikkojen moninkertaistumisesta sekä siitä, että vaikutukset alkoholinkulutukseen olisivat kansanterveyden kannalta ”vääränsuuntaisia”.

Pelkän viimevuotisen uudistuksen vaikutusta kulutukseen on hankala vielä arvioida, kertoo THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä STT:lle.

Tutkimustiedon pohjalta tiedetään, että alkoholin saatavuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihmiset juovat. Kulutukseen vaikuttavat Mäkelän mukaan myös esimerkiksi alkoholin verotus, taloudellinen tilanne sekä erilaiset terveystrendit.

-  On aika mahdotonta erottaa, mikä on minkäkin tekijän vaikutusta.

Kulutuksen lasku on ollut keskimäärin noin kaksi prosenttia vuodessa. Viime vuonna se laski noin neljä prosenttia.

Alle kahdeksanprosenttisia viinejä juodaan suhteessa enemmän, mutta montaa muuta juomaa vähemmän, Mäkelä sanoo.

Suomalaiset ovat saattaneet esimerkiksi vaihtaa Alkon viineistä helpommin saataviin ruokakauppaviineihin, mutta tutkimustietoa yksittäisten ihmisten siirtymisistä kaupasta toiseen ei ole.

Vakavien alkoholihaittojen, joista THL oli ennen muutosta huolissaan, mittarina voidaan pitää alkoholikuolleisuutta. Se on vähentynyt olennaisesti sitten vuoden 2008, josta alkoholinkulutuksen lasku alkoi, Mäkelä kertoo.

Vuonna 2018 ruokakaupoissa myytävien juomien prosenttirajaa nostettiin 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Nyt alkoholikuolleisuus on Mäkelän mukaan hieman korkeammalla tasolla kuin vuonna 2017.

Sitä, vauhdittiko juuri tuo uudistus kuolleisuutta, ei voida varmaksi sanoa.

-  Mutta tietenkin olisi aikamoinen sattuma, että ne osuisivat juuri samaan aikaan eikä niillä olisi mitään tekemistä toistensa kanssa.

Viimeisimmän uudistuksen vaikutusta kuolleisuuteen on niin ikään hankala tässä kohtaa arvioida. Mäkelä kertoo vuoden 2018 uudistuksen olleen kulutuksen kannalta merkittävämpi, koska se vapautti kauppoihin suositumpia juomaryhmiä, kuten lonkerot ja nelosoluet.

ALKOHOLILIIKE Alko arvioi ennen muutoksen astumista voimaan, että lain muutos vähentäisi Alkon litramyyntiä noin 6-11 prosenttia ensimmäisen vuoden aikana.

Niin myös kävi, kertoo Alkon talousjohtaja Anton Westermarck STT:lle: myynti on hänen mukaansa laskenut kymmenisen prosenttia.

-  Myynnin lasku on ollut melko tasaista kaikissa juomaryhmissä.

Westermarckin mukaan myynnin heikkenemistä selittävät viimevuotinen alkoholilain uudistus, jo pidempään jatkunut alkoholinkulutuksen lasku sekä alkoholiveron korotukset.

Myös yli kahdeksanprosenttisten juomien, eli niiden, joita saa edelleen vain Alkosta, myynti on laskenut. Ainoastaan alkoholittomien juomien myynti on kasvanut Alkossa.

Niin ikään väkevien myynti laskee Alkossa, vaikka viinaa ei saa ruokakaupasta. Selitykseksi Westermarck arvioi kaupasta nyt saatavia vahvempia oluita tai erilaisten miedompien juomasekoitusten, kuten lonkeroiden ja seltzereiden, suosion kasvua.

Juomasekoitustenkin myynti on laskenut, mutta vähemmän kuin monen muun kategorian. Suomalaiset saattavat siis nykyään mieluummin ostaa valmiin juomasekoituksen kuin sekoitella itse omat drinkkinsä väkevistä.

Westermarckin mukaan juomatottumukset kehittyvät hitaasti, joten vielä ei voida sanoa, että viimevuotinen uudistus olisi muuttanut suomalaisten juomista radikaalisti suuntaan tai toiseen.

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA ry puolestaan kannatti viime vuonna lakiuudistusta. Se perusteli linjaansa muun muassa sillä, ettei edes vuoden 2018 alkoholilain uudistus lisännyt alkoholinkulutusta.

Uusi muutos ei ole näkynyt ruokakaupoissa kasvaneena myyntinä, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen STT:lle. Päinvastoin: alkoholin myynti on jatkanut päivittäistavarakaupoissakin laskuaan.

