Luojan kämmenellä
Eskelisen Ari avasi sydäntalvella tien tänne piilopaikkaan. Kun Valmetin turbon punahehku oli tummunut, Ari sammutti traktorin ja sanoi, että täällä saisi olla rauhassa maailman melskeiltä. Lähimmät naapurit olisivat pari sutta ja yksin samoileva ilves.
Jos olisi osannut sulkea puhelimen ja malttanut jättää sähköpostit, olisi saanut olla poliittisten ja muiden kiistojen ulkopuolella. Muutaman talven syötetyt linnut osaavat jo tulla pyytämään ruokaa kutsumatta. Huuhkaja on lentänyt toistamiseen liiketunnistimen sytyttämään valokeilaan, mutta ei ole onneksi kavahtanut sivilisaatiota. Pari huolimattomasti tarkennettua kuvaakin siitä on. Huuhkaja lienee ottanut ravinnokseen sen jäniksen, joka viime kesinä söi sellerit ja kaivoi porkkanan juuria. Luonnon tasapaino toimii.
Ainakin kolme vuosikymmentä leipätyöni vastapaino oli toinen työ. Meille sodan melskeissä syntyneille työ oli arvo sinänsä. Nyt kun voimat eivät riitä siihen yhteenkään työhön, nyt rauha ja luojan aikaansaannokset ovat ottaneet niille kuuluvan ajan ja paikkansa.
Hirvimiesten radiolähettimin varustettu koira on kahtena kesänä läähättänyt pihaan. Liekö ollut se rauhattoman tuntuinen koira, joka kaivoi myyränpelättimen maasta ja kantoi metsänreunaan, mistä se keväällä löytyi patterit vielä iskussa. Aitan katossa on kinnerpuu ja tämän tästä joku elukka kantaa pitkiä luita pihapiiriin. Liittyykö sekin jotenkin hirvenmetsästykseen, sitä en tiedä, kun en metsästyksestä mitään ymmärrä.
Kaivonporaaja Pennanen teki syysmyrskyä uhmaten kuusikymmentä metriä reikää kovaan kallioon. Kamppeitaan kootessaan Pennanen opasti, että sieltä syvyyksistä porareiästä puhallettu kivituhka tekisi hyvää kasvimaalle. En sanonut Pennaselle, mutta siihen en uskonut. Graniitti on kiveä jauhettunakin. . Ei siihen sitten lopulta minun uskoani tarvittukaan. Riitti kun kannoin traktorin kauhassa sen vettä tihkuvan kivipölyn seulomattomalla soralla peitetyn kellarin päälle. Ikään kuin hienojakoinen graniittijauho puolen nyrkin kokoisten kivien ravinnetta kasvattaisi.
Kaivonporaaja Pennanen on kairannut sen jälkeen varmaan satoja reikiä kallioon ja ystävällisesti opastanut asiakkaansa porakaivon saloihin. Jos minulla olisi nyt yhteys Pennaseen, tunnustaisin ennakkoluuloni.
Tyttären työkaveri, pitkän linjan postilainen hänkin oli esikasvattanut halkaistussa maitotölkissä mehitähtiä, jotka eivät kuulemma vaatisi kasvuympäristöltään kovin paljon. Seulomaton sora, siihen vesimärkänä hienoksi jauhettu kivipölyä ja ripaus multaa riittäisi. Maitopurkissa alkunsa saaneet kasvit ovat selvinnet ja lisääntyneet nyt jo kaksi kuivanpuoleista kesää. .
Pennasen kairaaman reiän vieressä kasvoi aniliinin punainen kukka, joka asiantuntijoiden mukaan on harjaneilikka. Ikään kuin se olisi tunnistanut kivituhkan ja uuden kasvuympäristönsä, kun se juurtui siihen karusti höystettyyn moreeniin ja kukkii nyt aikaisempaakin pitemmässä varressa.
Päivänkakkara tuli kutsumatta siihen sorakasaan ja on nyt onnistunut kurottautumaan kaikkein lähimmäksi aurinkoa.
Kun usko luontoon ja kasvuun tarttui minuunkin, puutarhamyymälät ovat sitten löytäneet vaikka kuinka monta kasvia, jotka tyytyvät todella vähään.
Laivareitillä Kaunissaaresta Kotkaan on pieni luoto ja siinä yksinäinen saarnipuu. Parituhatta julkaistua, elämää luotaavaa sanoitusta tehnyt Juha Vainio on tehnyt laulun tuosta yksinäisestä saarnipuusta.
Luoto, jossa yksinäinen puu kasvaa, on niin pieni, että tyrsky lyö yli kallion. Lintukin sinne pesiä pelkää. Kun siemenen tuuli kantoi, otti pienen mutta vahvimman. Kasvupaikan tuon karuimman antoi, kun puun uskoi juurtuvan. Luojan tehtävää kaikkein tärkeimpää täyttää yksinäinen saarnipuu. Odottaa hetkeä, jolloin rantalehdot kuolemasta havahtuu.
Ainakin kolme vuosikymmentä leipätyöni vastapaino oli toinen työ. Meille sodan melskeissä syntyneille työ oli arvo sinänsä. Nyt kun voimat eivät riitä siihen yhteenkään työhön, nyt rauha ja luojan aikaansaannokset ovat ottaneet niille kuuluvan ajan ja paikkansa.
Erkki Kanerva
