Vieraalla maalla rauhaa puolustamassa
Israelin Golanilla vuosina 1979-80 YK:n rauhanturvatehtävissä toiminut Wanhan kakkosen komppania järjesti perinteikkään kokoontumisensa Joensuussa viime viikonvaihteessa. Kokoontumiseen otti osaa kolmisenkymmentä entistä rauhanturvaajaa ympäri Suomen.
Wanhan kakkosen kokoontumiseen ottivat osaa myös Pohjois-Karjalan miehet Eero Ikonen ja Juhani Oksanen Liperistä. Ikonen paljasti perjantaina, että ohjelmassa on ainakin yhdessäoloa, tarinointia sekä vierailu Ylämyllyn Palokankaalle.
- Viime vuonna kokoonnuttiin kolmattakymmenettä kertaa. Joensuu taitaa olla kokoontumispaikkana nyt toista kertaa, viimeksi täällä oltiin vuonna 1995, Ikonen muistelee.
Yhden vuorokauden aikana satoi 60 senttiä lunta, joka sitten suli pois seuraavan kolmen vuorokauden aikana.
Maalaispojista rauhanturvaajiksi
Ikonen ja Oksanen palvelivat molemmat YK:n rauhanturvaajina Golanilla vuosina 1979-80. Oksanen ehti palvella jo ennen tuota myös Siinailla.
Kummallakaan miehistä ei ollut suvussaan mitään erityistä sotilasuraan viittaavaa. Ulkomaille lähdettiin, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Myös työllistyminen ja kohtalaisen hyvä palkka kiinnosti monia.
- Armeijan jälkeen lähdölle ei ollut mitään esteitä, joten laitoin paperit vetämään ja pääsin matkaan, Oksanen kiteyttää.
Muutos maalaispojista rauhanturvaajiksi oli molemmille melkoinen, kumpikaan miehistä kun ei ollut tuohon ikään mennessä juuri Ruotsia kauempana vieraillut.
Oksanen myöntää, että laskeutuminen talvisesta Suomesta Lähi-idän hiekkakentille oli melkoinen kokemus.
- Kuumaa oli ja Suezin rannassa aavikkoista myös, Oksanen sanoo.
Kovaan kouluun
Ikonen kertoo, että peruskoulutus rauhanturvatehtäviin oli todella kova.
- Kello 6-21 siellä juostiin ja psyykettä mitattiin monella tavoin. Myös kuriin sai tottua; jokaisen piti ymmärtää, miten täällä tulee toimia, Ikonen kuvaa.
Palveluksessa oltiin lähtökohtaisesti vuosi, mihin aikaan lomia mahtui kolmen kuukauden välein. Tämän vuoden aikana runsaat sata miestä käsittänyt komppania sai nähdä kaikenlaista säätä aina lumisateesta 44 celsius-asteen helteeseen.
- Yhden vuorokauden aikana satoi 60 senttiä lunta, joka sitten suli pois seuraavan kolmen vuorokauden aikana, Ikonen kertoo.
Oman vivahteensa palvelusaikaan teki Lähi-idän luonto. Esimerkiksi aamulla housujen puisteleminen oli suositeltavaa niihin yön aikana kätkeytyneiden skorpionien varalta.
Suomalaisten YK-joukkojen vahvuutena vieraalla maalla oli selviytymistaitoisuus. Suurin osa mukaan päässeistä miehistä oli rakennustaitoisia ja keittotaitoisia, joten olosuhteisiin mukautuminen oli jouhevampaa.
Eikä suomalainen komppania niin kauas kotiaan pääse, etteikö Golanin aavikollekin olisi rakennettu ensitöiksi sauna.
- Ne olivat kerosiinisaunoja, joiden kiuas lämpisi lentokonepolttoaineella, Ikonen nauraa.
Kuolema läsnä
Tulitaisteluilta Ikonen ja Oksanen sanovat kumpikin Golanilla säästyneensä. Toiminta oli rauhanomaista jälleenrakennustyötä ja humanitaarista auttamista.
- Joskus partioita ammuttiin, mutta oikeastaan miinat taisivat olla se pahin vaaratekijä jos poikkesi vähänkään raivatulta reitiltä, Ikonen sanoo.
Kuoleman mahdollisuus näillä kentillä oli kuitenkin läsnä, minkä jokainen mukaan lähtevä joutui omalla tahollaan käsittelemään. Kysymys tuntuu suurelta, kun ottaa huomioon, että monella rauhanturvaajalla oli ikää vain vähän ja takana vasta armeija.
Oksasen mukaan toiminta perustui osapuolten väliseen kunnioitukseen.
- Ei siinä kuolemaa mietitty; luulenpa että kaikki jotka sinne mukaan lähti oli tehnyt asiat itselleen selväksi jo ennen lähtöä, Oksanen tuumaa.
Teksti: Arto Miettinen
Kuva: Eero Ikonen
