Aikansa kutakin
Elämme nyt sitä aikaa ja aikakautta, että lätkän eli jääkiekon pyhä henki on laskeutunut päällemme. Sitä säestävät euroviisut, mikäli julkisuuden määrää mitataan kummankin ilmiön kohdalla. Me suomalaiset olemme urheilukansaa, joten jaksamme kiinnostua myös kymmenen vuoden takaisesta savolaishiihtäjän mahdollisesta douppaamisesta.
Hiihtoliiton käyttäytymismalliin liittyy toki paljon muutakin, Etenkin hiihtojohtajien kohdalla. Kukaan ei oikein tiedä, tai muista juurikaan mitään. Siinä mielessä heikkotasoista joukkoa merkittävillä paikoilla, vaikka toki ikä tekee tehtävänsä itse kunkin kohdalla. Tähän kun lisätään vielä jalkapalloilun lahjusseikkailut, joista on myös näyttöjä, niin onhan tässä ollut ja tulee olemaan urheilemista.
Nyt kun kansalla on vaalien jälkeen omavalintaista seuraamista, niin politiikan myllyt jauhavat kuitenkin omalla, nyt ennenkokemattomalla rouskeella. Puolueet ovat jo jonkin aikaa pallotelleet Portugali-kysymyksellä, mutta viikonvaihteessa tulisi puristaa ulos ainakin jonkinlainen Suomen kannanotto. Perussuomalaisilla se on jo valmiina.
Pyhät arvot ovat kuitenkin sellaisia, että niitä ei pitäisi ylenmäärin solvata tosiasioista huolimatta. Pesäpallolla oli takavuosina omat väärikäytöksensä, mutta siinä on kuitenkin oikeastaan ainoa aito suomalaislaji. Tässä jalossa kamppailussa olemme maailman parhaita.
Nyt kun kansalla on vaalien jälkeen omavalintaista seuraamista, niin politiikan myllyt jauhavat kuitenkin omalla, nyt ennenkokemattomalla rouskeella. Puolueet ovat jo jonkin aikaa pallotelleet Portugali-kysymyksellä, mutta viikonvaihteessa tulisi puristaa ulos ainakin jonkinlainen Suomen kannanotto. Perussuomalaisilla se on jo valmiina.
Kokoomuksen Jyrki Katainen puhkuu umpisolmulta vaikuttavasta tilanteesta huolimatta aitoa pääministerihimoa. Se vienee hänet päämääräänsä tavalla taikka toisella eli jonkinlaisella enemmistöhallituksella. Hallituskoostumushan voi olla toisaalta sellainenkin, että siitä puuttuu Kokoomus. Vaikea on kuitenkin uskoa, että Katainen luopuu vapaaehtoisesti pääministeriydestään.
Kun nyt kuitenkin samalla kirjoitetaan myös poliittista historiaa, siinä tulee näyttelemään keskeistä osaa keskustan eli maalaisliiton kohtalo. Keskustan vaaliaikoja edeltänyt itseriittoisuus, valta-aseman väärinymmärtäminen, lautakasat, vaalirahasotkut ja niiden vähättely suistivat puolueen asemaan, josta nousemista moni analyytikko pitää mahdottomana.
Eurooppalaisittain maalaisliiton säilyminen suurena puolueena, vaikkakin keskusta-nimisenä on ollut hämmästyttävää. Lähinnä siksi, että maanviljelijöiden sinällään arvostettu ammattikunta on supistunut menneisiin vuosikymmeniin nähden olemattomaksi. Mutta aika näyttää tämänkin. Kuten myös sen, millaiseksi Suomen poliittinen kartta jo lähitulevaisuudessa muotoutuu.
Sitä ennen lainaan Otto Mannista: "Suo halullisten hallita, maan valituiden vallita, vain rauhan virttä rallita: hoi-laari-laari-laa ! Kyll´asiat ne hoitelee ja rattaat rasvaa voitelee ja veroruoskin roitelee sun nahkaas naukuvaa." Eli odotellaanpas, että mahdollinen hallitus pääsee askartelemaan oikeiden Suomen asioiden parissa. Niitä riittää Kokoomuksen leikkauslistan ollessa jonossa ensimmäisenä.
