VALIKKO

Antti Lindtman Riikka Purralle: ”Nyt olemme nähneet Säätytalon ihmeen”

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman.

Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuisuuksia. Se ei meille käy, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman aloitti ryhmäpuheenvuoronsa Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmaa koskevasta valtioneuvoston tiedonannosta.

– Tämän väkevän arvion voi allekirjoittaa. Helsinkiläiseltä pienituloiselta yksinhuoltajaperheeltä hallitus on viemässä jopa yli 600 euroa kuukaudessa. Työnsä menettäneeltä palkansaajalta leikataan satoja euroja, Lindtman jatkoi.

Hän totesi täysistunnossa, että tänään tässä salissa on ainakin yksi henkilö, joka on julistanut “Se ei meille käy.”

– Sen olisi voinut sanoa joku salin vasemmalta laidalta. Mutta kyseessä on perussuomalainen poliitikko. Eikä kuka tahansa, vaan puolueen puheenjohtaja, nykyinen valtiovarainministeri Riikka Purra. Vain viisi päivää ennen eduskuntavaalien äänestyksen alkua Purra vannoi perussuomalaisten nimissä suomalaisille, että pienituloisten leikkaukset “ei meille käy”.

Lindtman sanoi, että tämän lisäksi Purra lupasi, että kansalaisten elinkustannukset käännetään laskuun.

– Nyt elämisen kustannukset kasvavat tuhansien suomalaisten kodeissa. Niin vuokralla kuin omistusasunnoissa asuvat pääsevät maksamaan perussuomalaisten lähettämää korkeampien elinkustannusten täsmälaskua. Jokainen sairastunut maksaa lääkkeistään enemmän, busseilla ja junilla liikkuminen kallistuu, kun arvonlisäveroa nostetaan. Sairaaloiden poliklinikkamaksut nousevat. Erityisesti autolla työssäkäyvän arki kallistuu työmatkavähennysten heikentymisen vuoksi.

LINDTMAN totesi, että ”nyt olemme nähneet Säätytalon ihmeen”:

– Puheenjohtaja Purra, joka tästä salista kaikkein ehdottomimmin lupasi painaa elämisen kustannukset alas ja olla koskematta pienituloisten toimeentuloon, on nyt täällä tänään perustelemassa, kuinka nämä hetki sitten täysin mahdottomat päätökset ovat nyt täysin välttämättömiä.

– Kun tähän lisää ennennäkemättömät otteet suomalaisen palkansaajan oikeuksien heikentämiseksi, ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen: Timo Soinin vuodesta 2015 asti hallussaan pitelemä takinkäännön Suomen ennätys kalpenee sen rinnalla, miten Purran perussuomalaiset pettävät suomalaiset.

Lindtmanin mukaan tätä kaikkea yritetään perustella edellisen hallituksen velkaantumisella, ”vaikka perussuomalaiset ovat hyväksyneet 95 prosenttia kuluneen vaalikauden velasta”.

– Jos kaikki esityksenne johtuvat edellisestä hallituksesta, miksi ette kertoneet linjaanne ennen vaaleja, jolloin kaikki talousluvut olivat jo tiedossa?

PURRAN ohella Lindtman kiinnitti huomiota myös pääministeri Petteri Orpon sanomisiin.

– Mitä vaikeammat ajat, sitä tärkeämpää on päätösten oikeudenmukaisuus. Pääministeri Orpo, lupasitte heti vaalien jälkeen ja uudestaan hallitusneuvotteluiden alkaessa, että: sitaatti “keneltäkään ei vaadita kohtuuttomia”. Jos työnsä menettänyt palkansaaja menettää ensin puolet tuloistaan ja sitten vielä neljäsosan työttömyysturvasta, sekö ei ole kohtuuton vaatimus, pääministeri Orpo?

Lindtman kyseli, kuinka epäoikeudenmukaisesti koronakriisin ja Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen laskua jaetaan.

– Olen yrittänyt lukea hallitusohjelman moneen kertaan, enkä ole vieläkään löytänyt ensimmäistäkään toimenpidettä, jolla talouden tasapainotuksen taakkaa jaettaisiin pääministerin tuloluokkaan. Jotain löysin. Yleisen veronalennuksen lisäksi tuloeliittiä odottaa tarkkaan räätälöity ylimääräinen veronkevennys, vähintään 1n200 euroa vuodessa lisää, pysyvästi. Ja koska tiedämme, että tässä tuloluokassa on vaikea saada kaikkia rahoja kulumaan, te esitätte, että veroetuja tarjoavan osakesäästötilin ylärajaa nostetaan 100 000 euroon.

– Pienituloisia kannustetaan leikkauksilla ja suurituloisia veroeduilla. Onko tämä hallitus vahvan ja välittävän Suomen hallitus? Vai pelkästään vahvoista välittävän? Tässä hallitusohjelmassa kielii kaipuu takaisin aikaan, jossa palvelusväki tiesi paikkansa ja ymmärsi pysyä keittiön puolella.

LINDTMAN sanoi, että on erityisen vaikea ymmärtää, miksi hallitus käy yli kahden miljoonan suomalaisen palkansaajan työsuhdeturvan kimppuun luoden epävarmuutta ja ristiriitoja työpaikoille.

– Hallitus kannustaa suomalaista palkansaajaa entistä helpommin tulevilla potkuilla, vaikka irtisanominen Suomessa on kansainvälisesti katsoen jo ennestään helppoa. Kun Sipilän hallitus uhkasi pakkolailla, tämä hallitus on tehnyt uuden innovaation, potkulain. Erityisesti jo ennestään heikommassa asemassa oleviin palkansaajiin sairaussakko tulee iskemään suoraan ja tuo paineen laajentaa sitä myös jatkossa. Uunituore terveysministeri ansaitsee tunnustuksen, kun hän rehellisesti myönsi, että sairaussakko on täysin soveltumaton hoitoalalle.

