Me onnettomat tunarit
Kaksi vuosikymmentä olen ollut vastuussa terveydenhuollon järjestelyistä ja tietenkin palvelutasosta. Palvelutaso ei ole tyydyttävä. Vuosien saatossa esillä on ollut monta lupaavaa aloitteita uudistua ja kohentaa palvelutasoa mutta tuntuu, että lähes kaikki on tullut ammutuksi alas tutkimatta.
Valtio odottaa kunnilta aloitteellisuutta ja kunnat vetäytyvät valtion selän taakse. Ikäihmiset hoidettaisiin, jos vaan hallitus saisi aikaan siitä lain. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen tarpeeton jonottaminen ja byrokratia purettaisiin, mutta kun ei ole lakia. Näinhän se menee ?
Viime vaalikauden valtiovalta uskoi palvelu- ja rakenneuudistukseen, mutta kun kunnat eivät usko, eihän siitä mitään tule. Valtion piti panna painetta. Mitä siitä sitten tulee ?
Kaikki edellytykset parempaan ovat olemassa. Puuttuu aitotahto.
Substanssi osataan. Lääkäreitä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hoitajiakin riittää, toistaiseksi. Rahaakin riittää, kun teemme työyhteistöistämme vetovoimaisia ja ravistamme välistä vetävät pörssiyhtiöt kuntakentästä. Ja sitä paitsi, Suomessa terveydenhuolto tuotetaan edullisesti, edullisemmin kuin suurimmassa osassa EU maita ja oleellisesti edullisemmin kuin esimerkiksi USA:ssa, eikä hoito sielläkään tavoita heitä, jotka siitä eniten hyötyisivät.
Viime vaalikauden valtiovalta uskoi palvelu- ja rakenneuudistukseen, mutta kun kunnat eivät usko, eihän siitä mitään tule. Valtion piti panna painetta. Mitä siitä sitten tulee ?
Askola ja Sipoo aikovat yhdistää perusterveydenhuoltonsa, mutta kun siihen jää Pornaisten kunta väliin, malli ei kelpaa valtiolle. Samanlainen häkkyrä on syntymässä Hattulan ja Janakkalan kesken, kun Hämeenlinnan kaupunki jää niiden väliin. Jyväskylän seudulla vastaava himmeli taitaa jo olla. Kun on käsketty kaksikymmentätuhatta asukasta, siinä on nyt sitten kaksikymmentätuhatta.
Viime viikolla Joensuun valtuutetuille jaettiin seitsemän eri variaatiota vastaukseksi kysymykseen, minkä verran Kontiolahdelle annetaan valtaa mahdollisessa yhteisessä sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kysymyksen asettelukin tuntuu jotenkin uskomattomalta.
Isäntäkuntamallissa toimivallan ääripäiksi tarjotaan: Kontiolahdella ei lainkaan paikkaa lautakunnassa, tai että sillä olisi pysyvä, päätösvaltainen täysjäsenyys. Ääripäiden väliin on sovitettu viisi variaatiota määräaikaisen puheoikeuden ja kontiolahtelaisia erityisesti koskevien asioiden pysyvän päätösvallan väliltä. Ikään kuin ikiomat kysymykset voitaisiin irrottaa isoina kokonaisuuksina ratkaistavista asioista.
Eihän tästäkään tällä tavalla mitään tule. Jos tarkoitus on tehdä ihan aikuisten oikeasti yhteistyötä, sen pitää olla reilua. Asukaslukuun, palvelujen volyymiin perustuva täysivaltainen jäsenyys on reilua.
Jokainen Pohjois-Karjalan kunta on liian pieni vakuutusyksikkö ikääntyvän väestön terveydenhuollon takaamiseksi. Ja toisaalta, pienilläkin kunnilla on niin halutessaan elämisen oikeutensa. Niiden identiteetissä on sellaista voimaa, jota millään mahtikäskyllä ei tyhjästä loihdita. Uuden hallituksenkin pitäisi paneutua palveluihin. Se kuntareformi tulee perässä jos on tullakseen.
Terveydenhuollon organisointiin ja rahoitukseen on löydettävissä kansanvaltainen, kustannustehokas ratkaisu. Se edellyttää, että sivuutamme tämän toivottoman valtataistelun ja ajattelemme potilaan parasta. Potilaan etu on sitten lopulta kunnankin etu.
Väestöpohjaltaan Tampereen kaupungin kokoisen maakunnan on puhallettava yhteen hiileen. Itsekäs kuntarajojen vartioiminen ja valtataistelu maksaa paperirahaa ja syö voimavaroja, joilla meidän pitäisi toinen toisistamme huolta pitää ja alati pienevässä maailmassa pärjätä.
Minä en jaksa tätä. Vetäydyn tarkkailemaan paikka- ja pariuskollisen kalasääsken pesintää. Elokuun ensimmäisellä viikolla se opettaa poikasensa lentämään. Ehkä silloin tapaamme.
Hyvää Juhannusta
- Erkki Kanerva -