Siksi alkoholinkulutuksen lasku tuskin johtuu yksin siitä, ettei Alkoon enää vaivauduta menemään.

-  Vaikka laajennettiin valikoimaa aika runsaasti, suomalaiset eivät ruvenneet juomaan yhtään sen enempää, Loikkanen sanoo.

Loikkasen mukaan alkoholin myynnin lasku johtuu eniten suomalaisten muuttuneista juomatavoista. Suomalaiset juovat vähemmän ja miedompia alkoholijuomia.

Trendin myötä ollaan Loikkasen mukaan esimerkiksi aiempaa valmiimpia siirtymään matala-alkoholisempaan viiniin: prosenttipitoisuus ei ole viinin valinnassa ratkaisevinta.

Myös ruokakaupoista ostetaan aiempaa enemmän alkoholittomia juomia. Isoin kasvava joukko on Loikkasen mukaan alkoholittomat oluet.

-  Juodaan ihan mielellään, mutta se ei välttämättä ole alkoholijuomaa, mitä juodaan.

Uusista päivittäistavarakauppojen tuotteista kuluttajia ovat kiinnostaneet eniten valko- ja kuohuviinit. Oluen ystävistä valtaosa on pysytellyt tutuissa juomissa, eikä laajaa siirtymää vahvempiin oluisiin ole nähty.

-  Kyllähän me ollaan tällainen keskiolutkansa kuitenkin, Loikkanen sanoo.

ALA HALUAA yhä vahvemmatkin viinit kauppoihin, kertoo Loikkanen. Vahvempien viinien kanssa valikoimasta saataisiin kattavampi, vaikka alkoholipitoisuudella ei olekaan enää niin paljon väliä. Moni suuntaa edelleen esimerkiksi punaviinin perässä Alkoon, koska se saa makunsa juuri alkoholista.

Loikkasen mukaan parempi viinivalikoima voisi edistää jo nähtävissä olevaa suomalaisen alkoholikulttuurin muutosta humalahakuisuudesta maltillisempaan.

-  En edes sano, että ollaan muuttumassa eurooppalaisiksi, vaan muututaan ihan oikeasti suomalaiseen kulttuuriin, jossa alkoholi on enemmän seurustelujuoma, jota juodaan ruuan kanssa.

Alkon Westermarck sanoo, että kaikkien viinien vapauttamisen jälkeen olisi hyvin mahdollista, että väkevätkin päätyisivät ruokakauppaan ennemmin tai myöhemmin.

Pelkkien väkevien monopolin pyörittäminen olisi hankalaa. Se olisi todennäköisesti taloudellisesti kannattamatonta sekä EU-oikeudellisesti ongelmallista.

Westermarck kertoo, että Alkon myynnistä alle 30 prosenttia tulee väkevien myynnistä, ja siitäkin valtaosa on veroja. Muutos johtaisi Alkon tuloksen todennäköisesti tappiolle.

-  Se, mitä jää jäljelle, on kovin pieni osuus, jolla ei pyöritetä kovinkaan isoa palveluverkostoa, Westermarck sanoo.

EU-oikeus puolestaan määrittelee, että kaupan rajoittaminen, kuten alkoholin monopoli, on pystyttävä perustelemaan yleisellä edulla, esimerkiksi kansanterveydellä. Käytännössä olisi siis hankala löytää sellaisia kansanterveydellisiä syitä, joiden perusteella viinit voidaan vapauttaa, mutta väkeviä ei.

Jo viinien vapauttaminen nimittäin laajentaisi alkoholin saatavuutta huomattavasti, ja kavennetun monopolin jättäminen pystyyn voisi asettaa eri juomien valmistajat epätasa-arvoiseen asemaan markkinoilla.

THL ARVIOI, että vain 21 prosenttia suomalaisista kannattaisi kaikkien viinien vapauttamista, jos se tarkoittaisi myös väkevien siirtymistä ruokakauppoihin.

Anton Westermarck korostaa, että alkoholikeskustelussa tulisi ottaa huomioon suurempi kokonaiskuva yksittäisten pienten muutosten sijasta.

-  Alko pitää tosi hyvänä, että käytäisiin laaja pohdinta tämän ympärillä.

THL ei kannata vahvempien viinien vapauttamista. THL:n Mäkelä kertoo, että viinin suurempi saatavuus todennäköisesti lisäisi viinin kulutusta.

-  Se ei ole mitenkään toivottavaa, koska ei viini ole mikään terveysjuoma.

Myöskään väkevien vapautuminen ei olisi hyväksi kansanterveydelle, Mäkelä sanoo.

Teksti: STT / Eevi Grönlund

AVAINSANAT