SDP:n ryhmäpuheenjohtajan mukaan ”naisvaltainen hallitus aloittaa historiallisen työnsä yrittämällä kääntää tasa-arvon kehitystä roimasti taaksepäin”.

– Perusteettomat pätkätyöt laillistetaan ja palkkaerojen kaventaminen halutaan tehdä mahdottomaksi estämällä sovittelijaa tekemästä lailla säädettyä työtä. Ja koska hallitus tietää, että suomalaiset eivät tule näitä heikennyksiä hyväksymään vaan päinvastoin vastustavat paluuta vanhaan isäntävaltaan, täytyy myös lakko-oikeuteen puuttua. Mielenosoittamista hallitusta vastaan halutaan rajoittaa ja tehdä se entistä vaikeammaksi.

Lindtman totesi, että pohjoismaiseen malliin kuuluvat työelämän turva, kohtuullinen työttömyysturva ja uudelleenkouluttautumisen mahdollisuus palveluineen, mutta nyt hallitus vie työttömyysturvan Pohjoismaiden heikoimmalle tasolle, heikentää irtisanomissuojaa ja lakkauttaa mahdollisuuden vahvistaa osaamista aikuiskoulutustuella.

– Ei tämä ole mikään pohjoismainen malli.

ANTTI Lindtman hämmästeli myös sitä, että kauan kaivattu hoitajamitoitus lykätään, hoitotakuu vesitetään ja muutama kuukausi sitten yksimielisesti hyväksytty vammaisten inhimillisen elämän mahdollistava laki lykätään sekä vesitetään.

– Miljardiluokan säästöt sote-palveluissa tarkoittavat irtisanomisia ja tuntuvat kipeästi jokaisessa terveyskeskuksessa ja palvelutalossa.

Löysi Lindtman hallitusohjelmasta jotain hyvääkin.

Hänen mukaansa ulko- ja turvallisuuspolitiikan kirjauksille on helppo antaa hyväksyntä jatkona viime kauden työlle.

– Tuki Ukrainalle jatkuu, vaikutamme EU:ssa, YK:ssa ja nyt myös Natossa – ja pidämme huolta omasta puolustuskyvystämme.

– Tutkimus- ja kehittämistyön rahoitusta vahvistetaan parlamentaarisen sovun mukaisesti. Positiivisiin asioihin kuuluu äitiyspakkauksiin tuleva pallo. Liikunnallisuus on tärkeä osa hyvinvointiamme ja terveellisiä elämäntapoja. Myönteistä on sekin, että kohta näemme miten koko perussuomalaisten eduskuntaryhmä äänestää vihreän siirtymän puolesta ilman hymyn häivääkään.

LINDTMANIN mukaan sosialidemokraatit esittävät syksyllä oman vaihtoehdon, joka perustuu kolmelle periaatteelle.

Lindtmanin mukaan periaatteet ovat seuraavat:

– Julkista taloutta tasapainotetaan oikeudenmukaisesti ja siten, että myös vahvimmat osallistuvat talkoisiin. Osaamisen kehittäminen on kasvumme keskeinen moottori. Vihreästä siirtymästä otetaan kaikki hyöty irti kymmenien miljardien investointeina ja luonnonsuojelua vahvistetaan.

Lindtman päätti puheensa todeten, että Orpon-Purran mustavalkoinen hallitusohjelma lisää eriarvoisuutta, langettaa koronan ja sodan laskun pienituloisille sekä kärjistää yhteiskunnan vastakkainasettelua.

– Siksi esitämme puheenjohtaja Purran ennen vaaleja esittämin perustein eduskunnan hyväksyttäväksi epäluottamuslause-ehdotuksen: ”Eduskunta toteaa, että hallituksen esittämä hallitusohjelma leikkaa pienituloisten etuisuuksia, eikä se meille käy! Tämän vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”

AVAINSANAT

Von der Leyen parlamentin grilliin – edessä luottamusäänestys

Ursula von der Leyen Brysselissä 10. kesäkuuta.

Suomalaismepeistä valtaosa aikoo äänestää komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin luottamuksen puolesta, vaikka monilla onkin tyytymättömyyttä hänen toimintaansa.

Von der Leyenin on määrä pitää puhe maanantaina alkuillasta Strasbourgissa EU-parlamentille ennen torstaiksi kaavailtua äänestystä komission luottamuksesta.

Paikalle odotetaan myös muita komissaareja.

Epäluottamuslauseen taustalla on romanialaisen oikeistomepin, Euroopan konservatiivien ja reformisti-ryhmän Gheorghe Piperean jättämä epäluottamuslause, joka koskee muun muassa von der Leyenin koronarokotteisiin liittyvien tekstiviestien salaamista.

EUROOPAN unionin tuomioistuin katsoi toukokuussa komission rikkoneen läpinäkyvyyssäädöksiä, kun se ei luovuttanut medialle tekstiviestejä, joita puheenjohtaja von der Leyen oli vaihtanut koronarokotteita tuottaneen Pfizer-lääkeyhtiön johtajan kanssa.

Lisäksi epäluottamuslauseessa esitetään, että komissio olisi ”vaikuttanut Romanian ja Saksan vaaleihin” (mistä ei ole todisteita) ja kritisoidaan EU:n luoman 150 miljardin puolustuslainavälineen poliittista käsittelyprosessia.

