Sulka hattuun
Nyt ovat viime metrit ainakin suhteellisesti käsillä. Nimittäin niin sanotussa vaalitaistelussa. Jos joku on halunnut ja hakenut innoitusta, asiaa, asiantuntemattomuutta ja jopa politiikkaan liitettyjä pelleohjelmia, niin niitä on ollut tarjolla yllin kyllin TV:ssa, ja on tietenkin aina suureen loppunäytökseen saakka.
Eri asia on, miten paljon määrätyt asiat ovat näissä ohjelmissa selkiintyneet kansalaisille. Varsinkin nyt kun puolueiden puheenjohtajien on mietittävä miten kannanotot saattavat vaikuttaa tuleviin hallitusneuvotteluihin.
Usein lähinnä omaa esiintymistään tyrkylle tuovat toimittajat ovat yrittäneet saada puolueiden puheenjohtajista irti selventäviä kannanottoja muun muassa Euroopan velkakriisiin ja etenkin tuleviin menoleikkauksiin. Vaikean näköistä on ollut heidän kiemurtelunsa.
Erityisesti jäätävän kolkko pääministeri Kiviniemi on umpioitunut entistä enemmän. Hän edustaa samalla tyylipuhtaasti menneiden aikojen poliitikkoja. Puhuu paljon, mutta ei vastaa ainakaan esitettyihin kysymyksiin.
Usein lähinnä omaa esiintymistään tyrkylle tuovat toimittajat ovat yrittäneet saada puolueiden puheenjohtajista irti selventäviä kannanottoja muun muassa Euroopan velkakriisiin ja etenkin tuleviin menoleikkauksiin. Vaikean näköistä on ollut heidän kiemurtelunsa. Tosin Kataisen poika esiintyy kuin Euroopan omistaja ja viisastelee meidän rahoillamme. Paraskin vastuunkantaja.
Uusia aiheita vaalikeskusteluun tai -väittelyyn tuskin enää nousee. Olen kyllä hivenen odotellut, että joku rohkenisi kysyä katolilaiselta Timo Soinilta esiaviollisista suhteista. Viime viikolla hän vielä kielsi "aportin" raiskatuilta naisilta. Hänen nykyistä kantaansa en tiedä. Timon himo mustan auton takapenkille on kuitenkin niin kiihkeä, että kaikki on vielä mahdollista.
Näyttää joka tapauksessa siltä, että vaaleista on tulossa historialliset. Johtuen juuri perussuomalasista. Onko sen hyväksi kansakunnalle, on sitten aivan eri juttu. Nopeasti kokoon kyhätyillä näytelmillä ei ole juurikaan jatkuvuutta ainakaan teatterimaailmassa. Ja paljolti sitähän on nytkin kyse. Neljä vuotta on toisaalta hektisessä maailmassa kovin pitkä aika.
Aluksi voi tanner tömistä ja aitaa kaatua, mutta entä sitten ? Kun kuuntelee sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita, niin kyllä kylmää. Vanhusten- ja terveydenhuolto. Edessä on ennenkokematonta. Näihin kotoisiin asioihin ei vaalikeskusteluissa ole juurikaan puututtu. Ei ole uskallettu kuin toistaa kuluneita iskulauseita. Etenkin mainostoimistojen valmentamat ja sliippaamat ehdokkaat ovat kääntäneet aiheelle sujuvasti selkänsä ja samalla takapuolensa.
Eläkkeet ovat täysin ymmärrettävästi olleet näkyvästi esillä, ja hyvä näin. Välillä vain tuntuu, että suomalaisten suurin haave on päästä eläkkeelle. Siihenkin on syynsä, monin paikoin työelämästä on tullut lähes maanpäällinen helvetti. Työntekijät elävät epävarmuudessa aina vaan kireämmissä ja vaativammissa olosuhteissa.
Mutta kun meillä on samanaikaisesti jo 12 000 iältään 16-29-vuotiasta suomalaista työkyvyttömyyseläkkeellä, niin se kyllä hätkähdyttää. Ja joka päivä heitä tulee viisi lisää. Millainen ihmiskohtalo ja millainen kansakunnan henkinen ja taloudellinen tulevaisuus. Tuo ei ole halpaa yksilölle henkisesti eikä yhteiskunnalle rahallisesti. Kansakunnan kuva, eläminen ja oleminen vääristyy tällä tavoin vaarallisella tavalla.
