Älä jänistä
Eilen kuulimme järkyttävän uutisen. Itse Ruotsin kokoomuslainen pääministeri kertoi kasvot vakavana kansalleen TV:ssa Ruotsin olevan sodassa. Siihen ei tarvittu Suomen tapaan sen kummempia analyytikkoja, selvännäkijöitä ja tulkitsijoita. Ruotsi lähettää sotakoneitaan mahdollisesti partioimaan Libyan ilmatilaan. Vanhan, Suomeakin kurittaneen soturikansan perinteet nousevat jälleen pintaan.
Vakavammin pohdiskellen tuo Libyan tilanne herättää kyllä monenlaisia tuntemuksia. Kuka suojelee ketäkin ? Samalla Ranskan piskuinen presidentti käy omaa vaalitaktista sotaansa ikään kuin Euroopan kuninkaana. Ja kun katselet uutiskuvia Libyasta, niin ota niistä nyt sen kummempaa selkoa.
Jo pitkään suomalaiset ovat suunnanneet mielenkiintonsa tyhjänpäiväisin TV:n paritus-, kokki- ja lapsenomaisiin kisailuohjelmiin. Tosielämä on liian vaikeaa.
Sikäläisittain siviilivaatteisiin pukeutuneet miehet ajelevat henkilöautoilla ja avolavapakuilla rynnäkkökivääreillään ilmaan ammuskellen. Hivenen erilaista sodankäyntiä kuin täällä peitteisissä maastoissa. On vaikea selvittää itselleen myöskin sitä, kuka tässä sodassa on siviili ja kuka sekä että. Siviileitä pitäisi suojella, mutta kaupunkisodassa se tulee olemaan mahdotonta. Irakin ilmiö on vaarassa toistua.
Tämä on vain yksi juonne yhä hurjemmaksi käyvässä maailmanmenossa. Siihen voi myös turtua ja turhautua. Tässä on nähty myös yksi syy siihen, että suomalaisten sanotaan umpioituneen, mikä tulee näkymään myös vaalikäyttäytymisessä. Jo pitkään suomalaiset ovat suunnanneet mielenkiintonsa tyhjänpäiväisin TV:n paritus-, kokki- ja lapsenomaisiin kisailuohjelmiin. Tosielämä on liian vaikeaa.
Tutkijat näkevät suomalaisten myös pelkäävän ulkoista maailmaa. Toisaalta ainahan akat ovat Suomessa pelänneet sotaa ja ukot metsien loppumista. Usein syystäkin. Tänään tuo erilaisten pelkojen summa tuntuu äärettömältä. Samalla saatamme haikailla olematonta vahvaa johtajaa ja hakea lohtua miljoonamiesten kiekkotappeluista.
Kun elämme ympärivuorokautisessa mediamaailmassa myös talouden suhdanteet heiluttavat meitä ja aiheuttavat aiheellisia tai aiheettomia pelkotiloja. Omasta taloudesta kannetaan huolta, mutta samalla muista välittäminen on laantunut. On vain minä itse ja minun etuni. Ilmapiiri on kovettunut, kohta kivettynyt eli kiveen hakattu. Nuoriso on toki kansainvälistynyt, mutta senkin piirissä nationalismi kukkii entistä uhoisampana.
Vaikuttaa siltä, että haluamme olla entistä enemmän erossa muusta maailmasta, siihen pohjaa osin myös muukalaisvastaisuus. Tuo ilmiö, mikä saattaa persujen johdolla johtaa ties mihin. Siitä huolimatta, että mekin olemme entistä enemmän riippuvaisia muusta maailmasta ja sen ilmiöistä. Ainakin taloudellisesti. Tätä eivät persut julkituo eikä se tunnu kansaa kiinnostavan. Onneksi persut ovat suuria vasta gallupeissa.
Suomi ei ole lähdössä Libyaan. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen mukaisesti Suomen pitäisi olla mukana turvaamassa rauhaa Välimeren rannalle, mutta eivätpähän ole. Kun on kuunnellut sekä kansamme johtajia että kadun miehiä, niin yleinen kanta on ollut, ettei sinne pidä mennä, vaikka olisi minkä värinen baretti tahansa.
Syy ei kuitenkaan johtune jänistämisestä, vaan maailmanpolitiikan realiteeteista ja suhteellisuuden tajusta. Minkä osan nuo tekijät saavat jatkossa Suomen kansan keskuudessa ja erityisesti heidän hallitsijoidensa keskuudessa, se selviää paljolti tulevissa vaaleissa. Puhun nyt sisäpolitiikasta, jolla meidän elämisemme rajat määritellään. Suuspä vaaleissa ei nykytilanteessa pidä missään tapauksessa jänistää. Vastuun pakoilu ja jänistäminen ei ole ainakaan tähän saakka ollut suomalaisuutta.