Kymmenesosan parlamentin jäsenistä on tuettava epäluottamusäänestystä, jotta se voidaan jättää parlamentin puhemiehelle. Tällä hetkellä se tarkoittaa 72:ta parlamentin jäsentä.

ÄÄNESTYS on pidettävä vähintään 48 tunnin kuluttua siitä, kun keskustelu asiasta on käyty eli tästä päivästä lähtien. Kaikki tukensa antaneet europarlamentaarikot voivat periaatteessa yhä vetää tukensa pois. Jos kymmenesosan kynnys ei enää täyty, prosessi keskeytetään ja torstain äänestys perutaan.

Jos aloite etenee äänestykseen ja saisi riittävästi kannatusta, seuraukset olisivat isot: komissio kaatuisi ja se jouduttaisiin valitsemaan uudelleen. Tämä vaatisi kuitenkin kahden kolmasosan annetuista äänistä ja parlamentin jäsenten enemmistön.

Von der Leyenin odotetaankin hyvin todennäköisesti selviävän äänestyksestä, sillä hänellä on takanaan muun muassa oman ryhmänsä EPP:n tuki, joka on parlamentin suurin ryhmä.

Vaikka von der Leyen onkin selviämässä äänestyksestä, on häneen kohdistunut viime aikoina äänekästä kritiikkiä parlamentin ryhmistä.

Von der Leyen nojaa Euroopan parlamentissa niin sanottuihin keskiryhmiin, joiden on tarkoitus taata komission hankkeiden eteneminen parlamentissa. Parlamentin keskiryhmiin luetaan kokoomuksen kotiryhmä EPP, demarien kotiryhmä S&D, keskustan ja RKP:n kotiryhmä Uudistuva Eurooppa (Renew) sekä aika ajoin vihreät.

VIIME AIKOINA niin S&D, Renew kuin vihreät ovat ilmaisseet kasvavaa tyytymättömyyttään von der Leyeniin, jonka ryhmät katsovat tehneen liikaa yhteistyötä laitaoikeiston kanssa.

Ryhmät ovat hermostuneet muun muassa uutisista, joiden mukaan komissio uhkaisi vetää pois viherpesua koskevan direktiivin, jolla on tarkoitus kieltää katteettomien ympäristöväitteiden markkinointi.

Komission mukaan direktiivi oli muuttumassa suuntaan, johon se ei ole tyytyväinen. Komissiota on hiertänyt etenkin se, että sääntely olisi koskenut myös alle 10 hengen yrityksiä.

Direktiivi on ollut neuvotteluissa aivan viime metreillä, joten komission toiminta on herättänyt närää. Tyytymättömyttä lisäsi se, että asiasta ilmoitettiin sen jälkeen, kun parlamentin oikeistoryhmät EPP, ECR ja patriootit olivat lähettäneet komissiolle kirjeen, jossa vaadittiin direktiivin poisvetoa.

-  Olemme institutionaalisen kriisin reunalla, tiivisti Renew-ryhmän puheenjohtaja Valerie Hayer Politicolle.

”Laitaoikeiston krokotiili puraisee von der Leyenia”

NÄILLÄ näkymin niin sanotut Eurooppa-myönteiset ryhmät aikovat kuitenkin äänestää torstaina komission luottamuksen puolesta. Ryhmät ovat kuitenkin väläytelleet, että EPP:n ja von der Leyenin toiminnan on muututtava.

Demarimeppi Maria Guzeninan mukaan Eurooppa-myönteinen koalitio on joutunut moneen kertaan pettymään EPP:hen.

-  Tämä on omituinen näytelmä. Von der Leyen on ollut kauden alussa kallellaan laitaoikeistoon, joka nyt siten maksaa krokotiilina takaisin ja yrittää haukata palan häntä, Guzenina summasi perjantain toimittajatapaamisessa.

Guzeninan mukaan hänen ryhmänsä ei lähde näytelmään mukaan, mutta kysymys on, millaisella tunnelmalla syksyn parlamenttikausi tulee sujumaan, jos EPP ei kykene yhteistyöhön.

KESKUSTAMEPPI Katri Kulmuni kertoi myös Renewin äänestävän von der Leyenin puolesta, mutta ryhmällä on paljon kritiikkiä häntä kohtaan. Kulmuni huomauttaa, ettei esimerkiksi syksyllä käsittelyyn tulossa oleva EU:n monivuotinen rahoituskehys tule menemään läpi vain parlamentin laitaoikeiston ryhmien tuella.

-  Von der Leyen haki tukea keskiryhmästä, mutta tosiasiassa EPP on tehnyt äänestyksissä diilejä laitaoikeiston kanssa.

Myös vihreiden meppi Ville Niinistö jakoi Kulmunin ja Guzeninan kritiikin, vaikka aikoo myös antaa tukensa von der Leyenille. Hän suhtautuu kriittisesti esimerkiksi von der Leyenin Israelia myötäileviin kantoihin.

Perussuomalaisten meppi, ECR-ryhmään kuuluva Sebastian Tynkkynen taas sanoi, ettei aio äänestää von der Leyenin luottamuksen puolesta. Koronarokoteviestin salaamisen lisäksi taustalla on joukko muita syitä, joihin kuuluu muun muassa se, ettei komissio ole ollut Tynkkysen mukaan tarpeeksi kunnianhimoinen sääntelyn purkamisessa.

