Ulkoistetut
Joku vuosi sitten olin Karjalan Tasavallan Pitkärannassa käynnistämässä Ulkoministeriön lähialuerahoitteista perheväkivaltahanketta. Tarjosin sikäläiselle tulkille, eläkkeellä olevalle opettajalle kyydin Joensuuhun. Matkalla oli aikaa puhua vähemmän virallisesti sosiaalisesta tilanteesta Karjalan Tasavallassa.
Taisin kirjoittaa tällekin paikalle, että siellä työttömien määrää ei tiedä kukaan, kun osa ihmisistä elää yhteiskunnan ulkopuolella. Varsinkin osa heistä, jotka olivat päättäneet peruskoulunsa ja olivat elämänsä valintojen edessä, kun Neuvostoliitto hajosi, jäivät lopullisesti systeemin ulkokehälle. Se tulevaisuuden näkymä, johon heidät oli kasvatettu, romahti eikä uudesta saanut otetta. Tuntui pahalta.
Koko kevään on sanottu, että työttömyys on helpottamassa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä on enää 220.000. Hyvältä siis näyttää. Jos käy purkamaan työllisyyslukuja ja varsinkin jos lukee työvoimaviranomaisten viesteistä rivien välitkin, syytä huoleen on.
Helsingin Sanomien (4.6.) mukaan tätä menoa meillä alkaa olla sama tilanne. Noin 25.000 opintonsa peruskouluun jättänyttä nuorta elää yhteiskunnan tavoittamattomissa. Tuohon lukuun on päästy laskemalla ne nuoret, jotka eivät käy työssä, eivät ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi, eivät hoida kotona omaa lastaan, eivätkä ole eläkkeellä. Jos tähän lisätään peruskouluun jättäneet, työttömiksi ilmoittautuneet, puhutaan jo 40.000 nuoresta.
Koko kevään on sanottu, että työttömyys on helpottamassa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä on enää 220.000. Hyvältä siis näyttää. Jos käy purkamaan työllisyyslukuja ja varsinkin jos lukee työvoimaviranomaisten viesteistä rivien välitkin, syytä huoleen on.
Työ- ja elinkeinokeskusten rekistereissä on noin 470.000 työnhakijaa, joista karkeasti ottaen 110.000 on työssä. Näistä 65.000 on avoimilla työmarkkinoilla, 45.000 on työllistynyt työ- ja elinkeinohallinnon tukitoimenpitein. Kun näihin lukuihin lisätään työttömyyseläkkeellä olevat ja heidät, joita jonkinlaisen toimeentulon turvaamiseksi roikotetaan työnhakijoina, mutta jotka tosiasiallisesti eivät enää työllisty, työelämän ulkopuolelle joutuneiden määrä on pelottavan suuri.
Viime vuosina noin 40 - 50.000 työtöntä on siis pidetty elämän syrjässä kiinni työllistämällä heitä erilaisin työ- ja elinkeinohallinnon tukitoimenpitein. Merkittävä osa heistä on työllistynyt yhteiskuntavastuun ottaneiden kansalaisjärjestöjen epäitsekkäin toimenpitein. Työ- ja elinkeinohallinto on rahoittanut järjestöjen hankkeita työttömän työnhakuedellytysten parantamiseksi, mutta myös työllistämistä järjestöissä.
Kun työllistämisen määrärahat ehtyvät, linja kovenee. Kuluvan vuoden hakukierros pudotti jo projektirahoituksesta järjestöjä, joilla ei katsottu olevan näyttöjä työllistää avoimille työmarkkinoille. Vaikka kilpailuttaminen kiistetään, tosiasiallisesti järjestöt on pantu kilpailemaan keskenään. Käytännössä se jakaa työttömätkin kahteen kastiin. Nyt sitten on jo viestitty - enemmän tai vähemmän virallisesti - että työllistämisrahat ovat loppumassa, jos vaalien jälkeinen hallitus ei nopeasti löydä rahaa työllistämiseen.
Ymmärrän toki, että markkinaehtoinen työ on tavoite ja pitääkin olla. Mutta jos sellaista ei ole kaikille, jotenkin sitä työkykyä ja elämänliekkiä täytyy voida ylläpitää.
Olen kymmenen vuoden ajan seurannut läheltä kahden järjestön ponnisteluja työttömien elämäntilanteen parantamiseksi ja itsetunnon säilyttämiseksi. Ehkä huolestuttavinta on, että työttömyys kohtaa aina vaan nuorempia. Toinen leimallinen piirre on työttömän terveydentila. Kun näköalattomuus kestää pitkään, oma terveys jää huonolle hoidolle. Työttömällä ei ole työterveyshuoltoa. Oma terveys on selvästi yleisempi henkilökohtainen työllistymisen este kuin esimerkiksi, oppimisvaikeudet, vanhentunut koulutus, sosiaaliset ongelmat, ylivelkaantuminen, tai vaikka puutteellinen kielitaito.
Positiivisesti nähtynä nämä ihmiset eivät ole yhteiskunnan ulkopuolella. Heidän koulutus on päivitettävissä ja terveyttä voidaan alkaa hoitaa. Monella heistä on osaamista, jolle ei vaan ole löydetty markkinaehtoista käyttöä.
Nyt pitäisi nähdä, että työttömissä on se, tai ainakin merkittävä osa siitä työvoimareservistä, jota eläkeiän nostamista huutavien laskelmista puuttuu.
- Erkki Kanerva -
