Tuhkaa yllemme
Ainakin tuhkaa, mutta ei ihan tulikiveä, saattaa jälleen sataa päällemme. Ainakin eteläsuomalaisten, mikä on täältä katsellen ja tunnelmoiden ihan oikein. Globaali maailmamme ja etenkin sen koko laajuudessa matkailevat turistit ovat hämmentyneitä ja sähköisillä meedioilla on huisketta. Tästä tuhkan ripottelusta taidamme kuitenkin päästä säikähdyksellä.
Jos ei nyt tuhkaa ja tulikiveä, niin kuitenkin arktista huutoa kuultiin Eduskunnassa, kun kansan valitut ryhtyivät seulomaan Portugalin tukipakettia. Toivon mukaan energiaa riittää vielä sittenkin, kun joskus hamassa tulevaisuudessa ryhdytään ratkomaan piilossa pidettyjä kotomaan ongelmia.
Ongelmat ovat saaneet muhia ainakin puolisen vuotta veran alla, mutta siellä ne ovat. Osa niistä on aivan hirmuisia, kuten Paasikivi olisi hänelle ominaiseen tyylin todennut.
Ongelmat ovat saaneet muhia ainakin puolisen vuotta veran alla, mutta siellä ne ovat. Osa niistä on aivan hirmuisia, kuten Paasikivi olisi hänelle ominaiseen tyylin todennut. Siinä ei auta yhtään, että virkamiehet, joiden määrässä on köyhillä kestämistä, sorvaavat uusia muotitermejä.
Vääntävät vaikka tämän kestävyysvajeen uuteen muottiin, koska edeltäjä on ilmaisuna tullut liian tutuksi. Nykyisessä politiikan teossa ja hallinnossa on omituinen tapa verhota hankalat ja ikävät asiat omalaatuisiin uusiosanoihin. Huvittavinta kärkeä edustavat eri hallintovirastot, joiden nimillä ainakin oikeat asiakkaat eli kansalaiset on saatu karkotettua pois häiritsemästä tärkeitä seminaareja ja tuottavuuspalavereita.
Ihmetellä täytyy miksi kestävyysvajetta ei voida kutsua kuten ennen. Eli kertoa kuinka paljon valtion menot kasvavat tulevaisuudessa verrattuna tuloihin. Siinä se olisi.
Kun näin menetellään, niin meidät etäännytetään yhä kauemmaksi arjesta ja päätöksenteosta. Jäljelle jäävät TV:n lapselliset viihdeohjelmat ja kansainvälisesti pieni palloilulaji eli jääkiekon pelaaminen. Viimeksi mainittu kuitenkin osoittaa terveellisesti, kuuinka ihminen on laumaeläin eikä kovinkaan kauas erkaantunut lähisukulaisestaan eli apinasta. Ja kaiken yllä leijuu Kummolan valtaisa bisnes - money, money.
Mutta tästä parlamentista. Oli upeaa seurata, kuinka Suomen Eduskunta käyttäytyi tiistaina todella kansainväliseen tyyliin. Lähes kuin Venäjällä taikka hivenen siistimmin Britanniassa. Se ei ollut enää mitään hyssyttelyä tai hyssälöitymistä (Liisa Hyssälä). Ihan kuin antiikin parlamenteissa todelliset verbaalivirtuoosit pääsivät oikeuksiinsa. Pekkarointi saattaa saada kilpailijoita.
Tiistai paljasti myös sen, kuinka alastomia persut olisivat ilman Timo Soinia ja hänen verbalistiikkaansa. Siinä suhteessa häntä voi ihailla. Kuten myös vasemmiston Paavo Arhinmäkeä ja demarien Eero Heinäluomaa. Siinä laitettiin todella matoa koukkuun.
Mutta tämä maa se vain jatkaa ilman hallitusta ja Katainen hymyää TV:ssa melkein yhtä leveästi kuin Nato-Stubb. Mitään kiirettä ei ole, ja onhan Belgiankin sinnitellyt jo yli vuoden ilman hallitusta. Sielläkin menee niin kuin on mennäkseen. Mutta kyllä Suomessakin valmista saadaan, kun aikamme on tullut. Se on vähän kun tämän tuhkapilven kanssa.
Kuinka pitkäikäisen hallituksen ja Eduskunnan sitten oikein saammekaan, niin se on jo toinen juttu. Kuhan häntä.
