Tuulesta temmattua, mutta täyttä totta
Jukka Nevalainen tarvitsee Kuikanniemen viljelemiseen luovaa ajattelua ja hyvää tuulta.
Polvijärven Rauanlahden jo hivenen syksyistä maalaismaisemaa hallitsee lakeus, joka on pohjoiskarjalaisittain harvinainen. Tasaista tuulen tuivertamaa peltoa, siellä täällä lato; niiden takana Höytiäinen, jonka pohjaa tämäkin seutu on ollut ennen kuuluisaa järvenlaskun humausta.
Viimeisessä niemessä peltosarkaa halkovan pitkän tien päässä seisoo talo. Talo on Kuikanniemi - tila, jota maanviljelijä Jukka Nevalainen on isännöinyt lähes neljän vuosikymmenen ajan.
Kuikanniemessä oli aikanaan monen muun maatalon tapaan pieni karja ja muutama hehtaari maata. Vuosien varrella karjan merkitys väheni ja peltojen osuus kasvoi. Nevalainen alkoi kasvattaa todenteolla heinää, mistä onkin tullut nykyään miehen pääasiallinen elinkeino.
Takavuosina ostettujen lisämaiden ohessa Nevalainen on jalostanut maatilaansa viljelytarkoitukseen sopivammaksi kuitenkin varsin erikoisella tavalla: pengertämällä ja kuivattamalla Höytiäisen rantaluhikkoa tuulivoiman avulla.
Ajatus peltoalan kuivattamisesta Kuikanniemeen sai alkunsa 1980-luvulla, vain hieman sen jälkeen kun Nevalainen oli ryhtynyt isännöimään Kuikanniemeä isänsä jälkeen.
- Tässä oli paljon viljelemiseen soveltumatonta kosteaa rantaluhikkoa. Ajattelin, että pengertämällä minäkin saisin tästä lisäpeltoa, Nevalainen tuumaa.
Kovalla tuulella järjestelmä pumppaa noin 1000 litraa vettä minuutissa.
Ameriikan malliin
Nevalainen tarttui toimeen. Ensimmäiset pengerrykset syntyivät kaivinkoneella talvisaikaan, koska kesällä maaperä oli työkoneelle liian pehmeä. Kaikkiaan pato-ojaa syntyi 1400 metriä; pengerrys kiertää koko niemen.
Jotta pengerretty peltoala saatiin pysymään kuivana, tarvitsi Nevalainen avukseen pumpun. Ja kun Kuikanniemen aavalla tuntui käyvän ainainen tuuli, päätti Nevalainen valjastaa senkin hyötytarkoitukseen. Syntyi tuulivoimalla pyörivä pumppu.
Nevalainen ei osaa sanoa, mistä erikoinen ajatus viime kädessä oikein syntyi.
- Ehkä olin nähnyt lehdissä tai televisiossa juttuja USA:n karjatiloilla toimivista isoista myllyistä, jotka pumppaavat karjalle vettä, Nevalainen miettii.
Koska Nevalaisen kaavailemaa myllyä tai pumppua ei ollut aiemmin ainakaan Pohjois-Karjalan peltomaisemissa nähty, joutui suunnittelu- ja rakennustyöstä vastaamaan itse.
Peltoa puolet lisää
Lavat syntyivät perinteisestä filmivanerista, viisimetrinen runko raudasta. Myös traktorin hihnapyörän kulmavaihteet sekä auton taka-akseli löysivät tiensä Nevalaisen tuulimyllyn voimansiirtoon.
Keskipakopumpun rakentamisessa Nevalainen otti mallia pölynimurista. Lisäksi peltoon syötettiin noin 200 metriä putkea, joka kokoaa veden yhteen.
Nevalainen kertoo, että tähän päivään saakka järjestelmä on toiminut hyvin. Viljeltävää lisämaata Kuikanniemeen tuli kuivatuksen ja pengerryksen ansiosta 6,5 hehtaaria eli puolet koko tilan peltoalasta.
Kuivatuksen tekniikka on edelleen sama, pumppu järjestyksessään toinen.
- Kovalla tuulella järjestelmä pumppaa noin 1000 litraa vettä minuutissa, Nevalainen kuvaa.
Uutta sovellusta peliin
Tuulimylly ja pengerrykset ovat pitäneet Kuikanniemen rantoja kuivana kohta kolmen vuosikymmenen ajan.
Nevalainen myöntää, että alkuun hänen rakentamallaan kuivatusjärjestelmällä riitti ihmettelijöitä. Kahdeksanlapainen tuulimylly kun näkyy vesistönkin taakse Kinahmontien sillalle oikein hyvin.
- Moni luuli, että käytän myllyä sähköntuotantoon, Nevalainen sanoo.
Vaikka jo Nevalaisen tuulimyllyssä on jo sinänsä yhden tarinan ainekset, ei mies ole jäänyt maatalouden innovaatioissaan pelkästään siihen. Vuosituhannen vaihteessa Nevalainen näet päätti keskittyä maataloudessaan yksinomaan kuivaheinän tuottamiseen ja tällainen ratkaisu vaati tietenkin uusia sovelluksia.
Niinpä myllyn jatkoksi on syntynyt nyt muun muassa rekan perävaunusta kehitelty vaunukuivuri. Eikä liene enää yllätys, että design ja toteutus ovat jälleen Nevalaisen omien kätten tulos.
- Tässä on 4 kilowatin puhallin. Vaunun voi vetää traktorilla pellolle ja tyhjentää sitten suoraan kuivat paalit varastoon, Nevalainen innostuu kuvailemaan laitettaan.
Niin: kuka onkaan sanonut, että maataloustyön pitäisi olla kaavoihin kangistunutta ja tylsää.