VASEMMISTON meppi Li Andersson sanoi pitävänsä todennäköisenä, että parlamentin vasemmistoryhmä äänestää von der Leyenin epäluottamuksen puolesta. Syyt ovat kuitenkin erilaiset kuin laitaoikeiston edustajilla, eikä vasemmisto Anderssonin mukaan jaa näiden poliittista analyysia.

-  Emme tukeneet von der Leyenia tai komissiota alun perinkään. Tämä on historian eniten oikealla kallellaan oleva komissio, hän sanoo.

Anderssonin mukaan ryhmä suhtautuu kriittisesti siihen, että komissio avaa viime kaudella sovittua lainsäädäntöä. Tähän on kuulunut muun muassa yritysvastuuseen liittyvän lainsäädännön avaamista.

VIIMEKSI komission luottamuksesta äänestettiin vuonna 2014, jolloin komissaarina toimi luxemburgilainen Jean-Claude Juncker. Äänestys johtui EU-skeptisten ryhmien alulle panemasta epäluottamusäänestyksestä, joka liittyi niin sanottuun Luxemburg-vuotoihin koskien veroparatiiseja.

Yhteensä komission luottamuksesta on äänestetty yhdeksän kertaa. Komissio on joutunut eroamaan vain kerran epäluottamuslauseen vuoksi, vuonna 1999. Tuolloin ero tapahtui ennen kuin epäluottamuslause ehti edetä varsinaiseen äänestykseen.

Sanna Raita-aho/STT

AVAINSANAT

Evp-upseeri: Miksi määräsimme tänäänkin inttiin vain puolet nuorista?

Arkistokuvaa Kaartin jääkärirykmentin kotiutustilaisuudesta kesältä 2024.
  • Kolumnit
  • 07.07.2025
  • 13:14
  • (Päivitetty: 07.07. 13:54)

Kesän uudet alokkaat astuivat taas palvelukseensa varuskunnissa ympäri Suomen. Se on yhä pakollista vain miehille – ja tässä Suomi hukkaa turhaan puolet jokaisen ikäluokan lahjakkuuksista.

Suomalainen peruskoulusysteemi on tunnettu ympäri maailmaa. Lapset oppivat, Pisa-tuloksissa – niiden pienestä laskusta huolimatta – pärjätään yhä paremmin kuin monissa muissa maissa.

Suomi on onnistunut luomaan kouluihinsa systeemin, jossa kaikki tietynikäiset, sukupuolesta tai perheiden varallisuustasosta riippumatta ovat mukana. Tiukkojen yhteiskuntaluokkarajojen maista tullaan tänne ihastelemaan kaikille reiluja menetelmiämme.

Venäjän vuoden 2022 Ukraina-hyökkäyksen ja Suomen Nato-jäsenyyden jälkeen samanlainen kansainvälinen ihailu, jopa mediahypetykseen asti on näkynyt myös varusmieskoulutustamme kohtaan.

Suomi näyttää, miten asevelvollisuudella saavutetaan ammattiarmeijoiden kaltainen maanpuolustuskyky, uskottavasti ja yhteisvoimin.

KAIKKI TÄMÄ on ansaittua kehua, mutta parannettavaakin on. Tällä hetkellä puolustusvoimissa hyödynnetään vain puolet Suomen nuorten potentiaalista.

Perustuslaki sanoo, että ”jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.”

Käytännön toteutus on silti asevelvollisuuslaissa määrätty pakollisena vain miehille.

Koko nykyinen asevelvollisuusjärjestelmämme on tältä osin uudistettava. Nopeimmin ja perusteellisimmin on muutettava sukupuolijakoa, koska meiltä uhkaa loppua aika.

Asiaahan on vatkattu puolin ja toisin. Vuonna 2020 Sanna Marinin (sd.) hallitus asetti komitean pohtimaan yleistä asevelvollisuutta ja sen kehittämistä. Loppuraportti ilmestyikin jo pikaisesti 2021, koronapandemian keskellä.

Komitean tajunnanräjäyttävä esitys oli, että kutsunnat ulotettaisiin myös naisille. Vaikka seuraavana vuonna Venäjän Ukraina-sotaretki muutti maailmanjärjestystä, uudistuksissa ei edetty juuri mihinkään.

Nyt Petteri Orpon (kok) hallituksenkin uudessa puolustusselonteossa hiihdellään samoja turvallisia latuja, samaa liturgiaa toistellen: naisten vapaaehtoista palvelusta halutaan kehittää ja lisätä, mutta ei herranjestas sentään liikaa.

Poliitikkojen mielestä Suomen puolustamiseen riittää siis vain 50 prosentin kansalaispanostus.

TASA-ARVO ja kansalaisten yhtäläinen kohtelu olisi tietysti yksi perustelu asevelvollisuuden sukupuolineutraaliudelle.

Moni yhteiskunnallinen vaikuttajakin on sitä mieltä, että tasavertaisuutta peräänkuulutettaessa olisi enemmän kuin suotavaa poistaa tämä epäkohta lainsäädännön kautta. Kaikki ihmiset sukupuolesta riippumatta inttiin ja piste.

Vuosittainen koulutustarve ei enää pelkästään poikien varassa täyty.

Mutta Suomen väestörakenteella reserviläisarmeijallamme on edessä vielä isompi konkreettinen uhka.

Jo 2030-luvulla ikäluokat pienenevät niin, että nykyinen noin 20000 varusmiehen vuosittainen koulutustarve ei enää pelkästään poikien varassa täyty, vaikka heidän sisäänottokriteereitään kevennettäisiin kuinka paljon tahansa. Osa ikäluokasta kun kuitenkin saa aidoista terveys- ja muista syistä vapautuksen asepalveluksesta.

