Nils Ludvig Arppe oli Karjalan teollistaja
Karjalan ja koko Suomen taloushistoriassa on syytä muistaa eräs tärkeä nimi. 1800-luvun alkupuolen huomattavimpia teollisuusmiehiä oli Pohjois-Karjalassa syn-tynyt ja koko ikänsä Karjalan parhaaksi toiminut Nils Ludvig Arppe.
Hän syntyi 9. päivänä joulukuuta 1803 Kiteellä. Karjala oli Arppen elinaikana vahvasti juuri kahden kulttuurin jakamaa rajamaata. Karjalan rahvaalle tuttu vieras oli köyhyys, jota Arppe kaikin voimin pyrki poistamaan.
Karjalan tiettömillä korpimailla hän kierteli ratsun selässä ja tarkasteli niin metsiä kuin lauttaukseen sopivia vesireittejäkin.
Lainoppineesta yrittäjäksi
Arppe oli alkujaan vanhan turkulaisen Ohrapää-suvun jäsen. Suvun nimi oli muuttu-nut Ohrapäästä Arpiksi ja edelleen muotoon Arppe. Hän syntyi Kiteellä laamanni Nils Arppen perheen esikoisena. Pojasta tulikin sitkeä, periksiantamaton vanhan ajan tehtaanpatruuna. Äiti oli Margareta Sofia Wegelius, "Karjalan kuninkaan", kruunun-vouti Gabriel Walleniuksen tyttärentytär.
Käytyään Savonlinnassa saksankielisen koulun, suoritti nuori mies oikeustutkinnon 1823 Turun akatemiassa. Vaikka Arppe opiskelikin Turussa vain muutaman vuoden, muokkasi tämä jakso suuresti hänen teollisia visioitaan. Hyödyn aikakauden aatteet eivät niinkään hehkuneet yliopiston vaikutuspiirissä, mutta sitäkin enemmän Suomen Talousseura, jolla oli kiinteätä vuorovaikutusta akatemian suuntaan. V. 1823 Arppe aloitti auskultanttina Vaasan hovioikeudessa.
Hänen isänsä laamanni Nils Arppe kuoli samana vuotena ja Nils Ludvig vanhimpana poikana jäi nyt turvattoman perheen huoltajaksi, kun äiti oli kuollut jo aiemmin. Virkamiehen tulot olivat tuolloin niin vähäiset, ettei niillä suurta sisarusparvea voisi elättää. Niinpä auskultointi sai jäädä, ja Arppe matkusti takaisin Karjalaan.
Uusille urille
Nils Ludvigin lankomies, maisteri Johan Fabritius oli vastikään perinyt Kiteeltä Pu-hoksen kartanon ja sahan, jonka osakkaaksi ja johtajaksi hän tarvitsi nyt nuorta Arp-pea. Sairaalloinen J. Fabritius päätyi itsetuhoon 1830-luvun alussa.
Tämän jälkeen Arppe lunasti tilan itselleen hyvän ystävänsä, asessori Johan Hallonbladin rahoituksen turvin. V. 1832 Arppe perusti oman sahalaitoksen Pielisjoen Kuurnankoskeen ja vuokrasi niin ikään Utran sahan Pielisjoen suulta. Mahtavalla työtarmollaan Arppe kehitti Kuurnankosken sahan koneistoa ja laitteita, ettei niiden veroisia muita ollut.
Kuurnan sahasta tuli Suomen muiden sahalaitosten ehdoton esikuva. Arppe tähysi pi-temmälle, ja tilanomistaja Tigerstedtin kanssa hän rakennutti sahan Nilsiän Juankos-kelle sekä hankki edelleen osuuksia sahoihin, jotka toimivat Varkaudessa, Värtsiläs-sä ja Läskelässä. Arppe näki pian, mitkä seudut tulisivat menestymään jatkossa.
