Kuka välittäisi
Muutama vuosi sitten, saattaapa olla jo yli vuosikymmen sitten, katselin Veikko Huovisen kirjan perusteella tehtyä elokuvaa "Koirankynnen leikkaaja". Sitähän oli kuvattu Pohjois-Karjalassa ja oli siinä muutamia tuttuja täkäläisiäkin hahmoja. Eri toten jäi kuitenkin mieleen kuvan Mertsi Vepsäläinen, jota esitti Peter Franzén.
Mertsi oli haavoittunut sodassa päähän ja jäänyt lapsen asteelle. Tuon ajan yhteiskunnassa elämä oli sitä sun tätä. Sodassa syntynyt aivovamma jättää hänet toissijaiseksi. Savottaseurakseen hän saa kuitenkin Sakke-nimisen pystykorvan. Sakke puree kuitenkin jossain vaiheessa Mertsiä, sekin. Puree siinä vaiheessa kun hänestä piti tulla kämppäkavereiden innoittamana koirankynnen leikkaaja.
Huovisen kuvaama yhteiskunta piti kuitenkin omalla tavallaan huolta tuollaisistakin Mertseistä. Ei se hääviä ollut, mutta oli kuitenkin. Mertsit olivat usein eräänlaisia maskotteja, joiden kustannuksella myös pilailtiin. Yleensä he olivat kuitenkin yksi joukosta.
Nuo ajatukset tulivat mieleen, kun katselee ja kuuntelee ihmisten nyky-ympäristöä.Aivan ytimeenhän tuossa tarkkailussa ei pääse, mutta kuitenkin. Ahne ja itsekäs yhteiskunta eli ihmiset välittävät yhä vähemmän tällaisista Mertseistä, tai ainakin sysäävät heidät syrjään jonnekin. Toisaalta heistä on tullut tai ainakin tulossa oiva hoivabisneksen kohde näille ameebamaisille ulkomaisille pääomasijoittajille.
Nimittäin Suomessa on tilastojen mukaan vuonna 2030 45 yli 65-vuotiasta sataa työpaikkaa kohden. Vuonna 1950 noin 10 työikäistä kannatteli harteillaan yhtä vanhusta. Vuonna 2030 lasketaan , että 10 työikäistä kannattelee harteillaan viittä vanhusta. Tästä vertauksesta monet eivät pidä, koska kuvittelevat sitkeästä maksaneensa omat eläkkeensä. Näinhän ei ole, he ovat maksaneet siitä vain osan. Suurimman osan maksavat juuri nyt töissä olevat. Ja näin sen tulisi mennä jatkossakin. Jos töitä löytyy.
Numeroleikkinä tai -totuutena voi vielä todeta, että meitä suomalaisia on nyt noin 5,4 miljoonaa. Jos työikäisiksi hyväksytään 15-64-vuotiaat, heitä on 3,5 miljoona. Siis työikäisiä. Töissä käy, syystä jos toisesta kaksi kolmesta työikäisestä. Vuodesta toiseen meille kerrotaan, että yhtälö ei voi toimia ainakaan kovin pitkään näillä perusteilla.
Katu- ja kahvipuheissa kuulee yhä useammin versioita, miksi ollaan eläkkeellä, tai miksi pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eläkkeelle. Viettämään omaa laatuaikaa, harrastamaan ja matkustelemaan. Joskus vaikuttaa, että kyseessä olisi jonkinlainen joukkopako aikaisemmin suomalaiselle itsetunnolle niin tärkeästä työstä.
Tarjolla on niin paljon mukavan lapsenomaisia tai aikuisistakin hölmöjä tekeviä laulu-, kakkimis-, oksentamis- ja riisuutumisleikkejä ja sitten tietenkin nämä miljoonamiesten jääkiekkokisat. Niistä voi rakentaa itselleen oikeaa laatuaikaa, Toki eläkkeelle siirtymiseen on myös aivan oikeita ja normaaleja polkuja, mutta niistä ei juuri ääntä pidetä.
Samanaikaisesti kansakunnan kaapin päälle kivunneet pelottelevat meitä kestävyysvajeella. Kataisen hallitus on nostanut tämän valtiontalouden vajeen 10 miljardiksi euroksi. Pääministeri Kiviniemi on keskittynyt lähinnä vartalonsa sallittuihin kuvakulmiin. Tuota vajetta kansa ei pysty maksamaan, vaikka kuinka tekisi töitä ja vaikka veroja korotettaisiin kuinka. Siispä, aatsipoppaa, otetaan lisää velkaa. Ja ajetaan julkiset palvelut alas.
Samalla nykyhallitus puhuu konsulenttiensa ja analyytikkojensa myötäillessä ja hymistellessä taustalla talouskasvun ensiarvoisuudesta. Eikä tietenkään turhaan taikka väärin puhukaan. Talouskasvu ei kuitenkaan vieläkään synny pelkillä pörssikaupoilla, vaan tarvitaan oikeaa työtä. Työtä, joka synnyttää oikeaa lisäarvoa.
Tässä utuisen ja epävarman tulevaisuuden ympyröissä persut saavat jatkaa vaaleihin saakka valheidensa, tai sanotaan sievemmin, epätotuuksiensa pitkospuilla. Pitkospuilla, jotka rakentuessaan johtaisivat meidän yhä syvemmälle suohon. Ohjelmilla, joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa.
Kun keran alussa muisteltiin menneitä, niin kaipa ikääntyneemmät ja valveutuneemmat muistavat, kuinka kävi SMP:n kanssa. Urpo Leppänen lupasi poistaa työttömyyden kolmessa kuukaudessa. Työttömyys kaksinkertaistui. Seuraavalle vaalikaudelle SMP sai yhden kansanedustajan. Hänetkin rimaa hipoen.