Tämän vajeen kattaminen ei mitenkään ilman naisten laajempaa mukaantuloa onnistu, ja siihen pitää alkaa valmistautua toden teolla jo nyt. Jokaisesta ikäluokasta pitää saada mukaan parhaimpien ihmisten osaaminen.

SILTI PÄÄTTÄJIEN asenteet heijastelevat yhä kaikissa asevelvollisuuden asioissa tiukasti menneisyyttä. Konservatiiveille mies puolustaa, nainen hoitaa kotia. Vastaavasti vasemmistossa naisten ”aseistamisen” on pelätty lisäävän Suomen militarisoitumista.

Monella muulla elämänalueella ollaan liikuttu valovuosia eteenpäin ja uskallettu päivittää omia asenteita maailman muuttuessa.

On selvää, että ratkaisumalleja on toki monta. Kaikki suomalaiset voisivat kutsuntojen kautta suuntautua joko ”kovaan maanpuolustukseen” tai kevyempään kansalaispalvelukseen. Hieman kuten Naton uusi viiden prosentin BKT-osuus jaetaan: 3,5 prosenttia kovaan ytimeen ja 1,5 prosenttia tukitoimintoihin.

Demokraattinen yhteiskunta kestää myös sen, että kaikki eivät halua osallistua toistensa puolustamiseen.

Kaikessa on tietysti kysymys myös rahasta. Nyt kun puolustusbudjetti vääjäämättä nousee, olisi reilua laittaa siitä nykyistä isompi siivu myös varusmiehille ja vapaaehtoista palvelusta suorittaville naisille.

Jos oikeasti palvelukseen otettaisiin yhtälailla miehiä ja naisia, summa jakautuisi tasaisesti koko ikäluokkaan.

PELKKÄ LISÄRAHA puolustusbudjetissa ei kasvata turvallisuutta, vaan maan puolustajiksi tarvitaan eri aloilta motivoituneita ihmisiä.

Kriisitilanteessa Suomen (sotilaallinen) puolustaja voi olla ihminen etulinjan poterossa, ilmatorjunnan keskusyksikössä, Naton ulkomaisessa esikunnassa, lennättämässä droonia tai hoitamassa pelastusviranomaisten yhteistoimintaa. Kansalaisia ja sotilaita kaikki, ihonväriin, sukupuoleen, ikään tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta.

Nykyinen järjestelmämme on hyvä, mutta ennakkoluulottomalla kehittämisellä saisimme siitä vielä paremman mallin koko Euroopalle.

Olemmeko valmiita aitoon asevelvollisuuden muuttamiseen jo nyt rauhan aikana? Asioita ei voi jättää pelkästään poliitikkojen hitaiden kiireiden varaan, vaan siitä on keskusteltava koko kansan kesken.

AVAINSANAT

Luonnonsuojeluliitto: Hallitus pakoilee vastuuta ja siirtää päätöksiä ilmastotoimissa

Luonnonsuojeluliiton mukaan metsien hakkuita olisi kohtuullistettava 55-60 miljoonaan kuutioon vuosittain nykyisen yli 70 miljoonan sijaan.

Luonnonsuojeluliiton mukaan hallituksen tuore energia- ja ilmastostrategia ei esitä vaikuttavia toimia hiilinielujen pelastamiseksi. Liitto syyttää hallitusta vastuun pakoilusta.

Liiton kannanotossa sanotaan, että Petteri Orpon (kok.) hallitus vyöryttää jo kautensa puolivälissä vastuun välttämättömistä ilmastotoimista seuraavan hallituksen harteille.

Toissa viikolla julkaistu ilmastovuosikertomus osoitti tiedotteen mukaan taas kerran Suomen ilmastopolitiikan hälyttävän tilan: erityisesti maankäyttösektorilla ilmastotavoitteiden ja politiikkatoimien välinen kuilu on ammottava.

Kertomuksessa myös viitattiin useaan otteeseen siihen, että hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitettäisiin toimia tilanteen korjaamiseksi.

– Molemmat suunnitelmat ovat kuitenkin tyhjää täynnä. Tuore energia- ja ilmastostrategia nojaa epärealistisiin toiveisiin tulevaisuuden teknologioista, jotka eivät ole toteutettavissa lähivuosina. Esimerkiksi tekniset nielut eivät ratkaise Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista vuoteen 2035 mennessä, koska teknologiaa ei ole olemassa, ja sen kehittäminen on kallista.

– Samaan aikaan hallitus jättää välittömästi toteutettavissa olevat, huomattavasti kustannustehokkaammat hiilinielutoimet toteuttamatta, sanoo ilmastoasiantuntija Nelli Immonen tiedotteessa.

LUONNONSUOJELULIITTO muistuttaa, että maankäyttösektorin nieluvajeen korjaamiseksi on tarjolla tehokkaita toimia.

Näitä ovat esimerkiksi metsien kiertoaikojen pidentäminen taloudellisin ohjauskeinoin, maankäytön muutosmaksun käyttöönotto sekä puuston ikä- ja läpimittarajojen palauttaminen metsälakiin. Lisäksi puupohjaisten polttoaineiden yli 400 miljoonan euron veroedusta luopuminen ohjaisi puuta korkeamman jalostusarvon tuotteisiin energiakäytön sijaan.

Mainituilla ohjauskeinoilla olisi liiton mukaan mahdollista kohtuullistaa metsien hakkuutasoa.

