Aapo Ahponen kertoo, että tässä turbiinissa on molemmin puolin puulaakerit.
Saariossa maan vanhin voimalaitos, jossa on alkuperäinen toimiva koneisto
Kuva: Tarja Partanen
Tohmajärvelle Saarion kylään valmistui vuonna 1908 Wärtsilä-Aktiebolag oy:n rakennuttama voimalaitos, jonka Tohmajärvi-seura kunnosti voimalaitosmuseoksi lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Jänisjoen varrella sijaitseva museo on maamme vanhin voimalaitos, jossa on edelleen alkuperäinen toimiva koneisto.
- Vanha voimalaitos toimi aina vuoteen 1984 saakka, jolloin sen viereen rakennettiin tämä nykyisinkin käytössä oleva voimalaitos. Muutamilla Saarion kylässä heräsi ajatus, että vanha pitäisi säilyttää, mutta idea sai melko nihkeän kannatuksen. Vasta myöhemmin asiaa päästiin viemään eteenpäin, kertoo Aapo Ahponen, joka oli yksi kunnostamishankkeen edistäjistä.
Wärtsilä-yhtiö ei ollut valmis itse museoimaan laitosta, mutta se suhtautui museointiin myönteisesti. Kun Tohmajärvi-seura saatiin innostumaan asiasta, ja kuntakin antoi pienen rahallisen avustuksen, solmittiin ostosopimus voimalaitoksesta. Hinta oli nimellinen, vain sata markkaa.
- Kunnostuksen kustannusarvio oli 450 000 markkaa. Koska vuokralaisille avustuksia ei myönnetty, seuran piti ostaa laitos. Maapohjasta, jonka nykyään omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö, tehtiin kahdenkymmenen vuoden vuokrasopimus.
Alun perin voimalaitos suunniteltiin kahdelle koneelle, mutta turbiinitunneliin tehtiin tila kolmannellekin. Turbiinit ovat erilaisia, sillä kun Vääräkoskelle rakennettiin myöhemmin voimalaitos, tehdas ei pystynyt toimittamaan sinne koneita. Niinpä täältä vietiin toinen Vääräkoskelle, ja sinne tarkoitettu toimitettiin tänne.
Sähköä yhtiön tarpeisiin
- Alun perin voimalaitos suunniteltiin kahdelle koneelle, mutta turbiinitunneliin tehtiin tila kolmannellekin. Turbiinit ovat erilaisia, sillä kun Vääräkoskelle rakennettiin myöhemmin voimalaitos, tehdas ei pystynyt toimittamaan sinne koneita. Niinpä täältä vietiin toinen Vääräkoskelle, ja sinne tarkoitettu toimitettiin tänne.
Saarion voimalaitos tuotti sähköä lähinnä yhtiön omiin tarpeisiin. Sähköntuotanto on noin puolet nykyisen, vuonna 1984 valmistuneen laitoksen tuotannosta. Jos uusi voimalaitos on rakennettu keskelle joen uomaa, niin vanha sijaitsi rannassa. Tällä mahdollistettiin puiden vapaa uittaminen joessa.
- Sijaintinsa vuoksi vanha voimalaitos sulautuu hyvin ympäristöönsä. Kanavalla oli lautakate. Sotien aikaan se naamioitiin puilla. Talvisodan aikana voimalaitos kalkittiin, joten se oli yhtä valkea kuin ympäröivä talvinen maisema.
Kun seppä uittorännissä laski
Voimalaitoksen historiaan liittyy monta tarinaa ihmiskohtaloista. Vuonna 1924 sattui onnettomuus, kun jäät ahtautuivat vesikanavaan. Seinämä sortui, ja vesimassat kulkivat voimalaitokseen. Sisällä olivat laitoksen hoitaja vaimonsa ja lapsensa kanssa sekä seurusteleva pari.
- Kaikki tapahtui nopeasti. Seurusteleva pari pyrki ulos. Sulhanen pääsi pois, mutta vesimassat veivät hänet alas joenjuoksua. Hänet kuitenkin pelastettiin, kun paikalliset lapset kertoivat tapahtuneesta. Morsiamen jalat jäivät oven väliin ja murtuivat. Muut kököttivät koneiden päällä. Seuraavana päivänä pelastajat saapuivat paikalle.
Räjähtipä kerran joen ylitse vievä siltakin. Maantiesillan yläpuolelle oli ahtautunut jäitä, jotka yritettiin räjäyttää kasapanoksella. Panos ei kuitenkaan lauennut vasta kuin sillan alla, jolloin silta lensi taivaan tuuliin.
- Tuolla alajuoksulla oli uittoränni padolta asti. Siihen liittyy hauska tarina, kun kerran eräs Oskolasta kotoisin oleva seppä tuli sillalle ja jututti siellä olleita poikia. Kovana uimarina hän kyseli, olivatko pojat koskaan laskeneet sitä ränniä alas. Pojat tietenkin nyökyttelivät ja sanoivat, että totta kai. Seppä heitti vaatteensa ja laski rännin alas. Se oli kuitenkin haristunut ja piikkinen. Alhaalla vettä oli vähän. Sepän oli ikävä ajella polkupyörällä kirkolle pajaansa, kun takapuoli ja kintut olivat täynnä piikkejä, Aapo Ahponen kertoilee.
Paljon kehittämisen paikkoja
Saarion voimalaitoksen alueen historia on laaja. Maapohjatietoja on peräti 1640-luvulta. Siellä sijaitsi yksityisten omistamia jauhomyllyjä jopa kolme yhtä aikaa. Alueen läpi kulki ennen maantie. Joen toisella puolella oli kauppa. Myös kesäkahvilaa siellä on pidetty.
- Voimalaitos on ollut tohmajärveläisten kohtaamispaikka. Monenlaisia pelejä on pelattu. Suosituimpia olivat korttipelit. Koska voimalaitoksen hoitajilla oli lehmiä, siellä oli maitolaituri, jonka luona moni pariskunta on tavannut toisensa ensimmäistä kertaa.
Voimalaitoksen hoitajat asuivat kahden perheen asunnossa, pytingissä. He olivat omavaraisia. Heille rakennettiin navetta ja sauna. Saunan ja pytingin välissä sijaitsi paja. Myös vesivahtien asunnot olivat täällä. Ahponen toteaa, että voimalaitos oli aikoinaan hyvä työllistäjä: siellä oli kolme vakituista työntekijää ja heidän lomittajansa.
Voimalaitosmuseota Tohmajärvi-seura pitää yllä talkoovoimin. Ympäristön raivaustöitä riittää kesäisin. Talvisin yhtenä tehtävänä on turbiinitunnelin kattojen puhdistus. Talkootöihin väkeä osallistuu vaihtelevasti. Aapo Ahposen mielestä osallistujia saisi olla enemmänkin. Erityisen haasteen hän heittää Saarion kyläyhdistykselle ja muutenkin paikallisille asukkaille.
- Täällä olisi paljon kehittämisen paikkoja. Ihmisiin pitäisi saada liikettä enemmän. Olemme esimerkiksi saaneet ajan myötä monista paikoista sähkötarviketavaraa, jopa antiikkia. Ne on koottu vanhaan navettaan. Niistä saisi ehkäpä Suomen laajimman näyttelyn. Tarvittaisiin vain tekijöitä, Aapo Ahponen houkuttelee mukaan.
Teksti ja kuvat: Tarja Partanen