Maastotutkimusta
Sahatukkien alhainen hintataso motivoi nyt Arppea keskittymään kaukaisten salomaiden metsiin. Raakapuun lauttausmahdollisuudet pitkien taipaleiden takaa askarruttivat suuresti Arppen mieltä yrittäjänä.
Karjalan tiettömillä korpimailla hän kierteli ratsun selässä ja tarkasteli niin metsiä kuin lauttaukseen sopivia vesireittejäkin. Laajoja ikihongikoita vesiväylien varrella havaitessaan, hän ryhtyi oitis maa-ja metsäkauppoi-hin tilallisten kanssa. Kauppoja tehdessään hän salli talollisten silti jäädä asumaan koteihinsa ja hoitamaan entiseen tapaan viljelyksiään. Isännyyden menettämisestä kor-vauksena talonpojat saivat kauppasumman lisäksi muutakin etua. Metsänhakkuusta ja tukkien uitosta tuli heille säännöllistä, vuodesta toiseen jatkuvaa rahantuloa. Puutteessa elänyt Karjalan kansa oli tähän järjestelyyn tyytyväinen.
Höyrylaiva ja sulkukanava
Valmiiden sahatavaroiden kuljetuspulmatkin oli voitettava. Kuurnassa ja Utrassa sa-hatut tuotteet oli lastattava uudestaan jopa seitsemään kertaan, ennen kuin ne saatiin Kronstadtin satamassa ulkomaille menevää lastiaan odottaviin aluksiin.
Saimaan sokkeloisilla vesireiteillä Arppe siirrätti sahatavaroitaan lotjissa. Niiden hinaajaksi hän rakennutti Suomen ensimmäisen höyrylaivan vuonna 1833. Aluksen rungon rakensivat Kiteen Puhoksessa patruunan Pohjanmaalta asti palkkaamat laivanveistäjät. Höyrykone tuli Pietarista Aleksandrowskin konepajalta. Höyryaluskantamme esikoinen oli nimeltään "Ilmarinen", ja se herätti kaikkialla Suomessa ihmetystä ja toi rakennuttajansa nimeä tunnetuksi. Liikemiespiireissä Arppen teknillinen mielikuvitus toi hänelle yhä kasvavaa arvostusta. Utrankoskeen Arppe rakennutti v. 1832 kanavasulun, joka oli järjestyksessään toinen koko Suomessa.
Uusia vaikutteita ulkomailta
Kun Arppen aikomus perustaa höyrysaha v. 1835 Varkauteen oli kariutunut ja hänen ensimmäinen puolisonsa Jeannette Porthan kuollut lapsivuoteeseen, katsoi Arppe tar-vitsevansa elämäänsä virkistystä ja vaihtelua. Niinpä patruuna ryhtyi valmistelemaan nyt matkaa ulkomaille.
Kiteen Koivikolta hän kiiruhti ensin Pietariin, mistä alkoi laivamatka Saksaan. Matkalla hän poikkesi Göttingenissä, missä hän pani merkille kak-siteräisen sahan, joka teki silppua, hienonsi papuja ja sorvasi puuta. Laitteeseen kuu-lui vielä sirkkelisahakin ja koko yhdistelmää käyttämässä oli kaksi hevosta. Niin ikään Mainzissa Arppelle näytettiin 17 vesimyllyä, jotka oli rakennettu Rhein-jokeen.
Dresdenissä hän kävi teollisuusnäyttelyssä ja osti sieltä messinkistä sihtikangasta Pu-hoksen myllyyn. Varsin käytännöllinen matkamuisto!
Koivikon kartano
Puutavaran hinnat olivat 1840-luvulla romahtaneet. Arppe supisti tällöin liiketoi-miaan ja keskittyi maanviljelyksen ja karjanhoidon tehostamiseen kotitilallaan Kiteen Koivikolla.