Luonnonsuojeluliiton mukaan metsien hakkuita olisi kohtuullistettava 55-60 miljoonaan kuutioon vuosittain nykyisen yli 70 miljoonan sijaan. Energia- ja ilmastostrategiassa ei kuitenkaan esitetä toimia hakkuutason maltillistamiseksi.

Päinvastoin, strategiassa oletetaan hakkuutason nousevan entisestään ja nielujen jatkavan kutistumistaan.

– Ilman johdonmukaista ja pitkäjänteistä ilmastopolitiikkaa hiilinielukuilun umpeen kuromisesta tulee jatkuvasti epäoikeudenmukaisempaa ja kalliimpaa. Näyttää siltä, että hallitus jättää seuraavalle kaudelle kaikki vaikuttavat päätökset, jotka olisi tehtävä nyt. Tämä on täyttä vastuunpakoilua, sanoo ilmastoasiantuntija Edda Sundström.

LISÄKSI liiton mukaan vaikuttaa siltä, että hallitus välttelee kritiikkiä julkaisemalla keskeisiä ilmastostrategioita keskellä kesälomakautta, kun julkinen huomio on heikoimmillaan.

– Monilla ministeriöillä on myös tapana tiedottaa suurta yleisöä kiinnostavista aiheista perjantai-iltapäivänä. Tämä osoittaa välinpitämättömyyttä avointa ja osallistavaa päätöksentekoa kohtaan ja heikentää kansalaisyhteiskunnan vaikuttamismahdollisuuksia, kannanotossa sanotaan.

AVAINSANAT

Eero Heinäluoma: ”SDP:n pitäisi vihdoin oppia tukemaan johtajiaan”

Pikkuparlamentin edessä kuvattu Eero Heinäluoma sanoo monen muun kokeneen poliitikon tavoin, että eduskunnan keskusteluilmapiiri ja puoluerajat ylittävä kanssakäyminen ovat heikentyneet viime vuosina.

Tänään perjantaina 70 vuotta täyttänyt Eero Heinäluoma pitää euroedustajuutta uransa tärkeimpänä työnä. Nykyistä demarijohtoa hän ei halua neuvoa – mutta eduskuntaryhmälle hänellä on asiaa.

SDP:n puheenjohtajana vuodet 2005-2008 toiminut veteraanipoliitikko painottaa, että etenkin nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä ja nopeutuneessa syklissä ”koko ajan sattuu ja tapahtuu, ja puolueen johtoa haastetaan päivittäin ulkopuolelta”.

– Olisi hyvä, jos SDP oppisi pikkuhiljaa tukemaan johtoaan – etenkin silloin, kun on vaikeaa. Mitään tuloksia ei tule, ellei johto voi aika yksituumaisesti viedä perusasioita ja -viestiä eteenpäin. Se vaatii ryhmän tukea.

Kritisoitko nyt puolueen kevään ryhmäpäätösten irtiottoja vai eduskuntaryhmästä julkisuuteen vuodettuja ulostuloja?

– En lähde yksilöimään enkä erittelemään, tämä on kokonaisnäkemys. Kriittistä keskustelua tarvitaan, mutta se olisi hyvä käydä sisäisesti. Ulospäin pitäisi olla yhtenäisempi, hän sanoo.

– Jos puolue ei ole yhtenäinen vaan kerho, joka säkenöi ulospäin eriäviä mielipiteitä, se ei ole luotettava, uskottava eikä voi menestyä. Loppujen lopuksi nämä ovat aika yksinkertaisia asioita, ja pätevät joka puolueessa. Kuntavaaleissa SDP menestyi loistavasti, koska sillä oli yhtenäinen linja ja viesti, jonka kansalaiset näkivät hyväksi.

Heinäluoman mukaan johtajia saa haastaa ja heitä voi vaihtaa, mutta valinnan jälkeen heitä pitäisi tukea.

– Tiedän omastakin kokemuksestani, etteivät asiat etene, jos koko ajan on sellainen remmistä pois vetämisen kierros käynnissä, hän tokaisee.

HEINÄLUOMAN roolista puheenjohtaja Antti Lindtmanin ja tytär Eveliinan taustalla kuiskitaan eduskunnassa edelleen.

Joka puolueessa on sisäisiä eroja, mutta mitä hän sanoo siihen, että demareissakin puhutaan ”Don Eerosta” ja ”heinäluomalaisista”?

– Journalismi tarvitsee pelkistämistä ja puheenaiheita, eivätkä ne aina kohtaa politiikan todellisuuden kanssa. Totta kai seuraan kotimaan politiikkaa, kuten muutkin mepit: työn hoitamisesta tulisi vaikeaa muuten.

– Mutta on harhakuvitelma, että ulkoapäin voitaisiin päättää asioista. Jos joku kysyy tai tarvitsee apua, vastaan, mutta en tyrkytä mielipiteitäni tai näkemyksiäni, Heinäluoma kuittaa.

Heinäluoman mukaan puolueen puheenjohtajuus on tehtävä, joka alkaa ja päättyy: päättymisen jälkeen ei kannata isommin julkisestikaan kommentoida tai ajatella, että asioihin voisi enää vaikuttaa.

– Jokainen poliitikko on yksilö, joka näkee maailman myös oman äänestäjäkuntansa prisman läpi. Mutta ei SDP:ssä todellisia ryhmäkuntia ole silti ollut enää vuosikymmeniin: mielestäni viimeiset ajoittuvat 1980-luvulle.

Ay-taustaisena ihmisenä Heinäluoma katsoo myös olevansa enemmän keskusteleva yhteistyöjohtaja kuin vaikkapa Paavo Lipposen – jonka muistelmia hän kehuu vuolaasti – tyylinen toimija.

– Kärsivällisyyttä on kyllä tullut lisää, nuorena sitä oli vähemmän. Mutta kun tietää, kuinka vaikea on vaikuttaa edes omaan käytökseen, se on kuitenkin helpompaa kuin yrittää väkisin muuttaa toisten käytöstä.

PITKÄN uransa kotimaan politiikassa vaikeimmaksi paikaksi Heinäluoma nimeää hetken pohdittuaan vuoden 2007 vaalitappion. Ennen sitä häneltä kului myös jälkikäteen katsottuna liikaa aikaa valtiollisiin ja EU-tehtäviin, mikä oli pois vaalivalmisteluista.

– Tappio kirveli todella, mutta vaikka sillä hetkellä tuntuu toiselta, ei liikkeen eikä yksilön elämä lopu yksien vaalien tappioon – tai voittoonkaan. Vuodesta 2007 on kulunut kohta 20 vuotta, ja tässä sitä vaan ollaan, hän naurahtaa.

Vastaavasti suurin huippuhetki tulee kuin apteekin hyllyltä: Mauno Koiviston historiallinen valinta presidentiksi vuonna 1982.

– Se oli siirtyminen uuteen aikaan, valtava juttu. Muistan sen vaaliyön yhä. Olimme yökahvilassa Hakaniemen torilla, ja Kalevi ja Irene Sorsa tulivat sitten torin poikki joskus kahden aikaan yöllä, hieman juhlahumussa hoiperrellen.

Myös Tarja Halosen nousu presidentiksi 18 vuotta myöhemmin on jäänyt mieleen, samoin vuoden 2003 vaalivoitto pääministeripuolueena. Heinäluoma muistuttaa, että SDP on onnistunut hallitusvastuussa lisäämään kannatustaan sen lisäksi vain kahdesti, vuosina 1983 ja 2023.

Henkilökohtaisesti merkittävimmäksi Heinäluoma nostaa valintansa puoluesihteeriksi vuonna 2002.

– SDP:ssä on kaksi tehtävää, joihin koko kenttä lataa odotuksensa: puheenjohtajan ja puoluesihteerin. Se, miten ihmiset ottivat valinnan myötä omakseen ja lähelle, antoi myös paljon voimaa. Siinä tajuaa, ettei ole yksin, vaan takana on iso joukko ihmisiä.

Heinäluoma vakuuttaa saavansa ihmisten kohtaamisesta ylipäätään voimaa, ja olevansa siksi mielellään ja usein vaikkapa Hakaniemen torilla.

– Tiedän, etteivät kaikki poliitikot koe samoin eikä tarvitsekaan, mutta minusta se on oikeasti mukavaa ja antoisaa.

EUROPARLAMENTTIIN Heinäluoma lähti vuonna 2019.

EU:n ja sen parlamentin arvo tunnistetaan ja tunnustetaan suomalaisessa politiikassa ja julkisessa keskustelussa nykyisin jo paremmin.

Piti siitä tai ei, suuri osa kansallisesta lainsäädännöstä on unionin alaista, ja EU on koonnut voimansa Ukrainan sodan ja Yhdysvaltojen Donald Trumpin hallinnon uhittelujen vuoksi.

Silti voi kuulostaa yllättävältä, että entinen puolueen puheenjohtaja, puoluesihteeri ja valtiovarainministeri ei epäröi sanoa EP:n olevan hänen uransa paras työpaikka.

– Se on niin tavattoman intensiivinen ja eläväinen, ja tietyllä tavalla myös vapaa ympäristö. Vaikutusvaltaa on tarjolla paljon enemmän kuin kotimaiden parlamenteissa. Unionissa työskentelee lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat tulleet sinne muuttamaan maailmaa.

EU on kuitenkin myös iso ja osin byrokraattinenkin koneisto, joka käsittelee valtavaa määrää asioita. Niissä vaikuttavat myös jäsenmaiden – ja ihmisten – väliset valtasuhteet, ristiriidat ja painopisteet.

Jotta valtaa saa, taistelunsa pitää valita ja pyrkiä verkostoitumaan asemiin, jossa on mahdollisuus vaikuttaa pitkin matkaa.

Kun Heinäluoma lähti ehdolle mepiksi, hän pohti tukiryhmänsä kanssa vaalislogania pitkään.

– Sellainenhan pitää aina olla, eikö niin – vähän kuten sukuvaakunoissa on avainlause. Valittiin sitten ”Suomalaisten puhemies Euroopassa”. Sen mukaan olen toiminut eli pyrkinyt olemaan aktiivinen ja vaikuttamaan niihin asioihin, jotka suomalaisille ovat tärkeitä, eivätkä välttämättä muualla itsestään selviä.

Heinäluoma muistuttaa, että kansallisesti tärkeät aiheet vaihtelevat, mutta puolustuskysymykset, Ukrainan tukeminen, EU:n itärajan ja Itä-Suomen alueiden tuki sekä maa- ja metsätalouspolitiikka ovat päällimmäisenä agendalla.

TOISIN kuin eduskunnassa, EU:ssa komission antamat esitykset voivat muuttua paljonkin – ja vaikutustyö alkaa jo kauan ennen kuin ne annetaan.

– Viime kaudella olin valiokunnassa rahanpesulain esittelijä. Valmistelu oli massiivinen työ, kesti monta vuotta ja johti uuteen lainsäädäntöön, joka muun muassa tekee venäläisen rahan tulon Eurooppaan radikaalisti hankalammaksi.