Arppe sai Koivikosta todella mallikelpoisen maatilan, missä uusia vilje-lysmenetelmiä sovellettiin ja pidettiin jalostettua rotukarjaa. Niin ikään hän syventyi järkiperäistämään metsänhoitoa, ja kuuluisia ovat hänen lehtikuusimetsikkönsä, jotka edelleen kertovat aikaansa seuranneesta isännästään.
Rautateollisuutta
Arppe koetti kaikin tavoin ennakoida tulevaa teollista vallankumousta. Euroopassa kehitystä vauhdittivat rauta ja teräs. Suomessa teollinen murros tukeutui sahateolli-suuden varaan. Arppe kuitenkin luotti eurooppalaisiin esikuviin ja keskitti pääomansa
rautateollisuuteen.
Kun Krimin sota syttyi, kohosi raudan hinta huippulukemiin. Sota kasvatti raudan kysyntää. V. 1850 patruuna Arppe hankki itselleen oikeuden masuunin, konepajan ja valimon perustamiseksi Värtsilään. V. 1851 Arppe osti Möhkön rautatehtaan Ilomantsista. Möhkön ruukin ostettuaan patruuna kirjoitti ystävälleen:
"Möhkö on kaikista kurjimmassa kunnossa, mutta minun käsissäni siitä syntyy kalu".
Niinpä hän hajotti vanhat masuunit ja rakennutti entistä ehommat tilalle. V. 1856 hän pystyi Värtsilässä ja Möhkössä valmistuttamaan huomattavat määrät harkkorautaa, jopa 25000 kippuntaa. (1 kippunta = noin 170 kiloa). Kaikkiaan Värtsilän ja Möhkön ruukit pystyivät parhaimmillaan työllistämään satoja ja taas satoja ihmisiä Pohjois-Karjalan seuduilla.
Vastatuuleen
Venäjä alensi nyt tuntuvasti raudan suojatullia ja maahan alkoi tulla tulvimalla ulko-maista rautaa. V. 1859 tekivät kevättulvat Värtsilässä tuhojaan, kun taas syksyllä tuli-palo turmeli rautatehtaan niin, että sen toiminta piti keskeyttää. Arppe oli uudistanut Möhkön masuunin tuottamaan takkirautaa Värtsilän rautatehdasta varten, jonka masuunista tuli lajissaan Suomen suurin.
Hän rakennutti Värtsilään myös putlaamon ja ajanmukaisen valssaamon. Eikä Arppe unohtanut täysin sahateollisuuttakaan. Hän osti Läskelän suuren sahan Jänisjoen varresta, läheltä Sortavalaa v. 1860. Arppe asui aluksi Kiteen Koivikolla ja muutti syksyllä 1857 asumaan Värtsilään, mistä oli tullut hänen teollisen toimintansa todellinen keskuspaikka. Värtsilän hyväksi hän toimi koko tarmollaan ja ehtymättömällä elinvoimallaan. Vielä vakavasti sairaanakin patruuna Arppe ajatutti itsensä vaunuissa tehtaanrantaan, ollakseen valmis vastaanottamaan valssilaitoksensa uusia koneita, jotka saapuivat tehtaalle hankalan kuljetusurakan jälkeen Nevan, Laatokan ja Jänisjärven kautta. Kuljetuksen loppuvaihe Jänisjokea ja Juvanjokea myöten oli suoritettava varppaamalla.
Nils Ludvig Arppe kuoli 9.joulukuuta 1861 Värtsilässä, joten Karjalan suuren teollistajan päivistä on kulunut pian 150 vuotta. Liikkeen johtoon tuli isän kuoltua vanhin poika, kunnallisneuvos Nils Edvard Arppe ja johtopaikoilla oli pitkään suvun jäseniä. V. 1898 perheyhtiöstä muodostettiin osakeyhtiö. Samaa alkujuurta Ab Värtsilä Oy:n kanssa oli siitä erotettu Oy Läskelä Ab. Tänä päivänä Värtsilä Oyj on kansainvälinen toimija, joka tunnetaan maailmalla erityisesti laivamoottorien tekijänä..
Unto Martikainen