– Lisäksi on esimerkiksi EU:n puolustusteollisuusohjelmaa, datan käyttöä ja bioteollisuutta koskevia lakeja. Neuvottelijalla on näissä tosi iso kengännumero.

Ikäkin on tunnetusti vain numero, mutta silti: miltä nyt tuntuu?

– Oudolta. En ole juuri muutenkaan viettänyt syntymäpäiviä, ja 60-vuotispäivät jäivät väliin, kun puolisoni Satu oli kuollut samana vuonna. Mutta tietysti juhlissa on kiva tavata ystäviä eri vuosikymmeniltä ja nauraa kaikille kommelluksille, mitä on sattunut.

Juttua muokattu klo 20.32: korjattu kirjoitusvirhe.

AVAINSANAT

Energia- ja ilmastostrategia lähti lausuntokierrokselle – sisältö hiertää yhä perussuomalaisia

Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista noin 70 prosenttia on peräisin energiantuotannosta ja -kulutuksesta.

Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti energia- ja ilmastostrategiansa lausuntokierrokselle. Strategiassa linjataan toimista Suomen ilmastotavoitteiden edistämiseksi – ja sisällöistä tuli heti hallituspuolueille vääntöä.

Vielä eilen liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) piti ”epätodennäköisenä”, että strategia etenisi lausuntovaiheeseen heinäkuussa, vaikka luonnoksen oli hallituksessa linjattu valmistuvan tällä viikolla.

– Tilanne ei näytä kauhean hyvältä, Ranne kommentoi neuvottelujen aikatauluja eilen STT:lle.

Ranteen mukaan neuvotteluissa perussuomalaisia hiersi useampikin asia. Erimielisyyttä oli muun muassa energia- ja ilmastotoimien talousvaikutuksista.

Sekä Demokraatin että STT:n tietojen mukaan esitysluonnoksen tekstejä piti muokata vielä viime tipassa perussuomalaisten esitysten pohjalta.

Tänään Lulu Ranne kommentoi, ettei hänen puolueensa ole silti tyytyväinen luonnokseen.

– Saimme pöydällä olleeseen strategiaversioon muutoksia, mutta esimerkiksi ilmastolakiin liittyvät kirjaukset eivät meitä tyydytä. Ja vaikka saimme mukaan maininnan siitä, että metsien käyttöä ei rajoiteta, sitä olisi pitänyt painottaa enemmän, Ranne kertoi Demokraatille.

Ranne myöntää, että hallitus on asiasta riitaisa. Strategian työstämistä jatketaan lausuntokierroksen jälkeen.

MINISTERIÖN tiedotteen mukaan energia- ja ilmastostrategia sisältää eri energiapolitiikan osa-alueita koskevat linjaukset ja politiikkatoimet – mukaan lukien toimet, joilla vähennetään yhteiskunnan kasvihuonekaasupäästöjä ja vahvistetaan nielujen aikaansaamia poistumia.

Strategia kattaa kasvihuonekaasupäästöt päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektoreilla sekä hiilinielut. Ilmaston lämpenemistä aiheuttavista kasvihuonekaasuista noin 70 prosenttia on peräisin energiantuotannosta ja -kulutuksesta, johon lasketaan myös liikenne.

– Tavoitteenamme on luoda talouskasvua puhtaan teollisuuden ympärille samalla kun vähennämme päästöjä. Puhtaan siirtymän edelläkävijänä houkuttelemme Suomeen investointeja, työpaikkoja ja talouskasvua. Vahvuutenamme on, että kilpailukyvyn vahvistaminen ja ilmastotyö voidaan yhdistää, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala (kok.) TEM:n tiedotteessa.

STRATEGIAA on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla. Se on tiedotteen mukaan tehty koordinoidusti ympäristöministeriön vastuulla olevan keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) kanssa.

Ilmastosuunnitelma kattaa päästökaupan ulkopuolisen eli niin sanotun taakanjakosektorin päästövähennystoimet, joilla vastataan EU-velvoitteisiin ja ilmastolain tavoitteisiin.

Taakanjakosektoriin kuuluvat muun muassa liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen, työkoneiden ja jätehuollon sekä F-kaasujen päästöt. Ympäristöministeriö lähetti ilmastosuunnitelman lausunnoille keskiviikkona 2. heinäkuuta.

Maankäyttösektorin ilmastotoimet puolestaan on sisällytetty energia- ja ilmastostrategiaan, ja niiden valmistelua koordinoi maa- ja metsätalousministeriö. Se julkaisi perjantaina metsien kasvun ja hiilinielujen vahvistamisen toimenpidepaketin.

EU:N PÄÄSTÖKAUPPA on teollisuuden ja energiantuotannon päästöjen kannalta keskeisin ohjauskeino. Päästöoikeuden hinta on noussut voimakkaasti 2020-luvulla EU:n sovittua vuotta 2030 koskevan päästövähennystavoitteen kiristämisestä.

Sekä sähkön että lämmön tuotannon päästöt vähenevät hyvin nopeasti.

TEM:n tiedotteen mukaan Suomi vaikuttaa jatkossakin aktiivisesti siihen, että EU:n vähennystavoitteet kohdistuvat erityisesti päästökauppasektorille, jota kehitetään edelleen markkinaehtoisesti ja teknologianeutraalisti.

Kaikille avoin lausuntokierros kestää 22. elokuuta saakka, ja siitä saatu palaute analysoidaan ja koostetaan strategian viimeistelyn tueksi. Valtioneuvoston on tarkoitus antaa strategia selontekona eduskunnalle myöhemmin tänä vuonna.

AVAINSANAT